Venäjälle Kylmän sodan sotilasjärjestön NATO:n laajeneminen rahoilleen on Uhkatekijä
Venäjän tuoreessa sotilasdoktriinissa pidetään kaikkein tärkeimpänä uhkatekijänä Naton laajenemista, sanoo Ulkomaan politiikan tutkimusta rahoittavan säätiön johtaja Markku Salomaa (HS. 14.02)
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti federaation turvallisuusneuvostossa 5. helmikuuta vahvistaneensa valtion uusimman sotilasdoktriinin, joka ulottuu vuoteen 2020. Doktriini on presidentin asetus (ukaz), joka sitoo poliittista johtoa ja asevoimien johtoa lainomaisesti. Sitä voidaan muuttaa vain uudella doktriinilla.
Samassa yhteydessä Medvedev hyväksyi toisenkin asiakirjan, jonka tekstiä ei kuitenkaan julkistettu. Asiakirja määrittää Venäjän valtion "ydinaseilla hillitsemisen" politiikan vuoteen 2020. Tällä Venäjä tarkoittaa samaa kuin länsi ydinaseiden pelotteella.
Venäjän uusi doktriini ei osoita juuri minkäänlaista muutosta aiempaan verrattuna vaan päinvastoin vahvistaa jatkuvuutta. Jatkuvuudella Medvedev ja pääministeri Vladimir Putin hakevat selvästi tukea asevoimien johdolta. Viime vuosina Venäjän sotilaspolitiikkaa on leimannut jopa valtataistelu Kremlin ja kenraalikunnan välillä. Asevoimat ovat nyt saaneet tahtonsa läpi: vanhat viholliskuvat säilytetään.
Tilanne hämmentää lännen johtoa. Länsi on kohta 20 vuotta sitten luopunut kylmän sodan viholliskuvista ja asetelmasta. Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato ei ole enää pitkään aikaan valmistautunut kriisiin, saati avoimeen konfliktiin venäläisten kanssa.
Venäjän doktriiniasiakirjaa ei jaeta enää neuvostoajan tapaan erikseen sotilaspoliittiseen osaan ja sotilastekniseen osaan. Käsitteet ovat silti samoja. Venäjä ei puhu puolustuspolitiikasta tai turvallisuuspolitiikasta vaan sotilaspolitiikasta.
Asiakirjassa on neljä osiota: yleiset teesit, sotilaallinen turvallisuus ja uhat, sotilaspolitiikka sekä puolustuksen sotilastaloudellinen turvaaminen.
Doktriiniasiakirja on kuvaus Venäjän federaation ulkoisista uhista ja keinoista ratkaista ne. Valikoima koostuu asteittain voimistuvista poliittisista ja sotilastoimista, joiden toisessa ääripäässä on maailmanlaajuinen ydinsota.
Yleisissä teeseissä luokitellaan tulevaisuuden uhat ja konfliktit vuoteen 2020 asti. Sodat jaetaan edelleen paikallisiin, alueellisiin sekä massiivisiin valtioryhmien tai liittoumien välisiin maailmanlaajuisiin sotiin.
Toisessa osassa on luetteloitu ulkoiset sotilaalliset vaaratekijät aakkosten mukaisessa prioriteettijärjestyksessä. Natoon liittyvät uhkakuvat on nostettu kärkeen a–g-luokan prioriteeteiksi. Aivan ensimmäiseksi uhaksi kuvataan Naton laajeneminen Venäjän rajoille ja Naton infrastruktuurin ulottuminen Venäjän rajojen välittömään läheisyyteen. Erityisesti mainitaan Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän komponentit.
Esimerkiksi kansainvälinen terrorismi saa Venäjän doktriinissa vasta k-luokan prioriteetin. Ajankohtaisten konfliktien ominaispiirteeksi mainitaan se, että niissä sovelletaan niin sotilaallista voimaa kuin ei-sotilaallisiakin keinoja.
Lisäksi todetaan, että ydinaseet säilyttävät asemansa tärkeänä tekijänä (faktorina) massiivisessa sodassa ja alueellisessa sodassa.
Ydinaseiden käyttöehdoissa todetaan myös ensikäytön oikeutus: "Venäjä varaa itselleen oikeuden käyttää ydinaseita vastauksena ydinaseiden tai muiden joukkotuhoaseiden käyttöön itseään tai liittolaisiaan vastaan ja sellaisen tavanomaisin asein tehdyn hyökkäyksen tapauksessa, joka vaarantaa valtion olemassaolon. Päätöksen ydinaseiden käytöstä tekee Venäjän federaation presidentti."
Käytännössä Venäjä voi tulkita kaikkien itseään vastaan kohdistuvien hyökkäysten – tulivatpa ne liittoutuneiden tai liittoutumattomien taholta – oikeuttavan käyttämään ydinaseita, jos hyökkäys kohdistuu valtion elintärkeitä etuja vastaan.
Venäjän presidentillä on tähän myös välineet: viime vuoden lopulla Venäjän kolmesta aselajista koostuva "ydinasetriadi" oli täysin iskukunnossa.
Kirjoittaja on dosentti joka johtaa Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiötä ja rahoitusta.
