Poliisi on viime aikoina etsinyt niin tehokkaasti huumeiden kotiviljelmiä, että moni syytönkin on joutunut kotietsinnän kohteeksi. Netissä aiheesta on käynyt vilkas keskustelu viime aikoina.
Eduskunnan oikeusasiamiehelle tulee valituksia kotietsinnöistä parikymmentä vuosittain. Nyt tammikuun aikana valituksia on tullut jo viisi.
Helsinkiläinen Mikko on koulutukseltaan kokki ja perheen etuoikeutettu ruoanvalmistaja. Hän kasvattaa kotona chiliä.
Syksyllä Mikko koki elämänsä yllätyksen lähtiessään puutarhakaupasta. Siviilipukuiset poliisit pysäyttivät hänet, tutkivat ostokset ja sen jälkeen ilmoittivat, että häntä epäillään huumausainerikoksesta. Mikko pääsi poliisikyydillä kotiin ja poliisi teki kotietsinnän.
- Se oli tavallinen päivä. Fillarilla kävin siellä Viherpeukussa ja ostin ph-jauhetta. Ulostullessa kaksi siviilipukuista poliisia sitten pysätti. Sitten ne halusivat nähdä, mitä täällä oikein kasvatellaan.
Mikko ei ole aiemmin joutunut poliisin kanssa tekemisiin.
- Oli se oikeastaan ihan asiallista kohtelua, mutta lakipuoli ihmetyttää. Onko tämä ihan oikeasti sallittua, että näin heppoisin perustein voi tulla toisen kotiin elämää penkomaan, pohtii Mikko vieläkin.
Kotietsintään tarvitaan aina komisariotasoisen poliisin lupa. Pyynnöstä poliisin pitää toimittaa selvitys etsinnästä jälkikäteen parin viikon sisällä. Mikko sai sen yli kuukauden kuluttua useamman kerran sitä perättyään.
Mikon mielestä kokemuksesta jäi paha maku. Hänen mukaansa tuollaisessa tilanteessa poliisilla on selkeä ylivalta.
- Kyllähän siinä tuli sitten monta yötä valvottua ja mietittyä, miksi juuri minä.
Kotietsintä liittyi nyt jo lopetetun Viherpeukku-nimisen liikkeen poliisitutkintaan. Poliisi epäilee, että sen kaupoista Tampereella ja Helsingissä myytiin välineitä kannabiksen kasvattamiseen ja poliisi teki 150 kotietsintää.
Julkisuudessa tutkintaa on arvostelu monin tavoin yliampuvana. Ratsioitakin pidetään liioiteltuina, kun poliisin pitäisi sisäministeriön tavoitteiden mukaan keskittää voimansa järjestäytyneeseen rikollisuuteen
Eduskunnan oikeusasiamiehelle tulee valituksia kotietsinnöistä parikymmentä vuosittain. Nyt tammikuun aikana valituksia on tullut jo viisi.
Helsinkiläinen Mikko on koulutukseltaan kokki ja perheen etuoikeutettu ruoanvalmistaja. Hän kasvattaa kotona chiliä.
Syksyllä Mikko koki elämänsä yllätyksen lähtiessään puutarhakaupasta. Siviilipukuiset poliisit pysäyttivät hänet, tutkivat ostokset ja sen jälkeen ilmoittivat, että häntä epäillään huumausainerikoksesta. Mikko pääsi poliisikyydillä kotiin ja poliisi teki kotietsinnän.
- Se oli tavallinen päivä. Fillarilla kävin siellä Viherpeukussa ja ostin ph-jauhetta. Ulostullessa kaksi siviilipukuista poliisia sitten pysätti. Sitten ne halusivat nähdä, mitä täällä oikein kasvatellaan.
Mikko ei ole aiemmin joutunut poliisin kanssa tekemisiin.
- Oli se oikeastaan ihan asiallista kohtelua, mutta lakipuoli ihmetyttää. Onko tämä ihan oikeasti sallittua, että näin heppoisin perustein voi tulla toisen kotiin elämää penkomaan, pohtii Mikko vieläkin.
