Milloin otan yhteyttä baari-illan jälkeen?

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/123538?kuudesaisti-tarua_vai_totta-telepatia

vänksy kirjoitti:

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/123538?kuudesaisti-tarua_vai_totta-telepatia

Lue lisää

Löysit mun suosikkisaitin! Olen oppinut sieltä kaiken minkä tiedän rakkaudesta ja ihmissuhteista!

vänsky kirjoitti:

Löysit mun suosikkisaitin! Olen oppinut sieltä kaiken minkä tiedän rakkaudesta ja ihmissuhteista!

Hyvä sulle.

"Kerro vielä miten onnistuisin pelaamaan korttini väärin sitten"

Otat yhteyttä mutta jahkaat ja tarjoat liekaa miehelle, siis sitä joka on kytketty omaan kaulaasi. Olet passiivinen ja odotat että mies johtaa kokoajan. Silloin hän lopulta taluttaa sut sänkyyn, nusaisee ja häippää koska et huolehtinut itsestäsi ja osoittanut omaa tahtoa. Olit tylsä kumppanimielessä, mutta sinussa on hyötysi...

Jos puolestasi olet tahdollinen ja aktiivinen olento, yksilö jolla on tarkoitus - ja laitat oman osasi ja tahtosi kentälle se kertoo naisiin tottuneelle pelimiehelle että tässä on jotain jota kannattaa miettiä vakavastikin. Koska sellainen lupailee hyvää ja toimivaa kumppanuutta jossa miehen ei tarvi jatkuvasti olla taluttamassa naista paikasta toiseen. Hyvä suhde, hyvä seksi, kaikki kunnossa - jos mies haluaa suhdetta. Luultavasti haluaa koska antoi sulle numeron. Se osittain nyt sun valinnoista kiinni haluaako se sen suhteen SUN kanssa vai jonkun joka hoitaa osansa paremmin ellet sinä valitse toimia oikein...

Kukkomies kirjoitti:

"Kerro vielä miten onnistuisin pelaamaan korttini väärin sitten"

Otat yhteyttä mutta jahkaat ja tarjoat liekaa miehelle, siis sitä joka on kytketty omaan kaulaasi. Olet passiivinen ja odotat että mies johtaa kokoajan. Silloin hän lopulta taluttaa sut sänkyyn, nusaisee ja häippää koska et huolehtinut itsestäsi ja osoittanut omaa tahtoa. Olit tylsä kumppanimielessä, mutta sinussa on hyötysi...

Jos puolestasi olet tahdollinen ja aktiivinen olento, yksilö jolla on tarkoitus - ja laitat oman osasi ja tahtosi kentälle se kertoo naisiin tottuneelle pelimiehelle että tässä on jotain jota kannattaa miettiä vakavastikin. Koska sellainen lupailee hyvää ja toimivaa kumppanuutta jossa miehen ei tarvi jatkuvasti olla taluttamassa naista paikasta toiseen. Hyvä suhde, hyvä seksi, kaikki kunnossa - jos mies haluaa suhdetta. Luultavasti haluaa koska antoi sulle numeron. Se osittain nyt sun valinnoista kiinni haluaako se sen suhteen SUN kanssa vai jonkun joka hoitaa osansa paremmin ellet sinä valitse toimia oikein...

Lue lisää

Heh, aivan. Kiitos kukkomies kommentistasi, täällä ei usein taida tulla asiallisia kommenttejä. Olen tottunut siihen, että teen niin kuin haluan, soitan miehille jos siltä tuntuu, pyydän useimmiten miestä treffeille jos siltä tuntuu koska en jaksa odottaa että toinen ehkä tekisi aloitteen joskus myöhemmin. Usein kuitenkin vastausta ei tule tai se on tyyliin juu hirveästi tekisi mieli tavata mutta juuri eilen mummoni soitti ja...kauhea kiire...koira söi puhelimeni...jne. (Ja valitettavasti jos treffeille ollaan päädytty miehen mielessä on usein tainnut olla se seksi vain). Ja kun tänne nettiin eksyin missä sitten vielä toistetaan aina miten miehen pitää antaa metsästää ja plaplaa ettei missään nimessä saa olla liian helppo vaan pitäisi olla kylmä ja hard to get, niin tulipa mieleen että pitäisiköhän minunkin venytellä aikaa etten ota liian nopeasti tässä tilanteessa yhteyttä ja asetu liian helpoksi.

26vuotias teini kirjoitti:

Heh, aivan. Kiitos kukkomies kommentistasi, täällä ei usein taida tulla asiallisia kommenttejä. Olen tottunut siihen, että teen niin kuin haluan, soitan miehille jos siltä tuntuu, pyydän useimmiten miestä treffeille jos siltä tuntuu koska en jaksa odottaa että toinen ehkä tekisi aloitteen joskus myöhemmin. Usein kuitenkin vastausta ei tule tai se on tyyliin juu hirveästi tekisi mieli tavata mutta juuri eilen mummoni soitti ja...kauhea kiire...koira söi puhelimeni...jne. (Ja valitettavasti jos treffeille ollaan päädytty miehen mielessä on usein tainnut olla se seksi vain). Ja kun tänne nettiin eksyin missä sitten vielä toistetaan aina miten miehen pitää antaa metsästää ja plaplaa ettei missään nimessä saa olla liian helppo vaan pitäisi olla kylmä ja hard to get, niin tulipa mieleen että pitäisiköhän minunkin venytellä aikaa etten ota liian nopeasti tässä tilanteessa yhteyttä ja asetu liian helpoksi.

Lue lisää

Turhaan sinä mietit sitä miten mies kokee asian, se on hänen ongelmansa päästä jyvälle sinusta ja suhtautua yhteydenottoosi järkevästi tuli se huomenna tai puolen vuoden päästä.

26vuotias teini kirjoitti:

Heh, aivan. Kiitos kukkomies kommentistasi, täällä ei usein taida tulla asiallisia kommenttejä. Olen tottunut siihen, että teen niin kuin haluan, soitan miehille jos siltä tuntuu, pyydän useimmiten miestä treffeille jos siltä tuntuu koska en jaksa odottaa että toinen ehkä tekisi aloitteen joskus myöhemmin. Usein kuitenkin vastausta ei tule tai se on tyyliin juu hirveästi tekisi mieli tavata mutta juuri eilen mummoni soitti ja...kauhea kiire...koira söi puhelimeni...jne. (Ja valitettavasti jos treffeille ollaan päädytty miehen mielessä on usein tainnut olla se seksi vain). Ja kun tänne nettiin eksyin missä sitten vielä toistetaan aina miten miehen pitää antaa metsästää ja plaplaa ettei missään nimessä saa olla liian helppo vaan pitäisi olla kylmä ja hard to get, niin tulipa mieleen että pitäisiköhän minunkin venytellä aikaa etten ota liian nopeasti tässä tilanteessa yhteyttä ja asetu liian helpoksi.

Lue lisää

"Ja kun tänne nettiin eksyin missä sitten vielä toistetaan aina miten miehen pitää antaa metsästää ja plaplaa ettei missään nimessä saa olla liian helppo vaan pitäisi olla kylmä ja hard to get, niin tulipa mieleen että pitäisiköhän minunkin venytellä aikaa etten ota liian nopeasti tässä tilanteessa yhteyttä ja asetu liian helpoksi."

