Ajatuksia sydämestä

Yks-tämmönen kirjoitti:

Sellainen käsitys, että Jumala katsoo meidän pahaa ja saastaista sydäntämme ikäänkuin puhtaana Kristuksen kautta, ei ole Raamatullinen.
Uskoontulon jälkeenkin ihmisen sydän voi jäädä muuttumattomaan tilaan, eikä Jumala väkisin sitä puhdista. Sydän puhdistuu vasta silloin, kun kuolemme pois synnistä.
"Jollei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää". Eli se isästä ja äidistä peritty sielunelämä, kaikkine himoineen ja haluineen pitää kuolla. Oma tahto pitää kuolla. Jos sinä teet aina vaan omaa tahtoasi ja kaiken teet aina itsellesi, niin aika yksinäinen olet, mutta jos sinä alat tekemään Jumalan tahtoa elämässäsi, niin varmasti saat ystäviä, etkä jää yksin. Meidät on kutsuttu tekemään Jumalan tahtoa, ei omaa tahtoa. Silloin on tietysti hyvin, jos oma tahtosi on sama kuin Jumalan tahto. Vain uusi elämä Kristuksessa voi pitää pitää tämän sielullisen oman tahdon, lihallisen mielen kuolleena.
Paavalikin sanoo, että "pitäkää itsenne synnille kuolleina". No voidaan kysyä, että jos ihminen on kertakaikkiaan kuollut pois synnistä eli hän olisi synnitön, niin miksi Paavalin kuitenkin pitää siitä muistuttaa, että "pitäkää itsenne synnille kuolleina". Uskovillehan Paavali tuossa kirjoitti.
Vai eikö sinun tarvi koskaan valvoa omaa sydäntäsi? Voitko aina olla huolettoman varma sen puhtaudesta? Puhdas sydän ei merkitse sitä, että olet synnitön täydellinen ihminen. Puhdas sydän merkitsee puhdasta mieltä, puhtaita ajatuksia ja puhtaita tunteita. Jumala kyllä kaiken on uskossa lahjoittanut, mutta se kaikki pitää ottaa vastaan ja ojentautua sen mukaan.
Monesti saatana antaa meille pahoja ajatuksia ja houkutuksia ja kiusaa meitä niillä. Ne voi kohdistua toista ihmistä kohtaan tai ne voivat olla houkutus vaikka omaan salaiseen syntiin. Uskovalle ihmiselle tulee houkutuksia ja tarjouksia, jotka tuntuu hyviltäkin joskus. Uskovakaan ei ole vapaa pahoista ajatuksista ja houkutuksista.
Merkittävää on se, kuinka niihin suhtautuu. Joku juttu voi kiusata monta päivääkin, mutta jos et lähde seuraamaan näitä ajatuksia ja houkutuksia ja tunteita, etkä toimi niiden mukaan, vaan sitoudut Jumalan Sanaan ja Jeesukseen tässä asiassa, niin saatana lopulta väsyy ja lakkaa kiusaamasta.
Jumala siis puhdistaa meidän sydämemme uskolla ja uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.
Jos sitten tunteet saa vallan ja kiusaus käy suureksi ja synnyttää synnin ja lankeat yhä uudelleen ja uudelleen, niin sitä asiaa pitää vaan rukoilla niin kauan, että saat voiman vastustaa kiusausta. Silloin kun meille tulee sellainen kiusaava ensiajatus, houkutus ja tiedämme, että se on syntiä, niin silloin on tärkeää heti katkaista siltä siivet. Silloin, kun houkutus tulee, niin silloin tulisi heti rukoilla. Ei saa päästää sitä yhtään kasvamaan, koska vihollinen houkuttelee, se on oikein sen mestari. Vähän kerrallaan.
Se sanoo; Ei se nyt mittän meinaa, jos vain vähän katsot tai kuljet ohi ja vilkaiset, ja vähän voit koskettaakkin. Milloin mistäkin asiasta on sitten kysymys, mutta näin se menee, vähän kerrallaan. Ja jos sitten tartut siihen syöttiin, niin huomaat että lopulta sinä olet siinä verkossa ja sitten itket ja parut omaa heikkouttasi.
Jeesus on heikkoja varten. Jätä asia Hänelle. Rukoile niin kauan, että, saat voiman vastustaa kiusausta ja muista aina ensitilassa rukoilla, heti kiusauksen kohdatessa, koska itse olen huomannut, että rukoiltuani minun ei enää teekkään mieli yhtään sitä asiaa, millä vihollinen minua kiusasi.
Houkutus on kuin pieni liekki, mielestämme vaaraton, mutta pieni liekki voi sytyttää suuren metsän. Siksi sitä ei pidä päästää kasvamaan, vaan se pitää sammuttaa Jeesuksen verellä heti alkuunsa.
Jumala ei mittaa sinua lahjojesi tai osaamisesi tai minkään saavutuksiesi perusteella. Hän tahtoo vain puhtaan sydämen, joka on sitoutunut vain Häneen.
Jopa meidän puheemme, saarnamme ja opetuksemme seurakunnassa ovat puuta heiniä ja olkia sinä päivänä, kun kaikki tulessa koetellaan, jos meidän sydämemme ei ole puhdas.
Voidaan jopa kysyä annatko seurakunnassa uhrilahjan puhtaasta sydämestä, vai annatko sen itsekkäästi vain oman seurakuntasi käyttöön.
Se ei auta, että kiillottaa sydäntään vain ulkopuolelta. Fariseuksethan kiillotti astian ulkopuolen. Niin mekin monesti teemme. Farisealaisuutta on kyllä tänäkin päivänä kristikunnassa. Kaikenlainen "oikeaoppisuus" on juuri farisealaisuutta. Tai kun olemme jonkun Raamatun yksittäisen opin perusteella jotakin sillä tavalla, että erotumme selväksi omanlaiseksi ryhmäksi muiden uskovien joukossa, niin sekin on farisealaisuutta, lihan tekoja, josta Jumala tahtoo meidät vapauttaa.
Jumala siis tahtoo vapauttaa meidät kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.
Sydämessä riittää siis paljon puhdistettavaa, kun vain haluamme sen nähdä, niin myös omassa sydämessäni.
Tätä voisi jatkaa vielä, mutta tässä nyt on jo jotakin. Ehkä laitan vielä lisää ajatuksia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä