Olen käynyt erään Ortodoksin kanssa keskustelua evankelioimisesta ja hän on kovasti sitä vastaan.
Oletteko te kaikki ortodoksit sama mieltä että ilosanomaa ei tarvitse kertoa.
Oletteko te kaikki ortodoksit sama mieltä että ilosanomaa ei tarvitse kertoa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
viitannee minuun.
in nuce, tulevat vastaukset eivät tule vastaamaan teidän heimon tapaa. menisit vaan pois täältä ja luterilaisuus-osastolta?
miksi helluntai on niin lähellä HELL(eng.helvetti) und(saks. ja) Die(eng.kuolla)sanoja!?
Jumalallista profetiaa vai pelkkää varoitustako!?
On se kumma kun ensin sanotaan että pitäisi yrittää oppia tuntemaan toisten tavat ja sitten kun yrittää ollaan taas ajamassa pois tai sinä olet.
Miksi.
ei muut. SIksi että sinunlaiset käännyttävät häikäilemättömästi omiin lahkoihinsa meitä ortodokseja Egyptissä, Kreikassa jne...
Kristittyjä käännyttävä reformaation jälkeinen kristitty on pahin mitä tiedän. Toki toivoin ja pidän mahdollisena että et lukeudu heihin vai...
Ja missä totesin että ei tarvita!?
Luet minua kuin HELLunddailaiset Raamattua eli näet mitä haluat.
Evankeliumin arvoa ja sen lukemista yksin ja yleisesti palveluksissa jne. EN OLE KOSKAAN kieltänyt!
Mutta en hyväksy sen julistusta á la HellUNDdailaisittain(Tv-evakelistat, RadioDeit, Teltakokoukset puhuvat puhuvat... Kirkon pyhät mysteeriot(ehtoollinen)ja muu liruginen toiminta sivuutetaan lähes täysin.)
Ja koska et osaa lukea kieliä(eng.)en voi auttaa tämän asian selventämisessä juurikaan tämän enempää. Ehkä muut jaksavat voivat...
Pitäisihän sinun tietää että evankelioimnen ja Jumalan palvelukset ovat eriasioita ja eri tilaisuuksia, eli ei niitä sivuuteta ne vain suoritetaan toisisa tilaisuuksissa siis Jumalanpalveluksissa.
TÄYSIN ERI MIELTÄ TAAS!
Kirkko on Missiota koko olemuksellaan, mutta kun puhumme ulko/sisälähetyksestä ei se ole jokaiselle uskottu karisma!
Vaan kirkon paimenet eli piispat nimeävät ja osoittavat tähän tehtävään arvolliset! Eli helluntailainen evankeliointi -painotus saattaa Kirkon muille hengellisen elämän alueille varjon! Ja nuo muut asiat -kuten ehtoollinen (KRISTUKSEN TOTINEN RUUMIS JA VERI tai kuten isät sitä kutsuvat Kuolemattomuuden lääke)- ovat yhtä valttämättömiä kyllä "pelastumisen" kannalta kuin Sanan kuuleminen.
Vai sanotko -mielettömän tavoin- että Ehtoollisesta osallistuminen tai Sanansta olemuksellisesti osalliseksi tuleminen on vähemmän kuin Sanan korvilla kuuleminen!?
Kaikki mitä tehdään Kirkossa, Kristuksen Ruumiin nimissä Pyhässä Hengessä ON AINA Jumalan työtä ihmisten kautta maailmassa(evankeliointi, liturgia...)Kirkko on sielä missä Jumalan kansa on kokoontunut ja vice versa! Tässä sulla jälleen se sairas julistus-keskeinen attitude, jota myös itse viime viikolla kritisoit!
Emme käytä samoja termejä tai keinoja. Ortodoksisella kirkolla on takanaan kaksi vuosituhantinen itäinen perinne ja näkökulma. Kirkko on koko tuon ajan julistanut evankeliumia.
