Oli niin ihanaa:
- Kun sai olla kiireettömästi lasten kanssa kotona
- Esikoisen äitiyslomalla sai nukkua aina kun vauvakin nukkui, monet päikkärit!
- Tuli ulkoiltua enemmän
- Kakkujen leipominen oli toisen äitiyslomani intohimo, ja niiden syöminen siinä samalla! Kun imetti niin hyvällä omatunnolla sai syödäkkin vähän enemmän!
- Imetys, se oli ihanaa kun se toisen vauvan kohdalla onnistui, esikoisen kohdalla ei niin käynyt.
- Kaikki hömppä ohjelmat mitä sai töllöttää kun imetti illat pitkät! Huippumalleihin taisin vähän koukuttua..
- Kestovaippojen ompelu koukutti myös, niitä tais tulla vähän liikaakin, mutta minkäs sille mahtoi kun hyvä draivi päällänsä, vaippatehdas täydellä höyryllä päällä!
- Vauvantuoksu!!!! Saisko sitä jostain pullotettuna kiitos!!??
- Kahvittelut muiden äitiyslomalaisten kanssa ja perhekerhot!
- Ihanaa oli myös huomata kuinka toisen vauvan kohdalla kaikki oli paljon helpompaa, ja osasi ottaa rennommin!!
- Kun sai olla kiireettömästi lasten kanssa kotona
- Esikoisen äitiyslomalla sai nukkua aina kun vauvakin nukkui, monet päikkärit!
- Tuli ulkoiltua enemmän
- Kakkujen leipominen oli toisen äitiyslomani intohimo, ja niiden syöminen siinä samalla! Kun imetti niin hyvällä omatunnolla sai syödäkkin vähän enemmän!
- Imetys, se oli ihanaa kun se toisen vauvan kohdalla onnistui, esikoisen kohdalla ei niin käynyt.
- Kaikki hömppä ohjelmat mitä sai töllöttää kun imetti illat pitkät! Huippumalleihin taisin vähän koukuttua..
- Kestovaippojen ompelu koukutti myös, niitä tais tulla vähän liikaakin, mutta minkäs sille mahtoi kun hyvä draivi päällänsä, vaippatehdas täydellä höyryllä päällä!
- Vauvantuoksu!!!! Saisko sitä jostain pullotettuna kiitos!!??
- Kahvittelut muiden äitiyslomalaisten kanssa ja perhekerhot!
- Ihanaa oli myös huomata kuinka toisen vauvan kohdalla kaikki oli paljon helpompaa, ja osasi ottaa rennommin!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulla on pitkälti samanlaisia muistoja äitiyslomilta kuin sinultakin. Esikoisen kanssa oli ihmeellistä seurata ensimmäisen vauvan kehitystä ja häneen ehti joskus paneutua vähän liikaakin (turhat huolehtimiset yms.) Ensimmäistä äitiyslomaa "varjosti" hieman keskeneräiset opinnot, joten paljon tuli kirjoiteltua kouluasioita päiväuniaikoina. Toisaalta kun vauva vähän kasvoi, oli ihanaa tavata tuttuja yliopiston kahvilassa ja ystävät kilpailivat, kuka saa sylittää vauvaa. Suurella rakkaudella ja lämmöllä ajattelenkin opiskelukavereitani juuri ensimmäisen lapsen syntymän yhteydessä. Sain heiltä niin uskomatonta tukea, ettei sitä voi selittää!
Toisen lapsen äitiyslomalla ei jäänytkään sitten aikaa turhaan huolehtimiseen ja filosofointiin, kun esikoinen oli niin pieni, ettei ollut edes missään kerhoiässä. Päivät oli ympäripyöreitä. Toisen lapsen myötä minäkin opin nauttimaan imetyksestä ja ne pitkät kahdenkeskeiset myöhäisillat imetellen olivat aika suloisia ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Silloin olin kyllä varmaan aika rätti varsinkin kun aamusella painettiin taas esikoisen perässä tuhatta ja sataa. Erittäin palkitsevaa toisella äitiyslomalla oli myös seurata tyttärien sisarussuhteen kehittymistä. Ensin oltiin niin mustasukkaisia ja yhtä äkkiä pikkusiskosta kehkeytyikin maailman rakkain.
