Kristillisessä mielessä voidaan aivan hyvin ajatella, ja miksei myös toteuttaakkin käytännössä, jotta eräänlaista hyväntekeväisyyttä on antaa kaikkien ihmisten itse huomata millaisia heistä itse kukin on oikeasti omin silmin nähtynä, vaikkei sitten jotkut osaisivatkaan vielä sovittaa itseänsä ihmisyyden "maailmankartalle" täysin osuvasti, taikka käyttää muita ihmisiä suorana peilinä itseänsä ensijaisesti silmällä pitäen. Sillä ihminenhän on kaikessa loppujenopuksi erehtyväinen ja inhimillinen, edelleyttäen tietenkin ettei joku tietty sairaus estä tuonkaan olevaisuutta sekä ajantasaisuutta. Kristusta mukaillen tähän lopuksi. Rakkaus sittenkin kaiken voittaa, jopa vihan, joka pyrkii vääristämään jokaisen kasvot irvokkaiksi kuviksi ihmisyydestä ja hyvät ajatukset sotaa lietsoviksi aatteiksi. Kuten näilläkin palstoilla voimme sen todeksi aika-ajoin huomata. Rakastakaa toisianne, jos ei muuten, niin vaikka vain ihan vähän aluksi.
Muutama sana asiaa.
Threemoles
2101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis rakkaus voittaa vihan, kun ihmiset auttavat toisaan näkemään itsensä.
Ja kun ihmiset saavat tehdä näin oikein luvan kanssa, niin se on sitten hyväntekeväisyyttä.
Juhlavia ajatuksia, joita en allekirjoita.
Mutta miten tämä kaikki liittyy kristillisessä mielessä ajatteluun?
Onkohan yhtymäkohta siinä, että tahdot liittää kristinuskoon tällaisia opportunistisia hymistelyjä?
Jos juttusi luetaan sumeammilla laseilla, voi sieltä tietenkin löytää sellaisenkin viestin, että kristillisessä mielessä voidaan ajatella, että on hyvä elää ihmisisksi ja rakastaen. Mikäli tämä oli jutun pointti, niin asiaa voisi pohtia siltäkin näkökannalta, että hyvä meininki on yleisinhimillistä ja esiintyy muissakin uskonnoissa sekä myös uskontojen ulkopuolella.
Kyllä tässäkin tapauksessa ajattelin ensin. Ja vain osan siitä laitoin avaukseeni! Rakkaus voi tosiaankin kaiken muuttaa, ja tietenkin oikea rakkaus taivaalliseen Isään ja Hänen luomiinsa luomuksiin tietenkin muuttaakin. Eikä se ole ensisijaisesti enää uskon asia vaan tiedostamisen, tietämisen, kokemisen ja tuntemisen asia ja sitten tietenkin uskollisuuden ja kuuliaisuuden asia, meissä itsessämme. Yhteydet kuntoon siis ja sitten tottelemaan (uskomaan), Hänen tahtoaan unohtamatta.
Ehkäpä ihmisen olisikin aivan ensimmäiseksi hyvä oppia elämään uskontojen ulkopuolella ja ihan oikeasti, eikä vaan näennäisesti. Siitä vaan siis, eikä kukaan voi sitä estää.