Tätä kokousta pidetään keskiajan suurimpana kirkolliskokouksena. Siihen osallistui 70 arkkipiispaa, noin 400 piispaa ja 800 apottia ja lisäksi suurin osan Euroopan kuninkaista. Kokouksessa päätettiin tehdä uusi ristiretki pyhään maahan sen uudelleenvalloittamiseksi. Lisäksi hyväksyttiin 70 kaanonia, jotka sisälsivät yhtenäisen uudistusohjelman kirkollisen elämän kaikkia muotoja varten.
Kokouksessa päätettiin myös alkaa myydä aneita, joilla ihmiset voisivat ostaa anteeksiantoa synneilleen. Lopuksi päätettiin ehtoollisesta, että leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatiooppi). Tämä tarkoittaa, että osallistuessaan ehtoolliseen, henkilö saa sisäänsä Kristuksen ruumiin ja veren.
Tämä on jotain, joka on käsityskyvyn ulkopuolella, mutta kirkko pakotti ihmiset uskomaan sen ja kielsi asiasta keskustelun. Humbert (k. 1096), joka oli gregoriolainen kirkkoreformin teoreetikko, oli jo aikaisemmin ollut sitä mieltä, että Kristuksen ruumiin ja veren kokeminen oli mahdollista myös ehtoollisen ulkopuolella. Tässä kokouksessa päätettiin, että kirkko pyrki pääsemään eroon ihmisistä, jotka olivat kirkon kanssa eri mieltä – ei ainoastaan uskonasioissa, vaan myös muissa asioissa, kuten esimerkiksi maailmankaikkeutta koskevissa asioissa.
Kirkko ei ollut enää tyytyväinen rankaisemaan niitä ihmisiä, jotka julistivat eriävän mielipiteensä julkisesti, vaan kirkko alkoi tutkia ihmisiä tuomioistuimella, joka tunnetaan historiassa inkvisitiolaitoksena (roomalaiskatolisen kirkon tuomioistuin, jonka tehtävänä oli harhaoppisten ihmisten etsiminen, tutkiminen ja rankaiseminen). Rikokset, kidutukset, veren vuodattaminen ja elävältä polttamiset, jotka tapahtuivat inkvisitiolaitoksessa, ovat mustanneet kristittyjen historian.
Inkvisitiolaitos perustettiin jo 1100-luvulla taistelussa harhaoppeja vastaan. Se vakiinnutettiin neljännessä lateraanikokouksessa. Paavi Gregorius IX loi paavillisen inkvisitiolaitoksen vuonna 1232 ja hyväksyi rangaistukseksi roviolla polttamisen. Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1252 myös kidutuksen käytön kuulusteluissa.
Vastauskonpuhdistus (Luther, Zwingl, Calvin ja muut) elvytti inkvisitiolaitoksen ja vuonna 1542 perustettiin Pyhä officium-niminen kardinaalikongregaatio hoitamaan sitä. Inkvisitiolaitos lakkautettiin useimmissa maissa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa.
Roomalaiskatolisen kirkon keskushallinnossa Pyhä officium-kongregaatio toimi valvomassa opin puhtautta vuoteen 1967, jolloin sen tehtäviä tarkistettiin ja sen nimeksi tuli Uskonopin kongregaatio.
Kirkon pahuus ei rajoittunut ainoastaan tavallisiin ihmisiin, vaan kirkko ulotti sen myös kuninkaisiin. Kirkko katsoi olevansa oikeutettu tekemään kaiken tämän, koska paavi on "Jeesuksen edustaja maassa" ja puhuu Jeesuksen nimissä ja jokainen, joka on tottelematon paavia kohtaan, on samalla tottelematon Jeesusta ja hänen uskon-toaan kohtaan! Eräänä esimerkkinä tästä kirkon mielivallasta on Lyonin kirkolliskokouksen järjestäminen vuonna 1245.
Kokouksessa päätettiin myös alkaa myydä aneita, joilla ihmiset voisivat ostaa anteeksiantoa synneilleen. Lopuksi päätettiin ehtoollisesta, että leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatiooppi). Tämä tarkoittaa, että osallistuessaan ehtoolliseen, henkilö saa sisäänsä Kristuksen ruumiin ja veren.
