Surujen Summasta tulee pian kuluneeksi 70 -vuotta. Sen kunniaksi pieni kooste tapahtumista:
"Summan läpimurto" -tutkimus
Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996
- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121-134
Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa Suomen ruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi ja villien huhujen siipiä katkomaan, tai ainakin yrittämään sitä, tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli evl. J. O. Hannula, joka pestattiin laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus.
J. O. Hannula siis pantiin heti Talvisodan jälkeen selittämään Summan tapahtumia ja katkomaan syntyneitä huhuja. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
Tästä siis oli kyse:
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
Tutkimus löytyy tästä teoksesta:
Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
Tätä tutkimusta ei ole esim. Antti Juutilaisen Rinta Rinnan, Suomen ruotsalaisten sotatie -kirjassa, vaan sitä on siteerattu VAIN myönteisen loppukommentin verran ja vähän johdantoa.
Tutkimuksen tai selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:
"Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"
Miksiköhän ei? Noudattikohan Antti Juutilainen tuota kieltoa edelleenkin, vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti, vai sisältääkö se sellaista mikä EI kestä julkisuutta vieläkään?
Ei tuo tutkimus mitään erikoista sisällä, koska se on tehty ns. suuremmasta horisontista katsottuna ja Suomen ruotsalaisten tekemiset on verhottu kaiken maailman verukkeisiin alkaen vaikkapa tykistön ammuspulasta.
"Summan läpimurto" -tutkimus
Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996
- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121-134
Talvisodan Summan pääpuolustuslinjan murtuminen aiheutti ankaraa Suomen ruotsalaisiin kohdistunutta kritiikkiä. Niinpä heti Talvisodan jälkeen Summan Lähteen lohkon likapyykin pesijäksi ja villien huhujen siipiä katkomaan, tai ainakin yrittämään sitä, tarvittiin ihan eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoista eli evl. J. O. Hannula, joka pestattiin laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus.
J. O. Hannula siis pantiin heti Talvisodan jälkeen selittämään Summan tapahtumia ja katkomaan syntyneitä huhuja. Erikoisinta asiassa oli, että hänen tekemäänsä raporttia EI milloinkaan julkaistu suurelle yleisölle vaan se jaettiin vain suppealle joukolle propaganda tarkoitukseen. Sitkeiden etsintöjen jälkeen tehtyä tutkimusta löydettiin vain yksi kappale ja vuonna 1996 se julkaistiin tässä teoksessa: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
Tästä siis oli kyse:
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Maan turva, Selostus C35. Helsinki 1940.
Tutkimus löytyy tästä teoksesta:
Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996
Tätä tutkimusta ei ole esim. Antti Juutilaisen Rinta Rinnan, Suomen ruotsalaisten sotatie -kirjassa, vaan sitä on siteerattu VAIN myönteisen loppukommentin verran ja vähän johdantoa.
Tutkimuksen tai selvityksen tilaajina oli Maan turva -järjestö yhdessä Hembygdsfronten -järjestön kanssa. Tämä järjestö jakoi asiamiehilleen vuoden 1940 toukokuussa Lähteen lohkon murtumista koskevan selvityksen, jonka johdannossa sanotaan:
"Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuoliseen käyttöön"
Miksiköhän ei? Noudattikohan Antti Juutilainen tuota kieltoa edelleenkin, vaikka Summan tapahtumat on kerrottu kymmenissä kirjoissa ihankin tarkasti, vai sisältääkö se sellaista mikä EI kestä julkisuutta vieläkään?
Ei tuo tutkimus mitään erikoista sisällä, koska se on tehty ns. suuremmasta horisontista katsottuna ja Suomen ruotsalaisten tekemiset on verhottu kaiken maailman verukkeisiin alkaen vaikkapa tykistön ammuspulasta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3.
Osa 1 Talvisota: Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Halstihan oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunnassa
Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit Suomen ruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:
Suoraa lainausta
-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.