No olitpas löytänyt monta huonoa neuvoa peräkkäin. Noilla kyllä saa kenet tahansa karkotettua, ellei sit satu olemaan maailman ainoa nainen. En aivan usko, että noin aina sanotaan, mutta jos lukee valikoivasti, niin sittenhän löytää varmasti mielin määrin sellaisia neuvoja, jotka tukevat mitä tahansa hölmöä ajattelua.

Päteekö vuorotyötä tekeväänkin?

Kukkomies kirjoitti:

Päteekö vuorotyötä tekeväänkin?

Tosin joku yöduunari tuskin kovin korkealla teinien arvoasteikolla lienee.

PlatosMorbidDust kirjoitti:

Tosin joku yöduunari tuskin kovin korkealla teinien arvoasteikolla lienee.

kenen kanssa se makaa. Teinix-asteikolla työtön on heti miljoonäärin jälkeen kovin juttu, koska vaikka sillä ei oo ihan niin paljon rahaa, sillä on aikaa tekstailla, mesettää, hengata ja jutskata.

Niin mutta sitten jos me treffeille päästäisiin niin kuka teistä tulisi sitten mukaan neuvomaan miten minun tulisi olla ja mitä sanoa tai vastata jos se sanoo jotain...:O ?? Vai voinko kirjoittaa tänne kännykällä pöydän alta ja annatte sitten neuvoja???

;)

Lähetin pienen viestin, katsotaan tuleeko vastausta.

a.p. kirjoitti:

Niin mutta sitten jos me treffeille päästäisiin niin kuka teistä tulisi sitten mukaan neuvomaan miten minun tulisi olla ja mitä sanoa tai vastata jos se sanoo jotain...:O ?? Vai voinko kirjoittaa tänne kännykällä pöydän alta ja annatte sitten neuvoja???

;)

Lähetin pienen viestin, katsotaan tuleeko vastausta.

Lue lisää

Eikun sun pitää ostaa sellainen miniläppäri, esim. Asus eeePc - sitten kyselet aina treffeillä välillä että mitä tää ja tää juttu tarkoittaa ja me perustellaan ja mietitään hyvät repliikit ja sä voit sit heittää ne sille miehelle takas. "Odota hetki, mä katson googlesta!" kun se mies sanoo jotain. Ei sun kannata sanoa että konsultoit miesten logiikkaa koska se on vähän homomaista.

Jos tulee treffeillä paniikki niin hämäys on paras puolustus. Eli näytä sille tissit.

Kukkomies kirjoitti:

Eikun sun pitää ostaa sellainen miniläppäri, esim. Asus eeePc - sitten kyselet aina treffeillä välillä että mitä tää ja tää juttu tarkoittaa ja me perustellaan ja mietitään hyvät repliikit ja sä voit sit heittää ne sille miehelle takas. "Odota hetki, mä katson googlesta!" kun se mies sanoo jotain. Ei sun kannata sanoa että konsultoit miesten logiikkaa koska se on vähän homomaista.

Jos tulee treffeillä paniikki niin hämäys on paras puolustus. Eli näytä sille tissit.

Lue lisää

Nään sieluni silmin kuinka jossain kahvilassa jonkun kahvittelevan duon kauniimpi osapuoli nostelee minuutin välein paitaansa...

Hanki ap. se miniläppäri!!!! :D

Kukkomies kirjoitti:

Eikun sun pitää ostaa sellainen miniläppäri, esim. Asus eeePc - sitten kyselet aina treffeillä välillä että mitä tää ja tää juttu tarkoittaa ja me perustellaan ja mietitään hyvät repliikit ja sä voit sit heittää ne sille miehelle takas. "Odota hetki, mä katson googlesta!" kun se mies sanoo jotain. Ei sun kannata sanoa että konsultoit miesten logiikkaa koska se on vähän homomaista.

Jos tulee treffeillä paniikki niin hämäys on paras puolustus. Eli näytä sille tissit.

Lue lisää

hankkii kännykkään korvaluurin ja puhelu soitetaan ennen paikalle menoa.
Kyllä ne neuvot tulee korvaan, toisaalta, jos menet myöhemmin sänkyyn miehen kanssa, on syytä kysyä onko kännykkäneuvoja valmis antamaan neuvoja miten parhaiten saa miehen seksin laukkaamaan kuin preerian musta mustangi.

Jep, pakkohan minun on ottaa se läppäri mukaan. Enhän minä voi sanoa että googlaan, kerron olevani tärkeä bisnesnainen ja minun tulee aina 30sekunnin välein tarkistaa sähköpostini ja lähettää vähän tärkeitä meilejä. Sitten oikeasti chattailen teidän kaikkitietävien ihmisten kanssa!! Ja tuo tissijuttu on kyllä tosi hyvä, ei ole tullut mieleenkään. Jos nettiyhteys ei toimi jään sitten sinne kahvilaan paita ylhäällä koko ajan. Jee tästä tule hyvät treffit! Kunhan ne saisi päätettyä ensin :P

No mikä hänessä on hyvää?

Kukkomies kirjoitti:

No mikä hänessä on hyvää?

Hyvä pointti :) Hän on käsitykseni mukaan luotettava, kiltti, mukava ja ihan humoristinenkin, ihan ok itsetunnon omaava, ei mikään pleijeri tai seksin perässä oleva itsekeskeinen p*ska, eikä myöskään liian nörtti tai epävarma. Ulkonäkö on ihan ok, ei ruma eikä tosi hyvännäköinen, ruumiinrakenne ei ole oikein minun tyyppiäni. Nyt listaan lähinnä mitä huonoja puolia hänessä EI ole :D

Hän on kaikkea sitä, mitä paperilla pitäisi olla (paitsi se koulutus/työpuoli mikä nyt sinänsä on ihan mallillaan, eli käy töissä, mutta jotenkin ajattelen, että minun miehelläni tulisi olla hyvä tai ainakin JOKU koulutus ja hyvä työ/halu menestyä/edetä, kuten minä..) eli hyvä ystävällinen ihminen, ei mikään tuppisuu, tykkää matkustaa ja käydä välillä ulkona kuten minä, pitää huolta itsestään, kunnostaan ja (raha-)asioista jne ja varmaan se juttu, että hän oikeasti taitaa olla minusta kiinnostunut on tietysti hyvä puoli :P Viime aikoina olen useasti pettynyt siihen, että tunteet ovat olleet vain minun puolellani ja minä olen kelvannut vain hetken viihdykkeeksi. Eli siksi varmaan tuntuu siltä että kun nyt kaikki periaatteessa on mallillaan muuten, hyvä luotettava ihminen jolla on työ, ok ulkonäkö jne pitää minusta oikeasti, niin miksi minun tunteeni, eli periaatteessa kaikista tärkein, puuttuu. Olenko vain liian kranttu? Miksei perushyvä mies kelpaa? Onko jommassa kummassa päässä aina pakko olla stop-merkki.

Nyt kun listaan hyviä puolia kuulostan mielestni joltain 55-vuotiaalta naiselta joka miettii täällä netissä pitäisikö Keijosta eroa kun ei tunne mitään sitä kohtaan, se vain tuijottaa telkkaria eikä juttele, vaikka toisaalta Keijo on hyvä ihminen, pitää huolta asioista, käy töissä... Ei sellainen riitä näin nuorena ja jo suhteen alkuun.

