Vuonna 1878 purjehti suomalainen naparetkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld ensimmäisenä ihmisenä maailmassa läpi vaikean ja vaarallisen Koilisväylän. Hankalissa olosuhteissa Vega laivalla tehty matka Euroopasta Aasiaan kesti yli 13 kuukautta.
Kulunut runsasluminen ja kylmä jäätalvi ei poista sitä tosiseikkaa, että sitten Nordenskiöldin päivien, ovat talvet lauhtuneet. Ilmaston lämpeneminen on tilastollinen fakta riippumatta siitä, onko ihmisen toimilla sen syntymiseen tai hillitsemiseen mitään merkitystä. Erityisen selvästi tämä kehitys näkyy juuri napa-alueiden läheisyydessä. Koilisväylän arvioidaan tulevaisuudessa olevan sulan läpi vuoden.
Pohjoisten jäälakeuksien alla piilevät mittaamattomat luonnonvarat. Öljyn ja kaasun perinteiset tuotantoalueet ehtyvät ja katseet siirtyvät ennen luoksepääsemättömien alueiden suuntaan. Pohjoisnapaa ympäröiviä merialueita hallinnoivat tällä hetkellä Norja, Tanska, Kanada, USA ja Venäjä. Ne tulevat myös keräämään suurimman potin, kun alueen rikkaudet kerran tulevat käyttöön. Aluevesistä on hieman jo kiisteltykin, erityisesti Norjan ja Venäjän kesken.
Ennen Toista Maailmansotaa oli Suomi-neidolla kaksi käsivartta ja Petsamon myötä yhteys Jäämerelle. Jos se alue edelleenkin kuuluisi Suomelle, sijoittuisivat Norjan ja Venäjän nyt kiistelemät alueet Barentsin merellä jotakuinkin Suomen aluevesille.
Venäjällä on viime aikoina esiintynyt liikehdintää sen suuntaan, että osa Suomelta sille lainassa olevilla alueilla nykyisin asuvista ihmisistä haluaisi tulla liitetyksi takaisin Suomen yhteyteen. Viimeksi näin on tapahtunut Sortavalassa, Laatokan Karjalassa. Virallinen Venäjä ei tietenkään ole ajatukselle lämmennyt, mutta entäpä jos Venäjä itse hyötyisikin palautuksesta jotenkin?
Jos Venäjä palauttaisi Petsamon alueen Suomelle, ei Norjalla enää olisi kahta sanaa niistä alueista, joita se nyt itselleen hamuaa. Ne olisivat selkeäsi Suomen merialuetta. Venäjälle pienen liuskan menettäminen Kuolan niemimaalta ei olisi mikään tappio, jos Suomi vastaavasti omalta osaltaan lupaisi ajaa joitakin Venäjän pyrkimyksiä vaikkapa Euroopan Unionin suuntaan. Napa-alueiden Nato-maiden maiden kanssa voisi Suomi hyvinkin toimia erilaissa neuvotteluissa Venäjän puolueettomana kumppanina ja edistää sen rauhanomaisia pyrkimyksiä.
Pääsy arktisten alueiden öljy- ja kaasukentille olisi Suomen EU-politiikan kannalta jättipotti. Kaikenlaisista maatalouden vuoristotuista olisi paljon helpompi neuvotella, kun unionin rikkaimmat energiavarat olisivat meidän hallussamme.
Taantuvan Itä-Lapin työllisyydelle läpi vuoden jäättömänä pysyvä Petsamon satama olisi todellinen piristysruiske. Merimatka Euroopasta Aasian kasvaville markkinoille lyhenisi tuhansia kilometrejä ja Suomi olisi unionin lähin valtio suhteessa Japaniin, Kiinaan ja Koreaan. Transiton kauttakulku Aasiasta Eurooppaan ja päinvastoin tapahtuisi vuosisatamme puoleenväliin mennessä lähes kokonaisuudessaan Suomen kautta. Enää emme olisi periferia, vaan portti maailmaan. Sama pätisi Pohjois-Amerikankin liikenteeseen.
Edelleen, jos Petsamon alue ja ehkä ainakin osa muita luovutettuja alueita palautettaisiin, saisimme herkullisen mahdollisuuden teollisuutemme säilyttämiseen. Enää ei raskaan teollisuutemme tarvitsisi halvempien työvoimakustannusten perässä haikailla kaukomaille, vaan ainoastaan Pariisin rauhan rajojen yli Karjalaan. Alue siis nostaisi itse oman elintasonsa, ilman pelkoa suomalaisen sosiaaliturvan valumisesta uusien kansalaistemme taskuihin.
