Lainaan vain yhden kohdan, jota kommentoin, koska tämä kohta, kuten Jarikin totesi, "sisältää ne asiat jotka länsimaisen oikeuskäsityksen mielestä lähinnä voisivat tulla kyseeseen pohdittaessa uskontokunnan laillisuutta".
Jari kirjoitti
"Tällä palstalla mainitut asiat (verensiirtokielto, kielto äänestää, kielto suorittaa asepalvelusta jne.) mainitaan dokumentissa lähinnä sivuseikkoina. Kuitenkin ne lähinnä ovat sellaisia argumentteja, jotka länsimaisen oikeuskäsityksen mielestä lähinnä voisivat tulla kyseeseen pohdittaessa uskontokunnan laillisuutta. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole riittäviä perusteita uskonnon kieltämiselle, varsinkin koska niitä ei esitetä yleiseksi yhteiskunnalliseksi malliksi. Esim. erilaiset rauhanjärjestöt vaativat kaikkia asevelvollisia kieltäytymään aseista ja kaikkien armeijoiden lakkauttamista. Tämä asenne olisi yhteiskunnallisesti huomattavasti tuhoisampi kuin Jehovan todistajien pasifismi, kuitenkin rauhanjärjestöjä ei länsimaissa yleensä ole kielletty."
Rinnastat Jehovan todistajat rauhanliikkeisiin, jotka mukaasi "vaativat kaikkia asevelvollisia kieltäytymään aseista ja kaikkien armeijoiden lakkauttamista." Rauhanliikkeitä ei kuitenkaan ole kielletty.
Tämä rinnastuksesi ontuu pahasti, koska et ota huomioon näiden liikkeiden (Jehovan todistajat vs. rauhanliikkeet) erilaisuutta. Jehovan todistajat on voimakkaan hierarkkisesti johdettu uskonnollinen organisaatio, jolla on tunnustetusti erittäin voimakas valta jäseniinsä. (liikkeen mukaan johtajat saavat oikeutuksensa suoraan Jumalalta).
Rauhanliike, olipa se sitten järjestäytynyttä tai ei, ei kykene koskaan päättämään jäseniensä puolesta edellämainituissa asioissa, tai merkittävien sanktioiden uhalla ohjailemaan kannattajiensa todellisia päätöksiä. Jehovan todistajien johtajat taas kykenevät ohjailemaan kannattajiaan aivan kuten haluavat. Tämä tekee erosta merkittävän.
Kun noita kieltoja katsotaan tässä kontekstissa - eli liike auktoriteettinsa turvin rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia, voimakkaiden sanktioiden uhalla - on täysin perusteltua rajoittaa myös liikkeen oikeuksia toimia valtiossa.
Jari kirjoitti
"Tällä palstalla mainitut asiat (verensiirtokielto, kielto äänestää, kielto suorittaa asepalvelusta jne.) mainitaan dokumentissa lähinnä sivuseikkoina. Kuitenkin ne lähinnä ovat sellaisia argumentteja, jotka länsimaisen oikeuskäsityksen mielestä lähinnä voisivat tulla kyseeseen pohdittaessa uskontokunnan laillisuutta. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole riittäviä perusteita uskonnon kieltämiselle, varsinkin koska niitä ei esitetä yleiseksi yhteiskunnalliseksi malliksi. Esim. erilaiset rauhanjärjestöt vaativat kaikkia asevelvollisia kieltäytymään aseista ja kaikkien armeijoiden lakkauttamista. Tämä asenne olisi yhteiskunnallisesti huomattavasti tuhoisampi kuin Jehovan todistajien pasifismi, kuitenkin rauhanjärjestöjä ei länsimaissa yleensä ole kielletty."
Rinnastat Jehovan todistajat rauhanliikkeisiin, jotka mukaasi "vaativat kaikkia asevelvollisia kieltäytymään aseista ja kaikkien armeijoiden lakkauttamista." Rauhanliikkeitä ei kuitenkaan ole kielletty.
