Anteeksi kapiaiset

Olin armeijassa titarina joskus sata vuotta sitten. Saimme kaverini kanssa parin viikon komennuksen kertausharjoitusporukan mukaan radisteiksi. Suuntasimme venäläisillä radioautoilla Kokkolaan, josta erinäisten kommellusten myötä reserviläisille pidetyn muutaman päivän kertauskoulutuksen jälkeen jatkoimme leirille Lohtajalle.

Aika tuolla verrattuna normaaliin päivärytmiimme oli todella mukava. Kaupunkivaruskunnassa ei ollut niitä eristyneiden kasarmiolojen tuottamia kusipäisiä sotahulluja tai muuten vaan perushulluja, vaan aivan normaaleja ihmisiä. Tietenkin reserviläiset toivat sen oman perusmeininkinsä mukaan.

Lohtajalla oltuamme viikon verran kesähelteelä oli joka jamppa kuitenkin hikinen ja paskainen, haiseva afgaanisissiin verrattava karvakuontalo. Syyhytti.

Sitten leiriimme saapasteli joku rautakaula ilmoittamaan, että juuri minut on valittu vapaaehtoiseksi. Jotenkin siellä saatiin asia aina kuulostamaan siltä, että tätähän mä olen aina halunnut, joten tietenkin intoa puhkuen suostuin. Saatiinkin sitten kuulla, että kyse on saunan lämmittämisestä. Ilmapiiri olikin varsin myönteinen lähtiessäni, tottahan kaikille nyt sauna maistuisi.

Sauna oli iso ja melkoinen homma pieniä halot ja kantaa vedet. Selvisi siinä aloittaessa, että kapiaisten saunaehtoo se vain on. Lähtivät korkkailemaan ja jättivät minut luottamustehtävääni hoitamaan, jonka tietysti hyvin hoidinkin.

Palatessani omaan osastoon lienee pettymys ollut melkoinen, kun tiedotin, ettei meillä olekaan saunaa tänään. Mutta mutta. Vähäosainen on vähästä tyytyväinen. Kun on pakko.

Että miksikö pyydän anteeksi? No, taisi tulla kusastuksi sinne pataan. Olen ihan v*tun pahoillani:))