Vauvat ovat ihania!! Koska muuten aletaan duunailemaan kolmatta? ;)
Kyllähän se kolmas vauva olis niin tervetullut :) Toivotaan että ens vuonna sais taas nuuhkia vauvantuoksua :) Ehkä miulla on niin paha vauvakuume etten muista enää mitään huonoja puolia koko äitiyslomassa :)
Ei minulla ole tuollaisia muistoja. Olen aivan raato kohta. Tuntuu etten muuta tee kuin ruokaa vuorotellen lapsille ja tiskejä ja pyykkejä ja raahaan ruokaa kaupasta. Mitään ylimääräistä en voi tehdä esim kakkujen leipomista tms koska kakkujen leipominen höystettynä vauvan kovaäänisellä itkulla ei ole mitenkään rentouttavaa. Joskus saan kovan kiirepaineen alla pyöräytettyä muutaman sämpylän, siinä kaikki. Mieluummin skippaan kaiken muun paitsi pakolliset työt ja pidän vauvan sylissä tai muuten seurustelen hänen kanssaan kun se itku on aika hermoja raastavaa. Usein skippaan oman ruoankin vain sen vuoksi että valitsen mieluummin kalvavan näläntunteen kuin vauvan itkun. En tiedä kuinka kauan elimistöni kestää tätä rääkkiä (unenpuute ja nälkä). Lapsia en pidä nälässä. Eihän tässä muuta ehdi tekemäänkän kuin heitä ruokkimaan. Se on mukavaa tietty että kun vauva on kokoajan sylissä niin siitä vauvantuoksusta saa nauttia riittämiin eikä tarvitse käydä pullotettuna sitä tuoksua kaupasta noutamassa.
Oletko kokeillut josko vauva viihtyisi liinassa tai rintarepussa? Miulla tyttö oli liinassa paljon, sai tehtyä hommat ja vauva sai syliä :) Minkä ikäinen vauav sinulla on? Josko se siitä kohat helpottuisi? Esikoisen aikaan en minäkään saanut tehtyä ylimääräisiä juttuja, vaan juurikin nukuin sillon kun vauva nukkui, oli paljon vaativampi mitä kuopukseni.
Ei se tietty pelkkää ihanuutta ole vauva-aika, voinhan minä lisätä ikäväkis puoleksi sen että imetin 10 kertaa yössä ja kummallakin korvatulehduksia PALJON, eli yöunet oli kortilla. Ja esikoisen hoisin täysin yksin, siis yksinhuoltajana. Mutta silti päällimäisenä on vaan ne hyvät muistot :)
Jaksamista sinulle arkeen, kyllä se helpottaa vielä!!
äitiys"lomani" kesti puoli vuorokautta. Synnytin sunnuntaina iltapäivällä ja maanantaina piti vastailla jo synnärillä puhelimeen. Olen yrittäjä eikä yrittäjillä ole äitiyslomia. Ei kukaan maksa yrityksen kustannuksia yhdeksää kuukautta. Se on joko yrityksen myynti tai työ, joten työ piti valita, että työ säilyisi jatkossakin.
Imetin töiden välissä.. nukkuminen, telkkari, ulkoilu, perhekerho ja kahvittelut.. mitä ne ovat?!
Kun lapsi nukkui, oli paras aika tehdä töitä, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Äsken lapsi (nyt jo 3v.) katseli lastenohjelmia, että sain kirjanpidon viime kuulta tehtyä. Onneksi vauva-aika on takana, ja elämä vähän helpottunut. Ihan sairasta edes yrittää töitä ja vauvanhoitoa samaan aikaan, mutta pakkotilanteessa sitä pystyy näköjään siihenkin. Oli se hirveää aikaa..
Olen ollut yksinhuoltajana lapsen syntymästä lähtien, joten en ole voinut nukkua lapsen valveillaoloaikanakaan, kun ei ole kukaan ollut lapsen kanssa sen aikaa.
Lapsen olen yrittänyt kaikesta huolimatta asettaa ykköseksi ja ottaa huomioon minkä olen pystynyt.