Kotietsintään tarvitaan aina komisariotasoisen poliisin lupa. Pyynnöstä poliisin pitää toimittaa selvitys etsinnästä jälkikäteen parin viikon sisällä. Mikko sai sen yli kuukauden kuluttua useamman kerran sitä perättyään.
Mikon mielestä kokemuksesta jäi paha maku. Hänen mukaansa tuollaisessa tilanteessa poliisilla on selkeä ylivalta.
- Kyllähän siinä tuli sitten monta yötä valvottua ja mietittyä, miksi juuri minä.
Kotietsintä liittyi nyt jo lopetetun Viherpeukku-nimisen liikkeen poliisitutkintaan. Poliisi epäilee, että sen kaupoista Tampereella ja Helsingissä myytiin välineitä kannabiksen kasvattamiseen ja poliisi teki 150 kotietsintää.
Julkisuudessa tutkintaa on arvostelu monin tavoin yliampuvana. Ratsioitakin pidetään liioiteltuina, kun poliisin pitäisi sisäministeriön tavoitteiden mukaan keskittää voimansa järjestäytyneeseen rikollisuuteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kansalaisjärjestö Release haastaa Britannian poliisin oikeuteen selvittääkseen, onko huumekoirien käyttäminen huumeiden etsinnässä lain mukaista. Jos järjestö onnistuu, lopettaa oikeusjuttu poliisin huumekoirien käyttämisen tähän tarkoitukseen.
Tapaus sai alkunsa välikohtauksesta, jossa Release-järjestön toiminnanjohtaja Sebastian Saville joutui etsinnän kohteeksi Camden Townin metroasemalla huumekoiran osoitettua hänet. Savillella ei ollut hallussaan kiellettyjä aineita.
Releasen mukaan Saville joutui laittomasti tutkituksi ja pidätetyksi, ja nämä toimenpiteet rikkoivat hänen liikkumisvapauden ja yksityisyyden perusihmisoikeuksiaan ja hänelle suoritettiin henkilötarkastus väärin perustein. Nämä kyseiset kansalaisvapaudet erottavat meidän yhteiskuntamme niistä autoritaarisista ja tukahduttavista yhteiskunnista, joita me inhoamme ja pelkäämme.
Periaate, että poliisi palvelee ja suojelee kansalaisia, vaatii poliisikunnalta hiuksen hienon rajan vetämistä, ja joskus tämä raja ylitetään. Huumekoirien käyttäminen niiden ihmisten tunnistamiseen, jotka kuljettavat mukanaan huumeita käyttäessään Lontoon liikennevälineitä on väärin periaatteessa, mutta myös tehotonta käytännössä.
Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 74 %:ssa poliisikoiran aiheuttamista etsinnöistä ei löydetty huumeita. Vastaavaa ei ole tutkittu Britanniassa, mutta tiedonvapauteen perustuvien kyselyiden mukaan poliisikoirien käyttäminen on tuottanut samanlaisia tuloksia. Viime vuonna yhden festivaalin aikana suoritetussa poliisioperaatiossa vain 12 %:ssa poliisikoiran aiheuttamissa tutkimuksissa löytyi laittomia huumeita.
Huumekoirilla ei saada kiinni huumekauppiaita. Huumekoirat eivät kykene erottelemaan sitä, kuka on ollut tekemisissä huumeiden kanssa ja kuka varsinaisesti pitää niitä hallussaan. Koirat eivät erota esimerkiksi onko sinulla huumeita vai oletko oleskellut tilassa, jossa huumeita on aiemmin ollut. Eivätkä ne varsinkaan kykene arvioimaan sitä, kuinka paljon henkilöllä on huumeita mukanaan ja mitä hän aikoo niillä tehdä. Oikea iso diileri ei matkusta metrolla varastoineen.