Evankeliointi on nähdäkseni uudempi tuote ja tapa, jota uudempi länsimaalainen herätysprotestantismi käyttää. Evankeliointi on päällekäyvempi keino usin sanallisesti Raamattua siteeraten ja sitä henkilökohtaisesta näkökulmasta ja kokemuksesta kertoen yrittää vakuuttaa ihmiset kristinuskon sanomasta.
Ortodoksinen kirkko on alkuajoista lähtien tehnyt toisin. Jo Johannes Krysostomos julistaa vastakastetuille, että heidän tulee viedä sanomaa pelastuksesta toisille omalla elämällään.
Kirkon tehtävä on ohjata ihminen tielle kohti Jumalan valtakuntaa. Kirkkoon kuuluu monenlaisia ihmisiä- niin hengellistä elämää aloittavia kuin siitä kokonaan vieraantuneitakin. Kirkossa on siis sairaita,hoitoa saavia ja kokonaan parantuneitakin ihmisiä (lainaus M. Merras) Mutta kirkko saarnaa ja julistaa evankeliumia joka hetki jotta sairaat paranisivat, saisivat hoidon ja vahvistuisivat.
Eikö Ortodokseilla sitten ole ns. evankelistoja ts. ettekö harjoita lähetystyötä esim alueilla jossa Kristusta ei vielä ole saarnattu. Jos sellaisia neitseellisiä alueita enää onkaan.
Mitäs Paavali ja apostolit yleensäkkin teki lähetysmatkoillaan.
Mikä virka/armolahja sitten on evankelista josta Paavalikin puhuu.
Onko se teistä todellakin paras keino ihmisten saavuttamiseen että pysytään kirkon sisällä eikä mennä teille ja aitovierille ilosanomaa kertomaan.
Kyllä lähetystyötä (Ortodoksinen lähetys ry)ja avustustyötä (Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu - ortaid) tehdään. Katso kirkon sivulta.
Kiitos vastauksesta.
Ort. perinteessä on kyllä ns. evankeliointia, mutta ei samassa merkityksessä tai samalla tavalla, kuin vapaissa suunnissa on totuttu ymmärtämään. Kuten priskilla jo selvensi, ort. perinteessä piispat ja papit ovat niitä, jotka julistavat liturgiassa Jumalan sanaa raamatusta.
Ortodoksinen liturgia jakaantuu kahteen osaan. Opetettavien- ja uskovaisten liturgiaan. Nimet jääköön selittämättä nyt, mutta opetettavien liturgiaosassa luetaan prokimeni liitelauselmineen(liite usein psalmeista), epistola(apostolien lähetyskirjeistä) ja itse evankeliumi(=kreik.ilosanoma, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, tai Johanneksen mukaan). Tässä siis tulee Jumalan Sana. Uskovaisten liturgiassa on ehtoollinen, jossa Sana tulee meissä lihaksi, eli kuultuamme Sanan ja otettuamme sen itseemme ehtoollisen kautta, meidän tulisi tehdä Sana lihaksi itsessämme, tekemällä maailmassa sitä mitä kirkossa "evankeloitiin".( Sana isolla tarkoittaa Kristusta Joh 1., Jumalan Sanaa)
Evankelointia, sillä tavoin kun lahkoissa se usein ymmärretään ei ole, mutta sitävastoin evankeliumia meillä luonnollisesti luetaan.
Nyt pääsiäisen alla on hyvä muistaa se ILOSANOMA, jota ortodoksinen maailma yrittää tuoda esiin läntisessä pitkän perjantain pääsiäisperinteessa. Pääsiäisenähän me ortodoksit olemme nimen omaan ilosanomoinnin(evankeliointi) kirkko.
Hei Jokke!
Iskit asian ytimeen! Mieleeni tuli vielä lisäksi Kristuksen kehoitus apostoleille olla "lamppuna", "maailman valona". Ymmärtäisin tämän liturgiasta lähdettyämme viemään ilosanomaa elinympäristöömme. Omalla elämäntavallamme julistamme evankeliumia.