Olen onnekas siinä mielessä että olen voinut pitää normaalisti äitiyslomat, en olisi millään pystynyt jatkamaan töitä vauva-aikana. Nostan sinulle hattua, sisukas olet! Yksinhuoltana olin siis minäkin aluksi, kunnes tapasin nykyiseni.
Kiitos! Niin, yrittäjyyttä on monenlaista ja alat vaihtelevat. Omalla alallani kaikki tehdään yksilöllisenä käsityönä, eikä kukaan voi korvata siinä toista. Yritin kyllä saada liiketilaani yksityisyrittäjää tekemään omaa liiketointaan ja ihan pysyvästi, tilaa olisi ollut. Mutta ei näitä yrittäjiä vain ole. Palkolliseksi olisi ollut, mutta en voi mitenkään palkata ketään, koska Suomessa se on tehty ihan mahdottomaksi näin pienelle yritykselle. Kulut ovat ihan älyttömät sos. ym. maksuineen. Ja toisekseen, kuten kerroin, tämä homma on yksilöllistä käsityötä, eikä kukaan voi tehdä tätä minun puolestani.
Pitää vielä mainita, että oma äitini oli suurena apuna vauvanhoidossa, mutta itsekin työssäkäyvänä hänenkin aikansa ja voimavaransa olivat rajalliset. Kulkuyhteydet myös rajoittivat hänen apuaan. Hoitajaa ei vain ollut varaa palkata.
Eihän äitiysloma ole kovinkaan vanha juttu. Maataloissa edelleenkin lapset kulkevat siinä työn mukana, mutta yhteiskunta ja työt ovatkin nyt erilaisia, etteivät kaikki voi ottaa lapsiaan tietenkään mukaan työpaikoilleen.
Yrittäjiä ei yhteiskunta tue mitenkään. Päähän potkitaan joka suhteessa. Mutta meitäkin tarvitaan, työllistänhän sentään itse itseni ja autan työssäni ihmisiä heidän omassa elämässään, ja maksan järkyttävän paljon veroja ja muita maksuja yhteiskunnan rattaisiin.
No joo tuskin nyt ihan nukkumatta kuitenkaan olet ollut ensimmäisen vauva vuoden. Muista että on monia töitä joihin yrittäjä ei voi yksinkertaisesti ottaa vauvaa mukaan eli siinä mielessä olet onnekas että olet voinut jotenkin samaan aikaan hoitaa lasta ja tehdä töitä, tietokoneeltä käsin kenties? Kaikki eivät vain voi ottaa vauvaa kainaloon ja mars töihin. Kaikille se yrittäminen ei ole papereiden pyörittämistä tai kirjanpidon tekemistä vaan ihan fyysistä työtä jossain muualla kuin kotona.
Vuorokaudessa tuli 2-5 tuntia unta. Työni on perustaltaan fyysistä ja tapahtuu kodin ulkopuolella liiketilassa suorassa asiakaskontakstissa. Pikkuisena vauva veteli unia takahuoneessa ja asiakkaat ymmärsivät, jos piti välillä ottaa lapsi mukaan vierelle. Ne asiakkaat, joiden kohdalla tiesin ettei näin voisi tehdä, sain sovittua työajat niin, että äitini oli lapsen kanssa. Kiinteiden myötä oli helpompi, kun pystyi lasta pikkuhiljaa jättämään äitini hoivaan pidemmäksi aikaa.
Kyllä kuule oli yhtä helvetinmoista menoa tuo eka vuosi, kun täysimetin lasta 6kk ja muuten imetin 1v.4kk. Yhtään korvikemaitoa ei annettu, eikä tuttia suostunut syömään alussa, enkä tuputtanut väkisin myöhemminkään. Kaikki omasta tahdostani, en halunnut lapselle yhtään huonompaa alkua elämässä kuin isolle sisarukselleenkaan vain jonkun työn takia.
Yrittäminen on myös kirjanpidon tekemistä ja papereiden pyörittämistä, tilauksien tekoa, tukussa käyntiä, laskujen maksamista, pyykin pesua, hinnaston ja mainosten tekoa, asiakaskontaktien ylläpitoa sähköpostin ja puhelimen välityksellä, itsensä kunnossa pitämistä, kouluttautumista, uusimpien alalle tulleiden asioiden seuraamista, inventaarioita, tuotteiden hinnoittelua, vessapaperin ostoa, ikkunoiden, lattioiden, hyllyjen ja vessanpönttöjen pesua, ikkunamainosten ja somistusten vaihtoa, kukkien kastelua, asiakastarjoilua, astioiden pesua yms yms..
