"Osa suojautuu pettymyksiltä niin vahvasti, ettei edes yritä lähestyä mahdollisia seurustelukumppaneita. Monet eroperheiden lapsista ovat aloittaneet aikuisena usein pitkäänkin jatkuneen terapian.
- Aikuisen kertomukset vanhempiensa erosta kertovat siitä, että lapsen oma ääni ei erotilanteessa paljoa paina, toteaa perheasiain sovittelija Arja Makkonen Lastensuojelun keskusliiton julkaisussa "Ero, vanhemmuus ja tukeminen".
http://www.kaleva.fi/plus/juttu836522_page0.htm
Vetäytyjät kertoivat tarinoissaan eläneensä koko elämänsä jotenkin sivussa. He halusivat elää elämää ilman tunnekuohuja ja yhteyttä toisiin ihmisiin.
- Aikuisen kertomukset vanhempiensa erosta kertovat siitä, että lapsen oma ääni ei erotilanteessa paljoa paina, toteaa perheasiain sovittelija Arja Makkonen Lastensuojelun keskusliiton julkaisussa "Ero, vanhemmuus ja tukeminen".
http://www.kaleva.fi/plus/juttu836522_page0.htm
Vetäytyjät kertoivat tarinoissaan eläneensä koko elämänsä jotenkin sivussa. He halusivat elää elämää ilman tunnekuohuja ja yhteyttä toisiin ihmisiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pitäisi viisi kertaa harkita, pentenlasten vanhempien ennekuin rupeavat perhettä hajottamaan. Kaikilla ihmisillä on vaikeuksia siinä elämän vaiheessa, koska se parisuhde on silloin juuri todella kovalla koetuksella. Siinä on pakko katsoa sen toisen tekemisiä vähän kuin sormien välistä eikä heti juosta eroamaan.
Lapset siinä kärsii.
Puhun kokemuksen äänellä.
Tämä pitää paikkansa omalla kohdallani.Koko elämäni olen välttänyt ihmissuhteita ja varsinkin seurustelua.Vanhempani erosivat ollessani 9v.Koko lapsuuden ja nuoruuden aikana en koskaan voinut kutsua ketään kaveria kotiini, koska pelkäsin heidän kysyvän,että missä sun äitisi on.Isäni vihasi minua,koska muistutin joka päivä häntä äidistäni,joka jätti hänet.Nyt,viisikymppisenä,olen murheellinen yksineläjä,joka kokee kaiken katkerana ja en tänä päivänäkään voisi luottaa kehenkään.Koko elämä on ollut jatkuvaa katkeruutta ja pelkoa ihmissuhteisiin. Luojan kiitos,olen ruma ja lyhyt,joten olen vastenmielinen kaikkien vastakkaisen sukupuolen mielestä,joten olen saanutkin olla rauhassa.Nykyään kun pitäisi olla upeavartaloinen malli ja kaksikymppinen.Normaalivartaloiset ja elämää nähneet eivät kelpaa kenellekään.
Minunkin äiti ja isä eros kun olin jotain 10 ja parisuhteiden pelko johtuu jokaisella kyllä tottapuhuen omasta lusmuudesta, ei vanhempien erosta. Toinen vaihtoehto että olet vastenmielinen tyyppi ja kukaan ei sinua huoli, siihenhän ei voi oikeen itse vaikuttaa. Sitä on mikskä syntyy ja suunnilleen sillä koitetaan tulla toimeen.
En ole täydellinen mutta olen ihan perusjees tyyppi, en oo ikinä seurustellut ja tuskin tulen ikinä seurustelemaankaan. Koko elämä edessä tätä yksin eloa, ei se elämä oo naisesta kiinni, tai ainakaan sen ei pitäisi olla.
"Pärjääjien tarinoissa elämässä selviydyttiin hammasta purren. Elämänkulkua leimasi suorittaminen ja työllä oli suuri merkitys. Perheessä tärkeitä olivat lapset, kumppanilla oli vähäisempi merkitys.
Ilman isoja kriisejä yli päässeet kokivat eron vain surullisena elämänvaiheena. Heillä oli ollut laaja tukiverkosto".
kahta sekunttia kauempaa kenen kanssa alkavat seukkaamaan. Ei ihme että eroja ropisee.
kannalta asiaa avioero on pahinta mitä heidän elämässään voi tapahtua.
