En tiedä mihin palstalle tämä kuuluisi mutta rahasta on kyse joten... Olen 19 vuotias ja asun äidin luona, ja tämän takia en saa päättää omista asioistani vaikka laillisesti aikuinen olenkin. Haluan muuttaa omaan kämppään, ihan sama millaiseen luukkuun kunhan ei soluun (koska olen epäsosiaalinen), ja lopettaa lukion ja mennä töihin, ihan sama minne. YO-paperit ei kiinnosta, en niitä onnistuisi saamaan, enkä niitä jossain siivoojana tule tarvitsemaan. No, en saa koulua lopettaa, koska isältä muka tulee jotain opiskelukorvausta, jota ilman ei meidän rahat riittäisi elämiseen. En vain käsitä miten äiti tämän laskee, koska kirjat ja bussikortti maksaa varmaan enemmän kuin rakas isäni rahaa antaa. Mutta minä en enää jaksa sitä koulua, en jaksa! En kuitenkaan voi muuttaa omilleni, koska isällä on niin suuret tulot, etten saa sitä... asumistukeako? Siis minun pitäisi asua äidin kanssa 21-vuotiaaksi asti, koska siihen asti vanhempien tulot vaikuttaa? Voiko tämä olla totta?! Ainiin, sanoinko jo, että aikuislukiossa kun olen, en saa edes opintotukea.
Miksi muuten lapsilisä lakkaa jo 17-vuotiaana, mutta kuitenkaan silloin ei saa aikuisen oikeuksia? Eikö järjen mukaan lapsilisän pitäisi loppua 18-vuotiaana, tai vaihtoehtoisesti 21-vuotiaana, kerran silloin vasta pääsee omilleen, mikäli siis on rikas isä joka ei kuitenkaan avusta omaa lastaan?
Sitten kun mulla on vielä sosiaalisten tilanteiden pelko ja varmaan myös eristäytyvä persoonallisuushäiriö, on todellista tuskaa mennä edes johonki työkkäriin tai soittaa töitä hakeakseen. Mistä muka voin saada töitä, kun ei ole työkokemusta, en ole sosiaalinen, kielitaitoinen, iloinen, pirtsakka, tai muutenkaan kunnollinen kansalainen. Vai että ollaan sitä nuorten pahoinvoinnista oikein huolissaan? Alanko minäkin nyt kouluammuskelijaksi, että saan ainakin yhteiskunnalta huomiota? Tai ehkä olisi helpompaa vain hankkia muksu tai alkaa myydä itseään...
Mitä teen?
Miksi muuten lapsilisä lakkaa jo 17-vuotiaana, mutta kuitenkaan silloin ei saa aikuisen oikeuksia? Eikö järjen mukaan lapsilisän pitäisi loppua 18-vuotiaana, tai vaihtoehtoisesti 21-vuotiaana, kerran silloin vasta pääsee omilleen, mikäli siis on rikas isä joka ei kuitenkaan avusta omaa lastaan?
Sitten kun mulla on vielä sosiaalisten tilanteiden pelko ja varmaan myös eristäytyvä persoonallisuushäiriö, on todellista tuskaa mennä edes johonki työkkäriin tai soittaa töitä hakeakseen. Mistä muka voin saada töitä, kun ei ole työkokemusta, en ole sosiaalinen, kielitaitoinen, iloinen, pirtsakka, tai muutenkaan kunnollinen kansalainen. Vai että ollaan sitä nuorten pahoinvoinnista oikein huolissaan? Alanko minäkin nyt kouluammuskelijaksi, että saan ainakin yhteiskunnalta huomiota? Tai ehkä olisi helpompaa vain hankkia muksu tai alkaa myydä itseään...
