http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8819283/42418910 tein vastauksen tuohon, mutta otan sen omana aloituksena tähänkin jakamaan mielipiteitä.
(pyörittelempä asioita hieman vertauskuvallisiin kääreisiin, kuka ymmärtää, hän ymmärtää)..
_______
Joka siis tämän uskoo, ja suullaan julkisesti tunnustaa, että Kristus Jeesus on Herra, hän pelastuu..
Mitä usko on ja nyt ehkä ollaan ytimessä.
Joka Uskoo = myös tekee.
Joka uskoo = ei tee.
voisi löytyä kahdenlaista uskoa. Molemmat sanovat Jeesus on Herra.
Mutta nyt olemmekin alueella, että tullaan veteen piirretyn viivan kohdalle.
toinen sanoo naapurille tästä viivasta, että uskosi ei riitä, vaikka Jumalalle riittää, ja
toinen sanoo naapurille, että uskosi riittää, vaikka Jumalalle se ei riitä, koska Hän näkee sydämen, tähän vertaisin vaikkapa kansankirkossa olevaa tunnustusta ja tunnustusten ääneen lukijaa.
Uskossakin kaksi näköalaa menen tähän asian toiseen keskukseen.
Nyt olemmekin yhdessä ytimessä, tuomitsemme toinen toisemme, varsinkin adventistin, näin uskoisin ja piirretty viiva onkin meidän käsialaa, ei Jumalan.
__________
Siinä voimme vaatia toiselta ihokasta, vaikkapa huomaamatta, että vaadimme toista uskomaan tavallamme niin, ei se onnistu.
koska ja että mitä toinen ymmärtää sanasta sapatin ja kadotuksen olevan toisenlainen kuin meidän.
No hän tekee totta Isän edessä ja on autuas. Miksi vaatia ihokasta?
Eli osoittaa uskoa meidän näkemyksemme tasolle. Jos adventisti haluaa yhtyä sapattiin, yksi kymmenestä käskystä, ettei rikkoisi sitä tahallaan, sitä kokonaisuutta, mikä Jumalan tahdossa on kirjoitettu.
"meillä ei se näy näin", tavallaan ”toisen näkemyksen” mukaan olemme ottaneet toisenlaisen tulkinnan asiaan. Kun näin teemme, haluamme ”alistaa” samanuskoiseksi ja ihokkaan saaminen ”samanarvostaisi” meidät keskenämme. ”Emme kokisi olevamme tässä Jumalan tahdon kohdalla rikkojiksi veljiksi itseämme Isän edessä”.
Tavallaan näemme yhden veljistä kävelevän sellaisen ihokkaan kanssa jonka ”Isä on valmistanut pelkästään juutalaisveljelle”, ja hän pakana- adventisti ylpeilee sillä.
Haluamme laitumella riistää sen, syöstä veljemme kaivoon, viedä tämä ihokas, kastaa tavallaan se vereen ja veisimme sen isän eteen ja sanoisimme pedot ottivat, repivät ja veivät tämän veljen. Sitten möisimme veljemme orjuuteen, eli meidän mieleisille ryöstäjille.
Mutta eihän sitä ihokasta voi vaatia, näin inhimillisellä tasolla, sillä velomme sitä Isän edessä.
Mitäs silloin tekisimme, jos tämä raamatun mukaan ottaisi ja antaisi ja antaisi viittansakin.
Siinä sitten olisimme viitta kädessä ja ihokas toisessa. Kuka on mukamas voittaja?
_____
Kuka on samarialainen?
(pyörittelempä asioita hieman vertauskuvallisiin kääreisiin, kuka ymmärtää, hän ymmärtää)..
_______
Joka siis tämän uskoo, ja suullaan julkisesti tunnustaa, että Kristus Jeesus on Herra, hän pelastuu..
Mitä usko on ja nyt ehkä ollaan ytimessä.
Joka Uskoo = myös tekee.
Joka uskoo = ei tee.
voisi löytyä kahdenlaista uskoa. Molemmat sanovat Jeesus on Herra.
Mutta nyt olemmekin alueella, että tullaan veteen piirretyn viivan kohdalle.
toinen sanoo naapurille tästä viivasta, että uskosi ei riitä, vaikka Jumalalle riittää, ja
toinen sanoo naapurille, että uskosi riittää, vaikka Jumalalle se ei riitä, koska Hän näkee sydämen, tähän vertaisin vaikkapa kansankirkossa olevaa tunnustusta ja tunnustusten ääneen lukijaa.
