Minulla on vahva aavistus siitä, että käytännössä kaikki yksinäiset ihmiset ovat rumia. Kaunis tai komea ei kertakaikkiaan voi olla yksinäinen.
Kaikki yksinäiset ovat rumia?
Trevkox112
833534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Varmasti kauniitkin voivat olla jonkun ajan yksin, mutta tuskin he kärsivät pitkittyneestä yksinäisyydestä. Osa kauniista pelkää olevansa rumia, vaikka eivät olisikaan.
Itsekin olen epävarma naamastani. Osin se vaikuttaa yksinäisyyteeni, koska pelkään että tulenko hyväksytyksi tällaisena. Moni on ehkä säälistä sanonut hyvän näköiseksi, kuitenkin kyseessä on hyvin tavallinen pärstä.
Olen joskus kateellinen huomattavan komeille miehille. He tuskin joutuvat kärsimään kauaa yksinäisyydestä. Itse pelkään huomattavan nättejä naisia, vaikka osa joskus katseleekin pitkään.
On se varmaan totta, ettei kaikilla naisillakaan ole valtavasti vientiä. Jos naama saattuu olemaan ns. tylsällä kirveellä veistetyn näköinen ja siihen vaikka vielä yhdistettynä masennuslääkkeiden yms. aiheuttama huomattava ylipaino. Itse asiassa koulun kuraattori sanoi tämän saman minulle, että ei välttämättä vähemmän vaatimattomilla naisilla ole kysyntää. Hän sanoi, että minun ei kannata olla huolissani ulkonäöstäni.
Oma yksinäisyyteni ei siis johdu rumuudesta, vaan sairaasta epävarmuudesta, ujoudesta ja estyneisyydestä. Olin nuorempana paljon rumempi, mutta tilanne on hieman muuttunut. En siis ole mitenkään erikoinen, että vetäisin ketään puoleen.
Niin... en tiedä kutsuisiko kukaan minuakaan suoranaisesti rumasti, jos jonkinäköistä galluppiani naamakuvani kanssa teettettäisin sopivan ikäryhmän naisille. Tosin en usko myöskään, että yksikään erityisesti syttyisi myöskään edes suurella otoksella.
Lähinnä siis itsellänikin ongelmana se, että vihaan ulkonäköäni ja sen takia olen sosiaalisesti hyvin rajoittunut, erityisesti naisten suhteen.
Asiasta on tavallaan keskustelu jo:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8706982
Ei tuo pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, vaikka varmasti ulkonäkökin on yksi iso tekijä. Suuremmat tekijät taitavat olla kuitenkin terveydellinen tila, muut elämänvaiheet jne.
Miesten kohdalla yksinäisyys ei välttämättä selity "huonolla ulkonäöllä". Naisten kohdalla tuo voi olla yleisempää.
Voi olla yksinäinen monesti Kauniit vielä enemmän.
Monesti kehuttiin komeaksi, kun minulla oli profiili treffipalstalla ja aikoinaan myös Irc-galleriassa tuli kehuja.
Mutta kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä kauheesti käy missään nii eipä sillä hyvällä ulkonäöllä mitään tee. :(
Jos ahdistaa kaikki sosiaaliset tilanteet ja mieluiten parhaansa mukaan välttää joutumasta kontaktiin ihmisten kanssa, niin eipä sillä juuri ole merkitystä miltä naama sattuu näyttämään. En pidä itseäni erityisen komeana, mutta rumaa ihmistä en peilistä näe vaikka mistä kulmasta katsoisi.
en usko että kukaan kaunis nainen voisi olla yksinäinen kuin hetken.
kauneus nyt yksinkertaisesti vaan korjaa monet puutteet,niin että huonoa luonnetta,sairaalloista ujoutta yms. siedetään. paremmin.
Henkisesti voi varmasti kokea olla yksinäinen ihan kuka tahansa.
Ainakin itse pidän itseäni ihan kauniina naisena, ja olen saanut kuulla postiiviisia kommenteja ulkonäystöäni. Olen sekä ulospäinsuuntaunut että positiivinen perusluonteeltani. Silti käsin yksinäisyydestä, kavereita on vaikka kuinka paljon, mutta elämänkumppanin löytäminen alkaa tuntua jo niin kaukaiselta haaveelta, että harvemmin jaksan sitä enään edes ajatella. Ehkä tietynlainen sosiaalinen ujous ja riskin ottamisen pelko voi olla syynä, mutta ei sitä voi välttyä miettimästä "mikä mussa on vikana" . Ystäväpiirissäni on useita samassa tilanteessa olevia nuoria, itsenäisiä, kauniita naisia. Tsemppiä kaikille samojen ongelmien kanssa painiskeleville. Yksinäisyys lyö..
jep, olen superruma ja yksin.
Tunnen monta yksinäistä, jotka ovat varsin mukavan näköisiä. Joskus joku voi olla kuitenkin tosi vaikuttavan näköinen, mutta käytös jotenkin kummallisessa ristiriidassa olemuksen kanssa. Oikeastaan ruman näköisyys ei haittaa, jos alta löytää jotain mielenkiintoista.
Tässä törmätään taas siihen ikiaikaiseen stereotypiaan, että kaunis/komea omaisi aina automaattisesti hyvän itsetunnon. Näinhän asia ei ole ja ihmisten on vaikea käsittää sitä, että kauniilla voi todellakin olla kurjan huono itsetunto, joka ei johdu kylläkään ulkonäostä vaan jostain muusta, syitä voi olla lukemattomia. Ristiriita ulkonäön ja käytöksen välille syntyy juuri siitä, että kaunis ei käyttäydy oletusarvon mukaisesti vaan ehkä vaatimattomasti ja vähän anteeksipyydellen.
olen yksinäinen ja ruma finninaamainen läski. haluaisin todella tehdä tälle kropalleni jotain mutta tsemppari ja neuvoja puuttuu. minulla ei ollut nuorena tytär-äiti suhdetta joten siksi kaikki tieto pitäis ite hommata...enkä saanut mitään neuvoja taikka apua mihinkään. joten epäilen että hautaan saakka rumana. luulis että madot sentään tykkäis minusta.
Olen 26v mies ja tunnen muutamia poikkeuksellisen kauniita naisia, joista eräiden kanssa en halua olla missään tekemisissä koska käytös ja luonne ovat niin vastenmielisiä. Toisaalta tunnen tavallisen näköisiä naisia joiden kanssa viihdyn hyvin. Rumia naisia taas tunnen... hmm... en yhtään, minulla on ehkä sellainen asenne että pidän kaikkia naisia tietyllä tavalla kauniina ja naisellisina ulkoisista seikoista huolimatta.
Ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa, kyllä joku muukin varmasti pitää sinusta kuin madot haudassa, minäkin yritän piristää sinua vaikken yhtään tiedä kuka olet tai miltä näytät :)
Tiedän joitakin melko rumia miehiä, jotka ovat naisystävää vailla pitkälti sen takia, että he haluaisivat välttämättä paljon kauniimman kuin heidän omalla ulkonäöllään on varaa vaatia.