Mitä teen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aikuisuuteen kuuluu oikeudet mutta myös vastuu. Tässä tapauksessa vastuu siitä että pystyy elämään omillaan eli ansaitsemaan tarpeeksi itsenäiseen elämiseen. Siivoojana saattaa tehdä tiukkaa seuraavat neljäkymmentä vuotta, mutta jos et kerran ylioppilaaksi halua niin minkäs teet. Köyhyyden suosta vain on helvetin vaikeaa nousta jos siihen on kerran uponnut, vaikka rupeaisi esim. kolmekymppisenä tekemään mieli jotain parempaa.
On hyvä, että olet koulussa. Työ on samanlaista kuin koulukin. Säänöllisesti mentävä joka päivä ja työpäivät on 8-12 tuntisia jos meinaat omillasi elää.Sen lisäksi joutuisit huolehtimaan kotisi siivoukset . Oman ruuan teon ja laskut. Olen itse ollut siivoojan ammatissa ja se on tosi raskasta. Kannattaisi olla kiitollinen , että äiti antaa asua kotona. Minun äitini kuoli kun olin 2 ja puoli vuotias. Isä voisi auttaa enemmänkin teitä jos puhuisit hänen kanssaan ja tekisit parhaasi koulun suhteen. Voisit esimerkiksi Yo- kirjoituksia muuttaa niin että saisit osan olla ammattikoulussa kysele opinnonohjaajalta vaihtoehtoja.Älä lähde suinpäin tuntemattomaan sillä sitten voit olla liemessä korvia myöten ja se ei ole mukavaa. Harkitse asioita rauhassa. Jos lapsen hankintaa tuossa mietit? Et ole vielä aikuistunut. Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja pelkästään sen takia että pääsisit kotoa pois uhmakkaan suunnitelusi avulla. Sotkisit viattoman lapsesi tähän kaaokseen! Ajattele vielä toisen kerran ja aikuistu rauhassa. Lapsi tarvitsee huolenpitoa ja 24 tuntia työtä ja hoivaa.. kunnes ajan kanssa kasvaa. Vaikutat nyt olevan jossakin irtautumis kriisissä. Voisit kokeilla siipiäsi opiskelun ohella jonkun muun sukulaisen luona? Jos sellaisia on ja ehkäpä isäsi ymmärtäisi? Jos puhuisit hänen kanssaan suhteestasi äitiin ja auttaisi sinua opiskelun ajan itsenäiseen elämään? Voisit käydä viikonloppuisin töissä niin näkisit mitä on siivojan työ. Elikkä nyt kun asut vielä äitisi kanssa hae muutaman tunnin siivous töitä koulun ohelle ja kokeile jaksatko sitä. Näin sattaisit päästä kiinni työhön ja jopa sitten totuttaa muuttamisen säästämällä palkka rahojasi. Mieti kuitenkin rauhassa koska opiskelu paikankin voi muuttaa esim. siihen jo mainitsemaani ammattikouluun. Pitäisi vaan ensin tietää mitä haluat työksesi tehdä ja lapsen hankinta kannattaa unohtaa toistaiseksi. Lapset on ihania mutta koska vaikutat siltä että haluat irtautua äidistä. Minun mielestäni ei kannata sitoa itseään heti toiseen ihmiseen vaan nähtävästi kaipaat vapautta niin siihen ajatukseen ei sovi lapsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Aikuistu rauhassa ja kirjoita vaikka paperille mikä on nyt hyvin ja mikä huonosti ja mitä voit tehdä itse sen eteen? Hyvää matkaa elämään.
itsenäistyä, niin itsenäisty.
Hanki itsellesi työpaikka ja asunto ja ala elättää itseäsi. Olet täysi-ikäinen, ei kukaan pysty sinua estämään.
Yhteiskunnan elätiksi heittäytyminen ei ole itsenäistymistä.
tuollaisesta kuin sinä. kaverini, joka on jo ollut aikuinen hyvän aikaa, ei myöskään oikein osaa soitella tai käydä virallisissa paikoissa ilman apua. neuvoisin sinua hakemaan apua ensin noihin mielenterveydellisiin ongelmiin, ja vasta sen jälkeen muuttamaan yksin asumaan. heti kun sua ei enää pelota työkkäriin meno tai työnantajille soitteleminen, niin sitten hankit työpaikan ja sitten vasta muutat omillesi.