-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.
- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.
-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.
Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.
-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.
--------------
Eli ruotsalaiset määräsivät itse itsensä poistumaan asemista!
Oliko Summan juoksu alkuverryttelyä varsinaiseen Soutukisaan 1944?
Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustumista kirjaan ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.
Tuon kirjan kirjoitti valmiiksi siis Oksasen pojanpoika kaiken sen isoisänsä keräämän materiaalin pohjalta.
Tuon kirjan kertomat tapahtumat ovat paikoin TODELLA JÄRKYTTÄVÄÄ LUETTAVAA! Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä ja yksikkö oli YH:n aikana kuljetettu Turkuun tarkoituksena lähinnä käyttää sitä rannikkopuolustustehtäviin Ahvenanmaan suunnalla. Sodan alussa JR 9 oli kuitenkin liitetty 3. Divisioonaan (aluksi silloinen 6. Divisioona) Tolvajärven suuntaan komennetun JR 16:n tilalle….
Tämä Wiikinki-kapteeni EI edes itse tiennyt miestensä lähteneen lippahivoon etulinjasta. Vasta kun apuun tulleet vähäiset joukot alkoivat selvitellä tapahtunutta, oli jo pakko uskoa. Ihmeteltiin miksei jotkut KK:t ampuneet. Selvisi että ainakin kahden KK:n miehistöt eivät uskaltautuneet ulos vaan makasivat korsuissaan. Osassa korsuissa siis oli vielä lamaantuneita ja nähtävästi pelosta juoksukyvyttömiä, haavoittumattomia, miehiä, jotka vain makasivat lattioilla!
Majuri Laaksoselle, JR 8:n komentajalle, on puolenpäivän aikaan soitettu Nappiin: - Tämä on Kilteeltä. Lähteen lohkon miehiä on noussut Kilteelle saakka. Etulinja on täällä! Mitä on tapahtunut! – Mitä!! Mitä te höpisette!? – Kilteellä on etulinjan miehiä. – Linjalta livistäneitä. Niinkö? – Niin! Niin juuri…
Tämän kirjan luettuaan kuka tahansa ymmärtää ja tajuaa ketkäs juoksi ja minne ja miksi Summa murtui!
Siinä ei auta Marskin muistelmat eikä mikään muukaan selittely, HURRIT JUOKSI JA VIELÄPÄ TÄYSIN PANIIKISSA ja etulinja murtui juuri tästä syystä!
Viereinen lohko, johon kohdistu samanlainen paine kuin Lähteen murtuneeseen lohkoon, kesti muistaakseni neljä päivää ja vetäytyi vasta KÄSKYSTÄ! Ne olikin suomenkielisiä joukkoja. Hurrit Ei sitä 2:n päivän "tukilinjan ihmettä" enää tehneet, vaan sinne tuotiin samainen, jo kuukauden etulinjaa puolustanut harvalukuinen Laaksosen JR 8 takaisin ja muitakin joukkoja, mutta tapahtunutta murtokohtaa ei enää voitu palauttaa.
Pannaanpas Toivosen kirja-arvostelu, Hurrit Pettivät, Antti Juutilaisen Rinta Rinnan -kirjasta, linkkinä kehiin ja panaanpas sitä vähän paremmaksi:
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html
"Voi olla, että näkökulmani on vino, mutta ne lauteilla puhuneet ukot kuuluivat turkulaiseen Jalkaväkirykmentti 13:en. Heidät määrättiin Talvisodassa Summassa, Lähteen lohkolla paikkaamaan ratkaisevaa läpimurtoa, joka oli tullut ruotsinkielisen pataljoonan osaksi. Ja juuri tästä puhuttiin."
Edellä oli siis lainausta Toivosen tekstistä.