Minä sanon rumaa naista niinkuin asia on, vaikka en toki välttämättä henkilökohtaisesti päin naamaa sano. Sanon siksi, että suurin osa suomalaismiehistä ei kovin kaunista katseltavaa ole - totta -, mutta pitkälti sama pätee myös naisiin. Sanoisinko, että kadulla vastaantulevista 18-30v. naisista noin 5 prosenttia ansaitsee tulla kutsutuiksi kauniiksi. Itse en pidä yhtäkään tytönpituista alle 165cm naista kauniina, mikä osaltaan alentaa prosenttia silmissäni. Joku muu voi olla tässä toista mieltä.
Tämä on tärkeä huomio siksi, että varsinkin nykyään löytyy (Aina on ollut, mutta nykyään vielä enemmän.) myös paljon oikeasti rumia naisia (Siis ihan oikeasti rumia muidenkin kuin minun - kieltämättä melko ankarien - kauneusmittareideni mukaan.), jotka ovat silti sitä mieltä, että heillä on silti muka oikeus saada joku pitkä, tumma ja treenattu komistus, ja jos he eivät sellaista saa, se on suuri vääryys ja mikään muukaan mies ei heille kelpaa. Silti nämä samat naiset usein suuttuvat, jos he kuulevat jonkun miehen vaativan itselleen kaunista naista. Netissä olen kuullut heidänlaisiltaan törkeitä solvauksia, kun olen esim. kirjoittanut, että minulle ei alle 165cm nainen kelpaa. Heidän kaksinaismoralistiseen asenteeseensa lienee suurimpana syynä feminismin levittämä "nainen on aina ja poikkeuksetta uhri"-asenne.
Summa summarum, myös naiset nirsoilevat nykyään paljon kumppaniehdokkaan ulkonäön suhteen.
Täytyy silti lisätä, että en suinkaan väitä, että nimenomaan nuo ylempänä viestipuussa kirjoittaneet rumiksi itseään väittäneet naiset ajattelisivat noin.
Kuitenkin kuvaamani asia (naisten nirsoilu) on nykyajan todellinen virtaus, vaikka feministit eivät sitä millään tahdokaan myöntää, sillä he haluavat kynsinhampain pitää kiinni "nainen aina sorrettu ja alistettu uhri"-ilmapiiristä, jonka perusteet murenevat kokoajan. (Ennen asia on saattanut enemmän ollakin noin.)
En nyt näe naisten pituutta kovin merkittäväksi ulkonäön lisääjäksi. Usein se on vain parempi mitä lyhyempi.
Tärkeimmät ominaisuudet ulkonäön suhteet lienevät ensimmäiseksi kasvoissa ja toiseksi kehossa. Pituudella ei ole juurikaan merkitystä. Ainoastaan ehkä jos on täysin liian pitkä tai aivan liian lyhyt, niin sillä on jotakin merkitystä.
Voi olla että nykyisin naisten ulkonäkövaatimukset ovat jopa suuremmin kuin aikaisemmin. Se voi paljolti johtua myös siitä että on tullut lisää kanavia mitä kautta hakea seuraa ja miesten osuus seuran hakijoina on yleensä isompi.
"Kuitenkin kuvaamani asia (naisten nirsoilu) on nykyajan todellinen virtaus, vaikka feministit eivät sitä millään tahdokaan myöntää, sillä he haluavat kynsinhampain pitää kiinni "nainen aina sorrettu ja alistettu uhri"-ilmapiiristä, jonka perusteet murenevat kokoajan. (Ennen asia on saattanut enemmän ollakin noin.)"
Puhut asiasta tavalla ("naisten nirsous", "nykyajan virtaus") kuin olisit todellakin sitä mieltä, että naiset ovat alistettuja sinun miehiselle mielipiteellesi, ja että vain miehillä olisi oikeus asettaa ulkonäkökriteerejä (vieläpä noinkin kummallisia kuin pituus - jos haluat pitkän kumppanin, ota mies). Minusta näyttää siltä, että feminismille on edelleen sija maailmassa.
"
...
kuin olisit todellakin sitä mieltä, että naiset ovat alistettuja sinun miehiselle mielipiteellesi, ja että vain miehillä olisi oikeus asettaa ulkonäkökriteerejä
...
"
Minä en ole missään väittänyt, että vain miehillä olisi oikeus asettaa ulkonäkökriteerejä. Väärinkäsityksesi vika ei ole minun alkuperäisessä kirjoituksessani, vaan vika on sinussa, joko se on hölmöydessäsi tai sitten halussasi tahallasi vääristellä sanomaani (luultavasti yhdistelmä molemmista).
Kerrataan vielä: Minä olen sitä mieltä, että nainen saa kumppaninhaussa katsoa ulkonäköä aivan siinä missä miehetkin katsovat.
Asiani oli tämä:
Nykyään naiset(kin) nirsoilevat kumppanin ulkonäön suhteen todella paljon. Tämä on nykymenossa niin ilmeisesti nähtävissä, että kukaan rehellinen nainen ei tätä voi mitenkään kiistää. Feministit eivät tätä kuitenkaan haluaisi myöntää, sillä he kaksinaismoralismissaan haluaisivat molemmat puolet eli he haluaisivat sekä katsoa ulkonäköä siinä missä miehetkin että silti syyllistää miehiä (feminismin lempipuuhaa) siitä, että nämä muka katsoisivat ulkonäköä paljon enemmän. Logiikka ja moraali kuitenkin asettaa sellaisen esteen, että molempia puolia ette voi niiden puitteissa saada. Kuitenkin räikeä kaksinaismoralisminne estää teitä näkemästä tätä ilmeistä tosiasiaa.
Pähkinänkuoressa: Senkun katsotte ulkonäköä vaikka kuinka paljon (Niin todella teettekin!), mutta silloin MYÖNTÄKÄÄ SE, että asia todella on nykyään näin. Nyky-Suomen meno tällaisissa asioissa on "vähän" toista kuin esim. jossain Beauvoir:n 40-50-lukujen Ranskassa vielä oli. Feministitkin tämän usein ainakin puolitietoisesti tajuavat, mutta tätä he eivät millään halua myöntää, koska silloin he menettäisivät perustan monilta väitteeltään, joilla he miehiä syyllistävät.
Tuo nirsoilu on niin totta, että oma ulkonäkö ja olemus voi olla mitä sattuu, miehen pitää olla pitkä komea tumma ja varakas. Eräskin 155 senttinen ja 80 kg muija tilitti mulle baarissa että miten hänen miehellään tulee olla vähintään 190 cm pituutta, sixpäckki ja urheiluauto. Minä vain kysyn että mitäs sillä muijalla on tarjota vastapainoksi? Että jos sulla on vain 500 € rahaa, se ei valitettavasti riitä Ferrariin.
ihan pidä paikkaansa, minua on monet kehuneet kauniiksi, muttei ole ystäviä. Miesten kanssa tulen toimeen hyvin ja töissäkin (silloin kun jonkun pätkän löydän) ainoat "työkaverit" on miehiä, jotka pyytävät kahville jne. Naiset eivät pyytele, edes silloin kun olen uusi, kahvillekkaan, vaikkeivat edes tunne minua. Sanomattakin selvää ettei ole ystäviä ei edes samaa sukupuolta olevia kavereita, en tiedä mistä johtuu, kun eivät halua edes tutustua.
