Nimittäin semmoinen juolahti mieleeni, että miksi kansallis-sosialisteja eli natseja kutsutaan ääri-oikeistolaisiksi? Eikös nimikin jo kerro että he ovat sosialisteja? Neuvostoliitossakin puhuttiin sodasta fasisteja vastaan. Ei ollut sopivaa puhua sodasta kansallis-sosialisteja vastaan. Nimen omaan sosialisteja. Eli aateveljiä!
tulipa mieleeni
Yly
8461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hmm... Olet oikeassa. Molemmissa ajatussunnissahan valtio tietää parhaiten mikä on yksilölle parasta. Ja yksilön tehtävä on tuottaa isänmaalle kunniaa.
Ovatkohan yhteiskuntatieteilijät niin rajoittuneita että asioita voi sijoittaa vain yksiulotteiseelle janalle? Talouden puolellakin on kuvaajissa tyypillisesti kaksi akselia.
Täytyy tunnustaa että näin lounaan jälkeen en itsekään kykene keksimään sopivia akseleita yhteiskuntajärjestelmän nelikenttään. Ensimmäisenä tulee mieleen x=omistusoikeus(yksilö-yhteisö), y=vallankäyttö(yksinvaltias-kansankokous). Ehkä joku kykenisi parempaan luokitteluun? Jotta pysyttäisiin paremmin historiapalstan sisällä, kuvaajaan voisi laittaa ajan kolmanneksi ulottuvuudeksi.
on=kansa=demokratia.
Nimi johtaa tässä harhaan. Kyse on sama, jos yhdentäisi esim. Saksan demokraattisen tasavallan ja Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen demokratia-käsitteen samanlaiseksi. Ei ehkä kannata mennä sosialismi-sanan etymoligiaan, vaan pelkästään sen eri aatteita koskeviin merkityssisältöihin.
Sosialismin voi sanana nähdä korostavan yhteisöä yksilön edelle. Tässä suhteessa sekä marxilaisessa sosialismissa että kansallissosialismissa on yhteisiä piirteitä. Mutta siihen ne sitten loppuvatkin. Sosialismi marxilaisena käsitteenä lähtee työväestön sorrosta ja kapitalismin kritikistä. Se tähtää yhteiseen (valtion) omistukseen ja sitä kautta luokkasorron lopettamiseen. On siis eri yhteiskuntaluokkia, joista toinen alistaa toista ja tähän halutaan saada muutis työväenluokan diktatuurin avulla. Sorretut siis nousevat tässä hieman yksinkertaistaen valtaan ja ohjaavat sen jälkeen yhteiskuntaa sellaisin keinoin, jossa luokkaepätasa-arvoa ei esiinny.
Kansallissolismi korosti kyllä yhteisöä ja näki että yksilö saavuttaa merkityksensä vain osana yhteisöä. Mutta kansallissolismi ei ollut sorrettujen puolella. Tämän aatteen mielestä sorretuksi joutuminen oli anteeksiantamaton heikkouden osoitus, jonka syynä saattoi olla rodullinen huonommuus. Aate korosti vahvuutta. Se halveksi demokratiaa ja heikkoutta. Vahvalla yhteisöllä tuli olla vahvat johtajat. Kansallissoliasti siis näki sosialistinen halveksittavana oliona, jonka sorretuksi joutuminen oli vain merkki tämän heikkoudesta eikä mistään muusta. Kansallissosialismikin korosti talouden valtionjohteisuutta, mutta tässä mallissa valtio vain vahvojen yksilöiden toimesta ohjaili taloutta ilman, että puuttui omistussuhteisiin. Omistajat ansaitsivat asemansa, koska se että he olivat tämän aseman saavuttaneet, osoitti vain heidän vahvuuttaan.