Tämä rinnastuksesi ontuu pahasti, koska et ota huomioon näiden liikkeiden (Jehovan todistajat vs. rauhanliikkeet) erilaisuutta. Jehovan todistajat on voimakkaan hierarkkisesti johdettu uskonnollinen organisaatio, jolla on tunnustetusti erittäin voimakas valta jäseniinsä. (liikkeen mukaan johtajat saavat oikeutuksensa suoraan Jumalalta).
Rauhanliike, olipa se sitten järjestäytynyttä tai ei, ei kykene koskaan päättämään jäseniensä puolesta edellämainituissa asioissa, tai merkittävien sanktioiden uhalla ohjailemaan kannattajiensa todellisia päätöksiä. Jehovan todistajien johtajat taas kykenevät ohjailemaan kannattajiaan aivan kuten haluavat. Tämä tekee erosta merkittävän.
Kun noita kieltoja katsotaan tässä kontekstissa - eli liike auktoriteettinsa turvin rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia, voimakkaiden sanktioiden uhalla - on täysin perusteltua rajoittaa myös liikkeen oikeuksia toimia valtiossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rinnastus Jehovan todistajien ja rauhanliikkeen välillä on pakostakin horjuva, siinä olet aivan oikeassa. Ensimmäinen on hierarkkisesti järjestäytynyt uskonto, toinen taas hyvin heterogeeninen ryhmä erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia ryhmittymiä. Rauhanliike koostuu monista erilaisista ja eri tavalla motivoituneista ryhmistä ja yksittäisistä henkilöistä. Osa heistä on uskonnollisesti, osa humaanisesti ja osa poliittisesti motivoituneita.
Aivan oikeassa olet myös siinä, että Jehovan todistajien järjestön valta jäsenistöönsä on erilainen kuin "rauhanliikkeen" valta. Tähänhän perustuu myös esim. Suomessa noudatettu käytäntä vapauttaa Jehovan todistajat asepalveluksesta. He kieltäytyvät palveluksesta yhtenäisenä ryhmänä, koska heitä kehotetaan näin tekemään. Sen sijaan "rauhanliikkeen" kannattajiksi ilmoittautuneita ei vapauteta asevelvollisuudesta, vaikka he voivatkin nykyään valita siviilipalveluksen oman ilmoituksensa pohjalta.
Toiselta puolen unohtaa ei sovi sitä, että rauhanliike on yhteiskunnallinen liike, joka pyrkii muuttamaan yhteiskunnassa vallitsevia arvostuksia ja käytäntöjä. Rauhanliikkeen ryhmittymien tavoitteet vaihtelevat jonkin verran, mutta suurin osa niistä vastustaa armeijaa instituutiona ja pyrkii tekemään asepalveluksesta vähintäänkin vapaaehtoista. Suuri osa rauhanliikkeen aktiiveista haluaisi hajottaa armeijan kokonaan ja aloittaa täten radikaalin aseistariisunnan. Sen sijaan Jehovan todistajat argumentoivat yksinomaan yksilötasolla. Heille asepalvelus on yksilöeettinen kysymys. He eivät ota kantaa yhteiskunnan puolustusratkaisuihin eikä yleisesti kantaa asevelvollisuuteen. Täten on selvää, että rauhanliikkeen vaikutus yhteiskunnallisella tasolla on eri luokkaa kuin Jehovan todistajien.
Kehottaessaan ihmisiä olemaan suorittamatta asepalvelusta sekä Jehovan todistajat että rauhanliikkeen kannattajat käyttävät vain perustuslain heille suomaa oikeutta vapaaseen mielipiteenilmaisuun. Tämän rajoittaminen olisi sitä sinun mainitsemaasi perusvapauksien rajoittamista. Sillä, että Jehovan todistajien kohdalla kehotuksen täyttämättä jättäminen johtaa seurauksiin liikkeen sisällä, ei ole lain silmissä merkitystä. Kenelläkään ei nimittäin ole objektiivista oikeutta kuulua haluaamansa uskonnolliseen yhteisöön, eikä uskonnollista yhteisöä voida täten pakottaa pitämään jäseninään henkilöitä, joita se ei tahdo. (Tietenkään erottamisen peruste ei saa olla rasistinen yms.)