Minua on monta kertaa kehuttu kauniiksi ja ihmetelty miksi en esim. tapaile miehiä koskaan. Ystäviä ei ole ollut vuosiin ja kuten ilmi jo tulikin, miehiä ei todellakaan ole ollut. Ei kaikki ole pärstästä kiinni. Jos kärsii sosiaalisista peloista (jota yksinäisyys vielä pahentaa) niin ei sitä noin vain saada sosiaalista elämää.
Allekirjoitan avaajan teesin. Lähes kaikki ihmiset ovat hyvin pinnallisia, joten lähtökohtaisesti vain harva haluaa tutustua rumiin ihmisiin. Jos rumalla sattuu olemaan vielä heikko itsetunto, on ystävyyssuhteiden solmiminen lähes mahdotonta..
Eli et sitten lukenut vastauksia ollenkaan.
Luin kyllä, mutta näiden kohdalla on pakko olla kyse todella harvinaisista poikkeustapauksista - huonoa onnea, mielenterveysongelmia ja monien muiden sattumien summaa.
Ei se ihan noinkaan välttämättä ole.
Ajatellaan,että joku kaunis nainen muuttaa lukion jälkeen vieraalle paikkakunnalle jatko-opiskelemaan. Lukioaikoina hänellä on ollut pari kaveria,jotka joko jäävät paikkakunnalle tai muuttavat muualle. Nainen on vähän nössömpää sorttia (ei ole laukannut bileissä juomassa ja panemassa) ja ei ole vielä seurustellut/"ollut sillai". Hän voi hyvinkin pelätä seksuaalisia kokemuksia (ei "eka kerta" monelle naiselle mikään suuri nautinto olekaan, vaan pikemminkin sähläys, jonka jälkeen on usein henkinen morkkis), vaikka luultavasti hän ei ole täysin vailla seksuaalista halua.
Sitten yliopistolla:
*Tuttavuutta hierovia miehiä hänen on syytäkin vähän kavahtaa,sillä suurella todennäköisyydellä tuttavallisen juttelemaan tulemisen takana on lähinnä halu saada seksiä, ja melko nopeastikin. Omina opiskeluaikoinani minäkin sivusta näin tällaisia tilanteita.
*Luennoilla nainen saattaisi periaatteessa tutustua varsinkin naisiin, mutta täälläkin on kuvattu tilanteita, joissa se tutustuminen on jäänyt juuri luentojutustelun tasolle, mutta mitään vapaa-aikaan ulottuvia todellisia ystävyyssuhteita ei ole syntynyt.
*Joittenkin yliopistobileiden kautta voisi tapahtua lähempää tutustumista,mutta niihin oleellisesti kuuluu asiat,joihin tämä nössö kaunotar ei ole tottunut,eli rankka ryyppääminen ja seksi. Tästä syystä hän tuskin haluaa niihin mennä.
*Harrastuksia voi olla pari,mutta niissäkään ei välttämättä tutustu muihin kuin pinnallisesti ja sitäpaitsi monet harrastuksetkin ovat melko yksinäisiä,kuten lukeminen ja kuntosalilla käynti.
Ajatellaan myös että ihmisiin tutustuminen on vapaa vaihtoehto, joko tutustuu tai sitten ei tutustu.
Nettihän tarjoaa hyvän kanavan ystävyyksien etsimiseen tai sitten pitää tutustua ja olla suostumatta seksiin tms. jos ei sitä halua.
Ongelma voi tosin lopulta olla siinäkin että hyväksyykö seuraa vaikka sitä olisikin tarjolla...
"Lähes kaikki ihmiset ovat hyvin pinnallisia, joten lähtökohtaisesti vain harva haluaa tutustua rumiin ihmisiin. Jos rumalla sattuu olemaan vielä heikko itsetunto, on ystävyyssuhteiden solmiminen lähes mahdotonta.."
Tuo on kyllä totta. Tosin pinnallisuus vaihtelee paljolti ihmisten välillä ja jos tutustuu johonkin paremmin niin saattaa todeta ettei hän olekkaan niin pinnallinen kuin mitä muuten tulee ilmi. Tosin 90% tapauksista tuo tutustuminen tapahtuu vain jos ensivaikutelma (yleensä ulkonäkö) täyttää tietyt kriteerit joten sempä takia tuo on hyvin yleistä...
Miehelle ulkonäkö ei kokonaisuutena ole niin iso ongelma kuin naiselle. Naiselle rumuus merkitsee yleensä niin itsetunto-ongelmia kuin muitakin vaikeuksia. Tosin miehellekin siitä on paljon haittaa koska ns. rumat naisetkaan eivät välttämättä hyväksy. Tosin tuota rumuutta ja ulkonäköä miehet voivat kompensoida kouluttautumisella, rahalla, statuksella jne. Naisten kohdalla noilla asioilla ei sinänsä ole merkitystä vaan enemmänkin luonteella. ns. "Rumakin nainen" mukavalla luonteella voi olla mielyttävämpi ihminen kuin kaunis nainen turhan isolla egolla.
Tosin usein tuokin on niin päin että itsetunto-ongelmat yhdistettynä heikohkoon ulkonäköön myös heikentävät mukavaa luonnetta... Tosin ihmisisestä kiinni tuo on viime kädessä.
Tuossa esimerkissä on kyse nimenomaan monista sattumista kuten muutto, "nössöys" jne.
Toki niitä kauniitakin yksinäisiä on, mutta heillä on sentään valoa tunnelin päässä..
Niin, onhan kauniin yksinäisyyttä varten satuttava muutamia asioita juuri tietyllä tavalla, mutta kyllä aina välillä niinkin tapahtuu, ja en minä siitä valosta tunnelin päässä oikein tiedä, jos ihmisellä kerran ei ole taitoja (ja seuran haluaminenkin voi olla vain osittaista, vaikka yksinäisyys välillä rasittaisikin) hankkia seuraa. Niinkuin joku täällä kirjoittikin, vonkaajia kyllä aina löytyy.
Ei pidä paikkaansa. Yksinäisyyttä aiheuttaa olosuhteet ( uusi paikkakunta esim.) ja vaikeat koemukset luottamisen suhteen ja ujous. Kaunis tai komea ihminen voi joutua kokemaan yksinäisyyttä. kaunista naista toki voi lähestyä kaikenmaailman seksin vonkaajat, mutta ei se ole minkään yksin olon poistumista, että joku vonkaa. monesti voi käydä niin, että saa noita vonkauksia, mutta kateutta ja epäluuloa muuten ja jää yksin.g
Sitten on sekin juttu, että on niitäkin (kauniitakin), jotka viihtyvät melko paljon yksin, mutta välillä heidän on nähtävä kavereitakin, ja sitä varten voi olla pari jo lapsuudessa (vaikka ala-asteella) saatua hyvää ystävää. Kun muutto uudelle paikkakunnalle tulee (esim. opiskelun takia), uusia ystäviä ei tule, sillä kyky hankkia niitä on hyvin puuttellinen, koska tällaista kykyä ei ole harjoitettu koskaan. Aluksi voi puuttua halukin hankkia niitä (viihtyy yksinkin), mutta viikosta toiseen jatkuva yksinäisyys käy pidemmän päälle kestämättömäksi, jos sen katkaisee vain satunnaiset käynnit vanhalla paikkakunnalla.
