Vanha Massey Ferguson oli uponnut akseleitaan myöten saviseen peltoon. Selma koitti vielä kerran, mutta traktori istui tiukasti kuin paska Kolppasen pojan puntissa. Hiljaa kiroten riski nainen kömpi hytistä, löi hanskat rapaan ja marssi tupaan. Isäntä käänsi kylkeä penkillä ja narisi unisena:
-Jokos se on kaffeaika..? Selma potki saappaat jalastaan ja pyyhkäisi nenänalustaa. Ukon rutale ei tikkua ristiin laittanut, ei vaikka talo ympäriltä lahoaisi.
-Se on kuule nyt sillä lailla, että alkaa tää turpeen levittely riittää!, jylisi Selma ja väänsi isännän istumaan.
-Kuulikko, se riittää ny! Selma pauhasi. Isäntäkin alkoi heräillä ja koitti varovasti:
-Elähä ny.. eipä hättäillä, katellaas vähä.., ja veti tohveleita jalkaan.
-Tässä mitään katella, nää hommat loppu ny!, Selma tiuskaisi ja marssi pesulle.
-No ku elleekkin pitäs.. mistäs leipä sitte tulloo?, isäntä aprikoi ja raapi päätään.
-Mie alan polliisiksi!, kuului Selman kantava ääni.
-Jaa.. vai semmosta.., virkkoi isäntä ja pisti tupakaksi.
Selma suoriutui poliisiopiston fyysisistä kokeista varsin mallikkaasti. Voimaa piisasi, olihan Selma nuorena tyttönä voittanut rehusäkinkantokilpailut neljänä vuotena peräkkäin. Psykologisissa testeissä Selma osoitti erinomaista luovuutta. Kukaan muu ei ollut onnistunut pudottamaan kolmiota ympyrän muotoisesta reiästä, mutta Selma runttasi vahvoine sormineen palikan sisään että paukahti.
-Mielenkiintoinen ongelmanratkaisu strategia, muotojen epätäsmäävyyden aiheuttama problematiikka ratkaistaan kappaleeseen kohdistuvan voiman lisäyksellä, oli elohiirestä kärsivä psykologi tuumannut nyökytellen ja suippopartaansa sukien. Testipapereihin tuli merkintä ”hyväksytty” ja niin alkoi Selman tie opistossa. Isäntä oli pistänyt pellot vuokralle ja vältti näin ollen kohtuuttomat ruumiilliset ponnistelut. Vuodet vierähtivät nopeasti ja pian laitos ulosti uuden virkavallan edustajan katuja putsaamaan.
-Myö hoijetaan!, kuittasi Selma radiopuhelimeen.
-47 kuittasi, matkalla kohteeseen, vastasi keskus sävyttömällä äänellä. Parkkipaikalla oli sattunut pieni haaveri. Sen kummempia näkyviä vaurioita ei ollut, toisen auton puskurissa oli pienen pieni lommo. Pitkän huiskea ja pukuun sonnustautunut tekstiilitehtaan johtajan poika hipelöi autonsa puskuria, vilkuili kelloaan kärsimättömänä ja voivotteli kohtaloaan. Toinen osapuoli, kaljuuntunut yövartija katseli pukumiestä happamana ja suolsi lyhytsanaisia solvauksia. Selma asteli housujaan nostellen paikalle.
-Nooh.. mitäs pojat? hän kysyi. Miehet vaikenivat tulijaa katsellen. Kalju mies vilkaisi Selmaa ylenkatsovasti. Johtajan poika alkoi selittää.
-Tässä kaikessa rauhassa olin lähdössä ja tuo tulee, peruuttaa etupuskuriin ja kehtaa väittää, että minun vika! Voi että miten paha lommo.. ja vieläkin sydän jyskyttää ku se kopsahti, vikisi nuori mies ja mietti miten isälle kertoisi. Kasvot tuskasta vääristyneenä hän hipelöi sormenpään kokoista painaumaa. Selma tuhahti.
-Vai sellasta.. Ja viittit mokomasta itkuvirttä veisata? Mies katsoi hämmentyneenä Selmaa, joka jatkoi.
-Ethän sie oo mies ollenkaan, yks rasvanen, kuohittu koijari vaan.. , Selma tilitti.
-Heh heh heh.. ja varakaskin muka vaan pennosista marisee, hekotteli yövartija tyytyväisenä toisen saamasta ripityksestä.
-No sie ainakiin oot varakas ku tukkaki on nappanahkaa, murahti Selma ja yllättäen tarttui miehiä kravateista. Hihat hauisten päällä pingottuivat ratkeamispisteeseen käsien koukistuessa. Miesten henki ei juuri kulkenut johtuen osin säikähdyksestä, osin piukasta karavatista.
-Eiköhän sovita sillee, että unohetaan koko juttu..? Miehet nyökyttelivät ja Selma vapautti otteet. Miehet vetivät henkeä naamat punaisina ja hissukseen astelivat autoihinsa.
