et tiedä matkasi määrää
et alhoa askelten
kuljet tietä oikeaa tai väärää
on päätös aina taivainen
vielä elämästä kiität ja kumarrat
kivien painostakin
ruusut ja orjantappurat
ne kannoit kyynelin
on ollut unta ja unelmaa
kehdosta keinutuoliin
on ollut onni rakastaa
ja uppoutua syviin silmiin
jos tahdot vielä syliisi ottaa
hellästi hyväillen
siinä hiljaa itkisin salaa
huulet vaieten
et alhoa askelten
kuljet tietä oikeaa tai väärää
on päätös aina taivainen
vielä elämästä kiität ja kumarrat
kivien painostakin
ruusut ja orjantappurat
ne kannoit kyynelin
on ollut unta ja unelmaa
kehdosta keinutuoliin
on ollut onni rakastaa
ja uppoutua syviin silmiin
jos tahdot vielä syliisi ottaa
hellästi hyväillen
siinä hiljaa itkisin salaa
huulet vaieten
Vastaukset 26
Vanhimmat
surullinen
purkauksia syvinpiä
elämän pettymyksiä
kuitenkin kiitoksen
siihen mitä ollut on
runostasi löytänen
Onneksi huomista emme tiedä
tie suora ei ole
mitä mutkan tai mäen takaa
löytyneekään...
Lepopäiviä rauhoittavia
mieltä kutkuttavia saanen toivottaa
ystävin...
miksi runosta muodostui niin suruvoittoinen,
se ei ollut alunperin tarkoitus. Mutta kaipa se
on se melankolisuus, joka minussa asuu.
Niin, onneksi emme huomisesta tiedä.
Kiitos Saaga palautteesta, lämmitti kovin.
Sinä luulet, että on helppoa nyt olla,
kun en näinä päivinä ja vuosiemme
kulussa ole ollut Hän, joksi Sinulle
tahdoin Sinulle muodostua, niin Rakkaaksi,
että se sinut punallaan värjää..
Olen ollut liiaksi pois Sinusta ja
ojentanut sinua vastaan itseni, sanoja
Sinulle, tekoja, joihin en olisi saanut yltää
tummaa, koskettavaa minussa nyt,
tuskassa, katumuksessa, syntyvää..
Minä muistan, kun Sinulla oli päässäsi
huntu, ylläsi vaalea pukusi, näin onnesi,
muistan lupaukseni, miten piirrän Sinuun
onnen ja nautinnon, miten kaunis olit Rakas,
niin syvälle minuun se silloin kulki..
Niin usein tänäin yössämme, salaa
painun selkääsi vasten ja itken, tuntuu kipeältä,
kun en saa sanottua sanoja, jotka elävät minussa,
tunteitani ulos, mitä Sinuun tunnen, olen niin karhea
ja kova, sisälläni poika, joka syliin sinut sulki..
..Rakas, anna anteeksi, auttamalla minua
avaamaan itseni..niin tarvitsen Sinua..
http://www.youtube.com/watch?v=HL8k14tXNzM&feature=related
Kiitos Runostasi.
Ei aina joka askeleella tiedä, onko suunta
juuri oikea, hyväilyillä, kosketuksilla,
tekeekö sillä hetkellä täysin oikein..
Mutta jos ei ota askelta, jättää kädet
tyhjäksi, sylin sulkeutuneeksi, jättää
elämän kauneimman mahdollisuuden
käyttämättä..
Ja yksi unelma katsoo vierestä,
katseessaan surua..
..ja Rakkauteen..joskus vain se
yksi askel.
Seisauttava, syvältä Sinusta tuleva,
kypsä ja tuntevan Naisen Rakkausruno..
Tässä tekstissä tuntuu eletty elämä,
kirpeys, aidot tunteet, rohkea ilmaisu..
Näitä säkeitä ei voi sivuuttaa,
tuntematta sydämessään liikettä ja
mielessään kunnioitusta..
Tämä Runo...tämän mukana on
hienossa Runossa ja elämässä.
Kiitos!
Kovasti voimia ja iloista oloa Sinulle
koko tähän valkoiseen, talviseen, päivääsi.
Tosihan se on, että vuodet tekee tehtävänsä
meissä kaikissa. Mutta kuka tahansa ei pysty
kuvaamaan vuosien jälkiä ihmisessä - miehessä
ja naisessa samalla tavoin, kuin Sinä. Menet
syvälle rakkauden alkuun, sen kasvuun ja sen
hiipumiseen. Miehen katumukseen ja anteeksi-
pyyntöön jossa kuitenkin on nöyrä pyyntö
' auttamalla minua
avaamaan itseni..niin tarvitsen Sinua '
Koskettavan kaunista, elämänmakuista runoutta.
Kiitos, se ei ole paljon, mutta tulee sydämestä.
