”Netin nimetön solvauskulttuuri on selvästi valumassa myös toimituksiin.”
Oletteko seurailleet viime aikoina netin suurimpia keskustelupalstoja?
Keskustan puheenjohtajavaali on innostanut tuhansia kansalaisia tarttumaan tietokoneen näppäimiin ja suoltamaan tekstiä näille palstoille, useimmiten nimettömyyden suojassa.
Kävin vilkaisemassa esimerkiksi Suomi24 -palstan pölinää keskustasta. Ehkä noin 20 prosenttia kirjoituksista on edes jollain tavoin asiallisia. Loppu olikin sitten enemmän tai vähemmän alatyylistä panettelua. Jos tuollaisia tekstejä julkaistaisiin sanomalehdissä, päätoimittajat eivät muuta ehtisi tehdäkään kuin istua käräjäoikeudessa vastaamassa kunnianloukkaussyytteisiin.
Opiskelin aikoinaan yliopistossa. Tampereen maisterina rohkenen tehdä tieteellisen oletuksen eli hypoteesin: se, mikä aikoinaan kirjoitettiin vessan seinälle, kirjoitetaan nyt netin keskustelupalstalle.
Eihän kenenkään tietysti tarvitse pahoittaa mieltään Suomi24:n parissa. Vakavampaa on, että monet arvovaltaisina pidetyt mediat sallivat lähes yhtä alatyylisen keskustelun omilla keskustelupalstoillaan.
Esimerkiksi sopivat vaikka Ylen tai Helsingin Sanomien kaltaiset instituutiot. Jos katsoo niiden uutisten kommentteja, sielläkin kukkii nimetön viha milloin mitäkin poliitikkoa ja puoluetta, varsinkin keskustaa kohtaan.
Keskustan vihaaminen näyttää olevan muuten monille kansalaisille syvän vakaumuksen asia. Eihän sitä oikeastaan tarvitse ihmetellä, kun sama vakaumus tuntuu ohjaavan eräiden nimekkäiden toimittajienkin työtä.
Nimettömyyden mahdollisuus kuuluu nettiin, eikä siitä ole enää paluuta. Isojen mediatalojen kannattaisi kuitenkin vakavasti pohtia omien keskustelupalstojensa roolia.
Suomenmaassa olemme päättäneet siirtyä käytäntöön, että verkossakin keskustellaan vain omalla nimellä. Muutos tehdään kevään aikana nettisivujemme uudistuksen yhteydessä.
Suuremmista lehdistä ainakin Joensuussa ilmestyvä Karjalainen on jo siirtynyt käytäntöön, jossa verkossakin keskustellaan vain omalla nimellä. Kun viimeksi kävin vilkaisemassa Karjalaisen sivuja, huomasin, että tämä ei ole juuri keskustelua hillinnyt vaan pelkästään parantanut sen tasoa.
Median vastuuta korostaa vielä yksi huolestuttava ilmiö, joka on mielestäni noussut esiin myös keskustan puheenjohtajakilvassa.
Netin nimetön solvauskulttuuri on selvästi valumassa myös toimituksiin. Kun toimittajien niskaan kaadetaan tarpeeksi törkyvinkkejä tunnetuista poliitikoista, ne siirtyvät vähitellen myös juttuihin ainakin vihjauksina siitä, että tällaisia juoruja levitetään.
Syyttömiähän toimittajat ovat siihen, että heille ”vuodetaan” tällaisia vihjauksia. Pitäisi tietysti kysyä, kuka ja miksi niitä levittelee. Mutta näissä tilanteissa toimittajien ja toimitusten johdon kannattaisi olla erityisen tarkkana siitä, että uutisrima pidetään riittävän korkealla ja journalistin ohjeita muutenkin noudatetaan.
Keskustalaisten pitää aloittaa tässäkin parannuksen tekeminen peilin edessä.
Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnan sanoin voisi todeta, että pojat, ei sotaa näin käydä.
Ei keskustan puheenjohtajavaalia tällä tavalla käydä, että keksitään toinen toistaan lennokkaampia herjoja puheenjohtajaksi pyrkivistä tai ehdokkuutta harkitsevista keskustan poliitikoista.
Jos esimerkiksi Paula Lehtomäkeen kohdistuneen törkykampanjan taustalta löytyy keskustalaisia sylttytehtaita, niin eipä voi kuin ihmetellä.
Jokaisen keskustavaikuttajan kannattaisi nyt todellakin kysyä itseltään, haluammeko todella sössiä puheenjohtajavaalin antaman mahdollisuuden ottaa lentävä lähtö eduskuntavaaleihin?
Keskusta on nyt kiinnostava puolue suuren yleisön silmissä. Vaatii melkoista tunarointia kääntää tämä myönteinen kiinnostus kielteiseksi julkisuudeksi, mutta näyttää sekin meiltä onnistuvan.
Valitettavasti meillä on lähellä toinenkin esimerkki väärästä keskustelukulttuurista.
Olen seurannut jo pidemmän aikaa murheellisin mielin keskustan ruotsinkielisen piirijärjestön ympärillä käytyä sananvaihtoa. Jos esimerkiksi minun käyttööni toimitetut sitaatit ovat sanatarkkoja, nettiin kaikkien nähtäville on kirjoitettu aika harkitsemattomia kommentteja.
Kaikkein onnettominta on, että Pietarsaaren pedofiilijutusta on tehty lyömäase tässä keskustelussa. Tämä pienen kaupungin tragedia on jo itsessään tarpeeksi järkyttävä ilman että sillä terotellaan leimakirveitä keskustan sisällä.