Ei todellakaan tarvitse saarnata eikä käännyttää kuten läntisissä uskonnoissa/lahkoissa (myös islamissa) on tapana (olen itse joutunut usein eri uskontokuntien käännytystyön kohteeksi, kriteerinä on ollut kun kuulun niin kummalliseen kirkkoon, joka ei ole mitään!!!)
Ilosanomasta iloiten
Kassialma
Lueskelin tämän palstan polarisoituneita tekstejä lahkot vast. ortodoksisuus. En ole huomannut tuota vastakkain asettumista käytännössä. Itse olen tehnyt yhteistyötä ortodoksien kanssa eikä ole ollut mitään ongelmia. Kukaan ei ole haukkunut lahkolaiseksi ja minä olin liikuttunut ja puhuteltu, kun kunnioittamani isä XXX hoiti tehtäviään esimiehenä ja pappina. Ehkä riippuu ihmisistä ymmärtääkö kunnioittaa toinen toistaan. Isä XXX oli iloinen, valoisa, avoin ja ulospäin suuntautunut ihminen ja Jumalan palvelija. Hän ei kertaakaan sanonut minua fundaksi tai hellariksi tai lutsuksi. Sen sijaan hän suhtautui kunnioittavasti ja käyttäytyi arvokkaasti mikä puolestaan herätti minussa kunnioitusta häntä ja ortodoksisuutta kohtaan. Toivottavasti muista on hänen manttelinsa perijöiksi. " Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne! "
PS: Minulla on kotona taide-pääsiäismuna ortodoksikaupasta ja venäläinen puna-kultasävyinen Maria ja Jeesus ikoni. Jeesus nousi kuolleista, hän kuolemalla kuoleman voitti!
Ortodoksit eivät sanan herätyskristillisessä mielessä "evankelioi". Evankelumi on Jeesuksen kehotuksen mukaan tarkoitettu kaikille ihmisille, mutta kristittyjen käännyttämisessä toiseen kristinuskon suuntaukseen ei ole mitään järkeä. Esimerkiksi katolisissa tai ortodoksisissa maissa
"lähetystyötä" tekevät karismaattiset liikkeet
tekevät hallaa sekä itselleen että "evankeliointinsa" kohteille. Tässä toiminnassa ei ole jälkeäkään kristillisestä rakkaudesta vaan ainoastaan sokea usko siihen, että "me olemme oikeassa ja nuo kuvienpalvojat väärässä".
Ortodoksit tekevät Jeesuksen käskyn mukaisesti lähetystyötä PAKANOIDEN keskuudessa, kuten esimerkiksi Afrikassa. 1800-luvulla Venäjän ortodoksien lähetystyö Siperiassa ja Alaskassa oli tuloksellista, puhumattakaan Bysantista käsin aikanaan tapahtuneesta slaavilaisten kansojen liittämisestä kristinuskon piiriin. Mutta ovelta ovelle ortodoksit eivät tule koskaan kulkemaan, sillä kirkon ihmiskäsitykseen kuuluu kunnioitus ihmisen vapaaseen tahtoon. Jos joku kristillisessä maassa kuten Suomessa haluaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon, hänellä lienee riittävästi tahtoa ja ymmärrystä omin jaloinkin kävellä jumalanpalvelukseen, ilman että hänelle pitää sitä tulla kädestä pitäen kotiin asti mainostamaan. Kun näiden naapurikirkkojen saarnaajien julistusta kuuntelee, tulee suoraan sanottuna joskus sellainen olo että minua pidetään vähän yksinkertaisena pikkulapsena jota yritetään väkisin sivistää. Tämä olotila on erittäin kiusallinen. Eikä kirkon sanoma ole niin halpa, että sitä pitäisi helppoheikkien keinoin markkinoida.
Jeesus & Co ainakin "markkinoivat" aikoinaan sanomaansa. Oliko heidän sanomansa siis halpa?
Ei ollut. Kysymyksessä on hiekan myymistä Saharaan, josta tulee vain mieleen kenen etua se tavoittelee...
Kas juju onkin siinä, ettei Jeesuksen aikana sanottavasti ollut vielä kristittyjä. Nykyisin kristittyjä on tietääkseni noin 1,5 miljardia.