Suomen valtionjohdon ei nyt tulisi olla ennakkoluuloinen. Venäjä tarvitsee liittolaisia ja sillä on paljon intressejä Euroopan, sekä Pohjois-Amerikan suuntaan. Suomi voisi tarjota auttavan kätensä. Alustavat neuvottelut ainakin Petsamon alueen palauttamisesta on syytä hiljalleen aloittaa. Pieni tippa kuolaa ei isolle karhulle ole menetys eikä mikään.
Juho S.A. Eerola
Kotkan Perussuomalaiset ry.n puheenjohtaja
Kulunut runsasluminen ja kylmä jäätalvi ei poista sitä tosiseikkaa, että sitten Nordenskiöldin päivien, ovat talvet lauhtuneet. Ilmaston lämpeneminen on tilastollinen fakta riippumatta siitä, onko ihmisen toimilla sen syntymiseen tai hillitsemiseen mitään merkitystä. Erityisen selvästi tämä kehitys näkyy juuri napa-alueiden läheisyydessä. Koilisväylän arvioidaan tulevaisuudessa olevan sulan läpi vuoden.
Pohjoisten jäälakeuksien alla piilevät mittaamattomat luonnonvarat. Öljyn ja kaasun perinteiset tuotantoalueet ehtyvät ja katseet siirtyvät ennen luoksepääsemättömien alueiden suuntaan. Pohjoisnapaa ympäröiviä merialueita hallinnoivat tällä hetkellä Norja, Tanska, Kanada, USA ja Venäjä. Ne tulevat myös keräämään suurimman potin, kun alueen rikkaudet kerran tulevat käyttöön. Aluevesistä on hieman jo kiisteltykin, erityisesti Norjan ja Venäjän kesken.
Ennen Toista Maailmansotaa oli Suomi-neidolla kaksi käsivartta ja Petsamon myötä yhteys Jäämerelle. Jos se alue edelleenkin kuuluisi Suomelle, sijoittuisivat Norjan ja Venäjän nyt kiistelemät alueet Barentsin merellä jotakuinkin Suomen aluevesille.
Venäjällä on viime aikoina esiintynyt liikehdintää sen suuntaan, että osa Suomelta sille lainassa olevilla alueilla nykyisin asuvista ihmisistä haluaisi tulla liitetyksi takaisin Suomen yhteyteen. Viimeksi näin on tapahtunut Sortavalassa, Laatokan Karjalassa. Virallinen Venäjä ei tietenkään ole ajatukselle lämmennyt, mutta entäpä jos Venäjä itse hyötyisikin palautuksesta jotenkin?
Jos Venäjä palauttaisi Petsamon alueen Suomelle, ei Norjalla enää olisi kahta sanaa niistä alueista, joita se nyt itselleen hamuaa. Ne olisivat selkeäsi Suomen merialuetta. Venäjälle pienen liuskan menettäminen Kuolan niemimaalta ei olisi mikään tappio, jos Suomi vastaavasti omalta osaltaan lupaisi ajaa joitakin Venäjän pyrkimyksiä vaikkapa Euroopan Unionin suuntaan. Napa-alueiden Nato-maiden maiden kanssa voisi Suomi hyvinkin toimia erilaissa neuvotteluissa Venäjän puolueettomana kumppanina ja edistää sen rauhanomaisia pyrkimyksiä.
Pääsy arktisten alueiden öljy- ja kaasukentille olisi Suomen EU-politiikan kannalta jättipotti. Kaikenlaisista maatalouden vuoristotuista olisi paljon helpompi neuvotella, kun unionin rikkaimmat energiavarat olisivat meidän hallussamme.
Taantuvan Itä-Lapin työllisyydelle läpi vuoden jäättömänä pysyvä Petsamon satama olisi todellinen piristysruiske. Merimatka Euroopasta Aasian kasvaville markkinoille lyhenisi tuhansia kilometrejä ja Suomi olisi unionin lähin valtio suhteessa Japaniin, Kiinaan ja Koreaan. Transiton kauttakulku Aasiasta Eurooppaan ja päinvastoin tapahtuisi vuosisatamme puoleenväliin mennessä lähes kokonaisuudessaan Suomen kautta. Enää emme olisi periferia, vaan portti maailmaan. Sama pätisi Pohjois-Amerikankin liikenteeseen.