Timo Laaninen
Oletteko seurailleet viime aikoina netin suurimpia keskustelupalstoja?
Keskustan puheenjohtajavaali on innostanut tuhansia kansalaisia tarttumaan tietokoneen näppäimiin ja suoltamaan tekstiä näille palstoille, useimmiten nimettömyyden suojassa.
Kävin vilkaisemassa esimerkiksi Suomi24 -palstan pölinää keskustasta. Ehkä noin 20 prosenttia kirjoituksista on edes jollain tavoin asiallisia. Loppu olikin sitten enemmän tai vähemmän alatyylistä panettelua. Jos tuollaisia tekstejä julkaistaisiin sanomalehdissä, päätoimittajat eivät muuta ehtisi tehdäkään kuin istua käräjäoikeudessa vastaamassa kunnianloukkaussyytteisiin.
Opiskelin aikoinaan yliopistossa. Tampereen maisterina rohkenen tehdä tieteellisen oletuksen eli hypoteesin: se, mikä aikoinaan kirjoitettiin vessan seinälle, kirjoitetaan nyt netin keskustelupalstalle.
Eihän kenenkään tietysti tarvitse pahoittaa mieltään Suomi24:n parissa. Vakavampaa on, että monet arvovaltaisina pidetyt mediat sallivat lähes yhtä alatyylisen keskustelun omilla keskustelupalstoillaan.
Esimerkiksi sopivat vaikka Ylen tai Helsingin Sanomien kaltaiset instituutiot. Jos katsoo niiden uutisten kommentteja, sielläkin kukkii nimetön viha milloin mitäkin poliitikkoa ja puoluetta, varsinkin keskustaa kohtaan.
Keskustan vihaaminen näyttää olevan muuten monille kansalaisille syvän vakaumuksen asia. Eihän sitä oikeastaan tarvitse ihmetellä, kun sama vakaumus tuntuu ohjaavan eräiden nimekkäiden toimittajienkin työtä.
Nimettömyyden mahdollisuus kuuluu nettiin, eikä siitä ole enää paluuta. Isojen mediatalojen kannattaisi kuitenkin vakavasti pohtia omien keskustelupalstojensa roolia.
Suomenmaassa olemme päättäneet siirtyä käytäntöön, että verkossakin keskustellaan vain omalla nimellä. Muutos tehdään kevään aikana nettisivujemme uudistuksen yhteydessä.
Suuremmista lehdistä ainakin Joensuussa ilmestyvä Karjalainen on jo siirtynyt käytäntöön, jossa verkossakin keskustellaan vain omalla nimellä. Kun viimeksi kävin vilkaisemassa Karjalaisen sivuja, huomasin, että tämä ei ole juuri keskustelua hillinnyt vaan pelkästään parantanut sen tasoa.
Median vastuuta korostaa vielä yksi huolestuttava ilmiö, joka on mielestäni noussut esiin myös keskustan puheenjohtajakilvassa.
Netin nimetön solvauskulttuuri on selvästi valumassa myös toimituksiin. Kun toimittajien niskaan kaadetaan tarpeeksi törkyvinkkejä tunnetuista poliitikoista, ne siirtyvät vähitellen myös juttuihin ainakin vihjauksina siitä, että tällaisia juoruja levitetään.
Syyttömiähän toimittajat ovat siihen, että heille ”vuodetaan” tällaisia vihjauksia. Pitäisi tietysti kysyä, kuka ja miksi niitä levittelee. Mutta näissä tilanteissa toimittajien ja toimitusten johdon kannattaisi olla erityisen tarkkana siitä, että uutisrima pidetään riittävän korkealla ja journalistin ohjeita muutenkin noudatetaan.
Keskustalaisten pitää aloittaa tässäkin parannuksen tekeminen peilin edessä.
Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnan sanoin voisi todeta, että pojat, ei sotaa näin käydä.
Ei keskustan puheenjohtajavaalia tällä tavalla käydä, että keksitään toinen toistaan lennokkaampia herjoja puheenjohtajaksi pyrkivistä tai ehdokkuutta harkitsevista keskustan poliitikoista.
Jos esimerkiksi Paula Lehtomäkeen kohdistuneen törkykampanjan taustalta löytyy keskustalaisia sylttytehtaita, niin eipä voi kuin ihmetellä.
Jokaisen keskustavaikuttajan kannattaisi nyt todellakin kysyä itseltään, haluammeko todella sössiä puheenjohtajavaalin antaman mahdollisuuden ottaa lentävä lähtö eduskuntavaaleihin?
Keskusta on nyt kiinnostava puolue suuren yleisön silmissä. Vaatii melkoista tunarointia kääntää tämä myönteinen kiinnostus kielteiseksi julkisuudeksi, mutta näyttää sekin meiltä onnistuvan.
Valitettavasti meillä on lähellä toinenkin esimerkki väärästä keskustelukulttuurista.
Olen seurannut jo pidemmän aikaa murheellisin mielin keskustan ruotsinkielisen piirijärjestön ympärillä käytyä sananvaihtoa. Jos esimerkiksi minun käyttööni toimitetut sitaatit ovat sanatarkkoja, nettiin kaikkien nähtäville on kirjoitettu aika harkitsemattomia kommentteja.
Kaikkein onnettominta on, että Pietarsaaren pedofiilijutusta on tehty lyömäase tässä keskustelussa. Tämä pienen kaupungin tragedia on jo itsessään tarpeeksi järkyttävä ilman että sillä terotellaan leimakirveitä keskustan sisällä.
Timo Laaninen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Törkyilijöitä
Käyttää