olen omistanut nyt parisen vuotta hevosen,Reetan... kuukausia sitten päätimme myydä tämän,joten laitoimme ilmoituksia jokapaikkaan...kukaan ei soittanut...vasta paripäivää sitten tuli soitto...ja se puhelu...tuntui että sydän revittäisiin raa'asti irti rinnastani... syy miksi myisimme Reetan,oli se että haluaisin kisata,kenttä kilpailuissa,reetalla se ei olisi mahdollista... tänään oli viimeinen kerta kun näkisin reetan...menin tallille ja hain repen..talutin sitä hetken aikaa ja silitin sen sileää karvaa..sitten vein sen boksiin ja halasin sitä.. olisin voinut ampua itseni siihen paikkaan,kukaan ei voi ymmärtää kuinka pahalta se tuntui... kuiskanin reetalle että en ikinä unohda sitä..ja lähdin pois,kävelin pois...katsoin taakseni...onneksi se söi heinää..en nähnyt sitä... reetta haettaisiin huomenna... kun pääsin kotiin.. haistoin sen hännästä leikkaamaani tupsua... sitten tajusin että en voi myydä retua,ei väliä sillä kisaamisella,kunhan saan pitää reetan,ensimmäisen hevoseni... isäni tuli huoneeseeni ja puhuimme asiasta,hän tiesi että en halua myydä reettaa,kertoi että oli aavistanut sen kun ajoimme pois tallilta... nyt kun tiedän että ei tarvitse luopua,on parempi olo... en tiedä miksi kirjoitin tänne,ehkä haluan vain sanoa..että koskaan ei kannata myydä hevosta pois...vaikka mahdollisuus olisi saada upea kenttäratsu,niinkuin minulla,tyydyn siihen mitä minulla on.. reetta on omalla tavallan hienonpi kun se kenttä ratsu,reetta on niin rakas minulle...onneksi tajusin kaiken tänään,kävellessäni retun luota pois... huomenna näen sen taas,vaikka luulin tämän päivän olevan viimeinen meidän yhteinen päivämme... loistavaa kevättä kaikille!
My beloved "retu"
vampire
3162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oletko Nina? se joka röykässä asui joskus?
Kyllä,juu... mutta tosin kolmisen vuotta sitten...mutta kukas sinä olet?
OLE ONNELLINEN!! Jouduimme myymään oman, ensimmäisen hevosemme sen takia ettemme oikein pärjänneet sille, koska se pelkäsi niin hirveästi ratsastajaa. Se oli joskus kohdeltu kaltoin ja myytyämme sen uusi (tai oikeastaan sen kasvattaja) omistaja totesi että sillä on piikkejä kintereiissä eikä voi koskaan enää ratsastaa. Emme edes voineet kuvitella kuinka paljon tuskaa olimme sille aiheuttaneet omaa tyhmyyttämme.. =( Kadun niin paljon, mutta en kelaisi ikinä niitä hyviä hetkiä yhdessä yli muistoistani! Nyt minulla on uusi hevonen jonka kanssa mennä normaalisti ja joka on minulle
todella rakas! Mutta koskaan muistot eivät häivy!! Nyt vanha hevoseni elää kolmen muun hevosen ja härkien kanssa 4:n hehtaarin laitumella ja sitä liikutetaan sen verran kuin hän itse sallii!! Onnellisia päiviä, joiden toivon kestävän pitkään!