Ajan takaa sitä, että moni ihminen viihtyykin paljon yksin, mutta silti he eivät halua olla aina yksin, eli kyseessä ei ole joko-tai-tilanne, mutta silti tällaiset ihmiset helposti ajautuvat täydelliseen yksinäisyyteen, mitä he eivät pidemmän päälle kestä.
Niin no itse ajattelen että jos ei halua tutustuakkaan ihmisiin niin silloin yksinäisyys on tietoinen valinta.
Muutto toiseen kaupunkiin ei mielestäni johda yksinäisyyteen. Aina voi yrittää tutustua kyseisen paikkakunnan tyyppeihin... Toki se riippuu lopulta siitäkin että minkälaiset tyypit suvaitsee ja haluaako nyt tutustua ylipäätään kehenkään.
Voisin sanoa että tuossa tilanteessa jos oikeasti haluaa seuraa niin sitä löytyisi... Netin kautta jos ei muuta kautta.... On tietysti eri asia haluaako sitä seuraa.
"
Niin no itse ajattelen että jos ei halua tutustuakkaan ihmisiin niin silloin yksinäisyys on tietoinen valinta.
"
Valinta on vähän liian voimakas sana, sillä usein on niin, että ihminen ei lopulta oikein tiedä, että mitä hän haluaa. Toisaalta ja toisaalta...
"
Voisin sanoa että tuossa tilanteessa jos oikeasti haluaa seuraa niin sitä löytyisi... Netin kautta jos ei muuta kautta.... On tietysti eri asia haluaako sitä seuraa.
"
Netistä on vähän epäilyttävää seuraa hakea, kun ei lopulta koskaan tiedä, että millainen ihminen siellä toisessa päässä on. Eikös täälläkin jossain ketjussa joku kaunotar (ainakin omien sanojensa mukaan) pitänyt kuvallista profiilia ilman mitään seuranhakutarkoitusta, mutta silti hän kuulemma sai jatkuvasti viestejä, joissa jopa hänen isänsä ikäiset miehet haluaisivat tutustua häneen syvästi, vaikka oli aivan ilmeistä mitä he oikeasti halusivat.
Se on sitten eri asia, jos tutustuu netissä johonkin jonkun keskusteluaiheen pohjalta. Minä olen netin kautta tutustunut vain yhteen ihmiseen (Olemme molemmat miehiä ja olen silti tavannut hänet - ja hänen vaimonsa - vain kerran.), mutta tapaamista edelsi vuosien nettikeskustelut erään tiedeaiheen tiimoilta, joten saatoin olla melkoisen varma, että toisessa päässä ei ole mikään "hullu".
"Valinta on vähän liian voimakas sana, sillä usein on niin, että ihminen ei lopulta oikein tiedä, että mitä hän haluaa. Toisaalta ja toisaalta..."
Pitää kai nyt sen verran tietää että haluaako seuraa tai olla mukana jutuissa vai ei...
"Netistä on vähän epäilyttävää seuraa hakea, kun ei lopulta koskaan tiedä, että millainen ihminen siellä toisessa päässä on. Eikös täälläkin jossain ketjussa joku kaunotar (ainakin omien sanojensa mukaan) pitänyt kuvallista profiilia ilman mitään seuranhakutarkoitusta, mutta silti hän kuulemma sai jatkuvasti viestejä, joissa jopa hänen isänsä ikäiset miehet haluaisivat tutustua häneen syvästi, vaikka oli aivan ilmeistä mitä he oikeasti halusivat."
Voiko profiilin henkilölle vastata jos hän ei ole liittynyt esim. Suomi24 treffeille tai laittanut mailiaan profiiliinsa?
Onhan se totta että vastaajia voi olla monenlaisia mutta kyllä sitä aika nopeasti pääsee selvyyteen että kuka siellä toisessa päässä on jos niin haluaa tehdä... Et siihen riittää vain se että tutustuu paremmin ja ota yhteyttä semmoisiin tyyppeihin joihin ei halua (kuten noihin isän ikäisiin).
Netin kautta voi hyvinkin rajata kenelle vastaa ja kenelle ei....
"Se on sitten eri asia, jos tutustuu netissä johonkin jonkun keskusteluaiheen pohjalta. Minä olen netin kautta tutustunut vain yhteen ihmiseen (Olemme molemmat miehiä ja olen silti tavannut hänet - ja hänen vaimonsa - vain kerran.), mutta tapaamista edelsi vuosien nettikeskustelut erään tiedeaiheen tiimoilta, joten saatoin olla melkoisen varma, että toisessa päässä ei ole mikään "hullu"."
No niitä hulluja on niin marginaalinen osa väestöstä että törmääminen netissä semmoiseen on yhtä todennäköistä kuin kadulla joku tulisi ampumaan sinut... Eli varsin marginaalinen. Toisekseen nopeasti sitä juttelemalla selviää minkälainen tyyppi on vastapuolella....
Naisten kohdalla ystävien saaminen tosin on helpompaa ja yleensä nopeampaa. Miesten kohdalla naiset eivät välttämättä vastaa kovin helposti koska tarjokkaita on paljon enemmän.
Itse olen saanut paljon kommentteja että olen kaunis ja omastakin mielestäni olen, silti yksinäinen. Uskomatonta soopaa noin jurkästi rajata.. Vaikka toki näin voi olla enemmistönä? En mä tiedä? Mut näin täällä..
Moi.
Miten kaunis tai komea ihminen pelkällä ulkokuorellaan pystyy estämään tai poistaamaan yksinäisyyden.
terv. R.R.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Niin se on.
Esim minä ja mun kaveri ollaan kummatkin nättejä,mut yksinäisiä koska ollaan arkoja ja vetäytyviä luonteelta.
Ja samoin moni muukin mun tuttu.
Päinvastoin rumilla on useesti paljon kavereita,ja ne on niitä pahimia kateellisia kiusaajia,miettikää nyt vähän.
Sama täällä. Aina on tytöt juossu perässä ja oon saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta eipä ole estänyt yksinäisyyttä kun vetäydyn kuoreeni.
Ette te sitten kovin yksinäisiä voi olla, jos teillä on sentään toisenne kavereina. Näettekö useinkin?
Onko rumuudella mitään tekemistä oman näkökantasi kanssa? Rajoittuneen, ehkä...
Joku yksineläjä nyt ei tahdo mitään kaveria sotkemaan jotain isompaa kuviota, kuten sitä perusasiaa, että vain kaksi voi olla jälkikasvun vanhempia. Ne aidot.
Ja kauneus on katsojan silmissä, minusta ihminen joka elää arkea muitakin huomioonottaen, on aina kaunis...
Ihan järjetön ajatuksenakin. En usko..
on myös niitä niin kauniita naisia joita toiset naiset huorittelee
eivätkä miehet uskalla lähestyä ja
melkein kaikki ihmettelevät kuin hänen laisensa voi olla vapaana.
se ei tunnu kivalta kun joutuu olemaan yksin.