Omassani hain erilaisuutta, pitkästä aikaa kokeilin
mitallista runoa - edellisestä on vierähtänyt aikaa jo tovi.
Mukavaa lauantai-iltaa Sinulle ja kiitos vielä.
hieno teksti
kaihomielinen mutta kaunis
hienoa oli lukea palautettasikin.
Olet onnistunut riimityksissä
todella hyvin,
runo kulkee kokoajan
tasaisesti eteenpäin
eikä jätä katvepaikkoja.
Tätä lukee mielellään.
Valoa päiviisi. J.
mukava kuulla, että olen ainakin joten kuten onnistunut
riimittämään, se kun ei ole minulle sitä ominta aluetta.
Miellyttävä palaute, kiitos siitä ja ilon hetkiä poluillesi.
Sujuvaa ja niin laulelmallista tekstiä
kypsyyden omaavalta naiselta että
hyvin sanat pujotettu nauhaan.
Kehdosta hautaan ... oliko se
Tuomari Nurmio joka niin aikoinaan
lauloi vaiko Juice kuin myös
tunnelmallista elämän kahleista
ripaus rakkauden henkeen.
Näin minä tämän runon juuri koen
tässä lauantaiyön hämyssä kuin
myös Hyvää Sunnuntaita Sinulle.
' maasta olet Sinä tullut
ja maaksi pitää Sinun jälleen tuleman '
se oli kaiketi se ydinajatus runossani,
vaikka siitä tahtomattani tulikin melkoisen
tummasävyinen. Lueskelin tässä parina päivänä
melkoisen monen runoilijan antologiaa ja
luultavasti niiden jättämä tunnelma jäi päälle.
En ole mitallista runoa kovinkaan paljon kirjoittanut,
mutta ei tämä lajissaan ainoa kohdallani ollut.
Paljon kiitoksia hienosta palautteesta ja omalla
tavallaan rinnastamisestakin Nurmioon ja Juiceen.
Paljon valoa elämääsi, kevättä kohti mennään.
Sanottava on että monenlaisia kuin eri runoilijoilta
pitäisi lukea runoja,jotta niistä saisi myös omiinsa
uusia täkyjä ja niinhän minä aikoinani luinkin mutta
nyt se lukeminen kuin sen ahaa elämyksen on
ikäänkuin jäänyt unhoon ... sitä vaan jotenkin yrittää
omillaan täälläkin taapertaa ja onkia sieltä jotain
aika-ajoin mieliin
- kirjat vaan lojuvat hyllyssäni - kuin sotilaat rivissä
lukijaansa odottaen,tässä se vaan aika kuluu mikä
minkäkin harrasteissa,"niinkuin ei olisi aikaa".
Valoa myös Sinulle... Auringon lumivalon kera toivotan.
' lukeminen kannattaa aina '
itse pyrin siihen, että kuukausittain käyn kirjastossa
ja jokainen kerta mukaani tarttuu vähintäinkin 4-5
runoteosta. Suosin kyllä paljon keruuteoksia, joissa
on sekä kotimaisia että ulkolaisia runoilijoita,
mahdollisimman laaja skaala. Novellejakin tosin on
nytkin menossa kaksin kappalein, mutta runot vaan
vetää enemmän puoleensa.
Koitahan Sinäkin hajottaa se sotilasrivistö sieltä hyllystäsi,
aikaa varmastikin on.
Kiitos, kiitos.
Kyllä se jotenkin niin menee kun paljon lukee
eri kirjallisuutta,niin siitä tarttuu jotain arsenaalia
omaankin käyttöön kuin oppaaksi että vihjeeksi
mutta kyllä - sulkeisiin - minut saisi laittaa,sillä
lukeminen on jossain... no näkösällä kuitenkin
ja tiedän että aarteita siellä on - minkäs teet -
kun on sama pää kesät ja talvet...
"uusine viihdykkeineen".
Maailma on täynnä upeita runoilijoita runoineen.
Olen niin "utelias"että ketkähän on suosikki
runoilijoitasi tai millaisista pidät erityisesti.
En kysy kuitenkaan,tuli vain mieleeni...joko
koski on peittynyt lumeen ja jäähän.
jota on melkoisen vaikeaa laittaa ainakaan mihinkään
paremmuusjärjestykseen, mutta joitakin ehdottomia
suosikkejani ovat Jouni Inkala, Mirkka Rekola, Aulikki Oksanen,
Eeva Kilpi, Sinikka Svärd ja monta, monta muuta. Yksi ehdottomasti
mainitsemisen arvoinen naisrunoilija on Elisabeth Laurila, monelle
tuntematon, mutta upeaa ja omalaatuista runoutta hän kirjoitti,
ehdottomasti omaa jäljittelemätöntä luokkaansa oleva ja tutus-
tumisen arvoinen, jos et ole häntä koskaan lukenut.