Tämä on jotain, joka on käsityskyvyn ulkopuolella, mutta kirkko pakotti ihmiset uskomaan sen ja kielsi asiasta keskustelun. Humbert (k. 1096), joka oli gregoriolainen kirkkoreformin teoreetikko, oli jo aikaisemmin ollut sitä mieltä, että Kristuksen ruumiin ja veren kokeminen oli mahdollista myös ehtoollisen ulkopuolella. Tässä kokouksessa päätettiin, että kirkko pyrki pääsemään eroon ihmisistä, jotka olivat kirkon kanssa eri mieltä – ei ainoastaan uskonasioissa, vaan myös muissa asioissa, kuten esimerkiksi maailmankaikkeutta koskevissa asioissa.
Kirkko ei ollut enää tyytyväinen rankaisemaan niitä ihmisiä, jotka julistivat eriävän mielipiteensä julkisesti, vaan kirkko alkoi tutkia ihmisiä tuomioistuimella, joka tunnetaan historiassa inkvisitiolaitoksena (roomalaiskatolisen kirkon tuomioistuin, jonka tehtävänä oli harhaoppisten ihmisten etsiminen, tutkiminen ja rankaiseminen). Rikokset, kidutukset, veren vuodattaminen ja elävältä polttamiset, jotka tapahtuivat inkvisitiolaitoksessa, ovat mustanneet kristittyjen historian.
Inkvisitiolaitos perustettiin jo 1100-luvulla taistelussa harhaoppeja vastaan. Se vakiinnutettiin neljännessä lateraanikokouksessa. Paavi Gregorius IX loi paavillisen inkvisitiolaitoksen vuonna 1232 ja hyväksyi rangaistukseksi roviolla polttamisen. Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1252 myös kidutuksen käytön kuulusteluissa.
Vastauskonpuhdistus (Luther, Zwingl, Calvin ja muut) elvytti inkvisitiolaitoksen ja vuonna 1542 perustettiin Pyhä officium-niminen kardinaalikongregaatio hoitamaan sitä. Inkvisitiolaitos lakkautettiin useimmissa maissa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa.
Roomalaiskatolisen kirkon keskushallinnossa Pyhä officium-kongregaatio toimi valvomassa opin puhtautta vuoteen 1967, jolloin sen tehtäviä tarkistettiin ja sen nimeksi tuli Uskonopin kongregaatio.
Kirkon pahuus ei rajoittunut ainoastaan tavallisiin ihmisiin, vaan kirkko ulotti sen myös kuninkaisiin. Kirkko katsoi olevansa oikeutettu tekemään kaiken tämän, koska paavi on "Jeesuksen edustaja maassa" ja puhuu Jeesuksen nimissä ja jokainen, joka on tottelematon paavia kohtaan, on samalla tottelematon Jeesusta ja hänen uskon-toaan kohtaan! Eräänä esimerkkinä tästä kirkon mielivallasta on Lyonin kirkolliskokouksen järjestäminen vuonna 1245.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli pimeä monella tavalla. Hengellinen pimeys oli varmasti pahinta tuossa ajassa, jossa papisto oli ottanut itselleen jumalallisen vallan tuomita tässä ajassa, päättää elämästä ja kuolemasta, ottaa lahjuksia ja etsiä omaa etuaan. Koko inhimillinen raadollisuus oli puhjennut egoltaan paisuneessa "oikeaoppisuudessa" huippuunsa. Ristiretket toteuttivat tätä kuvitelmaa, jonka mukaan ihminen sai uskon nimissä surmata, valloittaa väkivallalla ja painostuksella. Valtavaa pimeyttä. Olisi ollut Amnesty Internationalille töitä. KGB kalpenee tuon rinnalla.
Uskonpuhdistus oli paikallaan. Vaadittiin varmaan suurta rohkeutta uhmata henkensä kaupalla tuon ajan maailmanvaltaa. Se että uskonpuhdistus syntyi todistaa oikean, vilpittömän uskon säilyneen yli pimeyden. Myöhemmin Martti Luther King taisteli samoin sortoa vastaan. Se, että maailmassa on vääryyttä, pahuutta, väkivaltaa, sortoa ja vihaa ei saa lannistaa Jumalan ihmistä. Uskovien pitäisi olla maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi miten sitten käy? Kuka on rohkea nousemaan puolustamaan heikkoja ja sorrettuja? Barrikadeilla (rukousalttareilla) on vielä tilaa.