Suhteessa johtajajuuteen sosialismi lähti teoriassa työväenluokan diktatuurista, joka on työväenluokan demokraattisesti johtama yhteisö. Kansallissolismi pilkkasi tällaista sorrettujen johtajuutta. Miten näistä olisi minkään johtajiksi, kun he oli luonnostaan surkimuksia. Kansallissosialismi etsi vahvoja johtajia ja sellaiseksi Hitler aatteen pääideologina korotti ennen muuta itsensä. Tämän ohella kansallissolialismi oli nationalistinen aate. Se asetti Saksan kansan edun kaiken edelle ja se asetti myös saksalaiset rotupuhtautensa vuoksi muita paremmiksi jo luonnostaan. Sosialismi taas ei alunperin ollut laisinkaan kansallinen aatesuunta, vaan kansainvälinen. Se tähtäsi maailmanvallankumoukseen, jossa ei sitten sellaisen toteutuessa eri valtioita välttämättä tarvitakaan. Kansallissosialismi ei tähdännyt mihinkään globaaliin vallankumoukseen, vaan heikkojen karsimiseen vahvojen tieltä. Sen vuoksi Saksalla oli oikeus sen mukaan lisätä Lebensraumia.
NL:n sodassa Saksaa vastaan ei ollut kyse sodasta aateveljiä vastaan. Nämä aateveljet halusivat lakaista kommunistit joukkohautoihin, koska he olivat natsien mielestä heikkolahjaisia ja huonorotuisia ihmisiä, jotka vaan degeneroivat ihmiskuntaa. Sorretut taas kokivat natsit fasisteiksi, koska he olivat ottaneet itselleen oikeuden määritellä ja luokitella ihmiset sen mukaan tarpeettomiksi, että nämä olivat olleet sorrettuja. Kyllä natsitkin olisivat voineet sallia Venäjän jäädä henkiin sellaisten yksilöiden voimin, jotka ovat luonnostaan vahvoja. Tälliaseksi vahvaksi johtajaksi on itsensä nyky-Venäjällä kansallissosilismia lähellä olevalla aatepohjalla ylentänyt Vladimir Zhirinovski. Hän on tainnut mainitakin Hitleristä jotain myönteistä samoin kuin esim. Ranskan Le Penistä.
Jotta käsitteet menisivät vielä vähän enemmän sekaisin, niin otetaan kantaa vielä tuohon äärioikeistolaisuuteen. Tämä nimike ei välttämättä ole kovin hyvä natsismin ja fasismin kuvaajana. Koska ne korostivat yhteisön merkitystä yksilön edelle eivätkä omaa erityistä talousajattelu-ulottuvuutta, nämä ideologiat ovat ikään kuin okeisto/vasemmisto -akselin ulkopuolella sellaisena kuin se esim. Suomessa hämärästi ymmärretään. Tämän ohella voi tietysti olla myös äärioikeistolaisuutta esim. siinä muodossa, ettei sallita yhteiskunnan mitenkään puuttuvan yksilöiden väliseen kilpailuun asemasta yhteisössä.
Kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyy.
Kansallis-sosialisteilla oli kyllä tarkoitus lisätä valtion osuutta yhteiskuntelämässä.
Hitler-Jugend järjestössä oltiin jo menossa siihen suuntaan että lasten ja nuorten kasvatus siiryisi vähitellen kokonaan valtion vastuulle. Sitähän vaati jo natsien suunnittelema rodunjalostuskin.
Vaikka kansallissosialistit eivät yleisesti sitä tuoneet julki, jonkinasteinen yhteisomistuskin oli suunnitelmissa.
Uskonnon merkitystä oli määrä vähentää. Moni on varmaankin nähnyt ja muistaa erikoiset hautaristit. Ne eivät oikeastaan enää olleet ristejä ollenkaan.
Muinaista saksalaista mytologiaa korostettiin jne..
Sattuneista syistä emme päässeet (joutuneet) näkemään mikä olisi ollut kehityksen tulos ja suunta.
Yhteistä noiden aatteiden toteuttamiselle oli totalitarismi. Kaikki valtiot, jotka ajautuvat totalitaarisiksi muistuttavat toisiaan pakostakin.
Totalitarismiin voidaan ajautua vaikka ideologia korostaisikin demokratiaa. Tästä olivat hyvänä esimerkkinä entiset ns. sosialistiset valtiot (kansandemokratiat), jotka huolimatta ideologisista lähtökohdistaan olivat selkeästi tolitaarisia valtioita.
Kansallissosialismi taas ei milloinkaan väittänytkään, eikä pyrkinyt muuhun kuin tiukasti johdettuun totalitaariseen valtioon, eli lähtökohta oli täysin sosialististen valtioiden ideologian lähtökohdan vastainen. Lopputulos oli tietenkin molemmilla hyvin samankaltainen.