Lapset pelkäävät jo sitä, jos vanhemmat riitelee asioista eikä tule kunnon sopua. He kokevat turvallisuutensa järkkyvän.
Elämänusko menee ja luulenpa, että nykyisin yhä nuoremmat masennuspotilaat ovat seurausta vastuuntunnottomien vanhempien toimista.
pidän suuripana ongelmana. "miesten" tyhmyyttä erotilaneessa. kun "mies" heitetään ulkoruokintaan. "varmaan päteväst syystä" koska "mies" ei ymmärrä lähtee 80 % tapuksista, hänet pitää heittää ulos perheestä. koska jotenkin vammainen alkoholisti tai sika sexy-adccit yms. mutta kun saa luvan häipyä. hänestä tulee LAPSI ja hän alkaa mustasukkaiseksi, "vakkia ennemin hylänyt perheensä joupotelun tai toisen naisen vuoksi" eikä enää YMMÄRRÄ että lapset ovat hänen ja lapset pitää hoitaa nyt hieman paremmin, koska Isä lähtee pois perheestä. Mutta Tämä Apina käy Riitelemään Mustasukkaisesti kaikesta, eikä muista velvotteitaan.. Eli Muuttuu kakaraksi kakaroiden joukkoon.. Uudet ex-vaimon miehet ovat hirveitä. koska nussivat mun ex-äiti/vaimoa.. MINA sentään Jätin kunnon Omakotitalon ja kaikki lelut Mun ex-perheelle. koska Seon Mun ex-perhe paras. ja mun Lapset on parhaat.. kysyin paljon ex tarvii elatusmaksua Maksoin 10 vuotta kolmanneksen enemmän , mitä ex-rouva pyysi.. hän kutsuu mut silloin tällöin saunomaan ja syömään. ja kertoo mun tytöille, miten hieno mies on heidän isä.. näinsen pitää mennä..
Njaa.. ihmiset hakevat suhteista ja liitoista lähinnä elämyksiä. Kun alkaa tuntua tylsältä etsitään uusi suhde ja haukutaan entinen kumppani pystyyn. Moni nainen tekee kaikkensa jottei isä näkisi lapsiaan enää koskaan, on tapauksia joissa sosiaalihuora on tähän kehoittanut ja neuvoja antanut. Sakki juo enimmät vapaa-aikansa eikä kellään ole aikaa kellekkään, paitsi itselle. On opetettu kädestä pitäen, että oma "laatuaika" on kaikkista tärkeintä elämässä mutta harva tulee havainneeksi, että laadukkainta se oma aika on juuri oman perheen kanssa, ei jossain salilla tai kylillä.
Perheet ovat pitkälti pelkkiä siittoloita ja hautomoita. Tuote sysätään sitten raakileena yhteiskunnan niskoille ja kaveripiirin neuvojen, ohjeiden ja turvan varaan... viimekädessä poliisi sitten ohjailee näitä putkiin, vankiloihin ja laitoksiin.
Ero on kova pala lapselle mutta säällisesti toteutettuna tuskin loppuelämää pilaava kokemus. Itse olen erolapsi ja nyt jo vanha ukonkääkkä. Lapseni on puoliorpo mutta ei meillä kummallakaan ole mitään vaikeutta ihmisuhteissa ollut.. ainakaan tähän saakka. Tuttavapiirissäni on useita erolapsia eikä heilläkään näytä suhteissa ongelmia olevan. Ehkä me kaikki piilotellaan ongelmiamme ja hämätään muita olemalla suhteissa.
Tunnistan kyllä itsestäni tuon että en kovin helposti ala suhteeseen, ja kaikki tunnekuohut ja draamakohtaukset saa kyllä meikäläisen liukenemaan paikalta.
Olen myös huomannut noita hampaat irvessä -kulkijoita aikuisissa joilla vanhemmat eivät ole eronneet, mutta muuten ollut tosi vaikeat olosuhteet lapsuudessa, esim. isä jatkuvasti kännissä ja välillä väkivaltainenkin. Ja silloin tosiaan saattaa olla työ ja raha tärkeimmät asiat maailmassa, ilmeisesti niiden tuoman turvallisuudentunteen vuoksi, ihmisiin kun ei uskalla luottaa.
