Ajatuksia sydämestä 3

Särkynyt sydän.
Ps. 51:17
(51:19) Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

Yleensä ajattelemme heti murehtimista tai sydämen suruja, mutta kyllä uskomaton ihminenkin suree ja murehtii. Siitä tässä ei olekkaan kysymys. Särjetty ja murtunut sydän on sinun oman itsekkään elämäsi kuolema. Vain Pyhä Henki voi kuolettaa sen.Itsekäs elämä, oma tahto ja kaikki tälläinen, joka sotii Jumalan tahtoa vastaan pitää kuolla. Ja tämä on nyt se ovi pyhityksen tielle. Sinussa pitää kuolla se salainen "itse minä" ja myös se kaikille muille näkyvä "itse minä", jotta Jeesus alkaisi saamaan muotoa sinussa. Ainoastaan Pyhä Henki voi kuolettaa itsekkyytesi, sinun oman itsesi. Omin voimin et siihen pysty.
Sen lisäksi, että tiedät olevasi syntinen Jumalan edessä, sen lisäksi sinun pitää myös tunnustaa syntisi ja murtua jumalan edessä. Sinun pitää kertakaikkiaan lakata puolustamasta itseäsi ja oikeuksiasi ja antaa oikeudet elämässäsi Jumalan käsiin. Itseasiassa, kun me puolustamme itseämme, niin monesti me puolustamme syntiä.
Voi olla vaikka niin, että olet uskossa oleva ihminen. Muutat yhteen rakastamasi ihmisen kanssa avioliitonomaiseen kanssakäymiseen. Olette kyllä sopineet hääpäivästä joka on keväällä. Siihen on vielä aikaa pari kuukautta, mutta kun te kerran olette naimisiin menossa, niin mitä merkitystä sillä voisi olla, että te nyt jo asutte yhdessä. Tälläkin tavalla me voimme puolustaa itseämme Jumalan edessä. Jos me näin teemme, niin me puolustamme syntiä. Syntikysymys on Jumalan edessä aivan ehdoton.
Monesti me arvostelemme ja tuomitsemme toisia, koska meillä itsellämme on jotain tunnollamme ja yritämme lieventää oloamme sillä. Meillä itsellämme voi olla salaista syntiä ja se saa meidän monesti tuomaroimaan.
Room. 2:1
Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.

Ja sitten voi olla niin, että sanotaan, että juuri mikään ei ole syntiä ja sillä puolustetaan omaa syntiä. Sydämemme ei voi särkyä Jumalan edessä, jos meillä ei ole synnintuntoa. Kukaan ihminen ei voi väittää, ettei hän koskaan tee mitään syntiä. Jos olisi niin, että et tekisi syntiä ja sanot vielä, että uskova ei voi tehdä syntiä, niin valehtelet. Pyhä Henki näyttää todeksi synnin sinussa. Vaikka et olisikaan koskaan varastanut tai valehdellut tai tehnyt aviorikosta ym, niin jos olet puhunut tavalla, joka ei ole Jumalan mielen mukainen tai jos asenteesi on toista ihmistä kohtaan sellainen, että se ei ole Jumalan mielen mukainen, niin olet tehnyt syntiä ja sinä tarvitset evankeliumia.

Ihminen on sellainen itsekäs olento, että se tyrkyttää Jumalalle kaikkea omaansa. Jumala ei tarvi mitään sinun omaasi. Jos se uhrilahja jonka annat, on sinun omista rahoistasi, niin Jumala ei niitä tarvitse. Jumala ei tarvi mitään sinun omaasi. Mutta jos sinulla on jotain, mikä on Jumalan, niin se on eri juttu. Me tyrkytämme Jumalalle omia ohjelmia, omia lupauksia , omia lahjoja. Omia rukouksia omaisten puolesta, jotta he pelastuisivat, vaikka me voisimme viedä itse sen herätyksen sukumme keskelle. Tästä on minunkin parannus tehtävä. Kaiken omamme sijaan meidän tulisi tuoda oma sydämemme Pyhän Hengen valoon, että Herra saisi sen särkeä. Olette varmaan kuulleet laulun "Särkynyt saviruukku". Varmaan juuri tämäntapaisten tuntojen pohjalta syntynyt laulu. Sitten, kun Jumala on saanut särkeä meidän sydämemme, niin hän alkaa uudelleen muovaamaan sitä. Tuossa laulussa Herra löi murskaksi saviruukun, mutta talletti kaikki palat. Sitten Herra alkoi muovaamaan uutta.
Saven valajakaan ei heti ala ruukkua siitä savesta muotoilemaan, vaan hän ensin työstää savea, että kaikki kovat kokkareetkin pehmenevät ja lisää vettä siten, että seos on helposti muovailtavaa. Kovasta savesta ei voi muovailla astiaa ja jos siitä jonkinlaisen astian saakin, niin siitä tulee hauras, eikä se kestä käyttöä.
Samalla tavoin Jumala myös meidän kovaa saveamme työstää ja pehmittää sitä, jotta voisi tehdä meistä astian jaloa käyttöä varten. Vai miten voisi kova ja tuomitseva ja ylpeä ihminen johdattaa ketään Jumalan luokse. Miten sellaista astiaa Jumala voisi käyttää.
Minä itse, se mitä minä olen, minun omat haaveeni ja unelmani, ne pitää kuolla. Meidät on kutsuttu tekemään Jumalan tahtoa ja elämään ja tekemään todeksi Jumalan unelmaa Pyhän Hengen kanssa. Ja Jumalan tahtohan on, että kaikki ihmiset tulisi uskoon ja pelastuisivat.
Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Meidän kauttamme ainoastaan, tämän saven kautta Jumalan rakkaus voi näkyä maailmassa.