Uskossakin kaksi näköalaa menen tähän asian toiseen keskukseen.
Nyt olemmekin yhdessä ytimessä, tuomitsemme toinen toisemme, varsinkin adventistin, näin uskoisin ja piirretty viiva onkin meidän käsialaa, ei Jumalan.
__________
Siinä voimme vaatia toiselta ihokasta, vaikkapa huomaamatta, että vaadimme toista uskomaan tavallamme niin, ei se onnistu.
koska ja että mitä toinen ymmärtää sanasta sapatin ja kadotuksen olevan toisenlainen kuin meidän.
No hän tekee totta Isän edessä ja on autuas. Miksi vaatia ihokasta?
Eli osoittaa uskoa meidän näkemyksemme tasolle. Jos adventisti haluaa yhtyä sapattiin, yksi kymmenestä käskystä, ettei rikkoisi sitä tahallaan, sitä kokonaisuutta, mikä Jumalan tahdossa on kirjoitettu.
"meillä ei se näy näin", tavallaan ”toisen näkemyksen” mukaan olemme ottaneet toisenlaisen tulkinnan asiaan. Kun näin teemme, haluamme ”alistaa” samanuskoiseksi ja ihokkaan saaminen ”samanarvostaisi” meidät keskenämme. ”Emme kokisi olevamme tässä Jumalan tahdon kohdalla rikkojiksi veljiksi itseämme Isän edessä”.
Tavallaan näemme yhden veljistä kävelevän sellaisen ihokkaan kanssa jonka ”Isä on valmistanut pelkästään juutalaisveljelle”, ja hän pakana- adventisti ylpeilee sillä.
Haluamme laitumella riistää sen, syöstä veljemme kaivoon, viedä tämä ihokas, kastaa tavallaan se vereen ja veisimme sen isän eteen ja sanoisimme pedot ottivat, repivät ja veivät tämän veljen. Sitten möisimme veljemme orjuuteen, eli meidän mieleisille ryöstäjille.
Mutta eihän sitä ihokasta voi vaatia, näin inhimillisellä tasolla, sillä velomme sitä Isän edessä.
Mitäs silloin tekisimme, jos tämä raamatun mukaan ottaisi ja antaisi ja antaisi viittansakin.
Siinä sitten olisimme viitta kädessä ja ihokas toisessa. Kuka on mukamas voittaja?
_____
Kuka on samarialainen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näemme mielellämme ihmiset lakimiehinä, jotka eivät pääse taivaaseen.
Entäpä lakimies Jeesuksen edessä?
Jeesuksen luo tuli lakimies kysellen matkanteosta, että polku kulkisi oikeaa tietä.
No kuinkas on? lakimies tunsi tien, rakastaa Isää ja lähimmäistä.
Jeesus taisi sanoa, oikein, mene ja tee niin.
Hmm.... näinhän se on, menkäämme ja tehkäämme niin.
Mutta kuitenkin tavallaan olemme näitä lakimiehiä (jokainen).
Emme tee Jeesuksen edessä oikein mielellämme niinkuin pitäisi.
Kuka on minun lähimmäinen, ehkä tämä koski taka- ajatuksena lakimiestä, että pikkuisen kiertotien löytäisi tähän lakiin!
Mikä on meidän taka- ajatus, koska pitäisi tehdä niin?
Missä me kierrämme? Eihän tuossa kierretty lakia muussa kuin lähimmäisen kohtaamisessa.
se viitta ja se vaippa, mistä kirjoitin.
no se lähimmäinen on sinä ja minä. Ryvetymme ja ryvetämme lähimmäisen, kun kiellämme Jumalan tahdon olkoon se mistäkin kohdalta tässä ajassa.
Eli teemme sen lähimmäisellemme ja siksi aika on tällainen.
Ehkä se sapatti kiikasti, piti sitä juutalaisviittaa päällä, mutta olisiko siinäkin lähimmäisistä kyse.
ts. kyse olisiko koko ajatuksen ydintä Aadamia varten.
Sapatin ydin on koko ihmiskuntaa kohtaavan siunauksen sisältö. Vaikka pikkasen ymmärtämättä tätä ihokasta, meillä laitumella on kaikki hyvin, on vapaata on hyvinvointia, että voimme porskutella mielinmäärin, (toivottavasti osaisimme edes kiittää leivästä) aika on paha.