Tuntuu hyvältä purkaa näitä asioita hieman... Taisin ladata toiveita näihin treffeihin ja tosiaankin petyin siihen ettei sydämessä/vatsassa tuntunut sittenkään mitään. Ne pienet kipinät mitä olin näkevinäni ensitapaamisella baarissa eivät oikein olleet siellä enää vaikka yritinkin saada ne palaamaan. Jostain kumman syystä teki kuitenkin hirveästi mieli vain käpertyä miehen syliin ja nukahtaa ja unohtaa kaikki, mutta onneksi sain läheisyydenkaipuuni pidettyä aisoissa. ;)

a.p. kirjoitti:

Hyvä pointti :) Hän on käsitykseni mukaan luotettava, kiltti, mukava ja ihan humoristinenkin, ihan ok itsetunnon omaava, ei mikään pleijeri tai seksin perässä oleva itsekeskeinen p*ska, eikä myöskään liian nörtti tai epävarma. Ulkonäkö on ihan ok, ei ruma eikä tosi hyvännäköinen, ruumiinrakenne ei ole oikein minun tyyppiäni. Nyt listaan lähinnä mitä huonoja puolia hänessä EI ole :D

Hän on kaikkea sitä, mitä paperilla pitäisi olla (paitsi se koulutus/työpuoli mikä nyt sinänsä on ihan mallillaan, eli käy töissä, mutta jotenkin ajattelen, että minun miehelläni tulisi olla hyvä tai ainakin JOKU koulutus ja hyvä työ/halu menestyä/edetä, kuten minä..) eli hyvä ystävällinen ihminen, ei mikään tuppisuu, tykkää matkustaa ja käydä välillä ulkona kuten minä, pitää huolta itsestään, kunnostaan ja (raha-)asioista jne ja varmaan se juttu, että hän oikeasti taitaa olla minusta kiinnostunut on tietysti hyvä puoli :P Viime aikoina olen useasti pettynyt siihen, että tunteet ovat olleet vain minun puolellani ja minä olen kelvannut vain hetken viihdykkeeksi. Eli siksi varmaan tuntuu siltä että kun nyt kaikki periaatteessa on mallillaan muuten, hyvä luotettava ihminen jolla on työ, ok ulkonäkö jne pitää minusta oikeasti, niin miksi minun tunteeni, eli periaatteessa kaikista tärkein, puuttuu. Olenko vain liian kranttu? Miksei perushyvä mies kelpaa? Onko jommassa kummassa päässä aina pakko olla stop-merkki.

Nyt kun listaan hyviä puolia kuulostan mielestni joltain 55-vuotiaalta naiselta joka miettii täällä netissä pitäisikö Keijosta eroa kun ei tunne mitään sitä kohtaan, se vain tuijottaa telkkaria eikä juttele, vaikka toisaalta Keijo on hyvä ihminen, pitää huolta asioista, käy töissä... Ei sellainen riitä näin nuorena ja jo suhteen alkuun.

Tuntuu hyvältä purkaa näitä asioita hieman... Taisin ladata toiveita näihin treffeihin ja tosiaankin petyin siihen ettei sydämessä/vatsassa tuntunut sittenkään mitään. Ne pienet kipinät mitä olin näkevinäni ensitapaamisella baarissa eivät oikein olleet siellä enää vaikka yritinkin saada ne palaamaan. Jostain kumman syystä teki kuitenkin hirveästi mieli vain käpertyä miehen syliin ja nukahtaa ja unohtaa kaikki, mutta onneksi sain läheisyydenkaipuuni pidettyä aisoissa. ;)

Lue lisää

MLpalstasta

Diarrea kirjoitti:

MLpalstasta

Edelleenkään ei tarvitse lukea jos ei halua, tällaiset palstat ovat kirjoittamista varten :)

a.p. kirjoitti:

Hyvä pointti :) Hän on käsitykseni mukaan luotettava, kiltti, mukava ja ihan humoristinenkin, ihan ok itsetunnon omaava, ei mikään pleijeri tai seksin perässä oleva itsekeskeinen p*ska, eikä myöskään liian nörtti tai epävarma. Ulkonäkö on ihan ok, ei ruma eikä tosi hyvännäköinen, ruumiinrakenne ei ole oikein minun tyyppiäni. Nyt listaan lähinnä mitä huonoja puolia hänessä EI ole :D

Hän on kaikkea sitä, mitä paperilla pitäisi olla (paitsi se koulutus/työpuoli mikä nyt sinänsä on ihan mallillaan, eli käy töissä, mutta jotenkin ajattelen, että minun miehelläni tulisi olla hyvä tai ainakin JOKU koulutus ja hyvä työ/halu menestyä/edetä, kuten minä..) eli hyvä ystävällinen ihminen, ei mikään tuppisuu, tykkää matkustaa ja käydä välillä ulkona kuten minä, pitää huolta itsestään, kunnostaan ja (raha-)asioista jne ja varmaan se juttu, että hän oikeasti taitaa olla minusta kiinnostunut on tietysti hyvä puoli :P Viime aikoina olen useasti pettynyt siihen, että tunteet ovat olleet vain minun puolellani ja minä olen kelvannut vain hetken viihdykkeeksi. Eli siksi varmaan tuntuu siltä että kun nyt kaikki periaatteessa on mallillaan muuten, hyvä luotettava ihminen jolla on työ, ok ulkonäkö jne pitää minusta oikeasti, niin miksi minun tunteeni, eli periaatteessa kaikista tärkein, puuttuu. Olenko vain liian kranttu? Miksei perushyvä mies kelpaa? Onko jommassa kummassa päässä aina pakko olla stop-merkki.

Nyt kun listaan hyviä puolia kuulostan mielestni joltain 55-vuotiaalta naiselta joka miettii täällä netissä pitäisikö Keijosta eroa kun ei tunne mitään sitä kohtaan, se vain tuijottaa telkkaria eikä juttele, vaikka toisaalta Keijo on hyvä ihminen, pitää huolta asioista, käy töissä... Ei sellainen riitä näin nuorena ja jo suhteen alkuun.

Tuntuu hyvältä purkaa näitä asioita hieman... Taisin ladata toiveita näihin treffeihin ja tosiaankin petyin siihen ettei sydämessä/vatsassa tuntunut sittenkään mitään. Ne pienet kipinät mitä olin näkevinäni ensitapaamisella baarissa eivät oikein olleet siellä enää vaikka yritinkin saada ne palaamaan. Jostain kumman syystä teki kuitenkin hirveästi mieli vain käpertyä miehen syliin ja nukahtaa ja unohtaa kaikki, mutta onneksi sain läheisyydenkaipuuni pidettyä aisoissa. ;)

Lue lisää

Olet tyypillinen nainen joka haluaa suunnitella kaiken. Sä käytät järkeäsi parinvalinnassa ja toisaalta kaipaat sitä että sut isketään silleen että salamat leiskuu silmissä.

Siinä on kaksi niin eritasoista asiaa että niitä et pysty ikinä järkevästi yhdistämään. Ennemminkin sun pitäis päästä konsensukseen omien tunteidesi ja tarpeidesi järkitasolla välillä. Se ei ole kompromissi edes vaan perusasioiden äärellä olemista.

