Koska valkosuomalaiset olivat joulukuussa 1939 onnistuneet tilapäisesti pysäyttämään puna-armeijan hyökkäykset, alkoivat monet suomalaiset vastuuttomasti elätellä turhaa toivoa siitä, että Suomi voisi jonkin ihmeen kaupalla voittaa koko sodan - taikka ei ihmeen, vaan imperialismin avulla: kutsumalla apuun läntiset suurvallat, aivan kuten Neuvostoliiton edustajat olivat Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939 pelänneetkin. Neuvostojohto näki vuoden 1940 alussa, miten suomalaisten päähän oli heidän omankin etunsa nimissä nopeasti taottava järkeä - kovilla keinoilla, puna-armeijan koetelluilla keinoilla. Sodanlietsojat kun ymmärtävät vain omaa kieltään, on historia meille opettanut.
Niin kuin myöhemmin kesällä 1944, neuvostoarmeija keskitti helmikuun alkuun mennessä 1940 Karjalankannakselle murskaavan ylivoiman suurta rauhaanpakottamisoffensiivia varten, räjäyttääkseen kerralla olemattomiin valkosuomalaisten Leningradia uhkaavan hyökkäysrintaman. Inhimillisyyden nimissä NL antoi silti ennen hyökkäyksen alkua valkosuomalaisille tiedon siitä, että NL suostuisi rauhaan Rytin-Tannerin hallituksen kanssa. Tämä oli Rytin-Tannerin koplan viimeinen tilaisuus välttää seurannut verilöyly. Mutta valkosuomalaiset päättivät jatkaa sotaa. Se oli heiltä raskas erehdys, joka toisaalta ennakoi Linkomiehen-Tannerin hallituksen erehdystä neljä vuotta myöhemmin. Tilannetaju ja tosiasioiden tunnustamisen kyky eivät koskaan ole kuuluneet suomalaisten - ainakaan valkosuomalaisten - perushyveisiin. Vuonna 1944 Suomessa sentään toimi jonkinlainen rauhanoppositiokin, mutta talvella 1940 suomalaiset uskoivat sokeasti suurvaltojen apuun ja rauhan mahdollisuudenkin mainitseminen oli kuin maanpetturuutta.
Mutta ei mikään pelastanut valkosuomalaisten tuhoontuomittua asiaa (ei edes puiden latvoihin sijoitetut tarkka-ampujat, joita neuvostosotilas oppi pelkäämään ja inhoamaan). Neuvostoliiton sankari Timošenko ehdytti kymmenessä päivässä suomalaisten elävän voiman. Vahvuutensa puolesta Maginot-linjaan verrattavissa ollut Summan-Lähteen linnoituslinja murtui vastoin suomalaisten harhakuvitelmia puna-armerijan urheiden rynnäkköjen edessä. Helmikuun 1940 sankarillisissa taisteluissa punasotilaan kova teräsnyrkki murskasi ikuisiksi ajaksi tuon Suomen Leningradia vastaan kohdistaman uhan symbolin. Neuvostoihminen hyökkäsi, mutta puolustautuakseen. Hänen takanaan seisoivat lokakuun vallankumouksen kaupungin miljoonat työläiset, naiset, lapset, vanhukset. Heidän tähtensä puna-armeijan pelottomat soturit ylsivät urotekoihin ja uhrauksiin, joista tuli legendoja. Puna-armeijalainen oli aina valmis uhraamaan oman henkensä, jos siten pelasti useamman toverin hengen. Toistettakoon: hänen takanaan seisoi maa, kansa, puolue. Punaisessa voitonlipussa, joka aikanaan kannetaan riemusaatossa kommunismiin, kun ihmiskunta on kylliksi kehittynyt, on pisara myöskin näiden toverien meidän kaikkien edestä antamaa kallista verta.
Niin kuin myöhemmin kesällä 1944, neuvostoarmeija keskitti helmikuun alkuun mennessä 1940 Karjalankannakselle murskaavan ylivoiman suurta rauhaanpakottamisoffensiivia varten, räjäyttääkseen kerralla olemattomiin valkosuomalaisten Leningradia uhkaavan hyökkäysrintaman. Inhimillisyyden nimissä NL antoi silti ennen hyökkäyksen alkua valkosuomalaisille tiedon siitä, että NL suostuisi rauhaan Rytin-Tannerin hallituksen kanssa. Tämä oli Rytin-Tannerin koplan viimeinen tilaisuus välttää seurannut verilöyly. Mutta valkosuomalaiset päättivät jatkaa sotaa. Se oli heiltä raskas erehdys, joka toisaalta ennakoi Linkomiehen-Tannerin hallituksen erehdystä neljä vuotta myöhemmin. Tilannetaju ja tosiasioiden tunnustamisen kyky eivät koskaan ole kuuluneet suomalaisten - ainakaan valkosuomalaisten - perushyveisiin. Vuonna 1944 Suomessa sentään toimi jonkinlainen rauhanoppositiokin, mutta talvella 1940 suomalaiset uskoivat sokeasti suurvaltojen apuun ja rauhan mahdollisuudenkin mainitseminen oli kuin maanpetturuutta.