Jehovan todistajien - tai ylipäänsä uskonnollisen yhteisön - kohdalla kielto tulisi ajankohtaiseksi vasta, mikäli he todellakin konkreettisesti estäisivät jäseniään suorittamasta kansalaisvelvollisuuksiaan tai estäisivät heitä nauttimasta perusoikeuksiaan - mikäli he esim. pistäisivät armeijaan haluavat jäsenensä kotiarestiin. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys.
Kirjoitit
"Sillä, että Jehovan todistajien kohdalla kehotuksen täyttämättä jättäminen johtaa seurauksiin liikkeen sisällä, ei ole lain silmissä merkitystä. Kenelläkään ei nimittäin ole objektiivista oikeutta kuulua haluaamansa uskonnolliseen yhteisöön, eikä uskonnollista yhteisöä voida täten pakottaa pitämään jäseninään henkilöitä, joita se ei tahdo. (Tietenkään erottamisen peruste ei saa olla rasistinen yms.)
Jehovan todistajien - tai ylipäänsä uskonnollisen yhteisön - kohdalla kielto tulisi ajankohtaiseksi vasta, mikäli he todellakin konkreettisesti estäisivät jäseniään suorittamasta kansalaisvelvollisuuksiaan tai estäisivät heitä nauttimasta perusoikeuksiaan - mikäli he esim. pistäisivät armeijaan haluavat jäsenensä kotiarestiin. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys."
Jehovan todistajat eivät tietenkään voi käyttää sanktioina sellaisia pakkokeinoja kuten mainitsemasi kotiaresti tms., mutta heidän uskonnolliset sanktionsa eivät yksinomaan rajoitu seurakunnan jäsenyyden puitteissa annettuihin tai siitä erottamiseen: kyse on henkilön erottamisesta ystävistään ja läheisistään - koko sosiaalisesta verkostostaan, uskonnollisen yhteisön määräyksellä. Liikkeeseen jääviä omaisia ja ystäviä voidaan myös rangaista erottamisella yhteydenpidosta erotettuun. Erottamiskäytäntö siis vaikuttaa suuresti myös ulko-yhteisöllisiin suhteisiin, monesti vahingoittaen vakavasti henkilön mahdollisuuksia selviytyä yhteisön ulkopuolisessa maailmassa.
Yhteiskunnan tulee tuntea vastuunsa tässä. Kun se tunnistaa ne vaarat ja sen heikon sosiaalisen tilanteen, joka eronneelle/erotetulle tulee, voi olla perusteltua rajoittaa liikkeen toimintavapauksia. Viime kädessä yhteiskunta maksaa raskaan laskun niistä sosiaalisista lieveilmiöistä, joita epäinhimillinen erottamiskäytäntö tuottaa. Luonnollisesti yhteiskunta ei voi vaikuttaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen - on laillista "karttaa" sukulaisiaan jos niin tahtoo. Edes erottamisen perusteisiin ei voi vaikuttaa, peruste voi hyvin olla rasistinen tai mitä tahansa. Yksinkertaistettuna ainut vaihtoehto on siis pyrkiä ennaltaehkäisemään tilannetta, jossa liikkeen entinen jäsen, useimmiten nuori, tipahtaa kaikkien sosiaalisen turvaverkkojen ulottumattomiin. Koska erottamiskäytäntöihin tai karttamiseen sinänsä ei voi vaikuttaa, on siis puututtava lahkojen toimintavapauteen.
Olen samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit erottamiskäytännön epäinhimillisyydestä.
Toisaalta, aivan niin kuin itse kirjoitit, ei ole laitonta "karttaa" sukulaisiaan. Ketään ei voida lain nojalla pakottaa pitämään yhteyttä sukulaisiinsa. Laki voi puuttua tilanteeseen vasta, mikäli vanhemmat tai muut huoltajat lyövät laimi alta 18-vuotiaan henkilön huollon - ja tätähän Jehovan todistajat eivät nimenomaan vaadi.
