Minua on jo pitkään ärsyttänyt vallalla oleva epäkohta, jonka mukaan ihmisten ei tarvitse kantaa mitään vastuuta käyttäytymisestään tai teoistaan.
Jos juot rahasi, olet alkoholisti. Jos pelaat rahasi, olet peliriippuvainen. Jos petät puolisoasi, olet seksiriippuvainen. Vain muutamia mainitakseni. Mitä tahansa teetkin, voit aina vedota johonkin "sairauteen", joka ikäänkuin vapauttaa sinut vastuusta.
Eikö ihmisen enää tarvitse kantaa mitään vastuuta omista tekemisistään? Kaikkien muiden pitää ymmärtää ja paapoa. Jos eroat, voit seuraavat 15 vuotta istua baarissa räkä poskella, koska sinulla on vaikeaa, eikä sinun näin ollen tarvitse itse tehdä asioiden eteen mitään.
Kuinka säälittäviksi ihmiset ovat alentuneet?
Minulta on kuollut veli, miesystävä ja kaksi hyvää ystävääni vuosien varrella.
En ole alkanut käyttää viinaa tai huumeita. En myöskään ole jättänyt töitäni tekemättä tai laskujani maksamatta. Joten turha kuvitella, että en ymmärtäisi vaikeuksia.
Mutta miten ihmiset kuvittelevat, että heittämällä kaiken lekkeriksi asiat korjaantuisivat? Tai että muiden pitäisi tehdä asiat toisten puolesta. Jokaisella on joskus vaikeuksia, joskus isompia ja joskus pienempiä. Eikä kaikesta tietenkään tarvitse selvitä yksin. Mutta ei myöskään voi odottaa, että jos itse ei viitsi tehdä asioille mitään, niin toisten pitäisi se tehdä. Ketään ihmistä ei kukaan toinen voi pitää pystyssä, jos ihminen itse ei halua seistä.
Miksi nykyään kuvitellaan, että kaikesta pääsee kuin koira veräjästä? "Kato ku mulla on vaikeeta..."
Jos juot rahasi, olet alkoholisti. Jos pelaat rahasi, olet peliriippuvainen. Jos petät puolisoasi, olet seksiriippuvainen. Vain muutamia mainitakseni. Mitä tahansa teetkin, voit aina vedota johonkin "sairauteen", joka ikäänkuin vapauttaa sinut vastuusta.
Eikö ihmisen enää tarvitse kantaa mitään vastuuta omista tekemisistään? Kaikkien muiden pitää ymmärtää ja paapoa. Jos eroat, voit seuraavat 15 vuotta istua baarissa räkä poskella, koska sinulla on vaikeaa, eikä sinun näin ollen tarvitse itse tehdä asioiden eteen mitään.
Kuinka säälittäviksi ihmiset ovat alentuneet?
Minulta on kuollut veli, miesystävä ja kaksi hyvää ystävääni vuosien varrella.
En ole alkanut käyttää viinaa tai huumeita. En myöskään ole jättänyt töitäni tekemättä tai laskujani maksamatta. Joten turha kuvitella, että en ymmärtäisi vaikeuksia.
Mutta miten ihmiset kuvittelevat, että heittämällä kaiken lekkeriksi asiat korjaantuisivat? Tai että muiden pitäisi tehdä asiat toisten puolesta. Jokaisella on joskus vaikeuksia, joskus isompia ja joskus pienempiä. Eikä kaikesta tietenkään tarvitse selvitä yksin. Mutta ei myöskään voi odottaa, että jos itse ei viitsi tehdä asioille mitään, niin toisten pitäisi se tehdä. Ketään ihmistä ei kukaan toinen voi pitää pystyssä, jos ihminen itse ei halua seistä.
Miksi nykyään kuvitellaan, että kaikesta pääsee kuin koira veräjästä? "Kato ku mulla on vaikeeta..."
Vastaukset 16
Vanhimmat
miten avauksesi liittyy palstan aiheeseen, joka on uudet uutiset...
>Keskustele päivänpolttavista kotimaan ja ulkomaan uutisista.>
ihan siinä missä nämä mamu-jututkin tai moni muu joka ei sitten millään tavoin liity palstan aiheeseen kuten nämä ikuiset pillujamulkkujutut.
