Sanoppa

Yhtä helvettiä se oli minullekin 48 vuotiaaksi saakka, vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, oli sisällä jatkuva Jumalan vihan tunne, kun hän oikein suurella halulla kosti aviottomana syntyneelle lapselle vanhempien syntisiä tekoja, kuten jo ennalta oli tämänkin ilmoittanut:

"Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Älä tee itsellesi patsasta, äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla,
älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.

Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra sinun Jumalasi olen kiivas Jumala.
Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista,
vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua."

Ei minulla muita jumalia ollut, kuin vain tämän yhden Jumalan viha niskassani. Pyhäkoulusta tuo Jumalan ilmoitus mieleen painettiin, enkä koskaan tiennyt, enkä muistanut miten tuo Jumalan ilmoitus jatkui:

"Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni nillle tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Mutta jostakin, minulle käsittämättömästä syystä, Jumala 40 vuotta jatkuneen vihanpidon jälkeen päättikin sen lopettaa, antaessaan Poikansa ilmestyä, ja ottaa opetuslapsekseen. Tämä johti siihen, että Jumalan käskyjen lisäksi tuli elämään myöskin hänen Poikansa käskyt.

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen."

Ja vaikka Raamatun ääressä nämä Isän ja Pojan käskyt hyvin tiesin, en silti pystynyt Jumalan tahdon mukaisesti elämään, että olisin iankaikkisen elämän sinetin, Pyhän Hengen, sydämeeni saanut. Sen saamiseksi piti vielä kokea Jumalan kuritus ja Saatanan viimeiset uhkaukset ennen kuin se todeksi tuli, kuten kirjoitettu on:

Ahdas portti on se paikka ihmisen elämässä, jossa Jumala kurittamalla häntä,
kuten kuritti rakasta Poikaansakin, ravistelee hänestä irti viimeisetkin lihanhimon
rippeet tätä maailmaa ja sen jumalaa kohtaan:

"Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan verta taistelussanne syntiä vastaan.
Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan:
Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua
- jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan
(kuin myös tyttöinään). Onko sellaista poikaa (tai tyttöä), jota isä ei kurittaisi?

Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet,
te olette äpäriä, ette laillisia lapsia."

Ja vasta tuon kurituksen jälkeen tuli äpärästäkin laillilnen lapsi. Siitä kerron huomenna lisää, sillä ensi yönä, 22 vuotta sitten tuo kuritus minulle annettiin.

Mitäpä mutta osaisin sinulle sanon, kun en tiedä, minkälaisessa helvetissä elät, oletko itse itsesi siihen ajanut, vai ovatko muut sen tehneet, kuin vain tämän Jeesuksen ohjeen:

Etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin sen ohessa saat elämääsi kaiken muunkin tarvitsemasi. Se tosin johtaa sinut, niin kuin on minutkin johdattanut ihmisten vihan alle:

"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."

Nämä ovat Jeesuksen sanat omilleen.

Nyt olisi sinun vuorosi ketjun aloittaja kommentoida Sunilta saamaasi asiallista ja Raamatun mukaista vastausta.

Mihin sinä katosit? Et kai näin pikaisesti helvettiin joutunut? Olisin nimittäin kysynyt sinulta pahasta olostasi:

Jo paha olosi on täydet 100, niin montako yksikkö siitä olet itse itsellesi aiheuttanut, ja montako yksikköä pahaa oloa ovat ulkopuoliset sinulle tuottaneet?

uskoa Jumalaa kohtaan, niin kääntyisit Hänen puoleensa pyytämään johdata sinä minut
"helvetistä" sinun valtakuntaasi Hän sen tekisi ettet "helvetistä" ikuiseen helvettiin
joutuisi.