Kaksi maailman suurinta asesuunnittelijaa ovat Colt ja Lahti.
Aimo Lahti
on legenda
311747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
voidaan nähdä. Toisaalta kukaan suomalainen sotilas saatuaan käteensä Emman ei luopunut siitä. Myöskään unohtamatta sitä ettei Lahti-Saloranta pikakivääriä jostain ihmeellisestä syystä juurikaan valmistettu jatkosodan aikana. Mikä lieneekään syynä.
Syynä oli se, että Emmaa saatiin sotasaaliina sellaiset määrät, että Lahti-Salorannan valmistaminen olisi ollut idioottimaista. Sotasaalisase on kovasti itse valmistettua edullisempi.
Myös se, että L26 jumittui helposti, koska esim. aseen puhdistus öljyistä kiellettiin sotilailta. Lahden l34 pikakivääri ja l41 kevyt konekivääri oli kiintoisia myös. l41 oli saksalaisten kanssa edellä aikaansa, mutta mg42 oli saatavilla ja halvempi.
Lahti suunnitteli Englantiin suuntautuneen tutustumismatkan jälkeen 36 puoliautomaattisen sotilakivärin. Sekin jäi hyllylle olikohan syynä rahapula ja haluttiin tulla toimeen entisillä kiväreillä.
Eiköhän Smith, Browning, Stoner ja Kalashnikov ole ihan toista luokkaa Aimo Lahteen ja hänen käytettävissä oleviin resursseihinsa verrattuina.
...suunnitteli massasulku-toimisia automaattiaseita jo ENNEN kuin sodan loputtua Saksassa puna-armeijan sotavangiksi jäänyt siviilimies Hugo Schmeisser saapui pakkotyöläisenä neukku-ihmemaahan ja juuri sinne samaan suomalaisille Baikal-haulikoista tutulle asetehtaalle, jossa nuori kersantti Mihail Kalashnikov oli töissä.
Kas kun K:n asesuunnitelmat menivät arkistoon, ja hänen piirustuspyödältään alkoi tulla kovasti Stg44:n näköistä ideointia. Kaasumäntä ja (esikuvan mukaisesti) piipun yläpuolella, ja silleen.
Toki lukko oli uudelleen ideoitu, mutta jälkiä ei pysty kukaan peittelemään.
http://www.efour4ever.com/stg44.htm
Hugo oli asesuunnittelijana nero. Hän mm. kehitteli ilmakiväärejä paremmiksi 30-luvulla, mikä ei ole aloittelijan puuhaa. Pieni teho ym. rajoitukset tekevät ilmapyssyn suunnittelusta todella haastavaa.
Stg44 on yhä käytössä sotanäyttämöillä, ja on vaikuttanut myös läntiseen asesuunnitteluun. Stg44:n kertatoimisia versioita on alettu valmistaa uudelleen, jos niinkun haluat kaataa hirven aidossa tunnelmassa.
Saksalaisetkin pelkistivät, yksinkertaistivat ja rationalisoivat aseittensa rakennetta, mutta eivät luotettavuudessa päässeet samann kuin venäläiset, ilmeisesti natsien käyttämän orjatyövoiman takia.
Huvittavaa, että lähes jokainen suomalaiseen rynkkyyn tehty "parannus" AK-47:sta on heikentänyt aseen luotettavuutta, yksinkertaisuutta ja käytettävyyttä.
"Kaasumäntä ja (esikuvan mukaisesti) piipun yläpuolella, ja silleen"
Eikös piipun yläpuolista kaasumäntää käytetty Tokarevin SVT-malleissa, jotka saivat tulikasteensa jo talvisodassa 39-40. Eli ei se mikään Stg44:n yksinoikeus ollut. Lukko oli Tokareveissa tosin toisenlainen periaatteeltaan, muistelen ma.
