Olematta kirkko uskovainen on minullakin tieto korkeimmasta ja kaipuu iskee joskus tuonne henk.m. eli oikeaan kotimme. Silti juuri kun luulen kaiken olevan loppu, takerrun kynsin hampain kiinni siihen viimeiseen elämänrihmaan enkä irroita otetta, kun peloittaa, luopuminen.
Samoin on niillä uskovilla joita tunnen. Kuuntelin kerran (en pysty liikkumaan ilman apua) kuinka eräs omasta mielestään hyvä uskis joitui tukalaan tilanteeseen ja huusi apua lisäten: tulkaa nyt auttamaan etten kuole...no apu tuli ajallaan.
Miten on teidän muiden laita, toimitteko samoin kuin minä, takertuen kaikesta huolimatta elämään koska vielä on kokematta jotain....
Samoin on niillä uskovilla joita tunnen. Kuuntelin kerran (en pysty liikkumaan ilman apua) kuinka eräs omasta mielestään hyvä uskis joitui tukalaan tilanteeseen ja huusi apua lisäten: tulkaa nyt auttamaan etten kuole...no apu tuli ajallaan.
Miten on teidän muiden laita, toimitteko samoin kuin minä, takertuen kaikesta huolimatta elämään koska vielä on kokematta jotain....
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen tekee että ihminen yleensä haluaa pitää kiinni tästä maallisesta elämästä,oli sitten uskovainen tai ei.
Kyllä,minäkin haluaisin elää vielä kauan täällä maanpäällä,tämä on kaunis planeetta ja tunnen että elämä on vielä kesken,paljon on opittavaa,koettavaa ja nähtävää.
Minullakin on pelkoja,pelkään että on paljon kipuja ennen kuolemaa,tai että joudun petipotilaaksi ja toisten armoille odottamaan kuolemaa.
Rakastan kotiani ja kotiseutuani,voisin elää täällä vaikka tuhat vuotta jos ihmisellä olisi niin pitkä elinikä.Mutta kun ei ole! :(
Kuolemanjälkeistä elämää en pelkää,hyvä kun et sinäkään sitä pelkää.
Voimia sinulle maagikko,ja hyvää kevään odotusta.
Uskoon kajoamatta, kun on omantuntonsa kanssa sinut, voi lähteä kevein mielin kun aika koittaa. Näin ajattelen. Edellinen vastaus oli niin kuin asia on, eli itsesäilytysvietti on kaikilla lajeilla, niin ihmisilläkin kait se voimakkain ja luonnollisin vietti. Sehän on edellytys lajin säilymiselle ja siksi geeneihin ohjelmoitu.