äidit osaavat olla rassaavia ja kuvittelevat omistavansa lapsensa juuri tuollaisessa tilanteessa, että lapsi ei oikein tule vielä itsenäisesti toimeen, vaikka lapsella tietysti tahtoa riittää. raha on todella hallitsevaa. se jolla sitä ei ole, on niin heikoilla tuossa tilanteessa.
sinä, jolta äiti kuoli jo kauan sitten, et voi mitenkään koskaan tulla käsittämään, millaista on elää äidin kanssa, joka yrittää hallita sinun elämääsi, vaikka olet jo aikuinen. itselläni on myös äiti, joka haluaisi hallita yli 30 vee lastaan. tästä ollaan taisteltu iät ja ajat. ei hauskaa. äidit ovat ihania, mutta välillä hirmuisen rasittavia vaatimuksineen. miksi lapsen elämän pitäisi olla aina niin paljon parempi, mitä vanhempien? eikö riitä, että lapsi saa olla terve aikuinen, joka elää ja antaa muidenkin tehdä niin? kyllä niitä siivoojia ja muita perusduunareita tarvitaan tässä maassa ihan takuulla. kilpailu on niin kovaa isopalkaisista hommista, että siinä vähän karskimmatkin nuoret tippuvat pois alkuerissä. jos tämän keskustelun aloittaja haluaa kokeilla siivoojan ammattia, niin so? jos sen työn tekeminen alkaa ottamaan liiaksi päähän, niin eiköhän sitä saa ihan vapaasti etsiä muuta työtä tai mennä ehkä opiskelemaan johonkin toiseen ammattiin..
älä luovuta taisteluasi itsenäistyä! menet terkkariin ja kerrot mielenterveysongelmistasi. kun saat apua, niin ota kaikki apu vastaan. tahdo parantua!!
"enkä niitä jossain siivoojana tule tarvitsemaan. " Useimat siiviusalan työnantajat vaativat nykyään siivoustoimen tekniikon tutkintoa työntekijöiltään. Joten ilman opiskeluja et selviää. Olet nuori ja podet
nähtävästi jonkinmoista identiteettikriisiä tällä hetkellä.No suurin osa kokee sen jossain vaiheessa nuorena.
Tuota muksua en suosittele. Vaikeutta entisestään ja palsta on ennestäänkin täynnä yh-äitejä.
Luonteenpiirteesi jonka kuvasit ei sovi siihen maailman vanhimman ammatin harrastamiseen. Suosittelen että otat yhteyttä vaikka koulukaraattoriin ja keskustele asioista.
Kiitos vastauksista. Joo en todellakaan ole lasta hankkimassa, tuo nyt oli vain lapsellinen heitto. Isän kanssa ei puhuminen onnistu. Hän on narsisti, eikä ymmärrä oikeastaan mitään. Esimerkkinä tästä, että ei anna rahaa äidille, ei edes minulle, mutta ostelee ihan turhia lahjoja ja suostuu ostamaan vaatteita jos saa tulla mukaani kauppaan "valitsemaan" ne. Jos saisin lainattua häneltä rahaa, että pääsisin omaan asuntoon, niin olisin sitten taas nalkissa hänen kanssaan, kuten äiti oli kymmeniä vuosia. Sukulaisia ei ole.