Ja moni kakku päältä kaunis, sisältä mätä.
Paljon näkee pariskuntia joista ei kumpikaan ole kauneudella/ komeudella järin pilattuja :)
Minulle kelpasi ruma mies ja mitä parhaimman elämänkumppanin sainkaan. Ei tarvitse kärsiä väkivaltaa, pettämistä, päihde ongelmista tai huolta kantaa taloudellisesta tilanteesta. Komeita keikareita aikani katseltuani päätin ottaa turvallisen elämän kumppanin.
No niin ollaan. Olisi kiva olla kaunis ja haluttava. Vaan minkäs teet.
Kaikki maailman rumat yhtykää ja tapailkaa toisianne!
siitä, miten kaikki ihmiset elävät rauhassa,
miten jokaista lasta rakastetaan,
miten kaikki saavat käydä koulua ja kehittää lahjojaan,
ja miten sydän on järkeä tärkeämpi
ja viisautta kunnioitetaan rahaa enemmän.
Vallitkoon oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja reiluus tässä maailmassa.
Minulla on sisäinen kuva siitä, miten luontoa kunnioitetaan ja vedet saavat virrata puhtaana ja ilma on raikasta. Kasveista ja puista huolehditaan ja kaikkia eläimiä kohdellaan kunnioittavan lempeästi.
Vallitkoon ilo ja nauru ja kulkekoot ihmiset ja enkelit käsikkäin.
Kiitos rakkaudesta, ymmärryksestä, viisaudesta ja nöyryydestä, joiden avulla voin omalta osaltani levittää valoa maailmaan.
Ylösnouskoon maailma.
Olkoon niin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8818315
Kuka meistä on kasvonsa valinnut ?
-nykyään pystyy plastiikkakirurgin myötävaikutuksella ulkonäköään kohentamaan -
-onko onnellisempi?
-mikä on mitta tai määre millä mitataan kauneutta..
Kohdatessamme näemme - miten reakoimme - mikä on tunnetila, mieliala, yleinen mielenvireys -
noista koostuu miten miellämme kauneuden.
on harhaa monenmoista,
mutta kauneutta on huomaavaisuus - aitous ihmisessä.
Ei ole rumia - on vähemmänkauniita.
popsi porkkanoita niin keväänaurinko antaa ihollesi kauniin sävytyksen ilman kosmetiikkaa..
Itse en ole liiemmin kaunis, mutta en näe yhtään asiasyitä luulosi perusteiksi.
mistäköhän jotkut saa tuollaisia päähänsä.
ei ollut eds ensimmäinen kerta.
Seli seli seli seli, totta se on. Jos ei ulkoisesti rumia, niin ainakin sisäisesti.
Kauneus ja hyvä itsetunto ovat ne joilla pärjöö.
en mä ainakaan ole ruma en vaan ole kovin sosiaalinen tai on vaikea aloittaa keskustelua sitten ei mitään ongelmaa.
...siinä oli seliseliä?
Yksinäinen voi olla esim. sairas henkilö joka ei kykene kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, yksinäinen voi olla yksin esim. siksi että vihaa muita ihmisiä, on ollut kiusaamisen tai on ajautunut jonkin muun trauman takia yksinäisyyteen. Yksinäisen ihmisen osa täällä maan päällä on yleensä sietämätön, koska ei kukaan oikeasti halua olla yksin. On tosi idioottimaista sanoa että yksinäiset olisivat ulkonäöltään jotenkin rumia, se ainakin on varma asia että ihminen joka tämän typerän väitteen on tänne kirjoittanut pilkatakseen niin hän ei ole yksinäinen, hän ei myöskään ole tiettävästi kovinkaan pidetty henkilö tulevaisuudessa jos täytyy saada tällä tavoin huomiota osakseen.
Osittain totta. Kaunis nainen ei voi olla yksinäinen, mutta yksin voi olla ihmisten keskellä. Ja aina löytyy seuraa mutta luonne vaikuttaa paljon pidemmän päälle.
Itse olen kokenut sen ja jos kaverit ei pysy niin se johtuu ihan omasta luonteesta. Seurustelun suhteen moni mies halusi tutustua minuun mutta luonteessani oli sitten jotain vikaa.
Olin varmaan liian hiljainen ja pitivät tyhmänä. seurusteluun asti ei päästy ja jos päästiin niin kesti 2viikkoa.
Mun nykyisen miehen kaveri väittää että esitän tyhmää. Mitäköhän sekin tarkoittaa?
Ihmiset pitivät minua outona. Johtui varmaan väsymyksestä ja masentuneisuudesta.
Itse pidän itseäni normaalinnäköisenä, vaikka videossa näinkin itseni kauniina.
No ei kyllä pidä paikkaansa.
Itse olen tuntenut itseni aina yksinäiseksi, pienestä pitäen. Pienenä varmaan olinkin yksin rumuuteni takia, mutta onhan sellaisiakin rumia, jotka eivät vaikuta yksinäisiltä ja tuntuvat silti iloisilta ja itsevarmoilta. Mä oletin pienenä että kaikki inhoaa mua, joten mieluummin olin näkymätön. Teki mieli pistää pussi päähän, eikä ystäviä ollut.
Meni vuosia, kaunistuin päivä päivältä. En pidä itseäni tällä hetkellä minään mega kauniina, mutta olen ihan tyytyväinen itseeni ja jotkut kadehtivat minua vaikkapa hoikkuudestani tai silmistäni jne. En pysy laskuissa siinä, että kuinka monta kertaa joku on kehunut ulkonäköäni. Vaikka olen ihan tyytyväinen itseeni, silti kadehdin esimerkiksi itse niitä jotka kadehtivat minua. En edes oikein ymmärrä miten joku voi toivoa että olisi kuin minä. Tunnen olevani se sama pieni ruma lapsi ja toisinaan tekee mieli olla näkymätön.
Luulin pienenä, että nätit ihmiset eivät voi kärsiä yksinäisyydestä.
Vaikka en olekaan ruma ja minusta pidetään, kärsin siitä silti. Kukaan ei ymmärrä minua, en osaa muodostaa ihmissuhteita, monet kohtelee kuin tiskirättiä ja tunnen olevani todella yksin tässä maailmassa. Ihmissuhteet on pinnallista paskaa. Ongelma on varmaan ihan itseni sisällä, jos ongelmia ei olisi, en varmaan olisikaan yksinäinen. Silloin kun jaksan mennä ihmisten ilmoille, nautin siitä kun minusta tykätään. En kuitenkaan jaksa tehdä sitä usein, kamala vaiva. Silloin pitää kaivamalla kaivaa oikein jostain energiaa ja intoa.
