Klaus Hansen, "The Political Kingdom of God as a Cause for Mormon-Gentile Conflict," BYU Studies (1960), 1-16
Lokakuun 30 1838 tapahtui yksi maailman brutaalisimmista lsten ja miesten teurastuksista mitä on koskaan on tapahtunut, voimme luke siitä Missorin aikakirjoista. Joseph Young, eräs silminnäkijöistä kertoo että noin kello neljältä "suuri joukko aseistautuneita miehiä ratsastaen" lähestyivät erästä myllyä Shoal Creekin varrella, jonne noin 30 Mormoniperhettä olivat tulleet vainoilta suojaa etsimään. Puolustuskyvyttömät pyhät juoksivat påakoon kuka minnekin, jotkut metsään, toiset sepän verstaaseen. Saatuaan vallan joukko tappoi 19 miestä ja poikaa ja haavoitti tusinaa. Yksi yhdeksän vuotias poika oli paennut suojaan palkeiden alle jonne hänet kylmäverisesti tapettiin päähän ampuen. Teurastaja kerskuin myöhemmin tekemästään sanoen: " Toukista tulee täitä ja jos hän olisi elänyt hänestä olisi tullut Mormoni."
28 Marraskuuta1839
Elias Higbee ja Joseph Smith saapuvat Washington, D.C.in pyytämään asiansa uudelleen käsittelya. Asia koski vainoja Missorissa. Joseph and Elias tapaavat President Martin Van Buren. Helmikuussa 1840 Heille kerrotaan että Van Buren ei voi tehdä mitään, vaikka "Heidän asiansa on oikeutettu"
the Kansas City Journal (Apr. 24, 1881, p. 9) Kertoo siitä kuinka kansanjoukkojen erilaisuus sai aikaan kovaa jännitystä. Toisella puolella oli hyvät mormonit toisella puolella uudisasutuksen laitamien vetovoima tuntevat juopottelevat ja lakia usein pakoon lähteneet uudisasukkaat.
1832 Evening and Morning star julkaisi Joseph Smithin kirjoituksen " Free peopel of colour" Joka koski mustien vapautusta. vaikka kirjoitus oli kirjoitettu jännitysten lievennystä silmällä pitäen noin 400 miehen joukko kokoontui oikeustalolle vaatimaan mormonien poislähtöä Missorista. Kun mormonit kieltäytyivät neuvotteluista laillisesti omistamien maidensa jättämisestä syntyi roskajoukko, joka hajoitti mormonien painona ja painatuskeskuksen sekä ryöväsivät mormonien kaupat ja teki väkivaltaa mormoni johtajille. Piispa Edward Pardridge hakattiin, tervattiin ja kierritettiin höyhenissä. Kolmen päivän päästä joukko saneli vaatimuksensa. Suurimman osan mormoneista oli lähdettävä heti ja loput Huhtikuussa 1834.
Lokakuussa 1833 Hyökättiin Whitmer Branch. Joukko hajoitti taloja, hakkasi miehet ja terrorsoi naisia ja lapsia. Hyökkäilyt ja uhkailut kirkon jäseniä kohtaan jatkuivat viikon verran. 4 Marraskuuta joukko hyökkäsi jälleen Whitmerin paikkakunntaa vastaan tehden sen kaduista taistelutantereen. Kaksi missorilasita ja yksi puolustaja kuolivat. John MCoy jonka isä kuului roskajoukkoon kirjoiti Kansas City Journal (Jan. 18, 1885, p. 5) että Mormoneja kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti ja ennen kuulumattoman huonosti. Mutta ei kuvernööri Boggs eikä muutkaan ottaneet asiakseen puolustaa mormoneja.
Kauhuissaan pakenivat Mormonit Jacson Countystä useimmat ylittivät Missori joen Clay Countiin jossa he asuivat talven yli surkeissa olosuhteissa ja ruoan, suojan ja vaatetuksen puutteessa, koska eivät saaneet oettua mitään mukaansa roskajoukon takia joka ryöväsi heiltä kaiken.
Lokakuun 30 1838 tapahtui yksi maailman brutaalisimmista lsten ja miesten teurastuksista mitä on koskaan on tapahtunut, voimme luke siitä Missorin aikakirjoista. Joseph Young, eräs silminnäkijöistä kertoo että noin kello neljältä "suuri joukko aseistautuneita miehiä ratsastaen" lähestyivät erästä myllyä Shoal Creekin varrella, jonne noin 30 Mormoniperhettä olivat tulleet vainoilta suojaa etsimään. Puolustuskyvyttömät pyhät juoksivat påakoon kuka minnekin, jotkut metsään, toiset sepän verstaaseen. Saatuaan vallan joukko tappoi 19 miestä ja poikaa ja haavoitti tusinaa. Yksi yhdeksän vuotias poika oli paennut suojaan palkeiden alle jonne hänet kylmäverisesti tapettiin päähän ampuen. Teurastaja kerskuin myöhemmin tekemästään sanoen: " Toukista tulee täitä ja jos hän olisi elänyt hänestä olisi tullut Mormoni."