Asiaan voidaan kyllä puuttua, mikäli erottamisen syy on esim. rasistinen tai seksistinen. On tietysti mielenkiintoinen kysymys, voitaisiinko sellainen uskonnollinen yhdyskunta hyväksyä, joka jo alusta alkaen ilmoittaisi rajaavansa jäsenyytensä vain tietyn rotuisiin ihmiseen tai esim. vain naisiin. Lakimiehetkin ovat tästä asiasta hyvin erimielisiä. Toisaalta kysymys on akateeminen, koska tällainen uskontokunta ei Suomessa ole yrittänytkään rekisteröityä.
Samoin olen samaa mieltä siitä, että viime kädessä yhteiskunnalla on velvollisuus pitää huolta sellaisista, jotka erottamisen takia joutuvan jonkinlaiseen kriisiin. Näinhän tehdään jo nytkin. Sosiaalitoimistot pitävät heistä huolta aineellisesti, mikäli tarvetta, ja mielenterveystoimistot ja terveyskeskukset pitävät huolta heidän mielenterveydestään.
Sen sijaan olen jyrkästi eri mieltä siitä, että tämä olisi peruste "lahkon" toimintavapauden rajoittamiselle. Ensiksikin, kuten sinäkin myönsit, kenelläkään ei ole objektiivista oikeutta kuulua mihinkään uskontokuntaan. Uskontokunnasta erottaminen ei siis ole lainvastaista. Samoin kenelläkään ei ole objektiivista oikeutta pitää yhteyttä sukulaisiinsa tai muihin ihmisiin. Mielipiteenvapauden perusteella jokaisella on myös oikeus neuvoa ihmisiä olemaan pitämättä yhteyttä täysi-ikäisiin sukulaisiinsa. Ei yksinkertaisesti ole laitonta kehottaa ihmisiä välttämään kontakteja sukulaisiinsa tai ystäviinsä.
Erottamiskäytäntö nykymuodossaan ei siis ole riittävä peruste kieltää Jehovan todistajia toimimasta, vaikka kyseistä käytäntöä voidaankin pitää osin epäinhimillisenä.
Lisäksi sopii kyseenalaistaa koko ajatuskulkusi mielekkyys. Vaadit siis Jehovan todistajien toiminnan kieltämistä, koska jotkut ihmiset - erotetut - ovat joutuneet heidän takiaan kärsimään. Mahdollisesta kieltopäätöksestä joutuisivat myös monet kärsimään - sellaiset, jotka ovat vakaumuksellisia Jehovan todistajia ja joilta on riistetty uskonnonvapaus. Varmasti jälkimmäisessä tapauksessa kärsimään joutuvien määrä olisi objektiivisestikin suurempi kuin edellisessä. Lisäksi tällainen kieltopäätös horjuttaisi vakavasti koko yhteiskunnan perustaa. Sehän kajoaisi erääseen yhteiskuntamme tärkeimmistä peruspilareista, uskonnon ja mielipiteen vapauteen.
Siis tuo edellinen viesti on minulta. Lipsahtipa vain epähuomiossa nimimerkin kohdalla "osoite". Sorry vaan!
"Asiaan voidaan kyllä puuttua, mikäli erottamisen syy on esim. rasistinen tai seksistinen."
Miten tuo seksistisyys määritellään? Jehovan todistaja ei saa olla homoseksuaali tai transseksuaali. Täyttääkö mielestäsi kriteerit?
"Mielipiteenvapauden perusteella jokaisella on myös oikeus neuvoa ihmisiä olemaan pitämättä yhteyttä täysi-ikäisiin sukulaisiinsa. Ei yksinkertaisesti ole laitonta kehottaa ihmisiä välttämään kontakteja sukulaisiinsa tai ystäviinsä."
Ei ole kysymyse "neuvomisesta" tai "kehottamisesta" siinä mielessä kun yrität sen edelleen esittää! Kysymys on KÄSKEMISESTÄ, sanktioiden uhalla, auktoriteetin voimalla! Tämä täytyy ottaa huomioon. Se on eri asia kuin mielipiteenilmaisu jonkin asian puolesta, vertaa rauhanjärjestöjen kehotus luopua aseista, joka ei sinällään sido ketään. Jehovan todistajien käskyt ovat "sitovia", siten ne on ymmärrettävä. Jäsenet siis tottelevat niitä todella, eikä heillä ole valinnanvaraa. Täten mm. Suomen viranomaiset ovat asian ymmärtäneet asevelvollisuusasian kohdalla.