Voi olla että minunkin näkökulmani on vino mutta on kuin kohtalon ironiaa, että Jatkosodan JR 13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli II/JR 9 miehistä. Tämä Jatkosodan ruotsinkielinen JR 13 on siis eri kuin Talvisodan JR 13, jossa oli porukkaa mm. Turun seudulta ja se oli siis suomenkielinen. Jatkosodan JR 13:sta kuului Sundmannin RUOTSINKIELISEEN 17.D:aan ja tämä oli siis kokonaisuudessaan suomenruotsalaista koottu yhtymä, jossa oli myöskin mukana AITO RUOTSALAINEN VAPAAEHTOISKOMMPANIA, joka oli sijoitettu näihin kovimpien Kannaksen juoksijoiden eli II/JR 13:n pataljoonaan. Tuo pataljoonahan tunnetaan hurrien itsensä toimesta myöhemmin uudelleen ristimällä TALIN TIIKERIT -nimityksellä :-)
Näistä vapaaehtoiskomppanian vaiheista Orvar Nilsson kirjoitti kirjankin, (Orvar Nilsson: Suomen asiasta tuli omani), jossa ihmetteli suomihurrien juoksuherkkyyttä, nämä oikeat hurrit kun osasivat tapella kuin miehet ja kaatuakin! Niitä kaatuikin aika paljon verrattuna vapaaehtoisten määrään.
Mutta tuo saunan lauteilla läyty ukkojen puhe tuli varmasti siítä kun JR 13 haalattiin kamalalla kiireellä Summaan Lähteen lohkolle paikkaamaa tuota II/JR 9 juoksijoiden aiheuttamaa läpimurtoa pääpuolustuslinjaan. JR 13 joutui siten tosi kusiseen ja sekavaan paikkaan ja syykin tiedettiin heti paikanpäälle tultaessa, kun hurrit juoksivat vastaan pakokauhuisina! Tosin sinne juoksutettiin ensiksi hätiin pikamarssia takaisin myöskin kapteeni Oksasen I/JR 8, (tämäkin kerrotaan kirjassa Summan miehet), joka oli samaista paikkaa hallinnut kuukauden yhtä soittoa ja juuri vaihtanut sieltä poissa II/JR 9:n tullessa tilalle ja aiheuttaen katastrofin heti 1. taistelussaan. Kyllä turkulaisilla JR 13:n miehillä taisi olla aika varmat mielipiteet mitä hurreihin tuli ja niin taisi olla JR 8:n miehilläkin. Ja myöhemmin kaikilla, jotka ovat lukeneet mitä Summassa todella tapahtui!
Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä... Nyt viimeistään ymmärtänet, mitä se WIKING -line tarkoittaa! Tuo Wiking- nimi on muuten mainittu siinä Summan Miehet -kirjassa, muualla sitä ei juuri ole näkynytkään.
Murtunut pääpuolustuslinja=Mannerheim -linja Summassa = A.Wiking-Line
Tämä Summan Lähteen lohkon nyt jos suorastaan kuuluisa "puolustustaistelu" on varmaankin yksi niistä tärkeimmistä "historiallisista syistä", joilla hurrit puolustelevat nykyistä ruotsalaisia systemaattisesti suosivaa perustuslakia, kaksikielisyyttä, pakkoruotsia ja ruotsalaisten etuoikeuksia.
70 -vuotta sitten alkoi SuRullinen tapahtumasarja. silloin pantiin hurrit liian paljon haltijaksi.
Jossain lähteessä on mainittu tuon porukan tappioiksi peräti 50%. Kun kuitenkin tiedetään, että karanneetkin luetaan tappioihin kuuluviksi, niin mikähän oli todellinen tappiolukema tuossa noin 400 suomenruotsalaisessa pataljoonassa? Sitä lukemaa ei kerrota missään kirjoissa!
Katsoin mitä Summasta kirjoitettiin alan perusteoksessa eli Harald Öhquist:n kirjasta Talvisota minun näkökulmastani!