28 Marraskuuta1839
Elias Higbee ja Joseph Smith saapuvat Washington, D.C.in pyytämään asiansa uudelleen käsittelya. Asia koski vainoja Missorissa. Joseph and Elias tapaavat President Martin Van Buren. Helmikuussa 1840 Heille kerrotaan että Van Buren ei voi tehdä mitään, vaikka "Heidän asiansa on oikeutettu"
the Kansas City Journal (Apr. 24, 1881, p. 9) Kertoo siitä kuinka kansanjoukkojen erilaisuus sai aikaan kovaa jännitystä. Toisella puolella oli hyvät mormonit toisella puolella uudisasutuksen laitamien vetovoima tuntevat juopottelevat ja lakia usein pakoon lähteneet uudisasukkaat.
1832 Evening and Morning star julkaisi Joseph Smithin kirjoituksen " Free peopel of colour" Joka koski mustien vapautusta. vaikka kirjoitus oli kirjoitettu jännitysten lievennystä silmällä pitäen noin 400 miehen joukko kokoontui oikeustalolle vaatimaan mormonien poislähtöä Missorista. Kun mormonit kieltäytyivät neuvotteluista laillisesti omistamien maidensa jättämisestä syntyi roskajoukko, joka hajoitti mormonien painona ja painatuskeskuksen sekä ryöväsivät mormonien kaupat ja teki väkivaltaa mormoni johtajille. Piispa Edward Pardridge hakattiin, tervattiin ja kierritettiin höyhenissä. Kolmen päivän päästä joukko saneli vaatimuksensa. Suurimman osan mormoneista oli lähdettävä heti ja loput Huhtikuussa 1834.
Lokakuussa 1833 Hyökättiin Whitmer Branch. Joukko hajoitti taloja, hakkasi miehet ja terrorsoi naisia ja lapsia. Hyökkäilyt ja uhkailut kirkon jäseniä kohtaan jatkuivat viikon verran. 4 Marraskuuta joukko hyökkäsi jälleen Whitmerin paikkakunntaa vastaan tehden sen kaduista taistelutantereen. Kaksi missorilasita ja yksi puolustaja kuolivat. John MCoy jonka isä kuului roskajoukkoon kirjoiti Kansas City Journal (Jan. 18, 1885, p. 5) että Mormoneja kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti ja ennen kuulumattoman huonosti. Mutta ei kuvernööri Boggs eikä muutkaan ottaneet asiakseen puolustaa mormoneja.
Kauhuissaan pakenivat Mormonit Jacson Countystä useimmat ylittivät Missori joen Clay Countiin jossa he asuivat talven yli surkeissa olosuhteissa ja ruoan, suojan ja vaatetuksen puutteessa, koska eivät saaneet oettua mitään mukaansa roskajoukon takia joka ryöväsi heiltä kaiken.
Vastaukset 14
Vanhimmat
1820-luvun alussa?
Luulisi, että Suomen historia olisi lähempänä meitä kuin Amerikan mantereen viime vuosisadan tapahtumat. Meillakin oli täällä hirveät katovuodet 1800-luvulla ja väkeä kuoli nälkään aikamoinen joukko. Samoin Euroopassa on vielä 1900- 2000-luvulla tapahtunut hirveitä asioita - niin Venäjällä kuin aivan Euroopan mantereella. Ja sattuuhan se ensimmäinen ja toinen maailmansotakin tuohon aikajanalle. Aika kammottavaa lukea yhden miehen aikaansaamista kauheista vainoista ja vielä monen mielestä aivan vääristyneen uskonnäkemyksen takia. Voi teitä mormoniparkoja, kun teitä on vainottu! Sitä se hörhöily teettää!
Onpa outo kommentti. "Aika kammottavaa lukea yhden miehen aikaansaamista kauheista vainoista ja vielä monen mielestä aivan vääristyneen uskonnäkemyksen takia. Voi teitä mormoniparkoja, kun teitä on vainottu! Sitä se hörhöily teettää!" - Syytätkö mormoneita siitä, että heitä on vainottu?
Kysyin tuossa 1820-luvun alun vainoista.
Tässä naapurin kertomaa (naapurin joka kääntyi Josep Smithiä vastaan) ... HUOM olen NIIN kiltti että käännän sen sinulle:
Smithin perhe asui lähellä isäni omistamaa maataloa New Yourkin osavaltiossassa. Vanhempani oliva Smithien ystäviä, he olivat sen tienoon parhaita perheitä - ihan totta, uskonnollisia ja ahkleria mutta köyhiä. Perheen isä oli keskitasoa älykäämpi. Kuulin vanhempieni sanovan että hänen olemuksensa oli kuin hän olisi ollut kunikaallinen. Monet kutsuivat rouva Smithiä "äiti Smithiksi". Lapset pitivät kovasti vierailusta heidän luonaan.