Venäjän tuoreessa sotilasdoktriinissa pidetään kaikkein tärkeimpänä uhkatekijänä Naton laajenemista, sanoo Ulkomaan politiikan tutkimusta rahoittavan säätiön johtaja Markku Salomaa (HS. 14.02)
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti federaation turvallisuusneuvostossa 5. helmikuuta vahvistaneensa valtion uusimman sotilasdoktriinin, joka ulottuu vuoteen 2020. Doktriini on presidentin asetus (ukaz), joka sitoo poliittista johtoa ja asevoimien johtoa lainomaisesti. Sitä voidaan muuttaa vain uudella doktriinilla.
Samassa yhteydessä Medvedev hyväksyi toisenkin asiakirjan, jonka tekstiä ei kuitenkaan julkistettu. Asiakirja määrittää Venäjän valtion "ydinaseilla hillitsemisen" politiikan vuoteen 2020. Tällä Venäjä tarkoittaa samaa kuin länsi ydinaseiden pelotteella.
Venäjän uusi doktriini ei osoita juuri minkäänlaista muutosta aiempaan verrattuna vaan päinvastoin vahvistaa jatkuvuutta. Jatkuvuudella Medvedev ja pääministeri Vladimir Putin hakevat selvästi tukea asevoimien johdolta. Viime vuosina Venäjän sotilaspolitiikkaa on leimannut jopa valtataistelu Kremlin ja kenraalikunnan välillä. Asevoimat ovat nyt saaneet tahtonsa läpi: vanhat viholliskuvat säilytetään.
Tilanne hämmentää lännen johtoa. Länsi on kohta 20 vuotta sitten luopunut kylmän sodan viholliskuvista ja asetelmasta. Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato ei ole enää pitkään aikaan valmistautunut kriisiin, saati avoimeen konfliktiin venäläisten kanssa.
Venäjän doktriiniasiakirjaa ei jaeta enää neuvostoajan tapaan erikseen sotilaspoliittiseen osaan ja sotilastekniseen osaan. Käsitteet ovat silti samoja. Venäjä ei puhu puolustuspolitiikasta tai turvallisuuspolitiikasta vaan sotilaspolitiikasta.
Asiakirjassa on neljä osiota: yleiset teesit, sotilaallinen turvallisuus ja uhat, sotilaspolitiikka sekä puolustuksen sotilastaloudellinen turvaaminen.
Doktriiniasiakirja on kuvaus Venäjän federaation ulkoisista uhista ja keinoista ratkaista ne. Valikoima koostuu asteittain voimistuvista poliittisista ja sotilastoimista, joiden toisessa ääripäässä on maailmanlaajuinen ydinsota.
Yleisissä teeseissä luokitellaan tulevaisuuden uhat ja konfliktit vuoteen 2020 asti. Sodat jaetaan edelleen paikallisiin, alueellisiin sekä massiivisiin valtioryhmien tai liittoumien välisiin maailmanlaajuisiin sotiin.
Toisessa osassa on luetteloitu ulkoiset sotilaalliset vaaratekijät aakkosten mukaisessa prioriteettijärjestyksessä. Natoon liittyvät uhkakuvat on nostettu kärkeen a–g-luokan prioriteeteiksi. Aivan ensimmäiseksi uhaksi kuvataan Naton laajeneminen Venäjän rajoille ja Naton infrastruktuurin ulottuminen Venäjän rajojen välittömään läheisyyteen. Erityisesti mainitaan Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän komponentit.
Esimerkiksi kansainvälinen terrorismi saa Venäjän doktriinissa vasta k-luokan prioriteetin. Ajankohtaisten konfliktien ominaispiirteeksi mainitaan se, että niissä sovelletaan niin sotilaallista voimaa kuin ei-sotilaallisiakin keinoja.
Lisäksi todetaan, että ydinaseet säilyttävät asemansa tärkeänä tekijänä (faktorina) massiivisessa sodassa ja alueellisessa sodassa.
Ydinaseiden käyttöehdoissa todetaan myös ensikäytön oikeutus: "Venäjä varaa itselleen oikeuden käyttää ydinaseita vastauksena ydinaseiden tai muiden joukkotuhoaseiden käyttöön itseään tai liittolaisiaan vastaan ja sellaisen tavanomaisin asein tehdyn hyökkäyksen tapauksessa, joka vaarantaa valtion olemassaolon. Päätöksen ydinaseiden käytöstä tekee Venäjän federaation presidentti."
Käytännössä Venäjä voi tulkita kaikkien itseään vastaan kohdistuvien hyökkäysten – tulivatpa ne liittoutuneiden tai liittoutumattomien taholta – oikeuttavan käyttämään ydinaseita, jos hyökkäys kohdistuu valtion elintärkeitä etuja vastaan.
Venäjän presidentillä on tähän myös välineet: viime vuoden lopulla Venäjän kolmesta aselajista koostuva "ydinasetriadi" oli täysin iskukunnossa.
Kirjoittaja on dosentti joka johtaa Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiötä ja rahoitusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Venäjän uuden sotilasdoktriinin mukaan se tekee ydinaseiskuun toivottomassa tilanteessa.
Presidentti Dmitrii Medevedev allekirjoittanee Pääesikunnan valmisteleman doktriinin 25. joulukuuta.