Mitä sä pohjimmiltaan tahdot elämältä ja kumppaniltasi? Mä tarkoitan, olet luetellut hienoja asioita. Oletko koskaan edes kysynyt: "Onko ne jutut tärkeitä, oikeasti tärkeitä?" - vai onko vaikka joku koulutuksen vaatiminen vain jonkinlaista sosioekonomista suunnittelua ja kenties uhraat jonkun oikeasti tärkeän asian sen takia että saisit miehen joka täyttää toissijaisen mielihalun, jonkinlaisen älyllis-esteettisen kriteerin?

Ainoa toivonkipinä oli mun mielestä tässä : "Jostain kumman syystä teki kuitenkin hirveästi mieli vain käpertyä miehen syliin ja nukahtaa ja unohtaa kaikki"

Mun mielestä toi kertoo jotain sun perustarpeesta, ja tuo on tunteiden ja järjen kannalta hyvä kompromissi. SIinä haluat jotain mikä on saavutettavissa, etsit luottamusta ja luotettavuutta. Eikö se mies edusta sellaista jos kerran haluat tuota? - "Läheisyydenkaipuuni aisoissa".... KUKA TÄÄLLÄ HARRASTAA TUNNEKONTROLLIA JA MIKSI!??!?!

Tosta vaan ei tuu mitään; anna olla ja jatka elämääsi.

Kukkomies kirjoitti:

Olet tyypillinen nainen joka haluaa suunnitella kaiken. Sä käytät järkeäsi parinvalinnassa ja toisaalta kaipaat sitä että sut isketään silleen että salamat leiskuu silmissä.

Siinä on kaksi niin eritasoista asiaa että niitä et pysty ikinä järkevästi yhdistämään. Ennemminkin sun pitäis päästä konsensukseen omien tunteidesi ja tarpeidesi järkitasolla välillä. Se ei ole kompromissi edes vaan perusasioiden äärellä olemista.

Mitä sä pohjimmiltaan tahdot elämältä ja kumppaniltasi? Mä tarkoitan, olet luetellut hienoja asioita. Oletko koskaan edes kysynyt: "Onko ne jutut tärkeitä, oikeasti tärkeitä?" - vai onko vaikka joku koulutuksen vaatiminen vain jonkinlaista sosioekonomista suunnittelua ja kenties uhraat jonkun oikeasti tärkeän asian sen takia että saisit miehen joka täyttää toissijaisen mielihalun, jonkinlaisen älyllis-esteettisen kriteerin?

Ainoa toivonkipinä oli mun mielestä tässä : "Jostain kumman syystä teki kuitenkin hirveästi mieli vain käpertyä miehen syliin ja nukahtaa ja unohtaa kaikki"

Mun mielestä toi kertoo jotain sun perustarpeesta, ja tuo on tunteiden ja järjen kannalta hyvä kompromissi. SIinä haluat jotain mikä on saavutettavissa, etsit luottamusta ja luotettavuutta. Eikö se mies edusta sellaista jos kerran haluat tuota? - "Läheisyydenkaipuuni aisoissa".... KUKA TÄÄLLÄ HARRASTAA TUNNEKONTROLLIA JA MIKSI!??!?!

Lue lisää

Kyllä, haluan suunnitella kaiken, ilman muuta. Parinvalinnassa sitä on vain vaikea tehdä, koska se perustuu tunteisiin ja niitä en voi valita. Kyllä kai jokainen haluaa ihastua eikä valita järjellä kumppania vaikka järjenkin pitää olla mukana. Eli kyllä, haluan ihastua, tulla isketyksi ehkä, ei tarvitse olla vaaleanpunaisia sydämiä ja salamoita mutta pitää tuntua siltä että tätä minä haluan, onpa ihana mies, eikä tältä, että olisipa järkevä ratkaisu, otetaan nyt hänet vaikka melkein kaikki tunteet puuttuu.

Tuosta koulutuksesta esim. Ei se olekaan niin iso juttu että se kaataisi kaiken jos olisin ihastunut, mutta nyt kun se on yksi asia muiden huonojen joukossa niin se on aika huono juttu. Tuntisin oloni epämukavaksi sellaisen miehen vieressä jolta puuttuu kunnianhimo ja ylipäätänsä sellainen ajatus että ammatti hankitaan, tulevaisuuteen panostetaan, halutaan edetä eikä ole vain tyytyväinen alepan kassaan 20 vuoden ajan. Silloin sillä miehellä ja minulla olisi niin erilainen elämännäkemys että muuten varmaan ei sovittaisi yhteen. Nytkin kaikki keskustelunyritykset minun opiskeluista, urahaaveista ja työstä meni täysin siltä ohi koska hän ei tiedä opiskelusta mitään, tai sellaisesta työstä/urasta mitä minä toivon, ja jos on lopettanut koulut yli 10 vuotta ennen minua niin väkisinkin ajatusmaailmamme jne on aika eri tasolla. Se vaan tuntui vieraalta, mutta edelleen, jonkun toisen miehen kanssa tästä ei ehkä olisi ongelma jos muut asiat toimisivat. Haluan kyllä että mieheni tekee jotain muuta kuin raahautuu työhän rahan takia ja tekee tylsää paskaduunia kun minä rakennan uraa.

Muuten en varmaan hirveästi joustaisi niistä muista toiveista, mitä minulla oli, eli luotettavuus, se että hän hoitaa hommansa, on mukava ja humoristinen ja rakastaa minua, suurinpiirtein. Sellaiset asiat ovat tärkeitä. Muut asiat kuten ulkonäkö, työ koulutus jne riippuu tilanteesta, minulla ei ole sellaista vaatimusta että pitää olla vaalea ja pitkä, mutta jos ulkonäkö jossain miehessä ärsyttää niin sitten se on ongelma, samoin kuin tuo koulutuksen täydellinen puute. Joku alhaisempi koulutus kuin minä, tai ei koulutusta mutta kunnianhimoa ja se että pyrkii johonkin ja pärjää riittää hyvin. Ja jos harrastukset menevät ihan ristiin niin se saattaa olla ongelma, mutta ei välttämättä, eli jos mies inhoaa ulkona käymistä ja matkustelua, mutta se onkin ainoa ongelmamme, niin siitä varmasti selviydyttäisiin.

Mielestäni ei voi tehdä listaa niistä asioista mitä pitää olla ja ei saa olla (jos nyt ei puhuta luotettavuudesta, päihderiippuvuudesta tai vastaavasta). Se riippuu tilanteesta ja miehestä. Toivon että kun oikea mies sattuu kohdalle niin ei tarvitse miettiä yksityiskohtia siitä tai tästä mikä kelpaa ja mikä ei. Näin on aiemmin ollut ainakin, mutta ehkä hyvät miehet on jo viety ja nyt pitää sitten vain tyytyä johonkin, mikä ei heti tunnu hyvältä...kuulostapa hirveältä...

Tiedän kaipaavani läheisyyttä, mutta en valitse miestä vain sen perusteella että muutaman drinkin jälkeen haluaisin hänen halaavan minua jotta voisin sulkea silmät ja saisin vähän läheisyyttä eikä tarvitsisi jutella hänen kanssaan ja miettiä miksi en halua tätä miestä kuitenkaan itselleni :D Varmaan vähän sama juttu kuin miksi jotkut miehet haluavat joidenkin kanssa seksiä mutta ei sitten muuta. Ei pelkkä läheisyys riitä minulle, haluan paljon enemmän.