Aloittaja on oikeassa, syy omista ongelmista langetetaan nykyään joko perimälle,ympäristölle tms.
Lihavuus ja diabetes on perimän syytä,
alkoholismi perimää tai työttömyyden tai vaikeiden kotiolojen tms.
Jokaisella rikollisellakin on syy rikoksiinsa, kaltoin kohdeltu,köyhä tai koulukiusattu.
Vastuu omasta itsestään tai käyttäytymisestään on helppo sysätä jonkun muun syyksi, en minä - olen vain tapahtumien uhri.
Säälittävää mutta totta.
Just niin, kyllä Suomalaisen pitää kestää köyhyys, asunnottomuus, sairastumiset ja kaikki ilman mitään apua. Pitää vielä tuntea syyllisyytäkin. Jos ei kestä, niin kuolkoon katuojaan. Jää sitten rahaa jaettavaksi mamuille.
vittuilee taas köyhille ja sairaille.
Huomena sosiaalitoimistoon sosiaaliterapeutille, murheet pitää kertoa, muuten ei saa rahaa jokapäiväiseen leipään. Koditonkin olen, en saa kaksiota keskustasta, joten en mene mihinkään yksiöön tai ryhmäkotiin. Parempi pihalla kuin olemattomissa asunnoissa.
Tämä sairauskierre kestää kymmeniä vuosia koska en saa just sellaista hoitoa kuin itse haluan. Minä elän kelan ja sossun tuloilla, se riittäköön.
Olen kedon kukka ja taivaan lintu, työtä en tee, Jumala ja veronmaksajat huolehtii minusta. Tyhmä paljon töitä tekee, viisas elää vähemmälläkin! Aamen! Elämäni toimii minun tahtoni mikaan.
Ja nyt ryhmäterapiaan kaikki. Sitten kaljalle tiivistämään sairauspakettimme.
Ihminen ei itse tiedosta lainkaan, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö johon liittyy olennaisena osana empatiakyvyttömyys. Tälläinen henkilö ei välitä mitään edes läheistensä kuolemasta vaan saattaa olla jopa harmistunut jos hautajaisten vuoksi vaikkapa päiväunensa peruuntuvat.
Onneksi me asiantuntijat tunnistamme tämäntyyppisen henkilön jopa pelkästään kirjoitetun mielipiteen perusteella.
itsehän te tehtaissa niitä pakollisia tuotteita teette perkele viette maat mukana. laitatte näkymättömät miinat jne..Mut ei se mitään onhan niitä äkymättömiä vastaiskulääkkeitäkin.
Hah! Kerrankin joku kirjoitti asiaa ja joku elämäntapaluuseri (joka ilmeisesti juuri itse on sellainen paapottava surkimus tapaus), alkaa esittää todella asiantuntijaa. Tekstin kirjoittajahan nimenomaan kirjoitti, että kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Mutta ei voi olettaa, että muut paapovat vuosi kaudet, jos itse ei kerran halua edes tehdä asioiden eteen mitään.
Ihme paapomista ja väkisin tyrkyttämistä se rokotuskampanja vaikka ihmiset pystyivät itsekin etsimään tietoa ja tekemään päätöksiä. Tai siis aika monet.
Elämäni vaikein asia on nyt tuo sikarokote. Otanko sen vai enkö ota. Jos en ota, rokotetaanko minut salaa kun olen kännännyt ja sammunut?
Jos otan rokotteen, vaaditaanko minua tekemään testamentti ennen rokotukseen menoa?
influenssarokote , niin miten sille potsille käy ???
Esim. oikea hyväksikäyttäjä- vässykkä-juoppo ei juo mitään, jos sen jättää täysin yksin. Se ei uskalla juoda, koska tietää että pelastajaa ei tule.
Mutta heti kun siinä on joku joka huolta pitää, juoppo sanoo: "Minä olen alkoholisti" (se on kuin mantra jota on opeteltu peilin edessä.) Tämän jälkeen juoppo uskaltaa tissuttaa jokusen illalla, vähän enemmän viikonloppuna, ja lopulta se laskee jo päiviä, milloin pääsee eroon eukosta pariksi viikoksi että voi nollata pitkän kaavan mukaan.
Ja siellähän sitä sitten odotetaan paskat housuissa, kuin pikkulapsi, että mamma tulee hoitamaan.