Mutta ei mikään pelastanut valkosuomalaisten tuhoontuomittua asiaa (ei edes puiden latvoihin sijoitetut tarkka-ampujat, joita neuvostosotilas oppi pelkäämään ja inhoamaan). Neuvostoliiton sankari Timošenko ehdytti kymmenessä päivässä suomalaisten elävän voiman. Vahvuutensa puolesta Maginot-linjaan verrattavissa ollut Summan-Lähteen linnoituslinja murtui vastoin suomalaisten harhakuvitelmia puna-armerijan urheiden rynnäkköjen edessä. Helmikuun 1940 sankarillisissa taisteluissa punasotilaan kova teräsnyrkki murskasi ikuisiksi ajaksi tuon Suomen Leningradia vastaan kohdistaman uhan symbolin. Neuvostoihminen hyökkäsi, mutta puolustautuakseen. Hänen takanaan seisoivat lokakuun vallankumouksen kaupungin miljoonat työläiset, naiset, lapset, vanhukset. Heidän tähtensä puna-armeijan pelottomat soturit ylsivät urotekoihin ja uhrauksiin, joista tuli legendoja. Puna-armeijalainen oli aina valmis uhraamaan oman henkensä, jos siten pelasti useamman toverin hengen. Toistettakoon: hänen takanaan seisoi maa, kansa, puolue. Punaisessa voitonlipussa, joka aikanaan kannetaan riemusaatossa kommunismiin, kun ihmiskunta on kylliksi kehittynyt, on pisara myöskin näiden toverien meidän kaikkien edestä antamaa kallista verta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suomen kansanarmeija ja terijoen hallitus. Sehän teki Stalin kanssa sopimuksen, jossa Stalin antoi Kuusisen hallittavaksi Suomen ja koko karjalan.
Mihin OKW: hallitus ja kansan armeija oikein hävisivät?
kuulla pitkästä ajasta "ehtaa ittiänsä" eli kunnon neuvostopropagandaa. Jostain syystä sekin on mennyt viimeiseen 20v niin vähiin, että uudestaan sitä tavatessa tunnelma on ihan nostalginen. Eli jatka vain hyvällä vanhalla linjalla.
muita suomalaisia kuin valkosuomalaisia
Oikea kommunisti olisi ampunut itsensä Berliinin muurin romahdettua. Häpeä edes vähän.
>Vahvuutensa puolesta Maginot-linjaan verrattavissa ollut Summan-Lähteen linnoituslinja<
Summan-Lähteen linnoituslinjan syvyys oli puoli metriä!
Taipaleessa kerrottiin, varmaankin ihan totisena vitsinä, kysyttäessä suomalaisten asemien syvyyttä, että se on puoli metriä eli yhden ukon verra.
pysyneet puolellanne. Olisitte siten todella näyttäneet rauhan kannattajilta joksi komut aina itseään väittävät uhatessaan muita kiväärillään. Teillä ei ollut mitään syytä eikä oikeutta tulla rauhalliseen maahan pyssyjenne kanssa meitä tappamaan. Komut ja venäläiset ovat samaa roskajoukkoa, oikeat punanatsit!
Olisitte uhranneet sen verenne jossain muualla mitä sitä tänne tulitte uhraamaan. Olisihan Siperiassa ollut tilaa verensä vuodattaa. Ensimmäistäkään toverienne henkeä ette pelastaneet Suomeen hyökätessänne vaan tuhlasitte niitä turhan päiten epäkelvon uskontonne, kommunismin nimissä.
venäläiset suunnitelevat Suomeen liiymistä. Eivätkös asiat olekin somalla mallilla?
" Niin kuin myöhemmin kesällä 1944, neuvostoarmeija keskitti helmikuun alkuun mennessä 1940 Karjalankannakselle murskaavan ylivoiman suurta rauhaanpakottamisoffensiivia varten, räjäyttääkseen kerralla olemattomiin valkosuomalaisten Leningradia uhkaavan hyökkäysrintaman. "
Tavoitteet olivat vallan toiset. Stalinin tavoite oli valloittaa ja liittää koko Suomi Neuvostoliittoon ja asettaa Kuusinen Suomen prokuraattoriksi.
Stalin ei kuitenkaan päässyt edes Viipuriin Talvisodassa. Se, miksi Stalin keskeytti jättimäisen miljoonan miehen helmikuun operaationsa, jäi sinulta kokonaan huomioimatta?
"ei edes puiden latvoihin sijoitetut tarkka-ampujat, joita neuvostosotilas oppi pelkäämään ja inhoamaan"
Tuokin taitaa olla puhdasta punapropagandaa. Puun latvahan se on verraton ja suojainen paikka tarkka-ampujalle, varsinkin 30 asteen pakkasessa...
Ja helppo päästä paksuissa tamineissa ja kiväärin kanssa. Voisihan siellä pysyä pitkän vyön varassa.
tuo valhepropaganda. Ei ole koskaan osunutkaan.