voi olla viisastunut omista kokemuksistaan, ja liian viisas ei sovi monillekaan ja jos vielä
on kaunis jo tulee tenkka po ainakin miehille, ja myös muille tämä yhdistelmä on kova,
itse olen ajatellut, että miehetkin pitävät vain vähemmän kauniista kuin, että joutuisivat
pelkäämään kilpailua, myös naisille komea mies on pelkoa herättävä omistus,
miehet yleensä kuitenkin haluavat omistaa oman akkansa ja olla jollainlailla varma siitä,
ja siksi miehet eivät useinkaa pidä menestyvästä ja kauniistakin naisesta, nainen saa olla kaunis
vain yleisenä ihastuksena ja väliaikaisenakin, mutta ei omana,
usein ruikutukset oman naisen huonoudesta ja miehenkin ovat peilaamista ettei kukaan vain
tulisi apajalle, koska kehuttu ihminen on aina mielenkiintoinen jollain lailla ja se pelottaa omistajia,
eikä kukaan mies eikä nainen kauheasti kehuskele omaansa, näin on näreet,
kokeneenakin en missäänkään tapauksessa yhdy alottajan mielipiteeseen
Katselin tässä juutuuubaa ja sattui silmään tämä video:
http://www.youtube.com/watch?v=wbtketrnqAc
Päälle 70000 kertaa katsottu, eli päivän katsotuimpia videoita tuubassa. Päälle 5000 kommenttia jätetty ja suurin osa pelkästään hyyvin ilkeää vittuilua videon muijalle. Täydellinen osoitus siitä millaisia mätiä paskoja ihmiset ovat ja miten tärkeää ulkonäkö on jos ei mieli saada muilta paskaa niskaan.
Todennäköisesti jos ko muija olisi joku kaunotar niin kommentit olisivat luokkaa "missä asut" ja "seurusteletko" jne laulusta viis.
eeeh huomasin just et sillä olikin poikakaveri eli seiooo yksinäinen niiiih :)
Itselläni ainakin on ihan selkeä yhteys yksinäisyyden ja rumuuden välillä. Olen niin ruma epäsymmetrisine kasvoineni, että tietoisesti jätän ihmissuhteiden luonnin pois kuvioista, koska pelkään että kanssani tekemisissä olevat henkilöt joutuvat huonoon valoon ulkoisen muotoni takia.
En minä ainakaan ole ruma. Kovin. :-) Yksinäinen silti. Olen uskoakseni komeampi ja varmasti yksinäisempi kuin nuorempana.
Eikä mitään yleisiä "rumuuden" (tai sen paremmin kauneuden) kriteereitä kyllä ole edes olemassa.
Miten tämän kysymyksen kanssa on?
Joo kauniit ja komeat eivät kykene tuntemaan samoja tunteita kuin me. Näin sen täytyy olla.
Mä oon ainakin aivan saatanan ruma ja sen takia myös yksinäinen.
Minä olen kaunis, mutta siitä huolimatta yksinäinen. Syynä yksinäisyyteeni minulla on arkuus, ujous, varovaisuus, pidättyväisyys, hiljaisuus, monet pään sisällä olevat ongelmat, jotka liittyvät näihin asioihin ja niin edespäin. En ystävysty helposti, saati että voisin löytää koskaan itselleni seurustelukumppania. Ulkonäköni ansiosta minua on tultu baareissa iskemään ja uudessa koulussakin miespuoliset tuli aluksi juttelemaan, mutta luonteeni takia kukaan ei jaksa sen enempää kiinnostua. Myös olemukseni karkottaa, koska istun jäykän oloisena ja kasvoni ovat kivettyneet epävarmaan ilmeeseen. Useimmiten katse on luotuna maahan.
Kaikesta huolimatta näen peilistä kauniit kasvot ja hyvän, sopusuhtaisen vartalon. Monet muutkin ovat kehuneet ulkoista olemustani, joten ei tämä ole pelkästään mikään oma "harhaluulo". Kyllä kauniskin voi olla yksinäinen.
Onko sinulla nyt edes yhtään kunnollista ystävää, jota näkisit usein.
En tietenkään tarkoita tuolla seurustelukumppania.
Oletko viikonloput ihan yksiksesi?
No ei ole. Serkkujani näen silloin tällöin ja heidän kanssaan baarittelen ehkä pari kertaa vuodessa. Koulussa on muutamia, joiden kanssa juttelen, mutta joskus he menevät ruokatauoilla käymään muualla, eivätkä pyydä minua mukaan. Mitään oikeita frendejä ei siis ole. Viihdyn koulussa, mutta vapaa-ajat ja viikonloput ovat juurikin pahimpia, koska ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa.
Ahdistaako yksinäisyys sinua kokoajan vai vain ajoittain?
Viihdytkö edes välillä yksinäsi esimerkiksi kuntoilemalla, lukemalla tai netissä ollen?
Minä olen itse yksinäinen ihminen, joka ennen kärsi yksinäisyydestään jatkuvasti, mutta sitten huomasin, että aika kuluukin ihan hyvin, kun täyttää aikansa kaikenlaisella tekemisellä, jota voi tehdä ihan yksin.
Nykyisin kärsin yksinäisyydentunteesta vain ajoittain, vaikka ystäviä minulla ei edelleenkään ole.
En minä hirveästi kärsikään yksinäisyydestäni, kirjoitinko jossain niin? Olen vapaa-aikanani liikaa tietokoneella, urheilen, piirrän, luen, kirjoittelen juttuja, katson elokuvia, kokkaan ruokaa jne.
Pahimmin ehkä kärsin niissä tilanteissa, kun ympärillä on paljon muita ihmisiä, mutta ei ketään joka olisi minun kanssani, esim. koulussa välitunneilla. Ympäriltä kuulee puhetta ja naurua, mutta itse joutuu olemaan vain hiljaa omissa oloissaan. Parhaiten viihdyn yksinäni omassa kämpässäni, kun ei tunnu siltä, että olisi pakko höpöttää jonkun puolitutun kanssa väkisin.
Toisaalta, haaveilen niin läheisestä ystävyys- tai seurustelusuhteesta, jossa voisin olla aivan rennosti oma itseni toisen seurassa. Minusta löytyy nimittäin äänekäs, sosiaalinen ja vilkaskin puoli, joka pääsee esiin nykyään ainoastaan vanhempieni kotona perheen kesken. Haluaisin tutustua johonkin perheen tai suvun ulkopuoliseen ihmiseen, jonka kanssa voisin olla tuo "oma itseni", enkä tämmöinen hiljainen hissukka.
Tuli mieleen sanoa vielä yksi juttu, mutta sitä ennen haluan varmistua siitä, että olet vielä lukemassa tätä.
"Kuittaa" tämä siis ensin muutamalla sanalla, jos näet tämän, ja haluat vielä jatkaa keskustelua.
Sano ihmeessä.
Toivottavasti olit todella sinä, eikä joku muu, joka huvikseen käytti mm...mmn:ää. Näin siksi, että en kirjoittaisi turhaan. No, luotan siihen, että todella olet sinä. (Sinä = Se sama, joka kirjoitti kolme ylempää vastausta. Ne ainakin ovat saman henkilön kirjoittamia, minkä näkee samasta kirjoitustyylistä.) En sano imarrellakseni, kun sanon, että kirjoitustyylisi on vaikuttanut älykkäältä. Eipä siis ihme, kun sanoit tuossa yllä kirjoittelevasi juttuja. Kirjoitatko itse jotain tarinoita, novelleja ja/tai runoja? Onko tuotoksiasi julkaistu jossain? (Jos on, en tietenkään odota, että kerrot julkaisupaikan niin tarkasti, että sitä kautta henkilöllisyytesi voisi paljastua.)