Lahti-Saloranta-pikakivääri (1926) oli ampumistuntumaltaan miellyttävin ase niistä, joilla pääsin ampumaan suorittaessani asevelvollisuuttani 40 vuotta sitten. Ne muut olivat ”pystykorva” eli jv-kivääri M/27, Suomi-kp (Kp/-31) ja rynkky Rk-62.
Tuo ase oli myös tarkka, mutta aika epäluotettavan maineessa.
Vuotta tuoreempi Degtjarjovin DP-27 ei ollut läheskään yhtä tarkka, mutta se oli toimintavarmempi ja lippaan kapasiteetin osalta Lahti-Salorantaa etevämpi ase.
...myös täys-automaatti versiota, mutta tulos ei ollut toimintavarma.
Tuo ase näyttää kuitenkin vaikuttaneen AK-47:n piirteisiin?
Joka tapauksessa Hugo Schmeisser oli paikalla, kun Kalashnikovin nimiin pantu ase näki päivänvalon.
Eihän AK 47 "suomalaisrynkkyjä" voi suoralta kädeltä verrata muihin vastaaviin tuntematta aseen valmistusmenetelmiä ja siltä vaadittuja ominaisuuksia armeijan käyttöön.
Kun kyseessä on hinta/laatu suhde valmistustapana rungon prässääminen ja niittaaminen kasaan, niin et voi verrata sitä muuhun kuin vastaavalla tavalla valmistettuun kiinalaiseen, joita on Suomen armeijan käyttöön ostettu.
On ihan oma lukunsa verrata asetta keskenään joiden runko on valmistettu koneistamalla eri maissa ja aseilta vaadittavat ominaisuudet ja testausmenetelmät ovat samat. Tuskin käytät hienoja sormikkaita sekatöihin joihin kelpaa tavalliset "siannahkaiset", vaikka tarkoitusperiaate on sama, eli suojata käsiä.
Jos yhden suomalaisen rynkyn hinnalla saa viisi kiinalaista, niin ei kai ole epäilystäkään siitä mistä ne on peräisin.
Lahden rynkkykokeilu AL 43 ja l51 joka oli edellä aikaansa. (Saksan ja NL:n rynkky kokeilujen kanssa) ja lahden l41 kevyt konekivääri, joka oli aikanaan hyvin moderni konsepti, mutta saksalla oli jo semmoset.
Tiesittekö, että pääesikunnassamme oli Aimo Lahdella kirjallinen lupa esiintyä alkoholin vaikutuksen
alaisena. Hänen ongelmansa oli korjaamaton eli mies oli pahasti juoppo. Oli kuitenkin asesuunnittelijana
nero ja siitä syystä ei ongelmaan puututtu.
Mitä Emmaan tulee niin edesmennyt appiukkoni (RajaJP 7), kolme sotaa käynyt veteraani, piti sitä ylivoimaisesti varmimpana aseena millä hän oli sodassa ampunut. Tarkkuutta hän ei kehunut mutta sanoi että se käydä louskutti hiekkaisena ja mutaisenakin kun Lahti-Saloranta samoissa olosuhteissa meni jumiin.
Itse ammuin Emmalla Oulun Hiukkavaaran ampumaradalla useita kertoja armeija-aikanani 1970. Minusta se ei tosiaankaan ollut tarkka,. Ase lienee ollut lisäki vanhuuttaan jo huono sillä se teki pari kertaa sen tempun että käydä räkytti lippaan loppuun vaikka en painanut liipaisimesta. Kouluttajani, sodan käynyt sot.mestari Siira sanoi että rintamalla se saatiin pysähtymään niin että tarrattiin kahdella kädellä "grammarista" kiinni. En kokeillut sitä menetelmää.
Paukka-heikki paras hankkija.
asekehitys on ollu ja on edelleen myös toisten seurantaa, aina kyllä joku esiintyy keksijänä, mutta usein on kyse aikaisemman idean muuntelusta tai vain kopioinnista...