-Koistinen! Alaha tulla.. soon kaffeaika, huusi Selma kollegalleen, joka potki kiviä lähistöllä.
Isäntä asetteli itse poimimansa kukkaset vesilasiin pöydän keskelle. Ajan kanssa valmistettu lihasoosi ja perunat odottivat liedellä. Porstuan ovi kävi.
-Ja kotona ollaan.., kuului Selman kantava ääni. Isäntä seisoskeli pöydän ääressä ja hymyili leveästi.
-Mittees sinä nyt.., Selma sanoi hämmästyneenä ja ripusti virkatakin naulaan.
-Aattelin vähän yllättää.., isäntä kiemurteli ja nosti kattilat pöytään. Selma vilkuili ukkoaan ja hykerteli.
-Tuon akkunankii oot korjannu..Jottaiha se on sulla mielessä.., Selma virkkoi kujeilevasti.
-Noo..jottai joo.., isäntä sanoi ja jatkoi
-jos sitä polliisia vähän pamputtas..
-Vai semmosta aattelit.., sanoi Selma leikkisästi, koppasi ukon syliinsä ja marssi kohti makuukammaria.
-Potut jiähtyy, ukko muisti, mietti hetken ja totesi –Vua ehtiihä tuota..
Isännän korjaaman korsun räystään alla pääskyt suhahtelivat pesiinsä. Naapurin pystykorva jolkotti pihan poikki, merkkasi uuden pihakeinun ja jatkoi lönköttelyään. Öljytty tuuliviiri ei enää kitissyt ja leppoisan tunnelman rikkoi vain sisältä kuuluva hetekan natina, johon pihakoivussa istuskeleva pajulintu raukeana vastasi.
-Jokos se on kaffeaika..? Selma potki saappaat jalastaan ja pyyhkäisi nenänalustaa. Ukon rutale ei tikkua ristiin laittanut, ei vaikka talo ympäriltä lahoaisi.
-Se on kuule nyt sillä lailla, että alkaa tää turpeen levittely riittää!, jylisi Selma ja väänsi isännän istumaan.
-Kuulikko, se riittää ny! Selma pauhasi. Isäntäkin alkoi heräillä ja koitti varovasti:
-Elähä ny.. eipä hättäillä, katellaas vähä.., ja veti tohveleita jalkaan.
-Tässä mitään katella, nää hommat loppu ny!, Selma tiuskaisi ja marssi pesulle.
-No ku elleekkin pitäs.. mistäs leipä sitte tulloo?, isäntä aprikoi ja raapi päätään.
-Mie alan polliisiksi!, kuului Selman kantava ääni.
-Jaa.. vai semmosta.., virkkoi isäntä ja pisti tupakaksi.
Selma suoriutui poliisiopiston fyysisistä kokeista varsin mallikkaasti. Voimaa piisasi, olihan Selma nuorena tyttönä voittanut rehusäkinkantokilpailut neljänä vuotena peräkkäin. Psykologisissa testeissä Selma osoitti erinomaista luovuutta. Kukaan muu ei ollut onnistunut pudottamaan kolmiota ympyrän muotoisesta reiästä, mutta Selma runttasi vahvoine sormineen palikan sisään että paukahti.
-Mielenkiintoinen ongelmanratkaisu strategia, muotojen epätäsmäävyyden aiheuttama problematiikka ratkaistaan kappaleeseen kohdistuvan voiman lisäyksellä, oli elohiirestä kärsivä psykologi tuumannut nyökytellen ja suippopartaansa sukien. Testipapereihin tuli merkintä ”hyväksytty” ja niin alkoi Selman tie opistossa. Isäntä oli pistänyt pellot vuokralle ja vältti näin ollen kohtuuttomat ruumiilliset ponnistelut. Vuodet vierähtivät nopeasti ja pian laitos ulosti uuden virkavallan edustajan katuja putsaamaan.
-Myö hoijetaan!, kuittasi Selma radiopuhelimeen.
-47 kuittasi, matkalla kohteeseen, vastasi keskus sävyttömällä äänellä. Parkkipaikalla oli sattunut pieni haaveri. Sen kummempia näkyviä vaurioita ei ollut, toisen auton puskurissa oli pienen pieni lommo. Pitkän huiskea ja pukuun sonnustautunut tekstiilitehtaan johtajan poika hipelöi autonsa puskuria, vilkuili kelloaan kärsimättömänä ja voivotteli kohtaloaan. Toinen osapuoli, kaljuuntunut yövartija katseli pukumiestä happamana ja suolsi lyhytsanaisia solvauksia. Selma asteli housujaan nostellen paikalle.
-Nooh.. mitäs pojat? hän kysyi. Miehet vaikenivat tulijaa katsellen. Kalju mies vilkaisi Selmaa ylenkatsovasti. Johtajan poika alkoi selittää.