Ulkolaisiakin tietysti muutama mainittava; Pablo Neruda, Natzim Hikmet ja
yksi myös iskelmien saralla tunnettavuutta tuonut, jonka nimeä en nyt
ikävä kyllä muista. Kirjoittanut paljon sanoituksia myös muille.
Koski ei muuten ole edes 30:n asteen pakkasissa hyytynyt, lumi toki
peittää kivien ohimot. 25 vuotta sitä on jo ehditty seurailemaan ja
toivottavasti edessäkin on vielä monta kevättä, kesää, syksyistä
talveenkin nähtävänä.
... olen rikki
heikkokin
kaikkien sattumien uhri
ja sinulla on avain siihen kaikkeen
valta ohjata oikealle tielle
tehdä minut voimmaaksi
maalman tuuliin satuttaviin
jos vain rakastat
minua ...
hienosta runostasi tuli mieleen rukous langenneen
ja pyyntö korkeamille voimille ja kuinka oikeassa oletkaan
niin sen pitää lähteä sydämestä.
hyvä upea linda !!!
miten koskettavasti voitkin kirjoittaa,
tuo olisi voinut olla hyvin kunniakkaasti
ihan omana aloituksenaan, niin paljon
olet siihen sisällyttänyt. Mutta myönnän,
että paljon luet sen kautta minua jälleen.
Olet tehnyt sen usein, eikä tämä varmaankaan
ollut kerta viimoinen.
Kiitos, suuri kiitos rinnallakulkemisesta ja sanoistasi.
Piti kyllä kaksikin kerta katsoa että varmasti se olet Sinä kun kirjoittaa... =)
(muistan Sun joskus väittäneen ettei riimit mukamas suju :O)
Tuloshan on aivan mahtava!
pääsinpä siis kerrankin yllättämään Sinut.
Juu, ei ne noin yleensä oikein sujukaan.
Mutta jostain kummasta tämä lähti vain
kulkemaan sen kummempia synnytystuskia
potematta. Ja onhan niitä joitakin tuolla
kaukana, kaukana - mitallisia, vaikka ovatkin
kohdallani harvinaisia. Alan kyllä kieltämättä
viihtymään riimeissä, yksi syyllinen on varmaan
halausm ja tietenkin Tee joiden runoista olen
aina pitänyt.
Kiitti että viivähdit ja kommentoit, palautteellasi on
kantava voima.
Surumielisen herkkää ja hentoa, todella kaunis ja erittäin hienosti
riimitelty runo, aivan ihanaa luettavaa, Lindaa herkimmillään.
Tää matkamme määrä mittaamaton
tien oikean valitseminen joskus vaikeaa on
kiviäkö repussa kuljetamme
vai täyttyykö reppu ruusuistamme
aikamme kehdosta keinutuoliin
monivaiheisen kaikki me kerran kuljettiin
voi, jos helliin hyväilyihin elämämme päättyisi
ja saisimme tuntea, kuinka rakkaus sydämemme täyttäisi.
ps. minä runosi innoittamana ryhdyin pieneen vastarunoiluun?
todella hienoa vastarunoilua,
syväluotaavaa ja tunnelmallista tekstiä.
Kai s eon myönnettävä, että herkkää minua
tosiaankin runo oli vaikkakin surumielinen
niin kuin totesit. Se kuitenkin halusi tulla
kirjoitetuksi, minkäs sille sitten mahtoi muuta
kuin kirjoittaa.
Oikein lämpöinen kiitos Sinulle ihanasta palautteesta.
On runosi viesti
mutta kun siihen syliin pääset
niin luulen että
ne kyyneleet ovat onneenkyyneleitä.
Hyvää sunnuntain loppupäivää sinulle.
mutta tahtomattani se sellaiseksi muotoontui.
Onnenkyyneleet ovat niitä kimaltavaisimpia,
kuin pieniä kristalleja konsanaan.
Kiitos kun poikkesit jättämässä viestin ja leppoisaa
pyhäiltaa sinne jonnekin myös itsellesi.
surullisen kaunis runo,tykkäsin tosi paljon..Kiitos vaan :))
kiitos Sinulle, mukavaa että miellyit ja vielä kommentoitkin.
olet rustannut..
sanasi..
niin erinomaisesti..
että..
taasen sanaton..
vaik nuorimies kuuntelee:
Bon Jovin biisiä:
Love´s The Only rule..
Mielesi ja visiosi on uskomaton..
kiitän nöyrästi..
että voin joihinkin runoihisi vastata VASTArunolla..
Runosi inspiroi MINUA..
Kiitos SINULLE.
60:)
ja sehän on vain kunnia, jos omat runoni
inspiroivat Sinua ystäväni.
Sait minut jälleen kerran hämmennyksiin K.
kiitos !