Jos tuntuu, niin siihen on syynsä.
"Autoritaarisen uskonnollisten perheiden lapset saattavat kokea erilaisuutta suhteessa muitten perheiden lapsiin. Heiltä on vanhempien uskon takia kielletty asioita, jotka muille lapsille ovat luonnollisia. Lapsiin saatetaan kohdistaa tiukkoja ulkoisia käyttäytymissääntöjä. He kokevat olonsa epämukavaksi sekä kotona että kodin ulkopuolella. Kummassakaan he eivät ole hyväksyttyjä; kotona normien rikkomisen vuoksi ja toveripiirissä erilaisuutensa vuoksi.
Ulkopuolisuuden tunne saattaa seurata lapsia kauan. Joitakin tämä tunne on ajamassa irti vanhempien uskosta. – Jotkut päätyvät protestissaan ateismiin.
Jotkut autoritaaristen perheitten lapset omaksuvat vanhempien vakaumuksen, mutta eivät koskaan tunne uskossaan iloa ja vapautta. Pikemminkin heidän elämäänsä varjostaa syyllisyys. Lapsena he saivat kokea tekevänsä usein väärin. Vanhemmat toivoivat heidän olevan nuhteettomia ja hyväkäytöksisiä, mutta sitä mittaa lapset eivät täyttäneet. Omassa uskossaan he myöhemmin kokevat jatkuvasti olevansa vajaamittaisia. Vaikka he ovat kokeneet lapsuudenkotinsa ilmapiirin ahdistavana, heissä ei ole uskallusta ja voimaa irtaantua vanhempien uskosta. (42)
Luottamustehtävä: Saara Kinnunen 1996. Karas-Sana, Helsinki."
"Rohkaisu / aliarvioiminen: Antaako uskonto ihmisestä, maailmasta ja elämästä todellisuutta vastaavan kuvan, jossa valot ja varjot vaihtelevat? Rohkaiseeko uskonto ihmistä näkemään kykynsä ja mahdollisuutensa ja käyttämään niitä? Vai ruokkiiko se itsensä vähättelyä ja aliarvioimista? Edustaako uskonto aitoa nöyryyttä vai nöyristelyä?
Rohkaiseeko uskonto elämään täysillä kaikissa elämänsuoransa vaiheissa? Vai pitääkö se tätä elämää vain vähempiarvoisena valmistautumisvaiheena johonkin tulevaan? Vai synnyttääkö ja ylläpitääkö se ihmisen vierauden tunnetta ja kosmista vilua?(128,129)
Uskontoon suhtautuminen: Uskontoon onkin suhtauduttava yhtä kriittisesti kuin poliittiseen ideologiaan (aatejärjestelmä) tai mihinkä muuhun elämänkatsomukselliseen orientoitumisjärjestelmään tahansa. Hedelmistään puu tunnetaan. Tämä koskee uskontoa ja uskontoja myös ihmisen mielenterveyden kannalta.(129)
Tuhkaa ja linnunrata: henkisyys mielenterveystyössä. Suomen mielenterveysseura, SMS-Julkaisut, Helsinki."
"Epäterve seurakunta: Epäterveessä seurakunnassa on paljon teeskentelyä ja mielistelyä, koska ihmiset kokevat, etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat. Tällaisessa seurakunnassa ei ole todellista yhteyttä, ja siksi seurakunnassa koetaan yksinäisyyttä. (26)
Mikäli epäterve seurakunta on aktiivinen, se toimii kuin pelastuspartio uskonnollisuuden kaapuun puettuna. Se määrittelee itsestään käsin ihmisten tarpeet ja hoidon sen sijaan, että se toimisi ihmisten omilla ehdoilla. Se keskittyy enemmän touhuamiseen kuin Jumalan löytämiseen ja sen ymmärtämiseen, että seurakunnan tulisi ensin oppia olemaan Jumalan yhteydessä ja vasta sitten tekemään.
Epäterveessä seurakunnassa on hurskauden sijasta hurskastelua. Hurskastelu taas on Martin Buberin mukaan kuin vaate, jossa päällinen koostuu itsekehuista ja vuori kaunasta. Ompelulankana on synkkämielisyyden säikeitä.
Musta, valkoinen häpeä: Salme Blomster. Karas-Sana, Helsinki."
