Jumalausko on naurettavaa, lapsellista.
Lasten manipulointi jumalauskoon on törkeää lasten hyväksikäyttöä, eli sairasta.
Lasten manipulointi jumalauskoon on törkeää lasten hyväksikäyttöä, eli sairasta.
Uskosta muutama fakta
Mirka... ... .
37854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mihinkäs muuhunkaan sitä sitten voisi uskoa?
Hyvä Mirka,
Sinulla on kummallinen käsitys faktasta.
>>Jumalausko on naurettavaa, lapsellista.>>
Tämä on sinun ja tietysti monen muunkin MIELIPIDE. Ensinnäkin minua ei naurata yhtään, toiseksi "lapsellisuus" on niin epämääräinen käsite että sillä voidaan kuvata melkeinpä mitä tahansa. "Lapsellisuus" viittaa yleensä käyttäytymiseen. Muuan nimimerkki käyttäytyy äärimmäisen lapsellisesti (mielestäni) vaikka on kaikkea muuta kuin jumaluskoinen ja pyrkii levittämään faktaa.
Lasten manipulointi ei ole vielä hyväksikäyttöä, koska manipuloinnin ei voida vielä katsoa hyödyttävän tai tyydyttävän alistavaa osapuolta - ainakaan välittömästi. "Törkeä" viittaa joko subjektiiviseen mielipitesseen tai rikosoikeudelliseen teon kuvaukseen. Mielipide ei ole faktaa muuta kuin sen esittäjälle.
Mikäli jumaluskoon manipuloiminen olisi sairasta, tätä sairautta varten tulisi olla kuvaava lääketieteelliseen faktaan perustuva diagnoosi, jota myöten olisi myös mahdollista kehittää hoitomuoto ja lääkitys.
Sanoessasi että "Jumalusko" on naurettavaa, annat epäsuorasti ymmärtää että muut uskot eivät sitä mahdollisesti olisi, kuitenkin otsikoit "Uskosta muutama fakta". Mitä oikein tarkkaan ottaen tarkoitit?
Olisi mielenkiintoista keskustelun jatkon kannalta kuulla myös hieman yksilöidympiä perusteluja väitteittesi tueksi. Tunnet varmaankin olosi tyytyväiseksi kun "pääsit sanomaan" oikein avauspuheensuorossa tuollaista "faktaa".
Uskotko itse todella sanoneesi jotain uutta ja mullistavaa, jota kukaan tällä palstalla ei olisi vielä kuullut? Luuletko todella että joku uskonveli/-sisar nyt alkoi syvällisesti pohtia elämänsä peruskysymyksiä että "totta tosiaan: Mirka on oikessa tämä Jumaluskoni on lapsellista"?
Tämä kirjoittamani saattaa olla mielestäsi lapsellista saivartelua, mutta minun MIELIPITEENI on se että kun aletaan puhua faktoista niin puhutaan sitten myös perustellen eikä tahallaan kanssaihmisten elämänkatsomusta loukaten.
Lapsi ei osaa ajatella kriittisesti ja tätä te uskikset hyödynnätte tuputtaessanne heille uskontoanne. Tämä on törkeää lasten hyväksikäyttöä.
Lapsellisuus tulee esille silloin kun te uskikset väitätte satujanne todeksi. Satunne ovat satua niin kauan kuin ne todeksi todistetaan, mutta tätä te ette tahdo tajuta.
PS. Perun kirjoitukseni yhdestä aidosta todisteesta mikä todistaa jumalanne todeksi, tai mikä todistaa että jokin rukous on todellakin toiminut.
Minkä tähden te homot olette kiinnostuneita niin
tavattomasti lapsista.Onko teillä mahdollisesti
joitain takaajatuksia.
Ikävää faktaa sinun kannaltasi on se että olen itse ateisti.
>>Lapsi ei osaa ajatella kriittisesti ja tätä te uskikset hyödynnätte tuputtaessanne heille uskontoanne. Tämä on törkeää lasten hyväksikäyttöä.>>
Olen opettanut omalle lapselleni kriittistä ajattelua mm. lukemalla erilaisia kirjoja, selittämällä mistä maailman eri uskonnoissa on kysymys ja siten ettei hän käy koulussa uskonnonopetuksessa.
Sitäpaitsi lapset osaavat jo varhain ajatella hyvinkin kriittisesti. Faktaa on kuitenkin se, että vanhemmat ovat vastuussa lapsensa ELÄMÄNKATSOMUKSELLISESTA kasvatuksesta. Elämänkatsomus on enemmän kuin pelkät uskomukset.