Stalinin yhdessä liitolaisensa Hitlerin kanssa toimeenpaneman sotapolitikan tavoite 1939 oli koko Suomen valtaus ja liittäminen NL:on. Se epäonnistui koko Suomen kansan sankarillisen vastarinnan ansiosta.
Armeijassa taistelivat kaikki kansalaispiirit äärivasemmalta äärioikealle yksimielisesti.
Mitään avunpyyntöä länteen ei lähetetty. Sitä kyllä siellä puuhattiin, mutta rittämättömästi.
Sotaa lietsoi siis vain NL yhteistoiminassa natsien kanssa.
Kesällä -44 NL vaati ehdotonta antautumista. Puna-armeijan tehtävä oli sitä varten tuhota Suomen armeija. Siitä on ehdottoman varma todiste NL:n arkistoista. Jäljennökset papereista ovat entisessä sota-arkistossa.
Suomen pääasema ei tietenkään 1939 muodostanut mitään uhkaa Leningradille. Sen teki vain NL:n oma sotapolitiikka, joka johti 2. MS:n syttymiseen ja aikanaan Saksan hyökkäykseen NL:n hylättyä yhteistyön demokratioiden kanssa.
Kaikkineen Stalinin verinen hallinto sai tuomionsa jo 1950-luvulla. Nykyään sn sotapolitiikka tuomitaan Venäjälläkin. Myös venäläinen historiankirjoitus alkaa uskaltaa kertoa totuuden Talvisodasta. Sitä väärentävät enää Degtjarjovin kaltaiset valehtelijat. Kukaan ei heiodän propagandaansa enää usko.
selostus pienestä isänmaallisesta sodasta, mutta Summa ei suinkaan murtunut venäläisten hyökkäyksiin, vaan sitä puolustamnaan määrättyjen Suomen ruotsalaisten pelkureiden juoksuherkkyyteen.
Suomalaiset kyllä kestivät, mutta Suomen ruotsalaiset eivät.
Odottelinkin sinun pitkää ja huoliteltua viestiäsi näin suurhyökkäyksen vuosipäivänä. Olisin voinut kirjoittaa sen itse; en sen vuoksi, että olisin tulkinnassani samaa mieltä, vaan siksi, että propagandasi on hiukan kellastunutta, jo seitsemänkymmentä vuotta vanhaa.
Olet fiksumpi kuin suomalaiset uusnatsit, jotka eivät kykene hallittuun ilmaisuun. Sinun neostalinistinen valheesi tulee kuin ruokaöljy, osin aatteellisuskonnollisena hurmoksena, osin rationaalistyyppisenä poliittistaloudellisena mietiskelynä. Sideaineena on yleensä ripaus totta ja loppu onkin pelkkää paisuvaa taikinaa.
Taidetta, tendenssimäistäkin, voi arvostaa. Täällä netissä tuotoksesi menee kyllä ihan hukkaan. Lenin-museoon?
......" että Suomi voisi jonkin ihmeen kaupalla voittaa koko sodan - taikka ei ihmeen, vaan imperialismin avulla: kutsumalla apuun läntiset suurvallat, aivan kuten Neuvostoliiton edustajat olivat Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939 pelänneetkin."
Oikessa olet, ja tässä todisteet.
http://www.histdoc.net/historia/molotov.html
" Ei ole vaikeaa nähdä, että Suomessa ei tapahtunut yhteenotto pelkästään suomalaisten sotajoukkojen kanssa. Ei, asia oli täällä hieman monimutkaisempi. Täällä ei tapahtunut meidän joukkojemme yhteenotto pelkästään suomalaisten sotajoukkojen kanssa, vaan useiden maiden imperialistien yhdistyneiden voimien kanssa, siihen luettuna Englannin, Ranskan ja muiden maiden imperialistit, jotka auttoivat Suomen porvaristoa kaikenlaisilla aseilla ja erikoisesti tykistöllä ja lentokoneilla sekä myöskin miehillään "vapaaehtoisten" varjolla, kullallaan ja kaikenlaisilla varusteillaan, sekä kaikkialla maailmassa käymällään vimmatulla agitatiolla kaikenlaisen sodanlietsonnan puolesta Neuvostoliittoa vastaan. Tähän on lisättävä, että Neuvostoliiton vihollisten raivonulvonnassa ovat koko ajan erottautuneet II Internationalen kaikenkaltaisten prostituoitujen "sosialistien" vikisevät äänet (hilpeätä vilkastumista salissa), kaikkien sellaisten kuin Attlee ja Blum, Citrine ja Jouhaux, Tranmael ja Höglund - noiden pääoman kätyrien, jotka ovat lopullisesti myyneet itsensä sodanlietsojille."
______________________________________________
http://www.histdoc.net/historia/narodnoje.html
http://www.histdoc.net/pic/nyt1939-12-01.jpg
Olet sinä - setäkulta - mainio humoristi!
Sait koko lukijakunnan nauramaan kippurassa ja vedet silmissä!
Tosin yksi seikka huolestuttaa - ethän vaan ole Jaakko Laakso?