Hiekkaa tosiaan kannattaisi viedä tämän Saharan ulkopuolellekin...
Entä ne 4,5 miljardia ei-kristittyä? Miten Ortodoksinen kirkko meinaa heidät tavoittaa?
" Etsi ensin rauha omasta sydämestäsi, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat "
- Pyhittäjä Serafim Sarovilainen
Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu koko maailmalle. Kirkko on tämän sanoman julistaja maailman loppuun asti, ja tämän tehtävän kirkolle antoi itse Kristus. Erimielisyydet koskevat sitä kysymystä, MITEN tämä evankeliumi tulisi kertoa. Ortodoksit tekevät sen omalla tavallaan ja ihmisen vapaata tahtoa kunnioittaen. Keskeisin kirkon evankelioinnin sanoma on tämä: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!
asian ydin on siinä että todeksi elät omassa elämässäsi Jeesuksen opetuslapsena Hänen ilosanomansa Tien kulkijana. Kyllä aito rakkaus ja ilo jne. Pyhän Hengen hedelmät ja Jumalan armo paistavat ihmisestä läpi kuin miljoona aurinkoa niin että muutkin sen huomaavat. Se on tosi evankeliumia se.
Ei se että koitetaan vakuuttaa toinen "uskoon" puheella ja logiikalla jne., kuten niin monissa suunnissa on kyse. Tiedänpä protestantisia uskovia jotka tekevät paljon laupeuden töitä ja ovat varmasti vilpittömiä uskovia, mutta eivät välttämättä edes osallistu ehtoolliseen kuin silloin tällöin. Se kummastuttaa minua, sillä minulle juuri nuo Pyhät Lahjat ovat koko uskoni ydin.
Alkukristityt voittivat puolelleen ihmisiä elämällä Jumalan Sanan mukaista elämää ihmisten parissa, auttaen heitä missä voivat. He osoittivat aitoa kiinnostusta ja lähimmäisenrakkautta ympäristönsä ihmisiä kohtaan.
Ja niin ihmiset kiinnostuivat ja he saattoivat kertoa miten ja miksi he uskoivat. Ja osallistuttuaan seurakunnan so. Kirkon elämään yhteydessä uskoviin, hekin saivat maistaa väärentämätöntä totuutta ja vasta sitten "kääntyä", ja tehdä parannus.
Omasta puolestani voin todistaa ortodoksiaan ts. kotiin palanneena että älylliesti pystyin protestanttisien ja vapaitten suuntien sanoman ymmärtämään ja hyväksymäänkin, mutta tosi usko löytyi vasta osallistuttuani jumalanpalveluselämään.
Usko on lahja Jumalalta, ei sitä kukaan voi saarnaten tuottaa. Älli voi sen hyväksyä mutta sydän jää silti kylmäksi ja sitten ihmetellään että tässäkö se olikin, se usko ja uskoon tulo.Kyllä se niin on ettei kannettu vesi kaivossa pysy..
Minun ymmärrykseni ortodoksisesta ajattelusta lähetystyöstä vaikuttaa täysin oikealta ja raamatulliselta, eli saarnataan evankeliumia kaikille kansoille ei vain puheen ja sanan kautta vaan nöyrästi eläen Kristuksen viitoittamaa tietä.
Ja nimenomaan niile jotka eivät VIELÄ ole sanomaa kuulleet. Se on seurakuntien oma asia mikäli heissä on ns. tapauskovia.
Kuten joku viisas sanoi: "Jos haluat muuttaa kirkkoa, muuta itsesi."
Se etä koitetaan käännyttää jo uskovia ihmisiä omiin ihmisten luomiin harhaoppeihin ei tunnu minusta oikealta.En silti ole sitä mieltä etteikö aidosti uskovia ihmisiä ole kaikkialla, kirkkokunnasta riippumatta, silloinhan syyllistyisin jumalanpilkkaan ja herjaisin Pyhää Henkeä. Jumala minua sellaisesta varjelkoon.
