Onko helluntailaiset kiinnostuneet evankeliomistyöstä? Ennen muistan kun iltaisin kaupungilla oli innokkaita helluntainuoria, jotka tahtoivat lukea raamattua ja evankelioida. Heitä oli ihan mukava tavata. Voi heitä toki nyttenkin olla, mutta itse en ole enää iltaisin ulkona?
Evankeliominen
80 luvulla
6154
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä vähemmin kuin silloin, mutta on heitä. Tapasin jokin aika sitten eräällä Vantaan torilla nuorisoryhmän, jotka lauloivat Jeesuksesta, jakoivat traktaatteja ja kutsuivat kokoukseen.
Huomasin, että vain harva pysähtyi kuulemaan nuorten esittämiä lauluja ja usea ohikulkija torjui ottamasta traktaattia vastaan. Joku otti traktaatin vastaan ilmeisesti kohteliaisuussyistä, koska näin heidän pudottavan traktaatin kädestään jo torin laidalla sitä lukematta tai vain vilkaistuaan.
Jumala tietää pysähtyikö kukaan vakavasti miettimään suhdettaan Jeesukseen. Etsikö kukaan lukemansa ja kuulemansa tähden pelastusta ja syntien anteeksiantamusta? Näissä julkisissa tilanteissa on ratkaisevaa se, palaako Herran sytyttämä tuli nuorten sydämessä? Sellainen tuli, joka tarttuu kuulijaan ja herättää pelastuksen totisen kaipuun. Jos herättää niin "anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan". Näin lupasi Herra Jeesus.
Suokoon Herra armonsa, että Jumalan tulesta syttyneitä nuoria, aikuisia ja vanhuksia astuisi vielä Jumalan elopellolle, jossa vilja on valmistunut leikattavaksi. Työmiehiä tarvitaan.
voi astua ilman kitaraa, lankanuottitelinettä ja traktaattejakin. 1980 -luku kun on jo kaukana takanapäin.
Nyt mennään ihmisten pariin vähän eri tavoin kuin 80 luvulla. Enää ei noin suora toiminta ehken ole kaikkein paras tapa toimia. Toki evankeliomislauluja ja puheita nytkin tarvitaan, mutta pitää mennä enemmän ihmisten tasolle. Osallistua jokapäiväiseen elämään ja osata jutella kaikesta muusta. Kun sitten on vasta puolelta saatu hyväksyntä lähestymiseen, voi alkaa evankelioida koko ajan toista kunnioittaen. Ei missään tapauksessa hyökäten ja tuomiten. Itse olen saanut keskustella paljon ihmisten kanssa myös hengellisistä asioista, mutta en koskaan ole yrittänyt tuputtaa mitään väkisin. Kun keskustellaan kaikesta muusta, niin ajan oloon keskustelut monesti kääntyvät hengellisiin asioihinkin. Kun vastaan otto on valmis, niin siihen on sitten hyvä kertoilla kokemuksensa ja uskon elämän ihanuudesta. Taatusti on kuuntelijoita ja kyselijöitä. Kokemuksesta sen tiedän.
Totta. Itse ennen uskoon tuloani jouduin tällaisen "yleinen syyttäjä"-evankelistan uhriksi. Hän kertoi minulle (silloin 14-vuotiaalle tyttöselle) suu vaahdossa, että olen menossa helvettiin ja minun täytyy antaa elämäni Jeesukselle. Otin häneltä sitten vastaan luettavaa, jota hän tarjosi, koska en uskaltanut kieltäytyä. Päätin, että jos uskovaiset ovat tuollaisia, niin en halua ikinä tulla uskoon. Mutta toisin kävi.
Paria vuotta myöhemmin tulin sitten uskoon ja sattuman kautta ajauduin tuohon seurakuntaan, jossa tämä henkilö oli jäsenenä. Eräässä kokouksessa sitten todistin uskoontulostani ja eikö tuo ihminen bongannut minut myöhemmin eteisessä. Hän oli sitä mieltä, että olin hänen ansiostaan tullut uskoon. Noooh, enpä halunnut vanhalta ihmiseltä ottaa hänen iloaan... ;D Olin tuossa seurakunnassa muutamia vuosia jäsenenä, kunnes sitten muutin pois paikkakunnalta.
Kerrankin olemme samaa mieltä! Vielä kun muistatte, että jalkakäytävä ei ole mikään uskovien "elopelto" vaan yleinen kulkuväylä.
jos Jeesuksen ohjeita muistellaan, niin olisi hyvä ilosanomaa olisi tarpeen feissata kaikkialla. Eri asia sitten on, kuinka toimiktaan, jotta viesti menisi perille.