Jaikal kirjoittelee seuraavaa..
>>>Käsite "armahdettu syntinen" on noussut ihmisjärkeilystä ja ihmismielipiteistä, ei Jumalan Sanasta.
Väitän vielä että käsite; "armahdettu syntinen" on syntynyt ihmisen itse- ja syntikeskeisyydestä.
Se on syntynyt väärästä nöyryydestä joka ei ole nöyryyttä ollenkaan. Se on ylpeyttä koska, silloin ei ole hyväksytty Jumalan yksinkertaista ja selvää ilmoitusta uskovasta vanhurskaana ja pyhänä>>>
Lisäksi Jaikala toteaa, että tulee tehdä parannus, jos toteaa itsensä samaan aikaan "vanhurskaaksi ja syntiseksi eli armahdetuksi syntiseksi" "???
Olen sitä mieltä, että Jaikal kirjoittelee syöden kristinuskon olemusta tyhjäksi.
Jokainen uskova, joka on kohdannut Jumalan pyhyyden ja oman raadollisuutensa, ei voi yhtyä Jaikalin näkemyksiin. Ikäänkuin Jaikal eläisi vielä jossain 1900 luvun ääri-helluntailaisuuden tietämättömyyden ajoissa.
Minusta on rehellistä ja suurta avoimmuutta todeta itsensä "armahdetuksi syntiseksi", se on muuten sitä suurinta nöyryyttä ja rehellisyyttä mitä ihmiseltä olla voi,- eli huomata itsensä vanhurskaaksi ja syntiseksi samaa aikaa.
Tämän olemme nykyaikana omaksuneet helluntailaisuudessa, ja myöntyneet luterilaisuuden ruotuun, joka ehdottomasti on oikeaa suuntausta.
Jumalan Pyhähenki tekee tällaiset asiat selviksi. Mitä enemmän Pyhähenki kirkastaa Jumalaa sydämessämme, sitä syntisemmäksi näemme itsemme. Näin se vain On!!
Vai mitäs ajattelette`?
Minusta Jaikalin pyhyyskäsitys vie jokaisen uskovan haaksirikkoon ennenpitkään.
>>>Käsite "armahdettu syntinen" on noussut ihmisjärkeilystä ja ihmismielipiteistä, ei Jumalan Sanasta.
Väitän vielä että käsite; "armahdettu syntinen" on syntynyt ihmisen itse- ja syntikeskeisyydestä.
Se on syntynyt väärästä nöyryydestä joka ei ole nöyryyttä ollenkaan. Se on ylpeyttä koska, silloin ei ole hyväksytty Jumalan yksinkertaista ja selvää ilmoitusta uskovasta vanhurskaana ja pyhänä>>>
Lisäksi Jaikala toteaa, että tulee tehdä parannus, jos toteaa itsensä samaan aikaan "vanhurskaaksi ja syntiseksi eli armahdetuksi syntiseksi" "???
Olen sitä mieltä, että Jaikal kirjoittelee syöden kristinuskon olemusta tyhjäksi.
Jokainen uskova, joka on kohdannut Jumalan pyhyyden ja oman raadollisuutensa, ei voi yhtyä Jaikalin näkemyksiin. Ikäänkuin Jaikal eläisi vielä jossain 1900 luvun ääri-helluntailaisuuden tietämättömyyden ajoissa.
Minusta on rehellistä ja suurta avoimmuutta todeta itsensä "armahdetuksi syntiseksi", se on muuten sitä suurinta nöyryyttä ja rehellisyyttä mitä ihmiseltä olla voi,- eli huomata itsensä vanhurskaaksi ja syntiseksi samaa aikaa.
Tämän olemme nykyaikana omaksuneet helluntailaisuudessa, ja myöntyneet luterilaisuuden ruotuun, joka ehdottomasti on oikeaa suuntausta.
Jumalan Pyhähenki tekee tällaiset asiat selviksi. Mitä enemmän Pyhähenki kirkastaa Jumalaa sydämessämme, sitä syntisemmäksi näemme itsemme. Näin se vain On!!
Vai mitäs ajattelette`?
Minusta Jaikalin pyhyyskäsitys vie jokaisen uskovan haaksirikkoon ennenpitkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Utulila:
>>Olen sitä mieltä, että Jaikal kirjoittelee syöden kristinuskon olemusta tyhjäksi.>Minusta Jaikalin pyhyyskäsitys vie jokaisen uskovan haaksirikkoon ennenpitkään.