Sitten varsinaiseen asiaani, joka minulle vielä tuli mieleen... Sen sanominen on vaan senverran kiusallista, että hetken mietin, että jättäisinkö kokonaan sanomatta. Pelkään nimittäin asiallani loukkaavani sinua, vaikka tarkoitukseni ei suinkaan ole loukata.
Nimittäin, sanoit tuossa yllä
"
...
Syynä yksinäisyyteeni minulla on arkuus, ujous, varovaisuus, pidättyväisyys, hiljaisuus,
...
"
"
...
istun jäykän oloisena ja kasvoni ovat kivettyneet epävarmaan ilmeeseen. Useimmiten katse on luotuna maahan.
...
"
Minulle tuli tuollaisesta kuvauksesta mieleen eräs henkilö, jonka kyllä tiedän erään jutun kautta, mutta en ole hänen kanssaan tekemisissä käytännössä lainkaan. Hänellä tuonkaltaiset "oireet" ovat huipussaan. Vieraiden ihmisten lähellä hän painaa katseensa maahan, hän ei sano sanaakaan ja kaikenkaikkiaan hän on täysin "lukossa". En tiedä kuinka voimakkaita sinulla vastaavat "oireet" ovat, mutta ne tuskin vetävät vertoja hänen oireilleen, sillä hänellä ne ovat äärimmäisyyksissä asti. Äärimmäisyys ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan mikään ihme, sillä kyseiset oireet liittyvät usein hänen sairastamaansa sairauteen, joka on skitsofrenia. Tuollainen äärimmäinen "ihmispelko" ja vetäytyminen on yksi skitsofrenian ns. negatiivisista oireista.
En tietenkään väitä tässä nyt, että sinä sairastaisit skitsofreniaa. On kuitenkin olemassa myös muita, joissa on tuo pahamaineinen skitso-sana ja jotka joiltain oireiltaan muistuttavat enemmän tai vähemmän skitsofreniaan liitettyjä oireita.
Tarkoitan niistä erityisesti tätä, ja olen toisinaan miettinyt, että olisikohan minulla tosiaan tämä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Schizoid_personality_disorder
Viestini pääsia oli sanoa, että ehkä sinuakin kiinnostaisi lukaista tuo. Se on aika pitkä, mutta sen voi lukea vaikka parissa osassa (Sinusta en tiedä, mutta minä ainakin olen laiska lukija, ja vähänkin pidemmän asiatekstin kanssa joudun pitämään taukoja.)
Tuota lukiessa kannattaa huomata erityisesti se, että vaikka "skitsoidi" henkilö luonnostaan viihtyykin yksin, hän ei välttämättä ole täysin "loner", vaan hänen suhtautumisensa saattaa olla kahtalainen, mitä tuossa kuvataan erityisesti alla alaotsikon "Guntrip's analysis/Loneliness", josta lainaan esimerkin
"
...
the vast majority of schizoid persons who become patients express at some point in their treatment their longing for friendship and love
...
"
En odota, että lähtisit tässä meille (minulle ja mahdollisille muille lukijoille) analysoimaan sitä, että missä määrin koet tuossa linkissä kuvattujen asioiden mahdollisesti sopivan juuri sinuun, sillä sen pohtiminen lienee liian kipeää ja yksityistä tuntemattomille jaettavaksi.
Ajattelinpa nyt vain, että ehkä sinua kiinnostaa lukea tuo kuvaus, jos ei muuten, niin ihan silkasta uteliaisuudesta ja tiedonjanosta. Itse törmäsin tuohon jo kauan sitten (Luin aikoinani "huvikseni" pari kirjastosta lainaamaani psykiatrian kirjaa. Itse olen jo melko vanha, vähän päälle kolmekymppinen.), ja olen aina välillä pohtinut, että olisikohan minulla tosiaan tuo. Toisaalta, vaikka käytöstavalle löydettäisiinkin nimi, ei se kyseistä asiaa "potevan" henkilön kohdalla mitään lopulta muuttaisi, vaan asiat jatkuisivat kuten ennenkin.
Lopuksi muistin senkin, että olen täällä nähnyt aiemminkin vastaavan keskusteluketjun, josta poimin yhden esimerkin, jossa joku muu sanoi melkolailla samaa mitä sinä nyt olet tässä ketjussa sanonut.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8706982/41636041
että tulin vihaiseksi. kerronpa nyt oikein kauneuden kääntöpuolen.
olin ihan normaali lapsi/nuori toisten koululaisten joukossa. kaikkien luokkalaisten kanssa
puuhailin ja oli paras tyttökaveri ja monia hyviä kavereita. ylä-asteelle siirtyminen olikin sitten shokki.
ihmettelin muutamia ylempiluokkalaisia tyttöjä, jotka välitunneilla ja koulun käytävillä alkoi tuijottelemaan ja supisemaan. näistä saatanoista tulikin sitten jokapäiväinen kiusa. huudeltiin milloin mistäkin, vaatteista,
ulkonäöstä ja alettiin tönimään jonoissa ja lumipestiin ja koulumatkoilla uhattiin turpaanvedoilla ja
jopa bussissa huudeltiin suureen ääneen. enkä edes tuntenut heistä ketään! aluksi en tajunnut, miksi ihmeessä tämä tapahtuu, kunnes pikkuhiljaa alkoi selviämään, kun ystävä sanoi sanan: kateus! olin lapsena kuullut sukulaisilta kuinka söpö tyttö olen ja kyllähän sen murkkuikäisen kriittisyydestä huolimatta peilistä näin sitten itsekin. normaalisti nuoren lailla laittelin hiukset ja pukeuduin sen ajan muotiin. no, peruskoulu loppui ja minusta oli tullut itseäni häpeävä hartiat kyyryyn vetänyt nuori. inhosin itseäni. enää en ollut iloinen edes poikien katseista. sittemmin tulleet poikaystävät ja tuleva mieheni kun halusivat sanoa minusta jotakin kaunista, en koskaan pystynyt vastaanottamaan sitä vaan suutuin. työelämässä huomasin saman ilmiön jatkuvan. naiset supisivat ja juorusivat ja olivat kaikin tavoin kaikkea muuta kuin normaaleja työkavereita. aina tunsin nahoissani ja sielussani sen kateuden. vittu että olin surullinen. miesten kanssa olin ihan normaali työkaveri, kaikki sujui. kyllä sekin osoitti, mistä kiikastaa.
vuosien jälkeen aloin tarkoituksella "rumentaa" itseäni. en hoitanut hiuksiani, aloin pukeutua säkkimäisiin vaatteisiin piilottaakseni kauniin vartalon, en meikannut ollenkaan. olin saanut tarpeekseni! ja yllätys yllätys! voi jukoliste, alkoi naiset olla ystävällisiä! kuinka lapsellista. minäkin. kun sorruin moiseen.
viime vuosina kyllä luovuin paska-lookistani ja iän tuomalla varmuudella otin oikean itseni takaisin.
helvetti, jos olen kaunis niin olen kaunis. jos sen takia elämä kusee ja sinua kohdellaan väärin, niin ihan sama enää. onneksi on helmiäkin ihmisissä, jotka ovat ihmisen mittaan kasvaneita ja tajuavat, että olkoot ruma tai kaunis, ihminen se on, ihan ällillä varustettu. jos nykyisin kohdalle osuu nainen joka "halveksii" ja tajuan että käytös kaikkineen johtuu kateudesta, niin ei paljon haittaa. se on hänen ongelmansa, jos kokee minut jotenkin uhkana vai mitä se sitten liekään on. en tiedä. että se siitä kauniin ihmisen helposta elämästä. lisää voisi paljonkin kertoa, muttei tila riitä vissiin.