En tiedä ymmärsinkö kommenttisi oikein. Tunnekontrollia..? Läheisyys ja luotettavuus ei kyllä millään riitä. Ne ovat hyviä asioita mutta jos kipinää ei ole, sitä tunnetta että haluaa viettää aikaa toisen kanssa niin mielestäni henkilö on väärä. Se, että hiprakassa haluaisi pienen kännihalauksen ei tarkoita juuri mitään, näin minä luulen ainakin. Voisin treffailla tätä miestä uudestaan ja ehkä päätyä halailemaan tai jotain, mutta se olisi kuitekin luultavasti vain "hyväksikäyttöä" eli en kuitenkaan tuntisi mitään häntä kohtaan enkä haluaisi edetä suhteeseen hänen kanssaan ellei tunteeni herää.

Sori tulipa pitkä teksti :)

Sulje sitten silmät kirjoitti:

Edelleenkään ei tarvitse lukea jos ei halua, tällaiset palstat ovat kirjoittamista varten :)

.

a.p. kirjoitti:

Kyllä, haluan suunnitella kaiken, ilman muuta. Parinvalinnassa sitä on vain vaikea tehdä, koska se perustuu tunteisiin ja niitä en voi valita. Kyllä kai jokainen haluaa ihastua eikä valita järjellä kumppania vaikka järjenkin pitää olla mukana. Eli kyllä, haluan ihastua, tulla isketyksi ehkä, ei tarvitse olla vaaleanpunaisia sydämiä ja salamoita mutta pitää tuntua siltä että tätä minä haluan, onpa ihana mies, eikä tältä, että olisipa järkevä ratkaisu, otetaan nyt hänet vaikka melkein kaikki tunteet puuttuu.

Tuosta koulutuksesta esim. Ei se olekaan niin iso juttu että se kaataisi kaiken jos olisin ihastunut, mutta nyt kun se on yksi asia muiden huonojen joukossa niin se on aika huono juttu. Tuntisin oloni epämukavaksi sellaisen miehen vieressä jolta puuttuu kunnianhimo ja ylipäätänsä sellainen ajatus että ammatti hankitaan, tulevaisuuteen panostetaan, halutaan edetä eikä ole vain tyytyväinen alepan kassaan 20 vuoden ajan. Silloin sillä miehellä ja minulla olisi niin erilainen elämännäkemys että muuten varmaan ei sovittaisi yhteen. Nytkin kaikki keskustelunyritykset minun opiskeluista, urahaaveista ja työstä meni täysin siltä ohi koska hän ei tiedä opiskelusta mitään, tai sellaisesta työstä/urasta mitä minä toivon, ja jos on lopettanut koulut yli 10 vuotta ennen minua niin väkisinkin ajatusmaailmamme jne on aika eri tasolla. Se vaan tuntui vieraalta, mutta edelleen, jonkun toisen miehen kanssa tästä ei ehkä olisi ongelma jos muut asiat toimisivat. Haluan kyllä että mieheni tekee jotain muuta kuin raahautuu työhän rahan takia ja tekee tylsää paskaduunia kun minä rakennan uraa.

Muuten en varmaan hirveästi joustaisi niistä muista toiveista, mitä minulla oli, eli luotettavuus, se että hän hoitaa hommansa, on mukava ja humoristinen ja rakastaa minua, suurinpiirtein. Sellaiset asiat ovat tärkeitä. Muut asiat kuten ulkonäkö, työ koulutus jne riippuu tilanteesta, minulla ei ole sellaista vaatimusta että pitää olla vaalea ja pitkä, mutta jos ulkonäkö jossain miehessä ärsyttää niin sitten se on ongelma, samoin kuin tuo koulutuksen täydellinen puute. Joku alhaisempi koulutus kuin minä, tai ei koulutusta mutta kunnianhimoa ja se että pyrkii johonkin ja pärjää riittää hyvin. Ja jos harrastukset menevät ihan ristiin niin se saattaa olla ongelma, mutta ei välttämättä, eli jos mies inhoaa ulkona käymistä ja matkustelua, mutta se onkin ainoa ongelmamme, niin siitä varmasti selviydyttäisiin.

Mielestäni ei voi tehdä listaa niistä asioista mitä pitää olla ja ei saa olla (jos nyt ei puhuta luotettavuudesta, päihderiippuvuudesta tai vastaavasta). Se riippuu tilanteesta ja miehestä. Toivon että kun oikea mies sattuu kohdalle niin ei tarvitse miettiä yksityiskohtia siitä tai tästä mikä kelpaa ja mikä ei. Näin on aiemmin ollut ainakin, mutta ehkä hyvät miehet on jo viety ja nyt pitää sitten vain tyytyä johonkin, mikä ei heti tunnu hyvältä...kuulostapa hirveältä...

Tiedän kaipaavani läheisyyttä, mutta en valitse miestä vain sen perusteella että muutaman drinkin jälkeen haluaisin hänen halaavan minua jotta voisin sulkea silmät ja saisin vähän läheisyyttä eikä tarvitsisi jutella hänen kanssaan ja miettiä miksi en halua tätä miestä kuitenkaan itselleni :D Varmaan vähän sama juttu kuin miksi jotkut miehet haluavat joidenkin kanssa seksiä mutta ei sitten muuta. Ei pelkkä läheisyys riitä minulle, haluan paljon enemmän.

En tiedä ymmärsinkö kommenttisi oikein. Tunnekontrollia..? Läheisyys ja luotettavuus ei kyllä millään riitä. Ne ovat hyviä asioita mutta jos kipinää ei ole, sitä tunnetta että haluaa viettää aikaa toisen kanssa niin mielestäni henkilö on väärä. Se, että hiprakassa haluaisi pienen kännihalauksen ei tarkoita juuri mitään, näin minä luulen ainakin. Voisin treffailla tätä miestä uudestaan ja ehkä päätyä halailemaan tai jotain, mutta se olisi kuitekin luultavasti vain "hyväksikäyttöä" eli en kuitenkaan tuntisi mitään häntä kohtaan enkä haluaisi edetä suhteeseen hänen kanssaan ellei tunteeni herää.