"Lisäksi sopii kyseenalaistaa koko ajatuskulkusi mielekkyys. Vaadit siis Jehovan todistajien toiminnan kieltämistä, koska jotkut ihmiset - erotetut - ovat joutuneet heidän takiaan kärsimään. Mahdollisesta kieltopäätöksestä joutuisivat myös monet kärsimään - sellaiset, jotka ovat vakaumuksellisia Jehovan todistajia ja joilta on riistetty uskonnonvapaus. Varmasti jälkimmäisessä tapauksessa kärsimään joutuvien määrä olisi objektiivisestikin suurempi kuin edellisessä."
Olet olennaisesti väärässä ja sekoitat nyt asioita pahemman kerran, anteeksi vain. Kukaan ei ole hyökännyt sitä vastaan, etteivätkö yksilöt saisi uskoa Jehovan todistajien opin tavoin. Kysymys on lahkon järjestäytyneen, rekisteröidyn toiminnan laillisuudesta tai laittomuudesta. Sinällään siinä ei kajota uskonnonvapauteen, vaan ainoastaan järjestäytyneeseen toimintaan.
Tutkin eilen ihmisoikeusjuristi Martin Scheininin kirjoitusta, joka varsinaisesti käsitteli homoseksuaalien asemaa Suomen luterilaisessa kirkossa. Hänen mukaansa uskontokunnalla on periaattelinen oikeus sulkea homoseksuaalit jäsenistönsä ulkopuolelle, jos kohta tällainen menettely on altis ihmisoikeusperusteiselle kritiikille. Tämä poissulkeminen ei kuitenkaan saa perustua hetken mielijohteeseen, vaan sen täytyy olla perusteltuna kyseisen uskontokunnan tunnustuksella.
Toisaalta on sanottava, että kaikki ihmisoikeusjuristit eivät ole Scheininin kanssa samaa mieltä. Lopullisesti asia jouduttaneen selvittämään tuomioistuimessa.
Joka tapauksessa homoseksuaalien kohtelu lienee niitä harvoja asioita, joiden kohdalla Jehovan todistajia voidaan syyttää ihmisoikeusrikkomuksista. En laisinkaan ihmettelisi, jos juuri tämä kohta tuo heille tulevaisuudessa vaikeuksia.
Kun henkilö liittyy Jehovan todistajiin, hän käyttää positiivista henkilökohtaista uskonnonvapauttaan. Hän siis liittyy uskontokunnan jäseneksi omasta vapaasta tahdostaan. Samalla hän sitoutuu kyseisen uskontokunnan sääntöihin. Näihin kuuluu m.m. se, että hän sitoutuu noudattamaan Järjestönsä antamaa uskonnollista ohjausta sekä alistuu siihen, että hänet voidaan erottaa Järjestöstä, jos hän rikkoo Järjestön ohjeistusta vastaan. Näin yksinkertaista tämä on. Sama koskee periaatteessa jokaista uskonnollista yhdyskuntaa. Jokaisella niistä on oikeus edellyttää jäsenistöltään tietyn tyyppistä käytöstä.
Sinun käsityksesi uskonnonvapaudesta on luvalla sanottuna merkillinen. Eräs aspekti sitä on kieltämättä henkilökohtainen uskonnonvapaus; siis se, että jokainen saa uskoa siten, kuinka haluaa. Toinen, yhtä tärkeä aspekti on kuitenkin yleinen, julkinen uskonnonvapaus; siis vapaus harjoittaa julkisesti uskontoaan ja toimia sen mukaan. Tähän yleiseen uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus järjestäytyä rekisteröityneeksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Järjestelmä, jossa henkilöillä on oikeus henkilökohtaisesti uskoa, mitä haluavat, muttei tunnustaa eikä harjoittaa uskoaan julkisesti, ei ole mitään uskonnonvapautta. Tavallaanhan tällainen järjestelmä on käytössä aina ja kaikkialla, koska kukaan ei koskaan pysty hallitsemaan ja kieltämään toisen ajatuksia, olipa kyseessä sitten millainen diktatuuri tahansa.