"Pyhä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteinen painopiste vuosina 2010-12."
Ote kirkon www-sivulta...
Tuota lukiessa tulee sellainen tunne, että kirkon päättäjät elävät jossain omassa todellisuudessaan, jossa pyhä voi olla esim teemapainopiste. Ja siinä todellisuudessa kirkko on jotenkin pyhän prosessinnomistaja tms...
Uskomatonta! Minä entisenä uskovaisena näen tämän nöyryyden kaapuun verhottuna suurena ylpeytenä. Kuinka joku instanssi voi edes kuvitella omaavansa jotain erityistä asemaa pyhän edessä? Tai että sillä olisi jotain välineitä (sakramentteja) hallita/vaikuttaa/välittää tuota pyhää.
Voi herraisä mitä ylpeyttä!
Ote kirkon www-sivulta...
Tuota lukiessa tulee sellainen tunne, että kirkon päättäjät elävät jossain omassa todellisuudessaan, jossa pyhä voi olla esim teemapainopiste. Ja siinä todellisuudessa kirkko on jotenkin pyhän prosessinnomistaja tms...
Uskomatonta! Minä entisenä uskovaisena näen tämän nöyryyden kaapuun verhottuna suurena ylpeytenä. Kuinka joku instanssi voi edes kuvitella omaavansa jotain erityistä asemaa pyhän edessä? Tai että sillä olisi jotain välineitä (sakramentteja) hallita/vaikuttaa/välittää tuota pyhää.
Voi herraisä mitä ylpeyttä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Välillä tulee mieleen, että kirkko luulee Jumalan olevan kirkon työntekijä ja kirkko Jumalan esimiehenä määrittää mitä Jumalan tulee tehdä ja mitä mieltä Jumalan tulee olla milloin mistäkin asiasta. Ei voi kuin ihmetellen todeta, että kirkko on ollut jo pitemmän aikaa hakoteillä ja eksyksissä tarkoituksensa kanssa. Raamattu, Jumala ja uskon levittäminen tultuu olevan pelkkiä apuvälineitä kirkolle oman vallan pönkittämiseksi ja rahan keräämiseksi. Ei tavallinen ihminen tälläistä kirkkoa mihinkään tarvitse.
"Minä uskon... pyhän yhteisen seurakunnan"... seurakunta eli kirkko on siis uskon kohde. Kirkon omasta mielestä. Voi herraisä mitä ylpeyttä!
Pyhä lienee evankelis-luterilaisen kirkon yksinoikeustuote, jota jaetaan kirkkojen alttarilta joka sunnuntai kohtuullista kirkollisveromaksua vastaan.