-sarjatuliaseita tuli eri maista jo vuosisadan alusta ja kehitys kiihtyi.
Parhaat kai oli NL tuotteet, ja saksalaiset,,,, (hinta-laatu..).
halpuus ja tuotannon helppous on merkittävä asia!!
Tottakai parhaat tuli Neuvostoliitosta, kun ne varasti muiden ideat. Emman lukko on ruotsalaisen kehittämä.
Valvontakomissio kielsi Lahdelta asekehittelyn ja hän sai siitä korvauksena kenraalimajurin eläkkeen.
Aimo oli valeinsinööri. Kekkaloi kyllä mielellään sotilasvirkamies-insinöörin nimikkeellä mutta oli käynyt vain kiertokoulun.
Lahden tunnetuimmat "keksinnöt" olivat toisten ideoiden edelleen kehittelyä: Bergman kp vs. Suomi kp.
Lahden aseet soveltuivat hyvin huonosti massavalmistukseen suuren metallintyöstötarpeen vuoksi.
Älä taas jauha pas kaa!
Eikö se tuolla tavalla osoittautunut olevan, Aimo pakkasi kassit täyteen viinaa!
Puna-armeija valmisti pellistä prässäämällä AK 47 , kun sai niin paljon säilykepurkkeja ameriikan apuna. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun ruoka ja ase tuli samalla kertaa.
Täälläpä on asiat kerrottu perin pohjin.
https://waffenlager.net/automatic/stg44.html
https://waffenlager.net/waffenwerk/komennuskunta_58.html
AK-47 ei liene teknisesti mitään yhteistä Stg-44 kanssa.
AK-47 tärkein toimintaidea lienee pyörähtämällä, luistin mukana liikkuva, lukittuva lukko.
Kopioi jo vanhentuneita aseita ja tulos oli sen mukainen. Esim. Lahti pst-kivääri johon piti laittaa sukset alle jotta sitä saattoi raahata mukana ja jolla ei saanut ammuttua reikää panssarin kylkeen.
Kommenttisi osoittaa kyllä ettet tiedä yhtään mitään Lahden asesuunnittelusta.
"Lahti pst-kivääri johon piti laittaa sukset alle jotta sitä saattoi raahata mukana"
Sukset helpottivat painavan aseen kuljettamista ja tähtäämistä. Samoin vaimensivat sen hurjaa rekyyliä.
Talvisodassa Lahti39 tehosi perivihollisen massamitassa käyttämiin panssarivaunuihin T26 ja T28.Aseita oli käytössä peräti kaksi(2) kappaletta,koska valmistus aloitettiin vasta syksyllä 1939.
L39 painoi n.50 kg eli saman verran kuin kk jalustoineen.Yksi riuska mies pystyi sitä siirtelemään.
Jos Summassa olisi ollut muutamia kymmeniä L39 kivääreitä,olisi linja kestänyt!
Juu, varsinkin talvella.
Ihan naurettavan lapsellinen luulo, silooinkin keskulteltiin johtotasolla, kannattaako Viipuria puolustaa, vai siirtyä suosiolla Taliin.
Yksistään 5. divisioona valtasi tai tuhosi joulukuun aikana noin 100 panssarivaunua. Summassa näiden tykeille olisi ollut käyttöä. Suomalaisten joukkojen huolto ei pelaa Länsi-Kannaksen Summassa. Joukoilla ei ole edes majoitusta.
Suksiin ei kannattanut laittaa kovinkaan runsaasti pitovoidetta, koska voide vahvisti rekyylin vaikutusta. Kadettikoulussa vuosikymmeniä sitten yks simppu otti jaloilla tukea takana olevasta kalliosta. Rekyyli oli sen verran kova, että simppu meni hieman linkkuun ja eiku lasarettiin. Kaaderit kyllä tiesivät aseen rekyylin vaikutukset eivätkä langenneet moiseen miinan.