Miten ihmisten tulisi ajatella eritavalla uskovien kristittyjen erilaisista käytännöistä? Olisko olemassa sellainen rikas kristillinen perinne, jossa olisi monipuolinen ja terve paletti tapoja toimia siten, ettei kristitty uuvu taakkojensa alle yhdenlaisen totuuden ilmapiirissä? Ja miten voisi terveellä tavalla yhteisesti tunnistaa ne tavat, mitkä ovat Kristuksen kunniaa kirkastavia kristillisissä liikkeissä ja seurakunnissa ja mitkä ovat ihmisopin asioita ja siten kiistakappaleina lihan ylpeydelle käsiteltäviksi?
Olenko väärässä jos luulen, että helluntailaisella puolella ei nähdä kovinkaan merkittävänä muun kristillisyyden tapaa kilvoitellen hengessä ja lihan himojen kuolettamisella etsiä Jumalaa Ainoakaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kasvojen kirkkauden, kunnian ja Golgatan keskimmäisellä ristillä vuodatetun kalliisti maksetun sovintoveren tähden, tämän voimaan turvaten ja luottaen?
Eli miten helluntailaisten veljien ja siskojen keskuudessa suhtaudutaan ns. Jeesus fundamentalisteihin, jotka etsivät tietä totuuteen ja elämään kilvoittelussa, raamatun sanan tutkimisessa ja rukouksessa siten, että se Pyhässä Hengessä sulautuisi osaksi ihmisen itsensä arjentason ratkaisuja ja toimintamalleja?
Eli siten, että kaikki on annettu ja täysi hinta on jo maksettu, mutta ihmisellä on vielä edessään oman vääriä asioita tahtovan mielensä ja ulkoisten ärsykkeiden koetteleminen tie ja Kristuksessa valveilla olon velvollisuus, joka jatkuu loppuun asti täällä ajassa. Ja tämän työn perustuksena on lahjavanhurskaus ja ansaitsematon armo, joka tukee ja rohkaisee syntistä nousemaan yhä uudelleen kilvoitteluun ja Jumalan tahdon etsimiseen ja toteuttamiseen?
Rauhaa ja rakkautta meille kaikille sodan ja väliinpitämättömyyden ajassa eläville.
Olenko väärässä jos luulen, että helluntailaisella puolella ei nähdä kovinkaan merkittävänä muun kristillisyyden tapaa kilvoitellen hengessä ja lihan himojen kuolettamisella etsiä Jumalaa Ainoakaisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kasvojen kirkkauden, kunnian ja Golgatan keskimmäisellä ristillä vuodatetun kalliisti maksetun sovintoveren tähden, tämän voimaan turvaten ja luottaen?
Eli miten helluntailaisten veljien ja siskojen keskuudessa suhtaudutaan ns. Jeesus fundamentalisteihin, jotka etsivät tietä totuuteen ja elämään kilvoittelussa, raamatun sanan tutkimisessa ja rukouksessa siten, että se Pyhässä Hengessä sulautuisi osaksi ihmisen itsensä arjentason ratkaisuja ja toimintamalleja?
Eli siten, että kaikki on annettu ja täysi hinta on jo maksettu, mutta ihmisellä on vielä edessään oman vääriä asioita tahtovan mielensä ja ulkoisten ärsykkeiden koetteleminen tie ja Kristuksessa valveilla olon velvollisuus, joka jatkuu loppuun asti täällä ajassa. Ja tämän työn perustuksena on lahjavanhurskaus ja ansaitsematon armo, joka tukee ja rohkaisee syntistä nousemaan yhä uudelleen kilvoitteluun ja Jumalan tahdon etsimiseen ja toteuttamiseen?
Rauhaa ja rakkautta meille kaikille sodan ja väliinpitämättömyyden ajassa eläville.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jo alkukirkon aikana oli hajanaisuutta. Kristus rukoili pyhiensä yhtä olemisen puolesta:
Joh. 10:30
Minä ja Isä olemme yhtä."
Joh. 17:11
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. [Joh. 10:30]
Joh. 17:21
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. [Ef. 4:3-6]
Joh. 17:22
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Joh. 17:23
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
Niin kauan kuin apostolit olivat kirkon johdossa pyhien keskuudessa vallitsi ykseys. Kun apostolisesta johdosta luovuttiin n. 100 jKr. alkoi hajaantuminen. Apostolisen johdon yksi tarkoitus oli pitää pyhät yhtenäisinä.
Kysyt: "Olisiko olemassa sellainen rikas kristillinen perinne, jossa olisi monipuolinen ja terve paletti tapoja toimia siten, ettei kristitty uuvu taakkojensa alle yhdenlaisen totuuden ilmapiirissä? Ja miten voisi terveellä tavalla yhteisesti tunnistaa ne tavat, mitkä ovat Kristuksen kunniaa kirkastavia kristillisissä liikkeissä ja seurakunnissa ja mitkä ovat ihmisopin asioita ja siten kiistakappaleina lihan ylpeydelle käsiteltäviksi?"
Vastaan: Minä olen löytänyt Kristuksen palautetun kirkon, jossa on evankeliumin täyteys ja jäsenet ovat yhtä kuten Kristuksen alkukirkossa. Jos haluat, saat siitä lisätietoja tästä: htpp://www.mormonit.fi
No täällähän niitä fundamentalisteja onkin!
Ja ei hyväksytä toisen kirkon uskovia!
Samoin sinulle sitä rauhaa...