mä en enään jaksa itteäni koska oon liian kiltti,otan kaiken paskan niskaan,oon koko elämäni joutunu sekavan perheeni takia ottamaan kaikki syyt niskoille ja kuuntelemaan haukut,perättömät syytökset ym paskat!
Kaikista naurettavinta siinä on ollut että oon niin pohjattoman tyhmän kiltti,että tunnen kamalaa syyllisyyttyä asioista joista mua on syytetty vaikken niitä ollut tehnytkään, esim lapsena äitini syytti mua varkaaksi jos jokin asia oli hävinnyt ja kun se sit löysi kadonneen tavaran ja muisti että oli sen ite sinne jättänyt niin ei koskaan pyytäny anteeks,vaan jatko taas syyttelyä..tätä samaa on jatkunu jo vuosia vaikka oonkin asunu omillani. Niin ja sitten se kaikkein kamalin,äitini ties et mun isäpuoli käytti mua sexsuaalisesti hyväkseen ja sen kommentti siihen oli että isäpupli on sairas ja (käytiin silloin perheterapiassa mun anoreksian takia) että se pyytää että mun isäpuoli juttelee sille terapeutille,eikä mitään muuta!! Eikä mun isäpuoli tietenkään sille terapeutille mitään sanonut. Ja kun olin n16v äiti tuli jutteleen mulle ja kysy että käytänkö mä mun pikkuveljeä seksuaalisesti hyväkseni???!!!, mä pöyristyin aivan täysin,MITEN SE VOI EDES AJATELLA TOLLASTA?????!!!!! oon siis nainen enkä todellakaan kiinnostunut vaippaikäsistä!! se ei uskonut sano vaan että koska mua on käytetty hyväks niin mustakin on tullut sellanen. Mä olen niin katkera kaikesta siitä paskasta jota jouduin kestämään ja kaikista pahinta että ees mun oma äiti ei asiaa tajunnut,nykysin oon bulimikko/bedi ja mun äitiä ei sekään asia vähempää vois kiinnostaa,vaikka sairaalassa teholla oon ollut kahdesti kun sydän on meinannu pysähtyä, vittu että mä olen säälittävä kun vielläkin kaipaan että äiti välittäis ees vähän.
Miks en jo pääse äidistä irti??,tiedän että sillä ei ole kaikki jyvät kupissa,enkä mä ole sille mitään muuta kun saastanen likatahra. Ja sen se on iskostanu todella pysyvästi mun mieleen.
Kaikista naurettavinta siinä on ollut että oon niin pohjattoman tyhmän kiltti,että tunnen kamalaa syyllisyyttyä asioista joista mua on syytetty vaikken niitä ollut tehnytkään, esim lapsena äitini syytti mua varkaaksi jos jokin asia oli hävinnyt ja kun se sit löysi kadonneen tavaran ja muisti että oli sen ite sinne jättänyt niin ei koskaan pyytäny anteeks,vaan jatko taas syyttelyä..tätä samaa on jatkunu jo vuosia vaikka oonkin asunu omillani. Niin ja sitten se kaikkein kamalin,äitini ties et mun isäpuoli käytti mua sexsuaalisesti hyväkseen ja sen kommentti siihen oli että isäpupli on sairas ja (käytiin silloin perheterapiassa mun anoreksian takia) että se pyytää että mun isäpuoli juttelee sille terapeutille,eikä mitään muuta!! Eikä mun isäpuoli tietenkään sille terapeutille mitään sanonut. Ja kun olin n16v äiti tuli jutteleen mulle ja kysy että käytänkö mä mun pikkuveljeä seksuaalisesti hyväkseni???!!!, mä pöyristyin aivan täysin,MITEN SE VOI EDES AJATELLA TOLLASTA?????!!!!! oon siis nainen enkä todellakaan kiinnostunut vaippaikäsistä!! se ei uskonut sano vaan että koska mua on käytetty hyväks niin mustakin on tullut sellanen. Mä olen niin katkera kaikesta siitä paskasta jota jouduin kestämään ja kaikista pahinta että ees mun oma äiti ei asiaa tajunnut,nykysin oon bulimikko/bedi ja mun äitiä ei sekään asia vähempää vois kiinnostaa,vaikka sairaalassa teholla oon ollut kahdesti kun sydän on meinannu pysähtyä, vittu että mä olen säälittävä kun vielläkin kaipaan että äiti välittäis ees vähän.
Miks en jo pääse äidistä irti??,tiedän että sillä ei ole kaikki jyvät kupissa,enkä mä ole sille mitään muuta kun saastanen likatahra. Ja sen se on iskostanu todella pysyvästi mun mieleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joskus tuntuu, että tämä maailma on niin kahjo, ettei sanat riitä kertomaan...sinänsä myönteistä kuitenkin, että olet tiedostanut tuntemuksesi. koska ollaan kaikki tavallaan samassa kanootissa, ilkeys saattaa kostautua, ja itsensä voi löytää pian kanootin alta :(... asioiden jakaminen sensijaan auttaa, jotenkin sitä täytyy vain vastonvaraisesti suunnata kohti sitä, mikä vielä on tervettä ja hyvää ympärillä. Paljon Jaksamista ja Paranevia Olotiloja!
ruveta itsekkääksi ja ilkeäksi. Tietysti sinun pitää puolustaa itseäsi vääriä syytöksiä vastaan. Siinä voi suuttuakin, jos pahasti vääristellään asioita. Luultavasti voisit saada jotain apua terapeuteilta kun pyydät. Näitä psyykkisiä vaivoja voi kertoa terveyskeskuksessa, kun ne haittaa pahasti elämääsi.
Et tainnut ihan ymmärtää. Aloittaja on ilmeisesti jo hakenut apua. Muutenkin kehotuksesi hakeutua terveyskeskukseen saamaan apua kuulostaa jotenkin naiivilta ja siltä, ettet ymmärrä aloittajan tilannetta mitenkään.
Aloittajalle: On hyvä päätös ryhtyä itsekkääksi ja ajatella myös omaa etuaan eikä pistää muita itsensä edelle.Vaikeaa se on, mutta pikkuhiljaa sen oppii. Sinua on kohdeltu hirvittävän väärin monen ihmisen taholta. Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia ja niistä ylipääseminen on vaikeaa -mutta mahdollista.
Mä uskon, että sun kannattaa yrittää unohtaa äitisi kokonaan, vaikka katkaista välit häneen kokonaan. Hän ei selvästikään ole lastensa arvostuksen ja kunnioituksen arvoinen eikä mitenkään sopiva äidiksi ylipäätään. Taidat olla oikeassa myös siinä, että hänellä ei ole ihan kaikki "murot kulhossa". Juuri tuollaiset hirviöt tärvelevät lastensa elämän, varsinkin kilttien tyttöjen, koska meitä on niin helppo nöyryyttää ja painaa maan rakoon kun ainoa mitä haluaisimme olisi, että äiti rakastaisi meitä. Uskon, että kaipaat häneltä vieläkin rakkautta ja hyväksyntää, siksi et pääse hänestä irti. Oikeastihan asia on niin päin, että sinä ansaitset kaiken rakkauden ja arvostuksen maailmassa, äitisi (ja isäpuolesi varsinkaan!) taas ei mitään. Päästä hänestä irti. Sinä ansaitset parempaa.