Isäni piti nuoresta Joseph Smithistä ja palkkasi hänen usein työhön poikensa kanssa. Olin noin 6 vuotias kun hän ensikerran tuli kotiimme. Muistan kuinka menin pellolle iltapäivällä leikkimään viljapellossa veljieni työskennellessä. Kun tuli ilta olin liian väsynyt kävelläkseni kotiin ja itkin koska veljeni kieltäytyi kantamasta minua. Joseph Nosti minut hartioilleen, ja tasapainotti minua pitäen kädellä jaloitani ja minun käteni olivat hänen kaulansa ympärillä ja hän kantoi minut kotiin. (Muistan että muutama vuosi aiemmin Joseph oli menettänyt osan luusta jalassaan ja oli edelleen vammautunut)
Muistan että jotkjut ihmiset eivät pitäneet Josephista tämän Ensimmäisen Näyn vuoksi ja kuulin isäni sanovan että se oli vain suloisen nuoren puhdasmielisen pojan uni. Eräs kirkkomme johtajista tuli isäni tykö paheksumaan häntä siitä että hän salli niin läheisen ystävyyden hänen perheensä ja "Smithin pojan" välillä, kuten hän tätä kutsui. Isäni puolustautui sanomalla että Joseph oli paras työmies minkä hämn koskaan oli löytänyt. Hän sanoi aina ajoittavansa peltonsa viljelyn siihen aikaan jolloin saaattoi olal varma Joseph Smithin avusta, sillä se vaikutus joka tuolla pojalla oli naapurien villeihin poikiin, ja selitti että kun nämä pojat, tai nuoret miehet, tekivät töitä keskenään suuri osa aikaa meni kiistelemiseen ja riitelemiseen, joka usein päätyi tappeluun. Mutta kun Joseph Smith teki töitä heidän kanssaan eteni työ tasaista vauhtia ja hänen maksamansa palkka oli ansaittu.
Muistan kirkon miehen sanoneen, erittäin juhlallisella ja vaikutttavalla äänellä, että pojan vaikutus tuleviin sukupolviin oli juuri sitä, mitä he pelkäsivät, että ei ainoastaan nuoret miehet vaan kaikki, jotka tulivat hänen kanssaan koskketuksiin seuraisivat häntä ja että hänet oli kukistettava (put down... tarkoitta myös tappaa)
Kuka tuon kirjootti ja milloin. Tuo joidenkin paheksuntako oli sitä vainoa? Kovinpa latistui...
informatoorini ei toistiseksi ole tarkempaa selitellyt asiaa. No jos JS tuon aikana nähtävästi asui New Yorkissa ja se kertoo hänestä 14 vuotiaana ja on naapurin kirjoittama niin käytä nyt vähän niitä harmaitas... Kerron lisää jos ja kun tulee. Kärsivällisyyttä! Kuten sanoin emme ole mitää tietotoimistoja emmekä ensyklopetioita.
On lässytystä, ihan kuin joku satutäti kertoisi lapsille jotain 'Hans und Gretchen' -satua.
rabbin puheita varmaankin taas...?
Mrs Palmer .. naapuri... lähteitä tai aikoja ei yleensä antisivutoilla viljellä. On siis antisivustolta. On antin kirjoittama syytä vastustajiamme, kritikoita, antteja ja muita, jotka eivät koskaan tuo julki lähteitään.
http://www.ldsmag.com/historyjs/090825Appendix1.html
Yleensä antien sivuilla on hyvin tarkat lähteet. Silloin sinä valitat, että on irroitettu asiayhteydestään...
Miltä antisivustolta tuo oli? Siis unohdit lähteen edelleenkin... Ei nimen mainitseminen ole lähde.
Ja vastaa nyt, että tuoko joidenkin paheksunta oli istä "ankaraa vainoa"?
Kristittyjä vainotaan maailmassa tälläkin hetkellä lukuisissa maissa. Monet niistä maista ovat sellaisia, joissa viranomaiset eivät salli kristillisyyden harjoittamista. Monet näistä maista ovat sellaisia, joihin mormonit eivät ole edes menneet. Tuhansia, kymmeniätuhansia, jopa satojatuhansia kristittyjä kärsii marttyyrikuoleman joka vuosi! Joidenkin arvioiden mukaan 1900-luvulla menetti uskonsa vuoksi henkensä kymmeniä miljoonia kristittyjä. Joten luulenpa, että nuo aloitusviestissä mainitut tapaukset olivat brutaaleimpia, mitä MORMONIT ovat kokeneet.
Tässä ketjussa kerrotut vainot tapahtuivat maassa, jossa perustuslaki takaa uskonnonvapauden, mutta valtion virkamiehet eivät kunnioittaneet, vaan olivat joko välinpitämätömiä tai osallisia siinä.
Kaiken huipu oli, kun hallituksen taholta ilmoitettiin, että mormonien oli parasta poistua Yhdysvaltojen ulkopuolelle, koska niiden turvallisuutta ei voitu taata(!). Miten maailma suhtautuisi tänäpäivänä, jos jonkin maan hallitus ilmoitaisi vainotulle vähemistölle, että sen on poistuttava maasta, koska sen turvallisuutta ei voi taata valtion taholta?