edunvalvontaa.
Muut ottavat suomenruotsalaisten edunvalvonnan itselleen.
Pär Stenbäck teki poliittista uraa aikana jolloin ruotsin kieli oli vielä arvostettu osa suomalaisesta kansallisuudesta.
Näköharha. Ruotsinkielisiä raskassarjalaisia on vielä kansallisella areenalla mutta kaikki eivät edusta enää ruotsalaisia etuja.
Ne RKP:läiset jotka tänään kokoontuvat tulevaisuuskonferenssiin voivat tietää, että Pär Stenbäck uudessa kirjassaan peräänkuuluttaa huomiota kolmeen ilmiöön.
Ensimmäinen kohta on maahanmuuttajien sulauttaminen ruotsalaiseen kieliyhteisöön. Stenbäck muistuttaa siitä, että yhä useampi kyseenalaistaa ruotsin aseman Suomessa viitaten lisääntyviin maahanmuutajaryhmiin ja, että suomenruotsalaisten kytkentä liberalismiin voi johtaa siihen, että me joudumme vasaran ja alasimen väliin. Stenbäckin resepti on sulauttaminen. Mitä useampi maahanmuuttaja oppii ruotsia sitä korkeammaksi tulee se moraalinen kynnys mahdollisia yrityksiä asettaa maahanmuuttajien edut suomenruotsalaisten etuja vastaan. Toisekseen hän peräänkuuluttaa jatkuvia panostuksia alemmuusasemasta kärsivää ruotsin kieltä kohtaan suomenkielisten oppilaiden keskuudessa ja kolmanneksi haluaa Stenbäck nostaa suomenruotsalaista profiilia suomalaisessa yhteiskunnassa.
RKP-veteraani on näkevinään yhä vähemmän suomenruotsalaisia yhteiskuntakehityksen etulinjoilla.
Mitä tulee tarpeeseen sulauttaa maahanmuuttajat ruotsalaiseen kieliyhteisöön ja tehdäkseen ruotsinopetuksen suositummaksi suomenkielisissä kouluissa on Stenbäck varmaankin oikealla polulla. Mutta kysymys on, että jos puute ruotsalaisista raskassarjalaisista kansallisella areenalla on pikemminkin näköharha kuin todellinen ilmiö.
Tämän päivän huippupoliitikot ovat niin sulautuneita suomenkieliseen kieliyhteisöön, että ei edes huomaa, että he ovat ruotsinkielisiä. Kuinka moni meistä kokee, että ulkoministeri Alexander Stubb (Kok) on suomalaisella taholla ruotsalaisuuden lähettiläs Suomessa?
Tuskin monikaan. Stubb vaihtaa väriä sen mukaan missä ympäristössä hän kulkee. Stubb on yksityishenkilö Stefan Wallinin hyvä kaveri mutta ei RKP-poliitikko Stefan Wallinin aseveli kun ruotsalaisuus Suomessa on uhattuna. Ruotsin kieli ei palvele Stubbin poliitikon profiilia. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että Stubb katsoo ruotsin kielen näivettävän hänen poliittista uskottavuuttaan.
Pär Stenbäck teki poliittista uraa sinä aikana jolloin ruotsalaisuus oli vielä arvostettua ja sulautunut osa suomalaista kansallisuutta. Että näin ei enää ole on saanut myöskin seuraamuksia suomenruotsalaisen valtiollisen politiikan osalle. Aluehallintouudistus on paljastanut, että ei edes RKP ole täysin uskottava suomenruotsalaisten etujen valvojana vaan, että myöskin RKP:n huippupoliitikot käyttävät ruotsalaisuutta poliittisena ponnahduslautana omalle uralleen.
Se poliittisesti epämiellyttävä tehtävä vetää raskas taakka ruotsalaisen asian puolesta annetaan lisääntyvässä määrin muille tahoille kuten Suomenruotsalaisille kansankäräjille (Svenska Finlands folkting).
Sen vuoksi emme ehkä myöskään voida odottaa, että RKP:llä olisi rohkeutta tai edes mielenkiintoa tarttua Stenbäckin kahteen ensimmäiseen kohtaan - maahanmuuttajien sulauttamiseen tai ruotsinkielen suositummaksi tekemiseen. Oletettavasti ne ovat voimia kuten Magma, Svenska kulturfonden ja Folktinget jotka saavat astua esiin myöskin täällä.
Ruotsalaisuus Suomessa on ajautunut pahaan kierteeseen joka on vaikeasti pysäytettävissä ilman, että moninkertainen määrä suomenkielisiä yhteiskunnan keulakuvia presidentti Martti Ahtisaaren tavoin julkisesti peräänkuuluttaa elpymistä toiselle kansalliskielelle.
Tarvitaan poliittista uskallusta ja resursseja palauttamaa tasapaino.
Muut ottavat suomenruotsalaisten edunvalvonnan itselleen.
Pär Stenbäck teki poliittista uraa aikana jolloin ruotsin kieli oli vielä arvostettu osa suomalaisesta kansallisuudesta.