Jos olisin yksityisyrittäjä vaikka levyseppähitsaajana ei se perustuisi siihen, että juuri minua tarvittaisiin siinä tytössä. Kun kyse on henkilökohtaisesti luoduista ihmissuhteista, ei kukaan voi korvata sitä suhdetta. Tarvitaan uuden ihmissuhteen rakentamisprosessi uusien ihmisten välillä. Levyseppähitsaajan on lähes mahdotonta ottaa lapsi työhönsä mukaan. Silloin vaihtoehdot ovat vähissä. Minulla oli vaihtoehto, mutta todella itselleni epäinhimmillinen sellainen. Tein ratkaisuni, enkä sitä kadu. Aika aikaansa kutakin..
Tiesin vanhasta kokemuksesta, miten lapset kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia. Tiesin, että rankkaa tulisi olemaan, mutta pian se myös helpottuisi. Päikkäreitä en ehtinyt nukkumaan, yöllä jos lapsi nukkui niin muutaman tunnin sitten itsekkin. Joskus meni pari vuorokautta valvoessa, mutta kahvia sisuksiin ja meikkiä naamaan, niin johan taas mentiin. Karmaisevaa, mutta sellaista se oli.
Ei ennenkään ollut helpotuksia äideille. Lapset hoidettiin miten kukin tyylillään. En sano, että se olisi lasten ja äitien kannalta ihannetila, mutta työ ja vauva olivat ja ovat edelleen mahdollisia hoitaa yhdessä. Alasta tietenkin riippuen..
Ps. Et tainnut lukea juttuani huolella, koska edellisessä kirjoituksessani oli selvästi mainittu asioita, joita nyt kritisoit ja ihmettelit.
Niin en lukenut täysin minkälaista työsi oli. Mutta edelleen on olemassa monia ammatteja joissa ei voi kuvitellakaan pitävänsä vauvaa takahuoneessa tai sylissä asiakaskontaktien kanssa samaan aikaan eli siinä mielessä olit onnekas että voit edes yhdistää vauvan ja työn. Minä en esim. voisi pitää minuuttiakaan lasta samassa paikassa missä olen töissä ja asiakaskontakteja ei voi sopia ennakkoon ja niitä on joskus tosi tiheään. Ainoa vaihtoehto on pysyä pois töistä, hoitaa vauva kotona ja palkata joku toinen. Onneksi on hoitopaikka sitten odottamassa äitiysloman loputtua.
Onnekasta olisi ollut palkata toinen tilalle, mutta miksi näin ei kohdallani käynyt, lukee myös edellisissä kirjoituksissa.
Ei ollut valinnan vapautta. Jos olisi ollut, olisin valinnut täysipäiväisen lapsenhoidon.
Kerrottakoon vielä, että töitä piti kovasti vähentää, eikä tuloja tullut kuin sen verran, että sai kulut maksettua.
En ollut "onnekkaassa" asemassa, vaan pakkotilanteessa ja elin helvetissä.
Ei varmaan ollut helppoa kun helvetiksi sitä aikaa kuvaat. Mutta oma valintasi kuitenkin tavallaan, olisithan aina voinut laittaa pillit pussiin ja lopettaa yrittäminen ja viettää tavallinen äitiysloma. Siinä mielessä huono että et voinut toista palkata työn luonteen takia (moni niin tekee pakosta äitiyslomalla vaikka itselle ei jäisi sen jälkeen paljon mitään tuloja) mutta oma valintasi oli siis yrittäminen juuri tuolla alalla johon on erittäin vaikea tai mahdotonta yhdistää äitiysloma.