Valokuvat Summasta on todella hienoja, oikeita laajakuvia kirjan väliin taitettuina. Itse läpimurrosta kertovassa kohdassa ei mainita sanallakaan ruotsinkielisiä joukkoja. Miksikähän ei? NO kirjoittaja itse oli niin hurri kuin vain voi olla ja tuo suomen kielinen teoskin on suomennettu ruotsin kielisestä alkuperäiskäsikirjoituksesta!
Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani
WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p
Alkuperäisteos:
Öhquist Harald: Vinterkriget 1939-1940 ur min synvinkel
Söderströms, 1949, 391 s. 1.p
Jonkun minua pätevämmin pakkoruotsitetun kansalaisen pitäisi kääntää tuo Eki Oksasen "Summan miehet" -kirja maamme paremmalle kansalliskielelle, niin saisi kulturellimpikin eliittiväestö tietää, miten asiat Summassa menivät ja kenen ansiosta.
Onneksi onnistuin itse vielä löytämään kyseisen kirjan antikvariaatista.
> Onneksi onnistuin itse vielä löytämään kyseisen kirjan antikvariaatista. <
Osta vielä tämä: Jaakko Hakala - Martti Santavuori: Summa
Kaksi kirjaa on Summasta kirjoitettu ylitse muiden:
E. Oksanen Summan miehet, (toim. Pekka-Juhani Kuitto, Kirjayhtymä 1984)
Jaakko Hakala - Martti Santavuori Summa Kertomus 3. (6.) ja 5. Divisioonan vaiheista Talvisodassa 1939-1940. (Otava 1960)
Tämä Öhquist:n kirja on Kannaksen tapahtumista perusteellisin, vaikka Summan mustumisen yhteydessä ei hurreja mainostetakaan syyllisinä. Sen karttaliitteet on upeat! Varmista että ne on kirjassa mukana kun ostat. Sitä saa 20€:lla ihan helposti divareista.
Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani
WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p
Pannaan hankintaosasto asialle!
Hyvin tuota on saatavilla ja hinta näyttää vaihtelevan kovastikin. Nuo 2 kirjaa on dokumentteja, kuten Öhquistin kirjakin. Nuo muut Summa -aiheiset kirjat on lähinnä henkilökuvauksia tai -historiaa, muistelmia ja yleistä "tunnelmointia" joko tuoreeltaan tai kymmenien vuosien perästä kirjoitettuna. Niistä ei löydy mitään tarkkoja tapahtumakuvauksia.
Hakala Jaakko - Santavuori Matti Summa - Kertomus 3. (6.) ja 5. Divisioonan vaiheista talvisodassa 1939-40, Otava, 1960, 260+kartat
http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=224052
Öhquist Harald: Talvisota minun näkökulmastani
wsoy, 1949, 402+kartat s.
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=565878
http://www.antikvaari.fi/haku.asp?tekija=%F6hquist&nimi=&isbn=&tryhma=0&myyja=0&kieli=kaikki&aika=&stype=full&Submit=%A0Hae%A0
Kohta on 70 -vuotta tuosta ikävästä tapahtumasta, joka leimasi koko ruotsalaissakin. Tuossa yhteydessä onkin aina syytä korostaa kyseen olevan Suomen RUOTSALAISISTA.
11.2.2010 tulee 70 vuotta täyteen siitä kun Summa murtui.
Kenen kohdalla se tapahtui? Sen me tiedämme kaikki. Suomen RUOTSALAISET lähtivät karkuun. Ihan sama mitä tapahtui, mutta Lindmannin pataljoona otti pitkät.
"Summan puolustajat olivat kestäneet yli kaksi kuukautta äärimmäisiä olosuhteita ja herkeämätöntä painetta. Neuvostojoukot saivat lopulta murrettua loppuunkuluneet ja -väsyneet Summan puolustajat Lähteen tien suunnassa 11.2.1940"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalankannaksen_taistelut_talvisodassa
Oliko Lindmannin pataljoona noin väsynyt? Sehän tuotiin etulinjan eteen pari päivää ennen tätä onnetonta tapahtumaa. Sitä ennen vajaa viikko reservissä. Väsyneenpiä taisi olla ne Oksasen miehet oltuaan KUUKAUDEN yhtäsoittoa etulinjassa!
