elämäni on ollut yhtä helvettiä. Itsetuntoa ei ole ollut joten olen antanut toisten riepotella minua niinkuin haluavat. Nimenomaan olen antanut, en anna enää. Mutta elämästäni meni hukkaan yli 25 vuotta koulukiusaamisen seurauksien takia. Nyt, yli 40-vuotiaana on todella rankkaa aloittaa kaikki alusta. Jos olisin yksin niin muuttaisin jonnekkin missä kukaan ei tunne minua, mutta nyt en voi.
Olen antanut anteeksi kiusaajistani niille kahdelle jotka aikuisena kävivät pyytämässä anteeksi. Se vaan ei muuttanut enää sitä mikä minusta oli tullut. Olen katkera.
Olen antanut anteeksi kiusaajistani niille kahdelle jotka aikuisena kävivät pyytämässä anteeksi. Se vaan ei muuttanut enää sitä mikä minusta oli tullut. Olen katkera.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiusaajat ovat kyllä pahinta pohjamutaa omasta mielestä. Heillähän on itsellä yleensä aina huono olla tai muita ongelmia joita sitten purkavat raukkamaisesti toisiin. Pelkureita jotka syyttävät toisia omasta surkeudestaan. Nuo idiootit ei lainkaan ymmärrä kuinka vakavia ja pitkäkantoisia seurauksia teoillaan voi aiheuttaa, pahimmillaan juuri pilata toisen elämän.
Itsekin olen ollut koulukiusattuna lähes koko kouluaikani. Itsetunnon menetys ja myöhemmin ilmentynyt paha masennus olivat tuosta seurausta. Nyt alkaa edes vähän näkymään valoa tunnelin päässä, vaikka pitkä prosessihan se on.
Nykyisin tulee välillä jotain vanhoja koulukiusaajiani vastaan kaupungilla, ja kyllähän siinä käsi meinaa väkisinkin puristua nyrkkiin. Anteeksi ei ole tarvinnut edes harkita antavansa kun ei kukaan ole pyytänytkään anteeksi.
Voimia sulle, toivottavasti jaksat vielä yrittää aloittaa alusta!
avioeron jälkeen. Mutta joka ikisen asian kanssa on pitänyt taistella, nyt vasta, vuosia eron jälkeen osaan pitää puoleni niin että minusta ei saa sellaista kuvaa että heti kohta suositellaan terapiaa. Koulukiusaamisen seurauksena menin naimisiin vaikken rakastanut miestä, vain jotta en jäisi yksin.
Olen omille lapsilleni puhunut kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta ja seurauksista ihan pienestä asti. Moni asia on muuttunut esim. kouluissa ajan kuluessa, mutta kiusaaminen tuskin loppuu koskaan kokonaan jos me, aikuiset emme omien lastemme suhteen aloita asian hoitamista. Jos joka ikinen vanhempi puhuisi lapsilleen pienestä asti miksi ei saa kiusata, moni asia olisi toisin. Lapsi on harvoin omasta syystään niin ilkeä että ei ymmärrä pahoittavansa toisen mielen. Jostain se oppi tulee.
itselläkin on kiusaamiskokemus ala-asteelta ja myöhemmin tajusin, että halusivat sanoa omia mielipiteitään. olivat kuulleet ennustuksia. toisaalta miellyttävämpää olisi että useampi ihminen tulisi sanomaan tiettyjä asioita eikä niin että ne "juurtuu" aivoihin. ehkäpä sitten elämä on niin kovaa, että asiat pitää sanoa ikävällä tavalla, ettei muut sitten ole turhan kateellisia tms.
ikävät kokemukset tosiaan tahtoo muistaa, hyvätkin muistaa muttei niin vahvasti