Näköharha. Ruotsinkielisiä raskassarjalaisia on vielä kansallisella areenalla mutta kaikki eivät edusta enää ruotsalaisia etuja.
Ne RKP:läiset jotka tänään kokoontuvat tulevaisuuskonferenssiin voivat tietää, että Pär Stenbäck uudessa kirjassaan peräänkuuluttaa huomiota kolmeen ilmiöön.
Ensimmäinen kohta on maahanmuuttajien sulauttaminen ruotsalaiseen kieliyhteisöön. Stenbäck muistuttaa siitä, että yhä useampi kyseenalaistaa ruotsin aseman Suomessa viitaten lisääntyviin maahanmuutajaryhmiin ja, että suomenruotsalaisten kytkentä liberalismiin voi johtaa siihen, että me joudumme vasaran ja alasimen väliin. Stenbäckin resepti on sulauttaminen. Mitä useampi maahanmuuttaja oppii ruotsia sitä korkeammaksi tulee se moraalinen kynnys mahdollisia yrityksiä asettaa maahanmuuttajien edut suomenruotsalaisten etuja vastaan. Toisekseen hän peräänkuuluttaa jatkuvia panostuksia alemmuusasemasta kärsivää ruotsin kieltä kohtaan suomenkielisten oppilaiden keskuudessa ja kolmanneksi haluaa Stenbäck nostaa suomenruotsalaista profiilia suomalaisessa yhteiskunnassa.
RKP-veteraani on näkevinään yhä vähemmän suomenruotsalaisia yhteiskuntakehityksen etulinjoilla.
Mitä tulee tarpeeseen sulauttaa maahanmuuttajat ruotsalaiseen kieliyhteisöön ja tehdäkseen ruotsinopetuksen suositummaksi suomenkielisissä kouluissa on Stenbäck varmaankin oikealla polulla. Mutta kysymys on, että jos puute ruotsalaisista raskassarjalaisista kansallisella areenalla on pikemminkin näköharha kuin todellinen ilmiö.
Tämän päivän huippupoliitikot ovat niin sulautuneita suomenkieliseen kieliyhteisöön, että ei edes huomaa, että he ovat ruotsinkielisiä. Kuinka moni meistä kokee, että ulkoministeri Alexander Stubb (Kok) on suomalaisella taholla ruotsalaisuuden lähettiläs Suomessa?
Tuskin monikaan. Stubb vaihtaa väriä sen mukaan missä ympäristössä hän kulkee. Stubb on yksityishenkilö Stefan Wallinin hyvä kaveri mutta ei RKP-poliitikko Stefan Wallinin aseveli kun ruotsalaisuus Suomessa on uhattuna. Ruotsin kieli ei palvele Stubbin poliitikon profiilia. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että Stubb katsoo ruotsin kielen näivettävän hänen poliittista uskottavuuttaan.
Pär Stenbäck teki poliittista uraa sinä aikana jolloin ruotsalaisuus oli vielä arvostettua ja sulautunut osa suomalaista kansallisuutta. Että näin ei enää ole on saanut myöskin seuraamuksia suomenruotsalaisen valtiollisen politiikan osalle. Aluehallintouudistus on paljastanut, että ei edes RKP ole täysin uskottava suomenruotsalaisten etujen valvojana vaan, että myöskin RKP:n huippupoliitikot käyttävät ruotsalaisuutta poliittisena ponnahduslautana omalle uralleen.
Se poliittisesti epämiellyttävä tehtävä vetää raskas taakka ruotsalaisen asian puolesta annetaan lisääntyvässä määrin muille tahoille kuten Suomenruotsalaisille kansankäräjille (Svenska Finlands folkting).
Sen vuoksi emme ehkä myöskään voida odottaa, että RKP:llä olisi rohkeutta tai edes mielenkiintoa tarttua Stenbäckin kahteen ensimmäiseen kohtaan - maahanmuuttajien sulauttamiseen tai ruotsinkielen suositummaksi tekemiseen. Oletettavasti ne ovat voimia kuten Magma, Svenska kulturfonden ja Folktinget jotka saavat astua esiin myöskin täällä.
Ruotsalaisuus Suomessa on ajautunut pahaan kierteeseen joka on vaikeasti pysäytettävissä ilman, että moninkertainen määrä suomenkielisiä yhteiskunnan keulakuvia presidentti Martti Ahtisaaren tavoin julkisesti peräänkuuluttaa elpymistä toiselle kansalliskielelle.
Tarvitaan poliittista uskallusta ja resursseja palauttamaa tasapaino.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Öö, nythän se tasapaino on vasta löytymässä?
tasapainossa 95% kanssa ? Eikö nuin valtava enemmistö kuitenki ole painavampi argumentti?
Ikuisesti ei Suomessa aleta kustantaan erikois etuja edes ns Ruotsinkielisille jotka osaavat
suurin osa Suomen pääkieltä.