13.2. oli synkkä päivä Summassa Suomen ruotsalaisillekin. Tämä on syytä muistaa JOPA 70:n vuodenkin jälkeen. 13.3.1940 oli synkkä päivä koko Suomessa ja kyllä siihen päivän synkkyyteen taisi kuukautta aiemmillakin (11-13.2.) tapahtumilla olla jokin osuus...
Harald Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaisten juoksentelusta seurasi!
Harald Öhquist kirjoittaa Mannerheim -linjan menetyksen syistä
Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) Mannerheim -linjan menetyksen syistä hyvin kuvaavan kommentin sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään.
Päivä on 11.2.1940 ja juttu kuuluu näin:
"Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,
Summa summarum:
Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin,
Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!
Reserviksi herrat laittoin kohta hurrikaanit,
Siellä olo aina voitti sodan, fennomaanit.
Mainettamme pelastamaan perustettiin raati,
elokuvaan juonen oman, kohta se jo laati.
Historia kirjoitettiin samoin uuteen kuosiin,
vaan kaikki temput julki tulleet, suorastaan jo muotiin.
Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.
Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!
Summa murtui. Mutta olisiko se kestänyt peräti ikuisesti tai edes muutamia päiviä pidempään toisilla jouko-osastoilla. Epäilen. Mutta mitäs tekemistä tällä on RKP:n kanssa?
Se nyt vaan sattui Suomen ruotsalaisille. Tuliko se sitten yllättäen ja pyytämättä, kuten Jätesäkin faksi, siitä ei ole tietoa.
J. O.Hannula: Summan läpimurto. Selostus N:o 21 Maan turva, Selostus N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.
Tutkimus löytyy tästä teoksesta: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996: "Summan läpimurto" s. 121-134
Sivulla 120 on "Rinta rinnan" Antti Juutilaisen kirjoittama johdanto ja siinä kerrotaan mm. näin:
"Sotatoimien päätyttyä Maan Turva -järjestön eräs ensimmäisiä tehtäviä oli käydä käsiksi Lähteen lohkon sisäänmurtoa koskevaan huhuun. Se oli nostamassa pintaan ja repimässä rikki sotakuukausina vallinneen kielirauhan."
"Maan Turvan ulkoasuiltaan vaatimattomien raporttien kohtalo on ollut kova. Oikeaoppisesti moni rintamaupseeri hävitti saamansa raportit ja säilyneet kappaleet ovat vuosien mittaan supistuneet kotikirjastoista. Hannulan laatiman 11 -sivuisen selostuksen kohtalo on ollut vieläkin kovempi. Selittämättömistä syistä raportti on kadonnut sekä Sota-arkistosta että Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta. Onneksi julkaisu on säilynyt Helsingin yliopiston kirjastossa."
Sivu 125:
Maan turva
N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.
Vain suullisessa valistustyössä käytettäväksi, ei sivullisten nähtäväksi. Julkaiseminen kielletty.
Selostus N:o 21
"Summan läpimurto"
"Useimmille asiamiehillemme lienee tunnettua, että liikkeellä on ollut itsepintaisia huhuja, joiden mukaan Summan rintamamurto olisi ollut määrättyjen joukko-osastojen syytä. Kun taistelu tätä väärää ja vahingollista huhua vastaan on ollut erittäin vaikeaa, on Maan Turva ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen sen kumotuksi niin asiantuntevalta taholta kuin mahdollista. Maan Turvan on onnistunut saada eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoistamme, everstiluutnantti J. O. Hannula, laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus, joka on painettu tähän. Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuolisten nähtäväksi."