Moni muukin on sanonut täällä samaa. Naiset voivat olla todella kateellisia ja ilkeitä kauniille kanssa"sisarelleen".
Ihan nuoresta asti, ja nyt yli nelikymppisenä olen hyvässä fyysisessä kunnossa eikä naamakaan ole varmaan pahannäköiseksi muuttunut, olen kuullut eräältä naiselta, että usko että naiset tykkäävät sinusta, silti olen yksin, en saa tehtyä aloitetta kenenkään kanssa, vilkuilen kyllä naisia, ja saan katseita takaisin, jopa hymyjä, mutta niihin kaikki sitten jääkin, joten yksimpä möllöttelen tälläkin hetkellä.
On minulla ollut naisystäviä, naimisissakin ollut, mutta nyt on melkein kolmen vuoden yksinäisyysputki, alussa halusin sitä, mutta nyt tökkii jo jonkunverran. Aiemmin sain kontakteja naisiin koska käytin alkoholia, mutta sitten kun se jäi, en saa aikaiseksi mitään.
sekä naama että kroppa :( olen mies ja minulla on päärynävartalo! hahahahahhahaaa vittu mitähän pahaa olen tehnyt entisessä elämässäni ansaitakseni kaiken tämän paskan. mitkä geenit olenkaan saanut! ironian multihuipentuma. naismainen vartalo ja iso perse laiha ylävartalo ja ruma naama = FAIL!
oikeasti... melkein voisin tappaa jonkun toisesta vartalomallista ja paremmasta naamasta, mutta eihän sekään riittäisi. näistä sitten kärsitään kuolemaan saakka.
joojoo on ollut ihan vitusti muijia mmmm-mm. kaikkihan haluaa naisen näköisen miehen joka kuitenkin näyttää naamasta kuin olisi joutunut syömään purkista paskaa. nauran itselleni ja koko maailmalle sillä niin hullu ja päätön maailmani on että syntymäni on pakko olla joku suuri vitsi.
jos jumala olisi olemassa niin minä varmaan olisin joku hänen huumorirepäisynsä jolle ukko saisi nauraa räkänaurua, että vittu millaisen sekasikiön tekaisinkin hahhaha.
Sinä paskalta näyttävä naisvartaloinen jumalan luoma vitsi, itse ainakin kiinnostuin viestistäsi!
Netissä usein helppo tutustua kun ei ulkonäkö vaikuta. Minulla on pari todella hyvää ystävää netissä ja olen jutellut heidän kanssaan iät ajat ja tuntuvat aivan sielunkumppaneilta! Kuvat olen nähnyt myöhemmin tutustumisen jälkeen, mutta silti he ovat ylipainostaan ja omaperäisyyksistään huolimatta ihania. Sydäntä lämmittää katsoa kuvia, söpöä hymyä joka paljastuu pulleista kasvoista ja ihania silmiä =) Hienoimpia ihmisiä joihin olen tutustunut. Itse uskon, että ei-niin-suotuisa ulkonäkö patistaa kehittämään sosiaalisia taitoja ja kasvamaan hienoksi ihmiseksi. Valitettavasti kyseiset henkilöt asuvat toisella puolella maapalloa tai vähintään naapurimaassa. . . olisi upeaa tutustua ja uskon että olisi hienoa viettää aikaa heidän kanssaan mutta.. no can do. Paitsi ylenpalttisen vaivan jälkeen :D
Itse olen suht nätti tyttö ja on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa en kyllä vapaa-ajalla vietä melkein koskaan aikaa. Meitä on kolmen tytön porukka ja olen olettanut olevani hyvä ystävä heille mutta niin minua jätetään ulos porukasta usein kun kaverit lähtee bileisiin =) joskus mietin että johtuuko se kateudesta, he haluavat poikien huomion bileissä itselleen ym..( HEHEHE itserakkaan ihmisen puhetta, ei ole tarkoitus olla itserakas paska, mutta kaikkia syitä olen pohtinut mutta ratkaisua ei löydy....:() Niinpä itsetuntoni on kohisten laskenut hylkimisen seurauksena, vietän paljon aikaa yksin. En solmi helposti uusia ystävyyksiä, mutta tutumpien tuttujen kanssa on loistoaikaa (se mitä yhdessä vietetään..). Itsevarmuuteni on kadonnut ja vietän paljon aikaa yksin ja yritän parantaa oloani olemalla internetissä ja useat kiinnostuvat kuvani nähdessään ja tutustumme hyvin, mutta oikeassa elämässä asiat ovat monimutkaisempia jostain syystä -.-
Rumuus tai kauneus ei nykyisin merkkaa mitään, koska sotanorsunkin saa meikattua missiksi. Kokemusta on :)
Terveisin: meikittä "ruma"
Käytän varmaan liikaa meikkiä (=en lähde minnekään ilman meikkiä, sotanorsuilmiö) Siispä voisin lähteä kouluun joskus ilman meikkiä irl- sosiaalisia taitoja kohentelemaan?!
Siis olen jo "vanhempi" mies, mutta olen nähnyt oikeasti kauniita naisia ja ei-niin-kauniita naisia ilman meikkiä tollasella yleisskaalalla, miten nyt jokainen puntaroi sitä.
Ei sillä meikillä mitään tee, kun en itse todellakaan vaatisi sitä käyttävän kokoajan niinkuin ei moni muukaan, kuten ne ei myös käytäkkään välttämättä, paitsi kun ulos ihmisten ilmoille menossa, kun haluavat näyttää hyvältä. Tuntuu, että aika nuorta sakkia tällä palstalla, kun noin ulkonäkökeskeisiä ovat ja kokemattomia.
Kertakaikkisen typerän väitteen esitit
ei ole mun naamaa kauneudella pilattu. Itekkin saa varovasti peiliin kattoa,mutta silti aina peljästyn.....
koko viesti. Useimmat yksinäiset ovat kuitenkin monesti sisäisesti kauniita ja osaavat arvostaa ystävyyttä eritavalla, kuin ne joilla monia ystäviä. Eri asia vaan miten nämä ystävät sitten kohtelee yksinäistä. Siinä paljoa ystäväänsä kaipaa, jos kadunkulmassa kuulee, että ystävä juoruaa sun henk.koht. asioista vielä niitä räikeästi värittäen omalla mielikuvituksellaan. Itse ainakin vetäydyn sellaisesta ystävyydestä pois.