Tuetaanko seurakunnassasi sinun itsenäistä ajatteluasi, omaa tahtoasi ja omaa tuntoasi? Saatko rakkautta vain alistumalla tai uskomalla muiden mielipiteitä ja tottelemalla muiden käskyjä? Saatko epäillä tai asettaa kyseenalaisiksi seurakunnan opit ja käytännöt? Onko seurakunnassasi ihmisiä jotka esiintyvät Jumalan nimissä ja Jumalan sijaisina ainoinen oikeine jumalallisine mielipiteineen ja raamatuntulkintoineen? Jos näin on, niin silloin hälytyskellojen pitäisi soida. Muista että uskonnon uhrina eläminen ei ole myöskään kristittynä elämistä.
Vain ehdollista rakkautta?
Ev. lut.
3245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eräässä srk:ssa. Kun vähänkään esität mielipidetäsi, olet vikoilija jne. "Hyvä-veli" järjestelmä pitää huolen, että "vaikea" ihminen ei saa sanaansa kuuluviin. Vaikka sana olisi itseltään Herralta.
Olen aloittajan kanssa aivan samaa mieltä, ainoastaan viimeistä lausetta jäin miettimään.Mitä sillä tarkoitat?
Itselleni se että olen uskonnon uhri ei ole mikään valinta, vaan täydellinen katastrofi joka tapahtui herkässä iässä, jättäen lähtemättömät haavat sieluun.
Olen kyllä sitä mieltä että uskonnon uhrina eläminen voi olla kristittynä elämistä koska se on ihmisenä elämistä. Jos jokin Jumala yleensä on, niin ei hän vaadi ihmiseltä mitään suorituksia,onnistuneita asenteita tai ylipäätään yhtään mitään.Ei Jumala tarvitse ihmiseltä MITÄÄN.
Kirjoitit: "Olen kyllä sitä mieltä että uskonnon uhrina eläminen voi olla kristittynä elämistä koska se on ihmisenä elämistä. Jos jokin Jumala yleensä on, niin ei hän vaadi ihmiseltä mitään suorituksia,onnistuneita asenteita tai ylipäätään yhtään mitään.Ei Jumala tarvitse ihmiseltä MITÄÄN."
Olen edellisestä aivan samaa mieltä kanssasi. Nimitän itseäni kuitenkin ex-uhriksi, koska näillä uhrintekijä- yhteisöillä ei ole enää mitään valtaa minuun.