Parannus ei ole itsensä väkisin muuttamista paremmaksi ihmiseksi. Se on Jumalan vaikuttamaa Sanan mukaan ojentautumista. Ei mitään lainalaista väkisin vääntämistä. Lukemalla raamattua tulemme tietoisiksi mitä tulee jättää pois ja Jumala antaa siihen voiman.
On itsellekkin paljon helpompaa, kun parannus lähtee itsestä eikä "vierustoverista" . Tällä tarkoitan sitä, että keskittymällä oman Jumalasuhteen hoitamiseen ei tarvitse muita ojennella. Pääsee siinäkin vähemmällä sillä onhan se raskasta muiden puolesta uskoa vaalia. Voi olla myöskin niin, että Jumala on kehoittanut parannukseen, mutta jonka pitäisi tehdä parannus saarnaakin toiselle sitä. Sehän taas ei ole Jumalan tahto. Kun tekee täydellisen parannuksen ja antaa anteeksi silloin kokee uudistumista.
On itsellekkin paljon helpompaa, kun parannus lähtee itsestä eikä "vierustoverista" . Tällä tarkoitan sitä, että keskittymällä oman Jumalasuhteen hoitamiseen ei tarvitse muita ojennella. Pääsee siinäkin vähemmällä sillä onhan se raskasta muiden puolesta uskoa vaalia. Voi olla myöskin niin, että Jumala on kehoittanut parannukseen, mutta jonka pitäisi tehdä parannus saarnaakin toiselle sitä. Sehän taas ei ole Jumalan tahto. Kun tekee täydellisen parannuksen ja antaa anteeksi silloin kokee uudistumista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>mutta jonka pitäisi tehdä parannus saarnaakin toiselle sitä.
Se on vähän silleen, että nähdään miten paljon toisissa on parannettavaa, eikä nähdä kuinka vaillinainen itse on. Raamatussahan kehoitetaan ottamaan ensin hirsi omasta silmästä ja vasta sitten nähdään ottaa roska sen "vierustoverin" silmästä. Ihmisen luonto tahtoo toimia juuri päin vastoin. Helposti huomaa, että päätyy arvostelemaan / vertailemaan toisia ihmisiä (heidän puheita, tekemisiä, tekemättä jättämisiä...) Mutta ei huomata millaisessa tilanteessa itse ollaan. Vastaus tahtoo löytyä lukemalla raamattua.
että mistä itse pitäisi tehdä parannus, siitä syyttää toisia.