Emme näe sapatin kokonaisuutta. Entäpä se lähimmäinen jossain muualla?
Eikö kaikki johda lähetystyöhön? Päästäkää veljemme ja sisaremme vapaaksi palvelemaan Jumalaa!
Tämä on tämän maailmankaikkeuden Luojan sanoma kaikille aikajaksoille.
Sapattini minä annoin siunaukseksi jo luomisessa.
Mutta kun me katselemme vaan meidän varpaita ja nyt olemme niillä Jumalanvaltakunnan Kuningaskunnan rajoilla. Tähän emme voi asetella Elleniä, ei adventistia vaan joudummekin olemaan Isän edessä.
Huomaammeko ihokkaan hintaa? Se ihokas voi ollakin jossain muualla ryöstetyn lähimmäisen yllä, joka on riistetty ja hakattu henkihieveriin.
Niin, me olemme näitä rikkaita lakimiehiä, jotka etsimme kiertotietä Jeesuksen edessä "uskomme mukaan"! ..
Ei kait tässä vaadita selittelyjä puolelle tai toiselle, eiköhän nöyrä omatunto Aadamin lapsi ymmärrä kuitenkin omassatunnossa, että Eedenparatiisi hyvä, eli elämänasenne tuo hyvyyttä vielä haituvina aikaamme.
Mutta niin mielellämme painamme orjantappurakruunun Jeesuksen päähän.
Minkä me teemme yhdelle minun vähimmistäni sen te teette minulle, eli Jeesukselle.
Puhummeko me vapaudesta Kristuksessa, joka koskee lähimmäistä?
Ehkä piikkikruunun painamme Jeesuksen päähän, ehkä vähemmän rakkauden elämänkruunua Kristuksen kautta lähimmäisen päähän, koska Jeesuksen sana ja evankeliumi kokonaisuutena on vapautta, mutta luontomme kahleet sitä sitoo aikaan ja tekoihin.
Se on sanomaa täältä pohjanperältäkin, meistä, meidän sydämestä kaikkeen maailmaan.
Mutta vaikenemmeko, vai puhummeko omiamme?
Kyllä temppeliharhalla meille osoitetaan maailman rikkauksia.
Ei tarvitse kuin kumarrella ja kumarrella, sieltä tulee hyvää ja huonoa.
Eli valkeuden enkeliksi pukeutunut Lusifer, antaa kaikkea. Hän pukee oman viittansa ja sen liepeet kyllä yltää hyvinkin laajalle.
Mutta nyt kysytäänkin jotain meiltä, eli Kristuksen rakkautta ja Hänen seuraamistaan.
Seuraamisella on Uskonkautta laajat näköalat ja tässä tuleekin vastaan se suun todistus "kohtaako se vapauden evankeliumin kautta lähimmäisen maan piiriin saakka".
Vai supistammeko me sitä johonkin, joka ei olekaan niin sananmukaista, mutta se tyydyttikin vain meidän sydämemme johonkin näköiseemme uskonrauhaan.
Usko ja Jeesus, se kantaa oman ristinsä. Voi olla, että siinä joutuu kävelemään hieman ulkopuolella leirin, mutta tärkein on Jeesus sydämessä Uskon antaja ja perille viejä.
Uskotko sinä, että Kristus sinussa voisi Pyhän Henkensä kautta täyttää Hänen tahtoa ja julistaa kokonaisvaltaista sanomaa vaikkapa "maan ääriin saakka", päästäkää kansani ”Aadamin lapset” palvelemaan sinua.
Olemalla armahdettuna ”uskonteoissaan” esimerkki ja ymmärtämällä ”Aadamin lapsena”, Isällä on hyvää annettavaa, joka on ollut, on ja tuleva on. Valinnoista sitten hedelminä poimitaan se hyvä ja paha.
Isän kylvämä siemen, se kun kuolee maaperässä, nousee Isän kasvattaman hyvä varsi ja siemen, yski, kaksi, kolme jne. mitä se varsi kannattaa.
Kristusta kiittäen armosta ja rakkaudesta, Kuningaskunnasta ja Jumalan tahdosta, nyt aina ja iankaikkisesti.
Heitetään kruunumme Kuninkaamme eteen, hänen alttarilleen, meidän Ylipappimme eteen.
Eli se kokonaisvaltaisen vapauden ajatuksella.
Hänen tahtonsa on Pyhä.