"Autoritaarisen uskonnollisten perheiden lapset saattavat kokea erilaisuutta suhteessa muitten perheiden lapsiin. Heiltä on vanhempien uskon takia kielletty asioita, jotka muille lapsille ovat luonnollisia. Lapsiin saatetaan kohdistaa tiukkoja ulkoisia käyttäytymissääntöjä. He kokevat olonsa epämukavaksi sekä kotona että kodin ulkopuolella. Kummassakaan he eivät ole hyväksyttyjä; kotona normien rikkomisen vuoksi ja toveripiirissä erilaisuutensa vuoksi.
Ulkopuolisuuden tunne saattaa seurata lapsia kauan. Joitakin tämä tunne on ajamassa irti vanhempien uskosta. – Jotkut päätyvät protestissaan ateismiin.
Jotkut autoritaaristen perheitten lapset omaksuvat vanhempien vakaumuksen, mutta eivät koskaan tunne uskossaan iloa ja vapautta. Pikemminkin heidän elämäänsä varjostaa syyllisyys. Lapsena he saivat kokea tekevänsä usein väärin. Vanhemmat toivoivat heidän olevan nuhteettomia ja hyväkäytöksisiä, mutta sitä mittaa lapset eivät täyttäneet. Omassa uskossaan he myöhemmin kokevat jatkuvasti olevansa vajaamittaisia. Vaikka he ovat kokeneet lapsuudenkotinsa ilmapiirin ahdistavana, heissä ei ole uskallusta ja voimaa irtaantua vanhempien uskosta. (42)
Luottamustehtävä: Saara Kinnunen 1996. Karas-Sana, Helsinki."
"Rohkaisu / aliarvioiminen: Antaako uskonto ihmisestä, maailmasta ja elämästä todellisuutta vastaavan kuvan, jossa valot ja varjot vaihtelevat? Rohkaiseeko uskonto ihmistä näkemään kykynsä ja mahdollisuutensa ja käyttämään niitä? Vai ruokkiiko se itsensä vähättelyä ja aliarvioimista? Edustaako uskonto aitoa nöyryyttä vai nöyristelyä?
Rohkaiseeko uskonto elämään täysillä kaikissa elämänsuoransa vaiheissa? Vai pitääkö se tätä elämää vain vähempiarvoisena valmistautumisvaiheena johonkin tulevaan? Vai synnyttääkö ja ylläpitääkö se ihmisen vierauden tunnetta ja kosmista vilua?(128,129)
Uskontoon suhtautuminen: Uskontoon onkin suhtauduttava yhtä kriittisesti kuin poliittiseen ideologiaan (aatejärjestelmä) tai mihinkä muuhun elämänkatsomukselliseen orientoitumisjärjestelmään tahansa. Hedelmistään puu tunnetaan. Tämä koskee uskontoa ja uskontoja myös ihmisen mielenterveyden kannalta.(129)
Tuhkaa ja linnunrata: henkisyys mielenterveystyössä. Suomen mielenterveysseura, SMS-Julkaisut, Helsinki."
"Epäterve seurakunta: Epäterveessä seurakunnassa on paljon teeskentelyä ja mielistelyä, koska ihmiset kokevat, etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat. Tällaisessa seurakunnassa ei ole todellista yhteyttä, ja siksi seurakunnassa koetaan yksinäisyyttä. (26)
Mikäli epäterve seurakunta on aktiivinen, se toimii kuin pelastuspartio uskonnollisuuden kaapuun puettuna. Se määrittelee itsestään käsin ihmisten tarpeet ja hoidon sen sijaan, että se toimisi ihmisten omilla ehdoilla. Se keskittyy enemmän touhuamiseen kuin Jumalan löytämiseen ja sen ymmärtämiseen, että seurakunnan tulisi ensin oppia olemaan Jumalan yhteydessä ja vasta sitten tekemään.
Epäterveessä seurakunnassa on hurskauden sijasta hurskastelua. Hurskastelu taas on Martin Buberin mukaan kuin vaate, jossa päällinen koostuu itsekehuista ja vuori kaunasta. Ompelulankana on synkkämielisyyden säikeitä.
Musta, valkoinen häpeä: Salme Blomster. Karas-Sana, Helsinki."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.