Kyllä sitä univelkaa on kaikilla äideillä enkä yhtään väheksy omaasi joka on varmaan sieltä pahimmasta päästä. Oma lapseni oli aina huono nukkuja ja joskus yöunet olivat vain n. 3 tuntia tai aina en edes saanut unta juuri silloin kun hän nukkui joten oma saldoni jäi vain pariin muutamaan tuntiin. Lapsi alkoi nukkua täysiä yönia vasta neljävuotiaana tai ei edes täysiä silloin mutta melkein täysiä koska enää ei herätty kun vain kerran aamuyöstä ja sen jälkeen takaisin nukkumaan joten minulle ne olivat täysiä yöunia verrattuna aikaisempiin vauva-aikoihin. Oma pelastus oli se että joskus jos yönet jäivät vain kolmeen tuntiin otin päiväunet päivällä vauvan kanssa. Ilman niitä en olisi jaksanut mitenkään.
Vaikeinta oli silloin kun aloitin työt lapsen ollessa vuoden ikäinen. Unet olivat vielä huonot eli paljon heräilyjä yöllä ja joskus esim. kello viiden heräämisen jälkeen en saanut enää itse unta kun piti herätä seitsemältä kuitenkin töihin. Nukkumaan illalla pääsi vasta kahdentoista jälkeen koska lapsi ei yksinkertaisesti ollut väsynyt aikaisemmin koska nukkui makoisat parin tunnin päiväunet päiväkodissa. Nuo univelat ja pulmat ovat se asia mitä kammoan eniten pikkulapsiajassa. Nyt vihdoin nukun pitkästä aikaa ruhtinaallisia seitsemän tunnin yöunia. Kahdeksan ovat jo luksusta.
Miksi muuten äitien univajetta yleensäkin vähätellään? Onhan se tutkittu juttu että ihmiset tarvitsevat keskimäärin n. 7-8h unta ollaksaan täysjärkisiä ja ei väsyneitä.
tyttö on nyt 10kk, mutta vastaan:
- oli ihanaa kun sai hoitaa ja imettää vauvaa, vauvan tuoksu parasta!
- joskus vauva söi ja nukkui tissillä imetystyynyllä parikin tuntia putkeen, jonka aikana katsoin leffoja :-)
- kun vauva oli vähän kasvanut ja unenpuute helpottanu, oli aikaa pitää kämppä siistinä, tehdä hyvää kotiruokaa ja leipoa vaikka pullia!
-ulkoilu
- ei tartte aamulla raahautua töihin
- oli ihanaa kun ei tarttenu tehdä "aivotyötä", itse kun olin tutkijana aikaisemmin ja se oli aika uuvuttavaa kun aivokapasiteetti koko ajan 200% käytössä (siis näinkin päin voi olla :-))
- aloitin vauvamuskarin vauvan ollessa 5kk ikäinen, siellä on ollut kivä käydä! Lisäksi käydään välillä äiti-vauvajumpassa!
Sitten miinuksia tässä:
- yövalvomiset, koliikki alussa (tämä kaikista pahin miinus)
- Ei ehdi käydä jumpissa yms. niin usein kuin haluaisi
- ei ehdi tehdä mitään rauhassa kun lapsi pyörii jaloissa aina jos käyn vaikka wessassa tai syön
Siis mä luulin aluksi tuota ap:n kirjoitusta provoksi! Voiko tosiaan olla näin päinvastaiset ajatukset äitiyslomasta! Ja mullakin siitä on jo pari vuotta ja aika kullannut vähän muistoja ja silti MIKÄÄN tuossa listassa EI täsmää mun kokemusten kanssa!
Vieläköhän olis teillä vauvakuumetta jos vauvanne olisikin todella itkuinen ja vaativa 24h ainakin ekan vuoden ajan. Vauva nukkuisi hyvällä säkää max. 1 tunnin yhteen putkeen yöllä, muuten heräilyä 15 minuutin välein ja valvomista...välillä nukkuis paremmin, peräti kahdet 2 tunnin unipätkät... Päikkäreitä ei käytännössä olisi kun uni on niin rikkonaista... ulkoiltua ei jaksa... kakkuja ei jaksa eikä edes ehtisikään leipoa, kun vauvaa pitää pitää sylissä lähes kokoajan... kantoliinassa ei viihdy ja vaikka viihtyisikin, niin väsyneenä ei ehkä kakun leipomiset houkuttele...