Sori tulipa pitkä teksti :)

Lue lisää

No enhän mä oikeasti mitään tiedä, kunhan laitan sulta aivosoluja liikkeelle ja koitan taikoa uusia näkökulmia asioihin joista minulla ei ole hajuakaan ;-)

Kyllä sä tiedät itse parhaiten lopultakin, mutta kun tulet tänne raportoimaan niin koitetaan sit palvella parhaamme mukaan... :)

Kukkomies kirjoitti:

No enhän mä oikeasti mitään tiedä, kunhan laitan sulta aivosoluja liikkeelle ja koitan taikoa uusia näkökulmia asioihin joista minulla ei ole hajuakaan ;-)

Kyllä sä tiedät itse parhaiten lopultakin, mutta kun tulet tänne raportoimaan niin koitetaan sit palvella parhaamme mukaan... :)

Lue lisää

Juu tiedän, on tosi hyvä juttu että kyseenalaistat tai kommentoit koska sehän juuri saa minut/meidät miettimään asioita mitä en muuten ehkä ajattelisi, kiitos sulle siitä että olet aina jotenkin järkevä tällä palstalla ja keskustelet ihmisten kanssa erilaisista jutuista ja vieläpä järkevästi, I'm a huge fan ;)

TOIVON tietysti, että kun se oikea (tai siis joku heistä) tulee eteen niin asia on melko selvä, tai sanotaanko ettei tarvitse tyytyä siihen ja tähän ja tuohon vaan sitten tietää kuitenkin sen verran varmasti että haluaa olla tuon miehen lähellä niin paljon ja niin usein (eikä vain känniläheisyydenkaipuusta) haluaa jutella, kuulla hänestä ja kertoa itsestään ja viettää aikaa yhdessä jnejnejne. Silloin TOIVON ettei tarvitse tyytyä mihinkään erityiseen, vaan päällimmäinen tunne on että tätä minä haluan. En kuitenkaan voi tietää tuleeko näin ikinä tapahtumaan, eli mietin tietysti vaadinko liikaa, toivonko liikaa, enkö tule kuitenkaan tapaamaan parempaa/sopivampaa miestä ennen kuin täytän 40 ja lastentekoikä on jo ohi :D Who knows taas...

Mutta niin, voiko vaikuttaa omaan ihastumiseen, voisinko nyt kaikesta huolimatta tietoisesti ihastua tähän treffaamani mieheen? Miten saa toivomukset vähennettyä, jotta riittäisi vaikka vain luotettavuus ja muut tarpeelliset piirteet eikä koulutuksella jne olisi yhtään mitään väliä ikinä? Siihen tarvittaisiin varmaan aika paljon harjoitusta ja terapiaa tai jotain. Olisihan se kätevää, ja joskus pelkää tietysti että tunteet eivät koskan kohtaa vaan tämä yksipuolinen ihastus jatkuu, joko häneltä tai minulta puuttuu tunteet. Ei sitä voi koskaan tietää. Mutta jos onnistuisi ihastumaan keneen tahansa niin ainakin tietäisi ettei jää yksin :) Se tässä elämässä pelottaa minua eniten, että jää yksin. Siksi varmaankin tämä sinkkuus stressaa minua, joskus enemmän joskus vähemmän, ja toivon joka kerralla, että tunteet kävisi yhteen ja pitäisimme toisillemme seuraa loppuelämän mieluiten. Välillä nämä ajatukset ovat enemmän pinnalla kuin toiste.

Ei tainnut olla Mr Big kyseessä tälläkään kertaa, nyt pitää vain kertoa se hänelle jollain lailla... Tai sitten käyn vielä treffeillä ja saan ainakin pari halausta :P

a.p. kirjoitti:

Juu tiedän, on tosi hyvä juttu että kyseenalaistat tai kommentoit koska sehän juuri saa minut/meidät miettimään asioita mitä en muuten ehkä ajattelisi, kiitos sulle siitä että olet aina jotenkin järkevä tällä palstalla ja keskustelet ihmisten kanssa erilaisista jutuista ja vieläpä järkevästi, I'm a huge fan ;)

TOIVON tietysti, että kun se oikea (tai siis joku heistä) tulee eteen niin asia on melko selvä, tai sanotaanko ettei tarvitse tyytyä siihen ja tähän ja tuohon vaan sitten tietää kuitenkin sen verran varmasti että haluaa olla tuon miehen lähellä niin paljon ja niin usein (eikä vain känniläheisyydenkaipuusta) haluaa jutella, kuulla hänestä ja kertoa itsestään ja viettää aikaa yhdessä jnejnejne. Silloin TOIVON ettei tarvitse tyytyä mihinkään erityiseen, vaan päällimmäinen tunne on että tätä minä haluan. En kuitenkaan voi tietää tuleeko näin ikinä tapahtumaan, eli mietin tietysti vaadinko liikaa, toivonko liikaa, enkö tule kuitenkaan tapaamaan parempaa/sopivampaa miestä ennen kuin täytän 40 ja lastentekoikä on jo ohi :D Who knows taas...

Mutta niin, voiko vaikuttaa omaan ihastumiseen, voisinko nyt kaikesta huolimatta tietoisesti ihastua tähän treffaamani mieheen? Miten saa toivomukset vähennettyä, jotta riittäisi vaikka vain luotettavuus ja muut tarpeelliset piirteet eikä koulutuksella jne olisi yhtään mitään väliä ikinä? Siihen tarvittaisiin varmaan aika paljon harjoitusta ja terapiaa tai jotain. Olisihan se kätevää, ja joskus pelkää tietysti että tunteet eivät koskan kohtaa vaan tämä yksipuolinen ihastus jatkuu, joko häneltä tai minulta puuttuu tunteet. Ei sitä voi koskaan tietää. Mutta jos onnistuisi ihastumaan keneen tahansa niin ainakin tietäisi ettei jää yksin :) Se tässä elämässä pelottaa minua eniten, että jää yksin. Siksi varmaankin tämä sinkkuus stressaa minua, joskus enemmän joskus vähemmän, ja toivon joka kerralla, että tunteet kävisi yhteen ja pitäisimme toisillemme seuraa loppuelämän mieluiten. Välillä nämä ajatukset ovat enemmän pinnalla kuin toiste.

Ei tainnut olla Mr Big kyseessä tälläkään kertaa, nyt pitää vain kertoa se hänelle jollain lailla... Tai sitten käyn vielä treffeillä ja saan ainakin pari halausta :P

Lue lisää

No mä olen ainakin ikäännyttyäni ja osani pettymyksistä saatuani päätynyt tilaan jossa kaipaan sitä että havainnoin ihmisiä pidemmältä ajanjaksolta ja haistelen sitä että miten he suhtautuu minuun ja omiin heikkouksiini joita munkin kaltaisella superääliöllä on oiva kasa... niin nykyisin se ihastuksentunne ei edes synny missään ensikontaktissa laisinkaan ketään kohtaan. Mä ihmettelisin valtavasti että mikä helvetti on vialla jos tuntisin "perhosia vatsassa".

Ennemminkin sellainen ihminen alkaa herättää mussa aina vain enenevää ihastuksentunnetta ja syvempiä tunteita joka osoittaa tietynlaista jatkuvuutta, jaksaa aina jotenkin "palata asiaan" tai mitenkähän sen selittäisi... saada sellainen tietynlainen yhteys minuun. En odota salamaa kirkkaalta taivaalta, vaan ennemminkin sellaista hiipivää lämpöä. Näissä tapauksissa välillä voi tuntua että se toinen ei ole mitään, mitenkään tai kukaan mutta jotenkin se aina vain muuttuu takaisin sinne että "voi kyllä sittenkin" - kunnes alkaa luottamaan siihen että tästä mä tykkään jatkossakin vaikka välillä toi onkin ihan pelle. Silloin niitä heikkouksiakin siedän ainakin minä paremmin. Äkki-ihastuksissa jotkut ihan järjettömätkin jutut voi alkaa häiritseen... ja se on yksi syy miksi mä koen että se ei oo oikee tapa valkata matkakumppaneitaan.