Edelleen, jos Petsamon alue ja ehkä ainakin osa muita luovutettuja alueita palautettaisiin, saisimme herkullisen mahdollisuuden teollisuutemme säilyttämiseen. Enää ei raskaan teollisuutemme tarvitsisi halvempien työvoimakustannusten perässä haikailla kaukomaille, vaan ainoastaan Pariisin rauhan rajojen yli Karjalaan. Alue siis nostaisi itse oman elintasonsa, ilman pelkoa suomalaisen sosiaaliturvan valumisesta uusien kansalaistemme taskuihin.
Suomen valtionjohdon ei nyt tulisi olla ennakkoluuloinen. Venäjä tarvitsee liittolaisia ja sillä on paljon intressejä Euroopan, sekä Pohjois-Amerikan suuntaan. Suomi voisi tarjota auttavan kätensä. Alustavat neuvottelut ainakin Petsamon alueen palauttamisesta on syytä hiljalleen aloittaa. Pieni tippa kuolaa ei isolle karhulle ole menetys eikä mikään.
Juho S.A. Eerola
Kotkan Perussuomalaiset ry.n puheenjohtaja
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehdotan, että Suomi palautetaan Ruotsille. Toinen hyvä vaihtoehto Suomelle olisi miehittää koko Venäjä. Ryssät voisi sitten kaikki siirtää Ahvenanmaalle asumaan.
Kolmas vaihtoehto olisi se, että voisi jatkaa onanointia.
Keimo Ala-Pimpero-Römpsä
Asiallinen taustahaikailija
MePersut
Tosin sinä haluat kymistä eteläkymenlaakson keskustan ja myöhemmin ehkä pääkaupungin. Lisäksi pidät näköjään pinkkejä kalsareita suojaamassa alapäätäsi ja virkattua pipoa suojaamassa pakenevia ohimorajoja. Toisin sanoen sinun mielikuvituksesi on vielä omaanikin vilkaampi.
Kirjoitat hyvin ja harkitusti. Näkökulmat ovat kohdallaan, eikä väitteitäsi oikein voi kiistää.
On haaveitahan voi aina olla, mutta käytännössä, milloin joku valtio olisi naapurilleen alueita antanut/myynyt? siis ilman sotilasvoimia.
Uusia maita on perustettu kyllä isommista lohkomalla, mutta jotenkin en usko että arvovallan murenemisen takia veli venäjä luopuisi yhdestäkään neliömetristä.
Utopiassa kaikki on toisin :)
Hyvin kopioutu Pro karelian matskuista tarinat.
Amundseenihän sen väylän löys.Vähä yleissivistystä!
Vaihdetaan ahnvenanmaa Petsamoon päikseen! Tai vaikka maksetaan vähän väliä !
Juho ei ole mikään ruudinkeksijä, kopsaa jutu muiden sivuilta, kuten nytkin. No, perus ss miehiltä ei voi enempää vaatia
Teksti on ihan omani. Toki olen lukenut paljon. Myös esimerkiksi pro Karelian tekstejä. Ruudin keksivät aikoinaan kiinalaiset. Sen jälkeen sitä ovat menestyksellä keksineet monet muutkin kansakunnat.
Sinällään ihan asiallinen ja hyvä kirjoitus Juholta! Pientä epäilystäni herättää kuitenkin se muutama vuosi Suomi-Venäjä-Seuran Kotkan osaston tiloissa tapahtunut episodi kun Karjalan palauttajat kysyivät silloiselta Venäjän Suomen suurlähetystön vanhemmalta lähetystöneuvos Sergey Stepanov, milloin Venäjä palauttaa Karjalan? Niin Stepanov vastasi, että tahtoo olla niin, että viimeisen sodan tuloksena sovitut rajat tahtovat kansainvälisessä politiikassa pysyä voimassa. Stepanov piti kuitenkin mahdollisenana rajojen siirtoa uuden sodan tuloksena!
Viimeaikojen uutiset Kremlin kannasta Natoa kohtaan tai tuo kaasuputki eivät saa minua ainakaan vakuuttuneeksi Venäjän kannan lievenemisestä tässäkään asiassa!
Pikkaisen saksittuna tämä juttusi oli tänään Kymen Sanomissa. Ja sunnuntaina oli hieno kuva sinusta. Tirsk..
Hvyin on tsuta vajkuttajan oppi mnnyt prille kun ei Eerolalla kubvassa housuja jalassa.