Hän on sairas.
Olet oikeassa. Merkittävänä syynä on ateistinen kasvatus koulussa ja kotona. Nykyään kaikella on syynsä. Tämä deterministinen näkemys kohtalosta johtaa tietysti siihen, että itsessä ei koskaan ole mitään syytä. Tiedekasvatus on aivopessyt suomalaiset ajattelemaan, että kaikki on ennalta määrätyn kohtalon sanelemaa. Syy löytyy joko geeneistä, ympäristöstä tai sitten sattumasta. Kristillinen vastuuntuntoisuus ja vanhat konservatiiviset arvot on täysin hylätty ja korvattu ateistisella humanismilla, jossa keskeistä on "kaiken ymmärtäminen". Yksilönvastuun ja vapaan tahdon korostaminen on tällaisten asenteiden mukaan kristillistä ennakkoluuloa, takapajuisuutta, jota vastaan pitää taistella kasvatammalla lapset ja aikuiset "ymmärtämään" asioita "puhtaan tieteelliseltä" näkökannalta. Kaiken pakonomainen "ymmärtäminen" ja muu humanistinen paapominen johtaa uusavuttomuuteen ja moraalittomuuteen. Tätä kaikkea vastustavat leimataan mediassa poikkeuksetta keskiaikaisen takapajuisuuden ja valistumattomuuden perikuviksi.
Juuri tästä syystä uskonnon opetusta ei tulisi poistaa, vaan pikemminkin lapsia tulisi jälleen kannustaa omaksumaan vanhat kristilliset arvot.
Kyllä meillä on oltava omista tekemisistämme vastuu, ei ole hääviä katsottavaa, kun nuoriso tai vanhemmatkin kanssaeläjät kippaavat alkoholin avulla aivonsa rusinaksi, maksansa paskaksi, jatkaen katkokävellen kohti suurta noutajaa!
Sama koskee vääriä ruokailutottumuksia, mikä järjenköyhyys vetää rasvaa ja makeaa kyltymättömästi. Mielestäni vastuu kuuluu meille jokaiselle kohdallamme.
Elämä menee vääjäämättä pieleen, ellei käsitä omaa vastuutaan.
Suoramielen viestissä oli paljon sellaista, mitä itsellenikin sattunut, jos olisi jäänyt oottelemaan että joku muu auttaa jaloilleen, ei minuakaan enää olisi.
Helvettiäkö se hyödyttää, että marmatat siitä anonyymisti netissä? Veikkaanpa kuitenkin, että olet arkielämässä kuten kaikki muutkin suomalaiset: toisia myötäilevä korrekti paska. Sinulla ei kuitenkaan ole pokkaa vaikkapa kahvipöydässä rohkeasti tuoda tätä mielipidettäsi esille samalla, kun toiset ryyppyputken päätteeksi voivottelevat sillä, miten kotona kuoli lapsi tai oma puoliso. Siinä vain paskahousuna nyökyttelet päätäsi ja vääntelet naamaasi muka sympatiaa osoittaaksesi, vaikka todellisuudessa ymmärrät, että tuollainen valittaminen ja avuttomuuten alentuminen on halveksuttavaa. JUURI TÄMÄN TAKIA TILANNE ON TÄMÄ! SINUN KALTAISTEN MYÖTÄILEVIEN ÄMMIEN TAKIA, JOTKA EIVÄT USKALLA KASVOTUSTEN OLLA KOVASANAISIA! Muutos ei tapahdu sillä, että asioista valittaa anonyymisti netissä. Joten ihan turhaan valitat, kun kuitenkin itse olet omalta osaltasi syypäänä tähän uusavuttomuuden kulttuuriin menemällä massojen mukana.
Mistä tiedät, etteivät kirjoittajat sano asiaansa myös suoraan? Minä olen samaa mieltä Suoramielen kanssa ja sanon sen myös ääneen. Tässä nyt taisi käydä niin, että "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Taidat siis itse olla juuri sellainen elämäntapaluuseri, joka etsii syitä kaikista muista kuin itsestään ja vuodesta toiseen valittaa, kuinka on vaikeeta ja odottaa muiden loputtomasti paapovan.
En kadehdi sinua, vaan halveksin.