Toisaalta, mä ehkä sitten olenkin aivan erilainen kuin sinä ja samaistuin enemmän tuohon mieheen, joten sikäli en lähtisi liikaa miettimään myöskään onko itsessä vikaa tai voiko itselleen tehdä jotain... Kuitenkin "vaarana" on se yksinjääminen, ja väitän että sen takia on sekin riski että heittätyy jossain vaiheessa sinne "kuka tahansa kelpaa" asetukseen ja sitten saattaa löytää itsensä ihan kenen kanssa tahansa ja luultavasti se onkin sitten huonompi valinta kuin tämä ehdokas. Pitäisi kai saada tilastoitua jonkinlainen suhteen alkuhuuman ja ihastuksen määrä vs. todelliset onnistumiset suhteissa että tietäisi onko raju ihastuminen oikeasti hyödyllistä vaikka kivaa se onkin. Kenties se on hyvä tapa, kenties se vaihtelee yksilöttäin mikä kenetkin perille saattaa.

"Mutta niin, voiko vaikuttaa omaan ihastumiseen, voisinko nyt kaikesta huolimatta tietoisesti ihastua tähän treffaamani mieheen?"

Ei ainakaan yrittämällä. Mihin me ihmisissä ihastutaan pitkällä linjalla? Ainakin ihastuminen mulla vaatii jatkuvuutta, sitä että mä alan luottaa siihen ihmiseen ja että hän sietää mua, ja opin tunteen ja hahmottaan muutakin kuin vain sitä "ensitapaamisen kiiltoa". Mun ihastukset vaatii jonkinlaista läsnäoloa, pidempää toimintaa. Viehätys voi syntyä hetkessä toki ja siihen liittyy nyt aika olennaisesti pärstäkertoimet ja erilaiset strategiset mitat yhdistettynä viekoittelevaan hymyyn... mutta se onkin eri asia ja eri tarina... Yrittää voit ihastumista yksinkertaisesti antamalla aikaa. Pistä hänet mahdollinen-ystävä-teemaan ja katso kestääkö hän aikaa, sillä ajatuksella että voihan hänet poimia sieltä poiskin jos siltä joskus tuntuu. Silloin voitte tutustua rauhassa... ja näin sivustakatsojana se on hänellekin armeliainta koska sua ei nyt välttämättä tosiaan kiinnosta näillä puheilla. Silloin hän saa tietynlaisen mahdollisuuden olla "yllätys" jos sellainen hän on, mutta toisaalta itse et lupaa mitään ihmeellistä - vain elät elämääsi ja tallot muita mahdollisimman vähän.

"I'm a huge fan ;)"

Thanks, I prefer thin ones but you can always blow me... ;-D

Kukkomies kirjoitti:

No mä olen ainakin ikäännyttyäni ja osani pettymyksistä saatuani päätynyt tilaan jossa kaipaan sitä että havainnoin ihmisiä pidemmältä ajanjaksolta ja haistelen sitä että miten he suhtautuu minuun ja omiin heikkouksiini joita munkin kaltaisella superääliöllä on oiva kasa... niin nykyisin se ihastuksentunne ei edes synny missään ensikontaktissa laisinkaan ketään kohtaan. Mä ihmettelisin valtavasti että mikä helvetti on vialla jos tuntisin "perhosia vatsassa".

Ennemminkin sellainen ihminen alkaa herättää mussa aina vain enenevää ihastuksentunnetta ja syvempiä tunteita joka osoittaa tietynlaista jatkuvuutta, jaksaa aina jotenkin "palata asiaan" tai mitenkähän sen selittäisi... saada sellainen tietynlainen yhteys minuun. En odota salamaa kirkkaalta taivaalta, vaan ennemminkin sellaista hiipivää lämpöä. Näissä tapauksissa välillä voi tuntua että se toinen ei ole mitään, mitenkään tai kukaan mutta jotenkin se aina vain muuttuu takaisin sinne että "voi kyllä sittenkin" - kunnes alkaa luottamaan siihen että tästä mä tykkään jatkossakin vaikka välillä toi onkin ihan pelle. Silloin niitä heikkouksiakin siedän ainakin minä paremmin. Äkki-ihastuksissa jotkut ihan järjettömätkin jutut voi alkaa häiritseen... ja se on yksi syy miksi mä koen että se ei oo oikee tapa valkata matkakumppaneitaan.

Toisaalta, mä ehkä sitten olenkin aivan erilainen kuin sinä ja samaistuin enemmän tuohon mieheen, joten sikäli en lähtisi liikaa miettimään myöskään onko itsessä vikaa tai voiko itselleen tehdä jotain... Kuitenkin "vaarana" on se yksinjääminen, ja väitän että sen takia on sekin riski että heittätyy jossain vaiheessa sinne "kuka tahansa kelpaa" asetukseen ja sitten saattaa löytää itsensä ihan kenen kanssa tahansa ja luultavasti se onkin sitten huonompi valinta kuin tämä ehdokas. Pitäisi kai saada tilastoitua jonkinlainen suhteen alkuhuuman ja ihastuksen määrä vs. todelliset onnistumiset suhteissa että tietäisi onko raju ihastuminen oikeasti hyödyllistä vaikka kivaa se onkin. Kenties se on hyvä tapa, kenties se vaihtelee yksilöttäin mikä kenetkin perille saattaa.

"Mutta niin, voiko vaikuttaa omaan ihastumiseen, voisinko nyt kaikesta huolimatta tietoisesti ihastua tähän treffaamani mieheen?"

Ei ainakaan yrittämällä. Mihin me ihmisissä ihastutaan pitkällä linjalla? Ainakin ihastuminen mulla vaatii jatkuvuutta, sitä että mä alan luottaa siihen ihmiseen ja että hän sietää mua, ja opin tunteen ja hahmottaan muutakin kuin vain sitä "ensitapaamisen kiiltoa". Mun ihastukset vaatii jonkinlaista läsnäoloa, pidempää toimintaa. Viehätys voi syntyä hetkessä toki ja siihen liittyy nyt aika olennaisesti pärstäkertoimet ja erilaiset strategiset mitat yhdistettynä viekoittelevaan hymyyn... mutta se onkin eri asia ja eri tarina... Yrittää voit ihastumista yksinkertaisesti antamalla aikaa. Pistä hänet mahdollinen-ystävä-teemaan ja katso kestääkö hän aikaa, sillä ajatuksella että voihan hänet poimia sieltä poiskin jos siltä joskus tuntuu. Silloin voitte tutustua rauhassa... ja näin sivustakatsojana se on hänellekin armeliainta koska sua ei nyt välttämättä tosiaan kiinnosta näillä puheilla. Silloin hän saa tietynlaisen mahdollisuuden olla "yllätys" jos sellainen hän on, mutta toisaalta itse et lupaa mitään ihmeellistä - vain elät elämääsi ja tallot muita mahdollisimman vähän.