Nämä koirat eivät suojele kansalaisia. Niitä ei voi verrata metallinpaljastimiin eikä pommeja tai veitsiä tunnistaviin koiriin, koska huumeet eivät ole ase kansalaisia vastaan.
Täten väite, että tarkoitus pyhittää keinot, joita käytetään tuhansien ihmisten tarkistamisessa esimerkiksi festivaalialueelle saapuessa väkivallan estämiseksi, ei päde huumeiden henkilökohtaiseen hallussapitoon.
Tiettyjen aineiden hallussapito on rikos, mutta poliisin tapa ylläpitää lakia täytyy olla suhteessa rikokseen sekä käytettyjen menetelmien aiheuttamiin seurauksiin. Huumekoirien kohdalla kumpikaan periaate ei täyty.
Yli kolmasosa Englannin ja Walesin aikuisväestöstä on käyttänyt laittomia huumeita. Yli miljoona ihmistä käyttää A-luokan huumeita vuosittain. Pienten määrien hallussapidosta napatut yksittäiset ihmiset eivät vaikuta näihin lukuihin. Äskettäin suoritetussa koiraoperaatiossa vietiin poliisilaitokselle 58 ihmistä, joista vain neljällä oli huumeita hallussaan. Tämä vastaisi samaa kuin puolet Englannin väestöstä pidätettäisiin miljoonan A-luokan huumeiden käyttäjän tunnistamiseksi.
EU:n ihmisoikeussopimuksen 8. artikla suojaa ihmisten oikeutta yksityisyyteen; oikeutta olla vapaa valtion perusteettomilta sekaantumisilta elämääsi. Tämä periaate on puolustamisen arvoinen ja Releasen tapauksen perusta poliisia vastaan. Huumekoirista ei ole koskaan keskusteltu parlamentissa eikä mikään laki salli niiden käyttöä. Ainoat säädökset ovat poliisipäälliköiden liiton antamat ohjeet, ja kunnes joku haastaa ja asettaa ne tutkinnan alle, poliisi jatkaa huumekoirien käyttämistä.
Britannian huumelain kohta 23 antaa poliisille oikeuden suorittaa henkilötarkastus, jos siihen on järkevä syy, ja tarpeen vaatiessa pidättää henkilö tätä tarkoitusta varten. Joten kysymys kuuluukin, että onko huumekoiran osoitus oikeasti järkevä ja riittävä syy? Releasen tapaus poliisia vastaan menee oikeuteen tänä vuonna ja tällöin tuomarit päättävät tästä.
Iäkäs äitini asui veljeni kanssa pienessä mökissä maaseudulla. Eräänä yönä he heräsivät siihen, että ulko-ovea hakattiin voimakkaasti. Kun veljeni meni avaamaan ulko-oven, sisälle hyökkäsi kaksi poliisia, jotka tiukkasivat veljeltäni aseita. He repivät ulos kaikkien kaapien sisällön lattialle: kirjat, vaatteet, valokuvakansiot ja kaiken, mitä äitini oli 80 ikävuoden aikana säilyttänyt. Sama kohtalo koski myös talon vinttiä. Vaikka veljeni vakuutti, ettei talossa ollut aseita, tiukkasivat poliisit sanoen, että on parempi, että sanot jne. Äitini sai sellaisen shokin poliisien käynnistä, että hän pelkäsi miehiä viimeiset elinvuotensa, jopa miestäni - muisti kun alkoi pettää ajoittain - ja nähdessään miehen kyseli tuleeko tuo päälle. Jälkeenpäin saimme tietää, että psykologisia ongelmia sairastava naapurin poika oli soittanut poliisille kertoen kuulleensa pauketta meiltä päin. Kaikkein karvainta asiassa oli, että toinen poliiseista oli äitini sisaren poika naapuripitäjästä. He vain eivät olleet koskaan tavanneet. Tyyli oli aivan sama, kuin poliiseilla, jotka pidättävät suuria mafiarikollisia. Heikkoja kohtaan ollaan voimakkaita, voimakkaita pakoillaan ja pelätään!