Kyllä tekee ihan pahaa lukea kirjoituksianne, vaikka ymmärränkin että te pullantuoksuiset äitiyslomalaiset ette ole syypäänä mun kokemuksiini... jotenkin vain tuntuu silti niin pahalta, kun omat muistot ovat niin erilaisia... miten ihanaa aikaa mullakin olisi voinut olla, sen sijaan se aika on jäänyt mieleen kamalimpana...
meillä oli ekat 2 kk tosi rankkaa koliikin vuoksi ja itsellä myös joku Baby Blues alussa ja imetys oli vaikeaa ekat 2kk kun vauva oli koko ajan tississä kiinni, mutta onneksi sitten meillä helpotti 2kk iässä, mutta voin vain kuvitella jos sinulla sama on kestänyt koko äitiysloman :-(!. Muistan kyllä itsekin, etten ekoina kuukausina oikein jaksanut tehdä noita yllä mainittuja asioita (siivoamiset, leipomiset jne.) koska olin aina niin väsynyt.
Parasta oli:
- kun sai aamulla nukkua pitkää esikoisen kanssa ja nukkua päikkärit yhdesssä
- kävellä metsäsä koiran kanssa joko lapsi mukana tai ei
- kävellä bussipysäkille ja mennä sillä ainoalla mahdollisella bussilla perhekahvilaan tapaamaan muita äitejä
-kesällä puutarhahommat pihalla, kun vauva nukkui
- sai seurata lapsen kehitystä ja ehti iloita pikku jutuista
- ei ollut kiire minnekkään
- imettäminen, sitä tulee ikävä, kun lopetan kuopuksen imetyksen jossain vaiheessa
Nämä nyt ekana tuli mieleen, negatiivisia juttujakin toki löytyy, mutta niitä en viitti muistella...
Ikävän kuuloista todella, mutta eikö sinulle ole jäänyt yhtään hyviä muistoja? Onko lapsesi jo minä ikäinen? Aika kultaa muistot,oli minullakin rankkaa esikoisen kanssa, yksin, mutta olen aina kuitenkin selvinnyt kaikesta ja vastoinkäymiset on vaan kasvattanut. Välillä tuntui siltä että jos tästä selviän, niin selviän ihan mistä vain. Ja mielumin muistelen hyviä asioita kun niitä huonoja.. Ehkäpä siksi juuri toisen vauvan kanssa on ollut todella helppoa kun ensimmäinen oli vaativa, ja on edelleen vaativa 5 vuotias. Ja itsestä on tullut rennompi.
Näistä viesteistä selkeentyy hyvin että muistot ja äitiyslomat on niin erilaisia, lisää vaan!
Lapsemme on nyt kolme vuotias. Nyt kun mietin niin hyvänä muistona toki on vauvan/lapsen kehityksen seuraaminen. Mutta joka päivä kyllä toivoin, että lapsi kasvaisi isommaksi ja itsenäisemmäksi... ettei kontaktti lapseen olisi ainaista hyssyttelyä ja rauhoittelua. No olihan/onhan lapsemme myös iloinen ja sosiaalinen, ei siis pelkkää itkua 6 kk eteenpäin, mutta aina oli pelko, että kohta se taas suuttuu ja hermostuu jostain. Koko ajan piti olla varpaillaan.. ja kun itse on tosi väsynyt, niin vaikeahan sitä on nauttia, kun haluaisi vain nukkua.. Puheen kehittyessä alkoi helpottamaan, kun lapsi oppi ilmaisemaan itseään ja tuntojaan muutenkin kuin itkemällä.
Muutaman kerran kyllä kävi mielessä, että lapsella on jonkinlainen häiriö/sairaus. Mutta jos jollain on tällä hetkellä samanlaista, niin voin lohduttaa, että ainakin meidän tapauksessa kyse oli mitä ilmeisemmin vain temperamentista. Nyt lapsemme on mielestäni hyvinkin normaali ja sosiaalinen tapaus; temperamenttinen tietenkin edelleen, mutta siis ihan normaalin rajoissa uhma jne.
Mie mietin vieläkin välillä onko esikoisella jokin häiriö/sairaus, kun on mm. todella matala ärsytyskynnys, mutta olen tullut siihen tulokseen että jokaisella meillä on jonkin sortin häiriö.. Ja tyttöni on kovin temperamenttinen.