Soutajan laulu

Uumajan soutumarssi

(Jääkärimarssin sanoihin mukaeltuna)

Pyhä soutumme on, yhä voittamaton,
meil' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme venhomme varassa on,
ei voimamme heltyä saata.
Soutuhuutomme loiskuten merelle soi,
mi katkovi aaltojansa.
ei ennen voimamme uupua voi,
kuin soudettu on Ruotsin ranta.

Kun painuvi säät taas meren, maan,
me soutajat uskoimme yhä.
Oli rinnassa työ, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, yhä:
Me soudamme kostona karkurin,
soma on soudun kohtalot koittaa.
Latu uusi nyt Suomesta lähtevä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa

Korsnäs, Närpiö, Vaasan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen ranta.
Sen laakeutta ei edes hurrit saa
pois Pohjolan taivaan alta.
Kun veneen airoja soutajain
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhujen merien hyisien
päin nousevan Ruotsin rantaa.


Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämää *Vilppulan urhojen muistolle* vähän muunnettuna:

Närpiön urhojen muistolle:

Kasvihuoneen eessä on valppaana kansa,
mi aina on vaalinut tomaattejansa...
Vannoivat näin pojat "urheat" siellä:
Maasta pois vaikka menköhön henki,
jo soutaneet on niin isäntä kuin renki.
Kunnia soutaa on vapauden tiellä,
Tää soutuveneiden jono on murtumaton.

Se Tali -Ihantala on koetettu taakse jättää:
painettu on päin ihanaa länttä,
kaikki, mi jaksoi airoja käyttää,
ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
kurjuuden ies meitä koskaan ei paina.
Taistossa juosten sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton.

Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kaunein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.