"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."
-Adolf Ehrnrooth-
Ei kuulosta siltä mitä Freudenthal svekkomaani sanoisi.
-Adolf Ehrnrooth-
Ei kuulosta siltä mitä Freudenthal svekkomaani sanoisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aatu oli hyvä mies, mutta väärässä oli.
Närpiössä ei todellakaan ole mitään puollustamisen arvoista.
Aatu ammutti tykistöllä Turaaneja päähän. Oliko ne turaanit niitä ErP25:n uimamiehiä?
Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.
Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Tarina jatkuu vielä
Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."
---
Aake Jemosta nyt voisi uskoa mitä haluaa, kuolleista ei mitään hyvää... Jermolla oli sentään vain 8 patteristoa samasa hommassa!
Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti, 1980
Sivut 177-177:
Ehrnrooth kysyi Arimolta:
-Paljonko saat irti?
-Kahdeksan patteristoa
-Anna mennä kaikki!
"Kun kahdeksan patteriston tuli-isku myllersi taistelujen ruhjomaa Kirkkoharjua, eversti käänsi katseensa pois ja huokaisi raskaasti:
-Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne.
Kieltää ei voine, etteikö siihen tuli-iskuun sisältynyt vahva annos katkeruutta, kiukkua ja mielenosoitusta."
Raunion juttu muistuttaa hämmästyttävän paljon tätä Jermon kertomaa:
Aake Jermo: Teräsmyrskyssä loppuun asti, 1980
Sivut 175-177:
Viimeinen tervehdys komentajalta
sivu 175:
JR7:n taistelukertomuksessa sanotaan näin:
"Hajanaista vastarintaa jatkui kirkon raunioissa klo 15.33 saakka, jolloin jäljelle jääneet noin 30 miestä antautuivat. Sillanpäähän kohdistettiin kaikkien aseittemme kiivas tuli-isku."
sivu 176:
Kapteeni Talvitie ja kersantti Hämäläinen otaksuivat kumpikin lähteneensä viimeisenä Seiskan miehenä sillanpäästä. Sinne tulen ja savun keskelle jäi kuitenkin yksinäisiä vastarintapesäkkeitä, jopa yksittäissotureitakin.
"Ehrnroothin komentopaikalta oli näköyhteys Äyräpään kirkonraunioille. Seitsemännen päivän iltapäivällä tulenjohtaja selosti kuin paraskin Martti Jukola urheilukilpailuissa:
- Nyt kirkonraunion juurelle on nostettu valkoinen lippu...
Majuri Arimo katsoi kysyvästi Ehrnroothiin:
- Mitä tehdää? Ammutaanko? Minulla on kyllä jo oman esimieheni lupa.
Ehrnrooth mietti hetken. Sillanpäässä oli vielä omiakin miehiä. Kirkon raunioissa oli haavoittuneiden suojapaikka, jotkut saattoivat vielä tehdä poteroissaan vastarintaa, joku uimataidoton kyhjöttää kuopassaan, varmaan oli suomalaisia vankejakin."
-
"Ehrnrooth kysyi Arimolta:
-Paljonko saat irti?
-Kahdeksan patteristoa
-Anna mennä kaikki!
Kun kahdeksan patteriston tuli-isku myllersi taistelujen ruhjomaa Kirkkoharjua, eversti käänsi katseensa pois ja huokaisi raskaasti:
-Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne.
Kieltää ei voine, etteikö siihen tuli-iskuun sisältynyt vahva annos katkeruutta, kiukkua ja mielenosoitusta. Ja ennen kaikkea kalleinta uhria vaativaa Vänrikki Stoolin henkeä, jonka mukaan vangiksi antautuminen on kuolemansynti."
Sivu 177:
"Venäläiset käyttivät tätä tuli-iskua propagandassaan runsaasti hyväkseen. Kiihkeä naisen ääni pauhasi kaiuttimella Vuoksen yli:
- Hullu komentaja, joka ammuttaa tykistöllä omien miesten niskaan!
Joskus oli pantu puhumaan sotavanki, joka vannoi kostoa tapattajille ja kehui olojaan.
Ehrnrooth tapasi myöhemmin kirkonraunioihin jääneitä miehiä. Hänen kysyessään miltä tunui joutua oman tykistön tulee, kersantti Arvo Lusenius - kokenut taistelija ja Ohdan ajoilta tuttu musiikkimies - vastasi rävähtämättä silmiin katsoen:
- Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta.
Olisikohan Aatu ammuttanut JR 7:n miehiä samalla tavalla omalla tykistöllään kuin ammutti Er.P 25:n antautuneita miehiä? Lähtihän hänelle alistetut joukot sillanpäästä omin lupinensa kälppimään."
Tauno Rauman-Aalto kertoo kirjansa sivulla 139 kuinka viimeisestä sillanpäästä vetäydyttiin vastoin käskyä lyhyellä kolmen sanan radioviestillä "pakko luopua Hänninen". Tämän viestin hän siis lähetti itse radiollaan koska oli ainoana radistina sillanpäässä. Näin hän kumoaa väitteen, että sillanpää jätettiin vasta käskystä. Tuo käsky annettiin sen jälkeen kun joukot oli jo Vuosalmen takana. Kuitenkin Hännisen Mannerheim -ristin perusteluissa kerrotaan kuinka Hänninen jätti asemansa Äyräpäässä vasta käskystä. "Hän poistui kyllä sillanpäästä viimeisten joukossa, mutta oman harkintansa perusteella, ilman perääntymislupaa, kun miehet olivat vastaiskuissa huvenneet eikä mitään ollut tehtävissä. Tästä hän ansaitsi Mannerheimristin, koska uskalsi ja ymmärsi tehdä mitä teki." (s. 140)
Rauman-Aalto Tauno Alusta loppuun Äyräpään tulihelvetissä - eli lapsisotilaan muisteluksia sotakesältä -44
Kyllä tykistö olisi ulottunut tuonnekin Kylä-Paakkolan seudulle yhtä helposti kuin kirkonkin raunioihinkin ja siellä antautuneisiin Er.P 25:n miehiin. Äyräpään kirkonmäen veriset taisteluthan loppu jo 7.7.1944 antautumiseen. JR 7:n rippeet oli haalittu kiireesti pois, ettei niille tulisi antautujan osaa. Sen sai Er.P 25. "Kaunis-Adof" kyllä osasi taktikonnin. Muuttiko hän alkuperäisen käskynsäkin vielä jälestäpäin. Se alkuperäinen kun taisi kuulua ettei sillanpäästä tulla pois kuin kuolleena tai hänen käskystään, jollaista ei kuulemma tule. Nyt oli Aatu-parka Pervitiinipöllyissään unohtanut tyystin haavoittuneet, joita tuli paljon, suurin osa tappioista itse asiassa. Se lisättiinkin kuulemma käskyyn myöhemmin kauneussyistä, olihan "kaunis-Adolf" kyseessä!
Matti Koskimaa kertooTyrjän rykmentti -kirjassaan Matti Kuusen haastattelun s. 300 ja se menee näin:
"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"
Omien sanojensamukaan hänellä ei oluut muuta rekemistä Ruotsalaisuuden kanssa
kun kotikieli joka oli Ruotsi.
Lukekaa hänen kitjoittamansa kirja (Kenraalin testamentti) siinä se käy selville.
Mutta uskooko bimbo Asplund tämän vaikka kenraali itse nimenomaan sanoi ettei koe olevansa "ruotsalainen"?