Tiedän kuka olen ja mitä haluan elämälläni tehdä, vaikka lapsihan vielä olen. En pelkää työtä tai opiskelua, jos sen avulla pääsen töihin, mutta tämän hetkinen opiskelu on minulle turhaa. Sen tiesin jo peruskoulun päätyttyä, mutta kappas kummaa vanhemmat pakotti lukioon, vaikka amikseen halusin. Köyhä elämäntyyli sopii minulle, mutta en aio alkaa sosiaalipummiksi. En ole kotonakaan koskaan saanut ilmaiseksi asua. Kotitöitä olen aina tehnyt, eikä viikkorahaakaan ole koskaan ollut, joten ei siltä osin voisi huonommaksi mennä. Tottakai saan asua kotona, koska se on oikeuteni. Jos lapsen hankkii, niin pitää varautua siihen, että se on ehkä vammainen tai muuten vain erilainen, eikä sitä välttämättä voi heti täysi-ikäisenä heittää pellolle.
Vanhemmilla sisaruksillani on ollut ihan sama tilanne, mutta nyt pärjäävät hyvin. Itse olen ns. iltatähti, eikä vanhemmat ole halunneet antaa aikuistua. Ei ihme, että tällainen pikkulapsi vielä olenkin. Edes töitä osaa hakea... Ujouteeni ei lääkkeet ole auttaneet, kokeiltu on. Olen luonteeltani introvertti, ja se ujous taitaa lähteä vain kulumalla. Töitähän ei saa lomakkeita lähettämällä, sekin on kokeiltu. Puhelimella soittaminen vain pelottaa, koska en tiedä mitä pitäisi sanoa, enkä halua valehdella tai antaa itsestäni parempaa kuvaa kuin olen. Ja sitten joku työhaastattelu... Vaikutan livenä ihan jälkeenjääneeltä. Tuskin kukaan sellaista palkkaa. Pitää siis vain opetella esittämään sosiaalista. Kai minä senkin vielä opin.
täysi-ikäinen joten voit hakea oman asunnon ja yrittää selviytyä omin avuin. Moni sinun ikäisesi asuu kotoa pois. esim opiskelija-asuntoloissa ja pärjää. Isäsi maksama koulutusasvustus kuuluu maksaa suoraan sinun tilillesi, ei äitisi tilille. Ehkä isäsi tukee sinua runsaskätisemmin jos asut omillasi ja voisit tehdä joitain pieniä työhommia vapaa-aikana joilla saat lisätuloa. Sinun kannattaa teettää jollakin arvio, mitä kuluja sinulle kaikkiaan koituu jos asuisit omassa asunnossa( vaikka solu-asunnossa) ja mitä kelan etuja saisit.
Kuitenkin, mielipiteeni on että lukio kannattaa käydä loppuun. Ehdit tehdä vielä kunnon töitäkin mutta peruskoulutus on kaiken pohja. Opinto-ohjaajan kanssa suunnittelette sitten mitkä alat voivat olla sinulle sopivia jatko-opintoja. Kiität itseäsi vielä jos käyt lukion loppuun. Olet ilmeisesti opiskelemassa neljän vuoden opintosuunnitelmalla, eli paremmalla puolen jo, joten ei missään nimessä kannata nyt lopettaa.
Jokainen olemme erilaisia ja sosiaalisuutemme voi vaihdellakin. Useimmat suomalaiset tykkäävät väliin olla yksin. Keskustele myös isäsi kanssa tulevaisuudestasi ja toiveistasi ja pohtikaa yhdessä, sinä, äitisi ja isäsi kuinka sinun parhaasi tulisi toteutumaan.
Aivan ensimmäiseksi sinun on saatava apua sosiaalisten tilanteiden pelkoosi; kun olet omillasi, joudut kohtaamaan ihmisiä monissa eri tilanteissa, ja sinun täytyy pystyä esittämään asiasi ilman ylimääräistä painolastia niskassasi!
