Englantilaisetn filologian opiskelu

Yksi lisäys vielä:

Harbrace College Handbook. (Tätä tai vastaavaa käydään opintojen alkuvaiheessa läpi. Se on suunnattu amerikkalaisille undergraduate-opiskelijoille.)

fm-englanti kirjoitti:

Yksi lisäys vielä:

Harbrace College Handbook. (Tätä tai vastaavaa käydään opintojen alkuvaiheessa läpi. Se on suunnattu amerikkalaisille undergraduate-opiskelijoille.)

Lue lisää

Äh vielä yksi kommentti. Eli jos olet kovin käytännönläheinen ihminen (teknillisissä tieteissä on kuitenkin usein kyse soveltamisesta), niin silloin etenkin kirjallisuustiede, romaanien ja runojen tulkinta ym., voi tuntua aika tavalla turhalta. Kielitiede toki voi tarjota sitten ehkä selkeästi käytännönläheisempiä näkökulmia, mutta joka tapauksessa englantilainen filologia on humanistinen oppiaine, jolloin lyhyesti sanottuna tutkimuskohde on aina ihminen tai jotkin ihmisen tuotammat artefaktit tai vastaavat ja niiden _merkitykset_. Niin ja tietysti kääntäminen on hyvin käytännönläheistä toimintaa.

Kyse on siitä, että sisäistää pääsykoekirjat. Niissä käsiteltävät asiat kun ovat sellaisia, joita ei lukiossa käsitellä mitenkään - eli esim. kielitieteen ja kirjallisuustieteen perusteita englanniksi (esim. Yulen tai Traskin kirjat ja Ways of Reading). Toisaalta jos luettavana on myös kaunokirjallinen teos, opiskelupaikan saa sellainen henkilö, joka osaa analysoida ao. teosta pääsykokeessa annetun tehtävän mukaisesti. Tätäkään taitoa ei lukion englannin tunneilla opita vaan ennemminkin äidinkielen tunneilla.

Kannattaa myös vähän pohtia omia tavoitteita ja tutustua engl. filologian oppiaineen sisältöihin. Opinnot todellakin voivat hieman yllättää ja jopa turhauttaa joitakin. Itse kyllä tykkäsin, mutta toisaalta tiedän jonkin verran ihmisiä, jotka lopettivat opinnot tai vaihtoivat oppiainetta, koska englannin kirjallisuuden opiskelu ynnä muu "humanistimeininki" ei oikein napannut. Iso osa englannin opinnoista on nimittäin kohtalaisen kaukana ikään kuin arkipäiväisestä vieraan kielen opiskelusta ja käytöstä. Painotan sitä, että opinnoissa on hyvin pitkälti kyse kielitieteen ja/tai kirjallisuustieteen ja kulttuurintutkimuksen (ja rajatusti käännöstieteen) opiskelusta englannin kielellä, ei niinkään yksiselitteisesti englannin opiskelusta. Lähtöoletuksena siis on, että peruskielitaito on sillä tasolla, että yliopisto-opinnot sujuvat ed. aihepiirien parissa englanniksi. Kannattaa myös tutustua englantilaisen filologian graduihin. Niistä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten moninaisista aiheista oppiaineessa voi tehdä tutkimusta. Sieltä löytyy perinteisiä kielentutkimukseen keskittyviä graduja, kirjallisuustieteellisiä graduja mutta myös populaari- ja mediakulttuuria käsitteleviä graduja (esim. elokuvia käsitteleviä graduja).

an englishman kirjoitti:

Kyse on siitä, että sisäistää pääsykoekirjat. Niissä käsiteltävät asiat kun ovat sellaisia, joita ei lukiossa käsitellä mitenkään - eli esim. kielitieteen ja kirjallisuustieteen perusteita englanniksi (esim. Yulen tai Traskin kirjat ja Ways of Reading). Toisaalta jos luettavana on myös kaunokirjallinen teos, opiskelupaikan saa sellainen henkilö, joka osaa analysoida ao. teosta pääsykokeessa annetun tehtävän mukaisesti. Tätäkään taitoa ei lukion englannin tunneilla opita vaan ennemminkin äidinkielen tunneilla.

Kannattaa myös vähän pohtia omia tavoitteita ja tutustua engl. filologian oppiaineen sisältöihin. Opinnot todellakin voivat hieman yllättää ja jopa turhauttaa joitakin. Itse kyllä tykkäsin, mutta toisaalta tiedän jonkin verran ihmisiä, jotka lopettivat opinnot tai vaihtoivat oppiainetta, koska englannin kirjallisuuden opiskelu ynnä muu "humanistimeininki" ei oikein napannut. Iso osa englannin opinnoista on nimittäin kohtalaisen kaukana ikään kuin arkipäiväisestä vieraan kielen opiskelusta ja käytöstä. Painotan sitä, että opinnoissa on hyvin pitkälti kyse kielitieteen ja/tai kirjallisuustieteen ja kulttuurintutkimuksen (ja rajatusti käännöstieteen) opiskelusta englannin kielellä, ei niinkään yksiselitteisesti englannin opiskelusta. Lähtöoletuksena siis on, että peruskielitaito on sillä tasolla, että yliopisto-opinnot sujuvat ed. aihepiirien parissa englanniksi. Kannattaa myös tutustua englantilaisen filologian graduihin. Niistä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten moninaisista aiheista oppiaineessa voi tehdä tutkimusta. Sieltä löytyy perinteisiä kielentutkimukseen keskittyviä graduja, kirjallisuustieteellisiä graduja mutta myös populaari- ja mediakulttuuria käsitteleviä graduja (esim. elokuvia käsitteleviä graduja).

Lue lisää

ymmärrän.
itelläki muuten tkk historiaa takana, mut väitän et oon enemmän humanisti ku tekniikan ihmisiä, ainaki sen perusteella et tkk ei oikein sujunu/maistunu :)

jostain luin et ko. aineen lukijalle yks mahdollinen ura vois urjeta kirjastoalalta (eli informaatiotutkimusta sitte sivuaineena)

tendaberry kirjoitti:

ymmärrän.
itelläki muuten tkk historiaa takana, mut väitän et oon enemmän humanisti ku tekniikan ihmisiä, ainaki sen perusteella et tkk ei oikein sujunu/maistunu :)

jostain luin et ko. aineen lukijalle yks mahdollinen ura vois urjeta kirjastoalalta (eli informaatiotutkimusta sitte sivuaineena)

Lue lisää

Jep, kirjastoala on tosiaan ihan mahdollinen. Tiedän itsekin muutaman kieliä lukeneen ihmisen, jotka ovat kirjastoihin päätyneet. Itsekin olen suorittanut informaatiotutkmuksen perusopinnot (tosin vasta varsinaisten yliopisto-opintojen jälkeen avoimessa yo:ssa), mutta pitäisi kyllä olla aineopinnot suoritettuna, jotta kirjastoalan töitä saisi (ja myös työkokemusta).

Mutta jos miellät asian kerran noin, niin ilman muuta pääsykoekirjat luentaan ja good luck! : )

Minä sain opiskelupaikan aikoinaan pelkän pääsykoemenestyksen ansiosta. Tuolloin pelkän pääsykokeen perusteella opiskelupaikan taisi saada vain noin 1/5 hakijoista, loput yhteispisteillä. Mutta tuosta on jo kyllä kymmenisen vuotta aikaa. Valitettavasti en tiedä nykytilanteesta.