Itse olen sen verran suomen kristilliseen tarjontaan omakohtaisesti tutustunut, että voin vakaala sydämen uskolla sanoa ettei mitään niistä asioista mitä kukin suuntaus painottaa tai edustaa, puutu ortodoksisesta kirkosta. Eikä ole koskaan puuttunutkaan.
"Jolle Kirkko ei ole Äiti, ei sille Jumalakaan voi olla Isä"
Hyvästi puhuit, mutta se usko joka kumpuaa
kuolemasta elämään; kirkastaa vain Kristusta,
ei itseään. Olen kuullut että meillä Protestanteilla ei ole Taivasta, eikä Pyhää Henkeä, ei siis toivoa Jumalasta. Me joudumme
helvetin humisevaan tuleen, olemmehan oikeauskoisten vastakohta. Mikä oli Kristuksen
tärkein sanoma pelastuksesta; Rakkaus Jumalaan,
se on myös Rakkaus lähimmäistä kohtaan. Se on
näkyvin merkki, oletko Jumalan Hengen synnyttämä
vai ei. Meillä ei ole judaistisia synagoga sääntöjä, niin kuin ei Paavalikaan sitä halunnut.
Hän hän sanoi; näin nopeastiko te tääs käännyitte
takaisin lain orjuuteen? Me olemme pakana uskovaisia, miksi siis meidän täytyisi kääntyä
juutalaisuuteen. Itse arvostan ortodoksisuutta, sen rukouselämän nöyryyttä, se jotenkin puuttuu
meiltä protestanteilta. Mutta toivon kehittäviä
keskusteluja, tämän aiheen piiristä. Olihan alku-
seurakunnan aikaan myös eriäviä näkemyksiä; Paavalin ja Pietarin välillä. Jotkut kun ovat sen
nähneet myös niin, että Pietari on ortodokseille
ja Paavali protestanteille, mutta Kristuksessa
meidän pitäisi ollla yhtä, sillä teemehän työtä
hänelle, emmekä itsellemme.
Kirjoitit kauniisti ortodoksisen uskon merkityksestä. Sanottavaasi ei voi eikä tarvitsekaan mitään lisätä : ). Mutta soisi, että kommenttisi varsin moni täällä lukisi.
Voimia kilvoitukseen!
Johannes
Kirjoitat hyvin starets. Olen ekumenisissa merkeissä jatkuvasti tekemisissä ei-ortodoksien kanssa ja perusperiaatteena on 1. kunnioitus toinen toistamme kohtaan 2. Kunnioitus toistemme jumalanpalvelusperinteen erilaisuuteen . Tämä tarkoittaa ettei toimiteta 'sekapalveluksia' eikä astuta toisen tontille. 3. Ymmärrys siitä, että olemme tietyissä asioissa erilaisia ja tämän hyväksyminen 4. Niihin asiohin keskittymistä, jotka ovat meille kaikille yhteisiä ja näiden yhteisten asioiden korostaminen.
Ekumieniassa on hyväksyttävä se tosiasia, että Kristus vaikuttaa ja toimii myös oman yhteisömme ulkopuolella. Miten se on mahdollista tai kuinka ovat kysymyksiä, joihin emme voi saada vastausta. Mutta tämä periaate tulee sisäistää puolin sun toisin.
Jos ekumeniaa harrastetaan näillä periaatteilla, se voi olla hyvinkin hedelmällistä. Snobismi ja elitismi eivät tulisi kuulua kristityn elämäntyyliin ja -asenteeseen.
Ekumeenisessa ajattelussa ei kuitenkaan ole niin että 'antaa kaikkien kukkien kukkia'. Ekumenialla on myös rajansa, sillä sitä ei kerta kaikkiaan voi harjoittaa kaikkien osapuolten kanssa. Ekumeniaan kuuluu myös vapaaehtoisuus. Siihen ei saa eikä tule pakottaa ketään, vaan edellä mainittujen periaatteiden hengessä tulee toimia.
Hyvää kevättä kaikille!
Christ is risen! Indeed is risen!