Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen. Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5 mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.
Kain sanoi veljelleen Abelille: Lähde mukaani. Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: Missä on veljesi Abel. Kain vastasi: En tiedä. Olenko minä veljeni vartija? Herra sanoi: Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.
Kain sanoi Herralle: Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut. Mutta Herra sanoi hänelle: Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin. Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, 5 mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.
Kain sanoi veljelleen Abelille: Lähde mukaani. Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: Missä on veljesi Abel. Kain vastasi: En tiedä. Olenko minä veljeni vartija? Herra sanoi: Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit. Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä.
Kain sanoi Herralle: Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut. Mutta Herra sanoi hänelle: Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin. Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.onlyoneway.net/elamanker.htm
Todellakin ihastuttavasti ja upeasti kuvitetut sivut!
Kuinka monta kohtaajaa Kainilla olisi ollut vanhempiaan lukuunottamatta?
Tarinan kirjoittajalta puuttui suhteellisuuden taju.
tuli Kainin vaimo? Raamatun mukaan Kainilla oli paljon jälkeläisiä. Loiko Jumala lisää ihmisiö vai yhtyikö Kain äitiinsä tai siskoihinsa?
Eeva tehtiin suoraan Aadamista, ei hänkään ollut koskaan jonkun toisen lapsi, ja siis aivan eri asia kuin meillä nykyihmisillä, joilla on omat suvut ja sukulaiset, emme ole luotuja vaan suvuistamme syntyneitä.
Ei kerrota lähemmin, koska uskominen perustuu uskoon, eikä paljoihin todisteisiin.
Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla. Mutta Abraham sanoi: Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme. Rikas mies sanoi: Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä, hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan. Abraham vastasi: Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä. 'Ei, isä Abraham, mies sanoi, mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät. Mutta Abraham sanoi: Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.
Sitten haluavat todistaa muille ihmisille olevansa oikeassa, joskus ennen jopa miekkojen kanssa?