Monen yksinhuoltajan kasvattamat lapset ovat löytäneet tasapainon aikuisuuteen mennessä, kun ei ole ollut sitä kännäävää isää (tai äitiä) luomassa jännitteitä lapsuudesta aikuisuuteen saakka.
Meidän perheessä se oli äiti joka rikkoi perheen. Juoksi jakomäessä naapureissa päivisin ryyppyä hakemassa, ties minkälaisissa luukuissa yhden naapurirouvan kanssa. Faijan tullessa duunista ei meillä ollut oltu edes käyty kaupassa hakemassa ruokaa. Lopuks niitä puliveivari ukkoja rupes juoksemaan meillä tarjoamassa mutsille huikkaa ja mutsi komensi meidät pihalle leikkimään. No joku soitti lopulta sosuun ja niin meidät vietiin sofisnlehdon lastenkotiin. Faijakin repsahti lopulta viikonloppu juopoksi jaheille tuli ero. Mutsi kuoli maksakirroosiin oliko 74 tai 76, mut olin kyllä tyytyväin et helsinginkaupunki huoleti minusta 18 kesäiseksi, jolloin kävin intin ja jatkoin omillani.
Faija oli vielä 3-kybäsenä sen verran raikulipoika, ettei mutsi jaksanut katsoa, ero tuli, ja mitä itse opin?
-Elä rillu-vuodet pois, viisastu, ja vasta sitten, hanki perhe.
Koskee myös naisia, ihqu-prinsessana, kersojen kanssa, on vaikeaa mennä vaikka ibitzalle bailaamaan ja vetään kokkelia. Sitten kolmekybäsenä alkaa menojalka vibadamaan, kun on 10 vuotta yrittänyt elää aikuisuuden tylsyydessä.
Pojat ja tytöt alkaa leikkimään kotia liian aikaisin. Ja sitten kun alkaa, moni päästää kondiksen niin huonoksi ettei enää seiso, tai eukolla perse leviää niin ettei ketään enää kiinnosta. Varsinainen oikotie sydämen ohitusleikkaus-jonoon, lonkkavaivoihin ja aikuisiän diabetekseen.
nopee. koska ihan turha esm. lady.n luulla, että joku toipuu alkoholismistaan. ainakaan, ellei eroa ja jätä juoppoa, sen jälkeen juoppo saattaa herätä totuuteen, ja vaik alkaa toipuu, kun duuni talo ja perhe mennyt...
Tuttavani menivät naimisiin alta kakskymppisinä. Muuttivat samantien Ruotsiin töihin. Siellä alkoi homma rakoilla, minkä takia ja lisäksi vaimon ammatin hankkimisen vuoksi muuttivat takaisin Suomeen.
Suomessa vaimo alkoi hyppiä aidan yli, jolloin heillä oli jo 16 -vuotias tytär. Mies yritti sietää vaimonsa harha-askelia lapsensa takia viimeiseen asti, mutta ero tuli lopulta, kun vaimo oli öisin enemmän muualla kuin kotona.
Eron jälkeen mies lähti takaisin Ruotsiin, vaimo jäi samalle paikkakunnalle ja tytälähti opiskelemaan toiseen kaupunkiin.
Tyttären elämä häiriintyi ja hän alkoi käyttää aineita ja ajautui huonoon seuraan.
Lopuksi tästä kaikesta oli seurauksena tyttären kuolema hämärissä olosuhteissa.
Tunnen tämän parin sen verran tarkkaan, että voin sanoa vaimon kevytkenkäisyyden ja vastuunpakoilun olleen tämän tragedian pääsyy.
nöin on. sieg heil.
Mun kohdalla vanhempieni ero oli parasta mitä voivat tehdä. Loppui vihdoin jokapäiväinen riitely ja tappelu. Vanhempina olivat ok tapauksia kun asuivat erillään mutta hirveitä yhdessä eläessään. Myöhemmin molemmat löysivät myös uuden kumppanin ja onnistuneen parisuhteen joten he eivät vain olleet toisilleen sopivia.