Suhteessa jaikalin teorioihin haluan puolustaa perinteistä kristinoppia, jossa mraalikysymyksillä on keskeinen arvo. Kansalaisen tulisi pyrkiä elämään sovussa toisten kanssa, välttää pahantekoa, tehdä hyvää, välttää panettelua ja valehtelua, auttaa hädässä olevaa.
Jaikalin aloitukset ja viestit pyrkivät järkiään viemään lukijoita ja keskustelijoita pois ihmissuhteista. Voi vain arvailla hänen vaikuttimiaan ja mitä se merkitsisi toteutuessaan uskonnollisissa yhteisöissä.
Tällä en tarkoita rikosten tekijöiden oikeuksien mitätöimistä. Rikos saa rangaistuksen ja tekijä on vapaa sen jälkeen. Häntä ei pidä tuomita loppuelämäänsä hairahduksen/hairahdusten takia. Aina tulee antaa mahdllisuus olla yhteisön arvostettu jäsen.
toit hengellistä totuutta esille:
"Tällä en tarkoita rikosten tekijöiden oikeuksien mitätöimistä.Rikos saa rangaistuksen ja tekijä on vapaa
sen jälkeen.Häntä ei pidä tuomita loppuelämäänsä hairahduksen/hairahdusten takia"
Tälläinen meidän asemamme on Jumalan edessä,kun olemme tehneet parannuksen synneistämme ja
uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi,että meitä ei tuomita loppuelämäksemme,vaan meidät on
vapautettu rangaistukselta eli kadotustuomiolta.
>>>Minusta on rehellistä ja suurta avoimmuutta todeta itsensä "armahdetuksi syntiseksi", se on muuten sitä suurinta nöyryyttä ja rehellisyyttä mitä ihmiseltä olla voi,- eli huomata itsensä vanhurskaaksi ja syntiseksi samaa aikaa.
Tämän olemme nykyaikana omaksuneet helluntailaisuudessa, ja myöntyneet luterilaisuuden ruotuun, joka ehdottomasti on oikeaa suuntausta.
"Minusta on rehellistä ja suurta avoimmuutta todeta itsensä "armahdetuksi syntiseksi","
Matteus 6:1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
Vanhurskaudella kerskailusi on raamatussa tuomittavaa ja vielä pahempaa on itsensä väittäminen synnittömäksi.
et voi olla "sivustakatsojana"tässä elämässä,vaan sinunkin on valittava kumpaa tietä kuljet.
Laveaa,omantahdon-tietä,kadotukseen vai kaitaa,Jumalantahdon-tietä taivaaseen.
>>>Luterilaisuus on Pohjolan suurimpia ja vaarallisimpia harhaoppeja lapsikasteen tähden>>>
En menisi tuollaisia laukomaan tällaisessa vaiheessa, jossa helluntailaispiiriessäkin osataan tätänykyään monessa kohtaa arvostaa luterilaisia näkemyksiä.
Itse helluntailaisena olen aikoinaan uskonut kaltaisesi opetuksiin (joita valitettavasti vielä helluntailaisuudessa esiintyy) ja olin yrittänyt elää sen mukaisesti itseäni pettäen moni vuosia.
Vasta kun aloin pinnalta näkemään asioita syvällisemmin, monien kriisien kautta tartuin luterilaisten kirjallisuuteen, sieltäpä hyvinkin kohtasin itseni suhteessani Jumalaan(eli oikeampaa tulkintaa Raamatusta) ja pääsin rauhaan vääristä pyhyysjulistuksilta.
Kiitän Jumlaa, että saan tämmöisenä palvella Häntä, eikä tarvitse yrittää olla jotain mitä en ole.
>>Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.>> Psalmi 51:8
Koska elät Jumalan kautta ihmisenä tätä elämää, niin koetko koskaan itse elämää kohtaan nöyryyttä? (ei nöyristely)
>>>Kiitän Jumlaa, että saan tämmöisenä palvella Häntä, eikä tarvitse yrittää olla jotain mitä en ole.
Ei se toimi niin että tullaan uskoon ja päästään jonkinlaiseen synnittömyyden tilaan. Lähes jokapäivä lankeamme, jos ei ulkoisiin, niin ainakin sydämen synteihin.
Tällaisessa tilanteessa ei tule hokea olevansa pyhä ja synnitön. Ei, sitä en tee. Vaan totean sen, mikä on totta ja todellisuuta.
Tosi on se, että minussa asuu vanha langennut luonto josta versoaa edelleen synnillisiä tekoja. Näin sen myös Paavali kertoo kirjeissään. Olen vanhurskas ja syntinen samaa aikaa. Se on muuten sinunkin osasi, niin kauon kunnes kuolemassa vasta sitten täydelliseksi tullaan.