Totalitaariseen yhteiskuntaan on mahdollista luisua, minkälaisesta järjestelmästä tahansa. On helppö kuvitella tilanteet, jossa Suomen kaltainen demokratia kulkeutuu pienin askelin totalitaariseksi järjestelmäksi. Tällöin se yhä voisi kutsua itseään pohjoismaiseksi demokratiaksi, vaikka olisikin siirtynyt sen irvikuvaksi. Pienet asteittaiset muutokset kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi poliisin valtuuksissa, demokratian turvaamiseksi "ääriryhmien" vaalikelpoisuuden estäminen, turvallisuutta uhkaavien ryhmien eristäminen demokratian turvaamiseksi jne. En tarkoita, että maamme olisi tällaisella tiellä, mutta tuollaisen uhan mahdollisuus on aina kaikissa yhteiskunnissa muistettava.
Oikein päätelty, minun mielestäni. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olivatko totalitaristisesti johdetut valtiot kuten Nl laisinkaan sosialistisia. NLhan oli selkeästi pienen eliitin johtama diktatuuri, jossa kansa pantiin orjatyöläisiksi muka yhteisen hyvän nimissä. Vähitellen tuo kansa huomasi, että raatoipa miten paljon hyvänsä, oma leipä ei siitä lisääntynyt. Niinpä kansa laiskistui, rupesi ryyppäämään vodkaa ja makaamaan sitten kännipäissään kotonaan työpäivinäkin. Valtiojohtoisuus oli kommunistisen puolueen johtoa ja kommunististista puoluetta johti pieni politbyroo ja politbyroota johti pieni herra nimeltä Stalin ja myöhemmin vähän paksumpi Brezhnev. Näiden muutaman tahto oli käytännössä sama kuin sosialismi. Reaalisosialismi -sanaa on myöhemmin käytettykin tilannetta kuvaamaan. Minun käsitykseni mukaan sosialismia ei ole missään päin maailmaa oikein yritettykään toteuttaa. Se on aina luisunut eliitin diktatuuriksi. Ehkä paras yritys on ollut Allenden Chile, mutta siellä USAn tukema sotilasjuntta teki aseellisen kapinan, jollaista onnistuessaan on kutsuttu vallankaappaukseksi tai -kumoukseksi. Chileläinen kokeilu olisi ollut milenkiintoista nähdä pitemmälle, koska se vaikutti ainakin vielä siinä vaiheessa varsin demokraattisella ja siis aidolta sosialistiselta sovellutukselta.
Olen samaa mieltä, että on hyvinkin mahdollista tietyn tyyppisissä olosuhteissa luisua totalitarismiin. Myös täällä meidän lintukodossamme. Mielestäni nämä viime vuosina lisätyt poliisien oikeudet tutkinnassa ovat pieni kukonaskel sillä tiellä mitä kuvailit. Ja mitä tulee tuomaan mukanaan tämä nykyinen kansainvälinen "terrorismin vastainen sota". Kaventaako se kansalaisten oikeuksia ja missä muodossa. Voidaanko tätä "sotaa" käyttää väärin juuri tuossa muodossa, että eristetään jokin ryhmä joka turvallisuudesta vastaavan tahon mielestä on uhka yhteiskuntajärjestykselle.
Se kansallissosialismin "soisalismi" on hämäystä.
Ei Hitlerin Saksassa mitään sosialisoitu.
Hitlerillä oli käytössään rutkasti rahaa, kiitos esim. Krupp:in ja IBM:n.
Pelkästään rahalla hän ei kyennyt työläisiä ostamaan (sillä diktaattorikin tarvitsee kannatusta) vaan hän tarvitsi jotain muutakin.
Hitler poisti työttömyyden, mutta joutui ottamaan sen poistamiseksi valtavasti velkaa höveleiltä länsimailta, joille hän edusti toivoa vapautua kommunismin pelosta.Hän sanoi nälkäisille Weimarilaisille pohattojen rahalla Saksan joka kaupungin melkein joka nurkassa "sosialismi", ja he uskoivat. He uskoivat, koska Hitler tappoi ennen juutalaisia juuri Saksan sosialistit.