Jos jo nyt, noin nuorena, ajattelet "päätyväsi" siivoojaksi, on sinun huomioitava, että siivoajana pärjätäksesi sinun tulee olla melko sosiaalinen, monenlaisten ihmisten kanssa toimeen tuleva persoona; auttaa etenkin tilanteissa, joissa asiakas lähestyy sinua negatiivisen palautteen ja /tai kehitysehdotuksen kanssa. Ja muutenkin, työssä kuin työssä kannattaa hallita ja sietää jonkin verran sosiaalista kanssakäyntiä; 99,99%:lla duunareista on työkavereita. En suosittele siivoustyötä nuorelle, joka kärsii sosiaalisten tilanteiden kammosta, kysymys on kuitenkin palveluammatista.
Äitisi motiiveista taloudellisten asioiden suhteen en tiedä, eikä sillä ole sinun elämäsi kannalta juurikaan merkitystä.
Jos koulunkäynti takkuaa, keskustele asiasta vaikkapa opinto-ohjaajan, luokanvalvojasi tai rehtorin kanssa, kerro opintovaikeuksistasi, ehkäpä he voivat neuvoa jotenkin ja ehdottaa esim. jonkinlaista opintosuunnitelman/aikataulun muutosta.
Sinuna kokeilisin siivoamista opiskelun ohessa muutaman tunnin viikossa opiskelun ohessa; saisit tuntumaa alaan ja omaa rahaa :).
Onko sinulla harrastuksia, kuulutko nettiyhteisöihin, onko sinulla joitakin erityisiä kiinnostuksen ja osaamisen alueita? Aloita itsesi "sosiaalistaminen" esim. jonkin itsellesi tutun ja kiintoisan alueen ympärille muotoutuneen nettiyhteisön kautta. Voit jatkaa samalla uralla myöhemmin esim. vapaaopiston kursseilla, ym.
Toisekseen, monissa korkean koulutuksen ammateissa sosiaalinen taitavuus ei ole niin suuri "must" kuten palveluammateissa; voit olla töissä arkistossa, konservaattori, koodari, julkisen sektorin virkamies, biokemisti, jne.
Koeta kestää. Loppuelämäsi on vain parin vuoden päässä. Tee nyt hyvä pohjatyö sille.
Siis isä laittaa rahat äidin tilille, koska en itse tarvitse niitä mihinkään, ja menevät kai meidän elämiseen. Siis silloin kun se laittaa (tässä kuussa ei ole tullut penniäkään). Ja tosiaan isä ei auttanut sisaruksiani rahallisesti, joten ei se auta minuakaan. En pystyisi asumaan kenenkään vieraan kanssa, joten solu ei käy. En minä ihan niin epäsosiaalinen ole, etten tule toimeen toisten kanssa, mutta toiset voivat turhaantua minuun. Nyt on kuitenkin selvää, että tulen lopettamaan lukion. Siivoojaksi en aio "päätyä", vaan päästä. :) Tiedän, että se tulee olemaan rankkaa ja kiroan vielä, että miksi en käynyt koulua loppuun, mutta sitten muistan, että sain kursseista kutosia, etten olisi edes kirjoituksista selvinnyt.
En harrasta mitään, enkä ole enää nettiyhteisöissäkään. Niissä käynnin lopetin, kun välillä ihmiset oli niin ilkeitä niin minulle kuin toisillekin, etten yliherkkänä kestänyt. Eikä siellä sitä sosiaalisuutta oikein oppinutkaan. Kiitos teillekin, tuossa oli hyviä ehdotuksia. Täytyy nyt sitten teettää ainakin tuo arvio.
Ymmärrän nyt oikein hyvin. Isäsi on siis alistaja tyyppiä. No se on tuttua täällä. Ihmiset ovat jotkut luonteeltaan kiusaajia. Minä sairastuin yli neljä vuotta sitten ja todelliset ystävät on enää jäljellä. Toivon että sinulla on joku ystävä tukenasi ammatteja, töitä ym. elämänasioita sinun kanssa jakamassa ja miettimässä. Joku jolle voisit puhua ja kenties kysyä. Mitä hän ajattelee sinulle sopivaksi tekemiseksi? Ulkopuolisen ehdotukset saattavat yllättää!