-Tässä kaikessa rauhassa olin lähdössä ja tuo tulee, peruuttaa etupuskuriin ja kehtaa väittää, että minun vika! Voi että miten paha lommo.. ja vieläkin sydän jyskyttää ku se kopsahti, vikisi nuori mies ja mietti miten isälle kertoisi. Kasvot tuskasta vääristyneenä hän hipelöi sormenpään kokoista painaumaa. Selma tuhahti.
-Vai sellasta.. Ja viittit mokomasta itkuvirttä veisata? Mies katsoi hämmentyneenä Selmaa, joka jatkoi.
-Ethän sie oo mies ollenkaan, yks rasvanen, kuohittu koijari vaan.. , Selma tilitti.
-Heh heh heh.. ja varakaskin muka vaan pennosista marisee, hekotteli yövartija tyytyväisenä toisen saamasta ripityksestä.
-No sie ainakiin oot varakas ku tukkaki on nappanahkaa, murahti Selma ja yllättäen tarttui miehiä kravateista. Hihat hauisten päällä pingottuivat ratkeamispisteeseen käsien koukistuessa. Miesten henki ei juuri kulkenut johtuen osin säikähdyksestä, osin piukasta karavatista.
-Eiköhän sovita sillee, että unohetaan koko juttu..? Miehet nyökyttelivät ja Selma vapautti otteet. Miehet vetivät henkeä naamat punaisina ja hissukseen astelivat autoihinsa.
-Koistinen! Alaha tulla.. soon kaffeaika, huusi Selma kollegalleen, joka potki kiviä lähistöllä.
Isäntä asetteli itse poimimansa kukkaset vesilasiin pöydän keskelle. Ajan kanssa valmistettu lihasoosi ja perunat odottivat liedellä. Porstuan ovi kävi.
-Ja kotona ollaan.., kuului Selman kantava ääni. Isäntä seisoskeli pöydän ääressä ja hymyili leveästi.
-Mittees sinä nyt.., Selma sanoi hämmästyneenä ja ripusti virkatakin naulaan.
-Aattelin vähän yllättää.., isäntä kiemurteli ja nosti kattilat pöytään. Selma vilkuili ukkoaan ja hykerteli.
-Tuon akkunankii oot korjannu..Jottaiha se on sulla mielessä.., Selma virkkoi kujeilevasti.
-Noo..jottai joo.., isäntä sanoi ja jatkoi
-jos sitä polliisia vähän pamputtas..
-Vai semmosta aattelit.., sanoi Selma leikkisästi, koppasi ukon syliinsä ja marssi kohti makuukammaria.
-Potut jiähtyy, ukko muisti, mietti hetken ja totesi –Vua ehtiihä tuota..
Isännän korjaaman korsun räystään alla pääskyt suhahtelivat pesiinsä. Naapurin pystykorva jolkotti pihan poikki, merkkasi uuden pihakeinun ja jatkoi lönköttelyään. Öljytty tuuliviiri ei enää kitissyt ja leppoisan tunnelman rikkoi vain sisältä kuuluva hetekan natina, johon pihakoivussa istuskeleva pajulintu raukeana vastasi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
varmaa, tutuksi tullutta kerrontaa, nää kuvaukset niin hyviä. Juttu etenee mielenkiintoisesti ja sokeri pohjalla, hyvän eteen kannattaa hiema nähdä vaivaa. Kiitos kiintoisasta kirjoituksesta.
Onko samasta henkilöstä kysymys?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=2000000000000008&posting=22000000002888621
Jos on niin sattumaa kaikki tyyni! Hyvä, että Selmoja siellä sun täällä touhuaa, eivät ainakaan ihmiset leipiinny..!
Mitä virkaisikaan Selma vahingossa salaista postia postittaneelle kunta-avustajalle tai graffiti-taiteilijalle rautatieaseman vessan takaseinän töhrimisestä?
Entäpä pesäpalloilun räpyläkähmijöille? Järjestäisikö ajolähdön vai täräyttäisikö sinertävän polttomerkin?
Kylläpä hymyilyttää taas kirjaintesi järjestys
:-D
Ihan näiden takia kannattaa täällä käydä katsomassa josko olis taas tullut uusi juttu sinulta. Kiitos.
Kerronta on niin mukaansa tempaavaa ja hauskasti ja hyvin kuvattu, että siihen syventyy täysillä.
Sinulla on kyllä kirjoittamisen taito, mukavaa että ilahdutat meitä kertomuksillasi.
Naisissa on voimaa, Etenkin kun ovat miehisellä Alalla.... käyttäen Viehätysvoimaansa :-)
NaisPoliisi herättää kunnioitusta ja ihailua, Kot´miehessäkin. Avot´ ja pidot paranee :=)
..alkanut päivä ja siihen lisäksi elämäniloinen kirjoituksesi, tästä on hyvä jatkaa matkaa hymyillen.
oli lepposaa luettavaa..:D Olipa tossa yks opetuski jonka onkeeni otin:)