"I'm a huge fan ;)"

Thanks, I prefer thin ones but you can always blow me... ;-D

Lue lisää

Minulla taas ihastuminen/viehätys tapahtuu kyllä melko nopeasti, tai ainakin sellainen fiilis että toihan on mukavan oloinen, josta se sitten syvenee. Jos alkuun on sellainen tunne että nojoo niin se ei tähän asti ainakaan ole ikinä siitä muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan, lähinnä alkaa kaikki yritykset ahdistaa. Ehkä sen voisi oppia, että unohtaa omat ahdistukset ja hyväksyy sellaisia asioita mitkä nyt tuntuu vastanmielisiltä, mutta tuskin tulisin itse ainakaan ikinä siihen menemään :)

Juuri tuota jatkuvuutta tarkoitankin sillä että haluaa palata asiaan, nähdä taas, jaksaa kertoa itsestään ja kuulla toisesta enemmän ja enemmän. Tämän miehen kanssa melkein tuli sellainen olo etten halunnut kertoa lisää itsestäni koska en tuntenut häneen sellaista yhteyttä mitä toivoin, ja normaalisti jos viihdyn jossakin suuni käy koko ajan. Silti meillä oli suurimmilta osin ihan kivaa, mutta se flirtti, se tunne että jee olen tämän miehen kanssa täällä, haluan tietää hänestä kaiken ja meillä on X, X ja X yhteistä, se puuttui. Tai edes jonkinlainen syvempi innostus ja hyvän olon tunne hänen seurassaan. Ei sen tarvitse olla täysin äkki-ihastuminen, ehkä tuo viehätys onkin parempi sana sille, mistä puhun. Olen samaa mieltä siitä että äkki-ihastus voi kostautua myöhemmin kun asiat mitkä ei aiemmin nähnytkään alkaa häiritä, mutta jotain pitää alusta lähtien jo tuntea, jotain enemmän kuin että on kelpo ihminen ja kelpaisi läheisyydenkaipuun poistajaksi mutta saisi sitten lähteä :D Vain se tunne että tuon haluan nähdä uudestaan riittäisi jo. Nyt on sellainen epämukava olo että mitä mä teen jos se soittaa...ei siis hyvä.

Minä lähinnä ahdistun sellaisista tilanteista missä mies on hyvin kiinnostunut ja palaa asiaan uudelleen ja uudelleen mutta minä en tunne mitään erikoisempaa, se ahdistaa nopeasti niin paljon etten voi kyseistä tyyppiä nähdäkään enää. Jos taas itse olen hyvin kiinnostunut niin hänen kiihkeä kiinnostuksensa ei ollenkaan haittaa. En siis voisi pikkuhiljaa ihastua ihmiseen joka viekottelee minua pitkän ajan tai "jaksaa tavata uudelleen ja uudelleen" ellen alusta asti ole hänestäkin kiinnostunut. Voisin sanoa että tunsin viehästystä tähän tyyppiin kun ensimmäistä kertaa tavattiin, mutta olisko ne parit drinkit kuitenkin vaikuttaneet liikaa asiaan silloin, nyt en tuntenut enää samaa ja nyt oli varmasti muutenkin potissa enemmän (silloinhan en ehkä katsonutkaan häntä suoranaisesti seurustelumielessä) ja odotuksia paljon enemmän, joten pettymyshän seurasi.

Joku kutsuu sinua varman tosi pinnalliseksi kun puhut pärstäkertoimista ja strategisista mitoista (90-60-90, not huge?) mutta olen täysin samaa mieltä, ulkonäöllä on väliä, haluanhan tuntea vetoa mieheeni enkä rumaan perusjunttiin sellaista tuntisi.

""I'm a huge fan ;)"
Thanks, I prefer thin ones but you can always blow me... ;-D "
Erästä suosittua tv-persoona lainataakseni: elä käy ehottelee :O ;)

a.p. kirjoitti:

Minulla taas ihastuminen/viehätys tapahtuu kyllä melko nopeasti, tai ainakin sellainen fiilis että toihan on mukavan oloinen, josta se sitten syvenee. Jos alkuun on sellainen tunne että nojoo niin se ei tähän asti ainakaan ole ikinä siitä muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan, lähinnä alkaa kaikki yritykset ahdistaa. Ehkä sen voisi oppia, että unohtaa omat ahdistukset ja hyväksyy sellaisia asioita mitkä nyt tuntuu vastanmielisiltä, mutta tuskin tulisin itse ainakaan ikinä siihen menemään :)

Juuri tuota jatkuvuutta tarkoitankin sillä että haluaa palata asiaan, nähdä taas, jaksaa kertoa itsestään ja kuulla toisesta enemmän ja enemmän. Tämän miehen kanssa melkein tuli sellainen olo etten halunnut kertoa lisää itsestäni koska en tuntenut häneen sellaista yhteyttä mitä toivoin, ja normaalisti jos viihdyn jossakin suuni käy koko ajan. Silti meillä oli suurimmilta osin ihan kivaa, mutta se flirtti, se tunne että jee olen tämän miehen kanssa täällä, haluan tietää hänestä kaiken ja meillä on X, X ja X yhteistä, se puuttui. Tai edes jonkinlainen syvempi innostus ja hyvän olon tunne hänen seurassaan. Ei sen tarvitse olla täysin äkki-ihastuminen, ehkä tuo viehätys onkin parempi sana sille, mistä puhun. Olen samaa mieltä siitä että äkki-ihastus voi kostautua myöhemmin kun asiat mitkä ei aiemmin nähnytkään alkaa häiritä, mutta jotain pitää alusta lähtien jo tuntea, jotain enemmän kuin että on kelpo ihminen ja kelpaisi läheisyydenkaipuun poistajaksi mutta saisi sitten lähteä :D Vain se tunne että tuon haluan nähdä uudestaan riittäisi jo. Nyt on sellainen epämukava olo että mitä mä teen jos se soittaa...ei siis hyvä.

Minä lähinnä ahdistun sellaisista tilanteista missä mies on hyvin kiinnostunut ja palaa asiaan uudelleen ja uudelleen mutta minä en tunne mitään erikoisempaa, se ahdistaa nopeasti niin paljon etten voi kyseistä tyyppiä nähdäkään enää. Jos taas itse olen hyvin kiinnostunut niin hänen kiihkeä kiinnostuksensa ei ollenkaan haittaa. En siis voisi pikkuhiljaa ihastua ihmiseen joka viekottelee minua pitkän ajan tai "jaksaa tavata uudelleen ja uudelleen" ellen alusta asti ole hänestäkin kiinnostunut. Voisin sanoa että tunsin viehästystä tähän tyyppiin kun ensimmäistä kertaa tavattiin, mutta olisko ne parit drinkit kuitenkin vaikuttaneet liikaa asiaan silloin, nyt en tuntenut enää samaa ja nyt oli varmasti muutenkin potissa enemmän (silloinhan en ehkä katsonutkaan häntä suoranaisesti seurustelumielessä) ja odotuksia paljon enemmän, joten pettymyshän seurasi.

Joku kutsuu sinua varman tosi pinnalliseksi kun puhut pärstäkertoimista ja strategisista mitoista (90-60-90, not huge?) mutta olen täysin samaa mieltä, ulkonäöllä on väliä, haluanhan tuntea vetoa mieheeni enkä rumaan perusjunttiin sellaista tuntisi.

""I'm a huge fan ;)"
Thanks, I prefer thin ones but you can always blow me... ;-D "
Erästä suosittua tv-persoona lainataakseni: elä käy ehottelee :O ;)

Lue lisää

Minkä ikäinen muuten olet Kukkomies?

a.p. kirjoitti:

Minkä ikäinen muuten olet Kukkomies?

Mitä tuohon kemiapuoleen tulee niin mun mielestä etanolipohjainen kemia on sitä petollisinta...

Olen 34.

Ja valtava tuuletin kelpaa aina vilvoitteluun ;-D