Tällainen vaihtoehto:
Koulussa voisi valita lukeeko joko lukevansa kahta vapaasti valittavaa vierasta kieltä *tai* Englantia TEHOSTETUSTI ja toista kotimaista nykyistä supistetummin. Englantia opiskeltaisiin esim. n. 25% enemmän kuin nykyjärjestelmässä A-Englantia. Toinen kotimainen olisi tietysti suomenruotsi - jota opiskeltaisiin esim. 20% vähemmän kuin nykyistä B-ruotsia - peruste olisi se, että suomenruotsi on helpompi kieli kuin useat muut vieraat kielet - erityisesti ääntäminen, mutta myös esim. vaikkapa venäjään verrattuna ei tarvitse opetella kyrillisiä aakkosia, ranskaan verrattuna ei joka suuntaan sojottavia heittomerkkejä jne.
Tällä tavalla toteutettuna ruotsin - siis suomenruotsin - opettaminen pysyisi edelleen ainakin jonkin verran kiinnostavana koska a) sen yhteydessä englantia luettaisiin nykyistä enemmän b) ruotsia luettaisiin nykyistä vähemmän...
Tämän lisäksi voisi olla mahdollisuus esim. 8. luokalla valinnaisena mahdollista valita tämän yhteyteen lisäkurssi ehkä tuo 10-20% ruotsin opintoihin, jossa esiteltäisiin ja opeteltaisiin riikinruotsia, islanninkieltä, tanskankieltä ja norjankieltä - pyrkimys olisi että ainakin teoriassa tuolla toisen kotimaisen opinnoilla olisi potentiaalia kommunikoida jollakin tasolla tuon mainostetun 25 miljoonan ruotsinsukuisen kielen puhujan kanssa.
Onko mitään ideaa?
Koulussa voisi valita lukeeko joko lukevansa kahta vapaasti valittavaa vierasta kieltä *tai* Englantia TEHOSTETUSTI ja toista kotimaista nykyistä supistetummin. Englantia opiskeltaisiin esim. n. 25% enemmän kuin nykyjärjestelmässä A-Englantia. Toinen kotimainen olisi tietysti suomenruotsi - jota opiskeltaisiin esim. 20% vähemmän kuin nykyistä B-ruotsia - peruste olisi se, että suomenruotsi on helpompi kieli kuin useat muut vieraat kielet - erityisesti ääntäminen, mutta myös esim. vaikkapa venäjään verrattuna ei tarvitse opetella kyrillisiä aakkosia, ranskaan verrattuna ei joka suuntaan sojottavia heittomerkkejä jne.
Tällä tavalla toteutettuna ruotsin - siis suomenruotsin - opettaminen pysyisi edelleen ainakin jonkin verran kiinnostavana koska a) sen yhteydessä englantia luettaisiin nykyistä enemmän b) ruotsia luettaisiin nykyistä vähemmän...
Tämän lisäksi voisi olla mahdollisuus esim. 8. luokalla valinnaisena mahdollista valita tämän yhteyteen lisäkurssi ehkä tuo 10-20% ruotsin opintoihin, jossa esiteltäisiin ja opeteltaisiin riikinruotsia, islanninkieltä, tanskankieltä ja norjankieltä - pyrkimys olisi että ainakin teoriassa tuolla toisen kotimaisen opinnoilla olisi potentiaalia kommunikoida jollakin tasolla tuon mainostetun 25 miljoonan ruotsinsukuisen kielen puhujan kanssa.
Onko mitään ideaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ruotsi pitäisi nostaa jotenkin korokkeelle tai keinotekoisesti yrittää saada siitä mielenkiintoisempaa? Kyllä sitä ruotsia luetaan, jos koetaan sen olevan tärkeä aine opittavaksi=)
En näe mitään syytä luoda näin monimutkaisia systeemejä. Ruotsi samaan asemaan kuin muut vieraat kielet ja kunnat päättävät kielipaletin, mitä A-kielenä ja mitä B-kielenä tarjotaan.
Englannin tukikurssit voisivat olla toisen vieraan kielen vaihtoehto niille, joille yhdenkin vieraan kielen oppiminen on kovin hankalaa.
Englannin lisäkurssit kuten myös ruotsin lisäkurssit (esim. tutustuminen islantiin, norjaan, tanskaa) olisivat valinnaisia lisäkursseja, eivätkä korvaisi muita kursseja.
Ruotsin opetus olisi siis valinnaista muiden vieraiden kielten kanssa ja ruotsina opetetaan ensisijaisesti ruotsinruotsia, eikä mitään "suomeksi äännettyä jättekivaruotsia".
Valitettavasti ei.
Niille lapsille, joille englannin tai suomen kielen tehostaminen olisi tarpeen (kielellisesti hitaasti kehittyvä, maahanmuuttajat) ei ole mitään järkeä opettaa "vähän" jotakin kieltä, koska se vain sotkee ja rasittaa tässä vaiheessa.
Tuollaista pikanttie kevennettyä ruotsia voisi tarjota niille kielellisesti lahjakkaimmille, jotka omaksuvat perusteet helposti ja luultavasti valitsevat kielen myös lukiossa.
Pitää muistaa, ettei ensisijaisesti suunnitella ruotsinopetusta, joka tyydyttäisi suomenruotsalaisten näkemystä oman kielensä keskeisyydestä, vaan opetusta, joka huomioisi erilaiset lapset samaan tapaan kuin heidät huomioidaan muualla maailmassa.