Ainakin omalle lapselleni soisin mieluummin elämänkatsomuksen johon sisältyy lähimmäisen kunnioittaminen kuin jokin muu, jossa mahdollisesti materian haaliminen ja omaneduntavoittelu olisivat päällimmäisinä.
Ei pahaa ettei joskus jotain hyvääkin. Ei maailma ole niin kamalan mustavalkoinen. Hölmöä tässä on ainoastaan se, että kerron tällaista itsestään selvyyttä toiselle ateistille...
>>Tämä on törkeää lasten hyväksikäyttöä.>>
Ei ole. Hyväksikäyttö on aina suhteessa hyväksikäytettyyn uhriin. Moniko lapsi tuntee olevansa uskonnollisen opetuksen uhri?
Itselleni vielä koulussa tuputettiin uskontoa. Yli kymmenen vuoden tuputtamisen tulos on se, että kiinnostuin uskonnoista lähinnä inhimillisenä ilmiönä. Raamatun tarinat otin lähinnä opettavaisina tarinoina, joissa Jeesus edusti ihmisihannetta jota seuraamalla elämisemme olisi sosiaalisina yksilöinä ehkä hivenen helpompaa. Olen siis ateisti itse. En tunne itseäni uskonnon uhriksi. Enkä suostu uskomaan että lapset olisivat muutamassa kymmenessä vuodessa muuttuneet itseäni vähemmän kriittisiksi. Tämänkaltaista kehitystä ei edes evoluutioteoria tue. ;-D
>>Lapsellisuus tulee esille silloin kun te uskikset väitätte satujanne todeksi. Satunne ovat satua niin kauan kuin ne todeksi todistetaan, mutta tätä te ette tahdo tajuta.>>
Yleistät. Satuja todeksi väittävät ainoastaan kovimman linjan fundamentalistilahkolaiset. Sellaisia on häviävän pieni prosentti uskovaisista. Parjaamisssasi "saduissa" on kyse uskonnollisista pyhistä teksteistä ja on suurta typeryyttä sinulta vaatia niitten todistamista tieteellisessä mielessä oikeiksi. Tällä tavoin liität itsesi samaan kastiin pahimman lajin fundamentalistiuskovaisten kanssa!
>>PS. Perun kirjoitukseni yhdestä aidosta todisteesta mikä todistaa jumalanne todeksi, tai mikä todistaa että jokin rukous on todellakin toiminut.>>
Todella tyhmää. Oletetaan että rukous toimisikin, niin mitä muuta oikein odotat kuin että rukous toimiessaan käyttäisi tämän maailman luonnonlakeja? Ihmeitäkö odotat? Kukas tässä nyt on se hihhuli?
Mikä sinulle olisi sitten "aito todiste" Jumalan olemassaolosta? Kerro millaisella mittalaitteella Jumala mitataan? Eikö esimerkiksi 15 miljoonaa empiiristä kokemusta olisi riittävä todiste?
Entä jos itse "kokisit" Jumalan? Mistä tiedät ettet ole tullut hulluksi ja koet harhoja?
Entä jos joku todistaisikin sinulle aukottomasti Jumalan olemassaolon, niin olisitko kykenevä ymmärtämään nämä todisteet? Ymmärtäisitkö höhkäsen pölläystä sellaisesta fysiikan teoriasta joka tukisi Jumalan olemassaoloa?
"Moniko lapsi tuntee olevansa uskonnollisen opetuksen uhri?"
(Troppi)
HEH HEH HEH ... Tämä on just sitä lasten hyväksikäyttöä.
>>"Moniko lapsi tuntee olevansa uskonnollisen opetuksen uhri?"
(Troppi) HEH HEH HEH ... Tämä on just sitä lasten hyväksikäyttöä.>>
Ei, en ole uhri. Sinä sensijaan vaikutat olevan, koska motiivinasi on pelkästään hyökätä vailla pyrkimystä ymmärrykseen.
Luot ihan samanlaisia dualistisia mustavalko-asetelmia, joihin pahimman lajin uskovaiset kirjanoppineet syyllistyvät.
Vaikuttaa siltä että olet kiihkouskovaisen perikuva vain sillä erotuksella että uskoosi ei sisälly jumalia. Jos lähdetään siitä, että uskonto on tuki ja turva huonolle itsetunnolle ja pirstaleiselle maailmankuvalle, olet tainnut tehdä itsellesi ateismista uskonnon - tai ainakin uskonnon korvikkeen.
Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perustelet sen että ateisti, joka ei kuulu mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin eikä tunnusta minkäänlajin jumaluuksia voisi olla "uskonnollisen opetuksen uhri"? Siksikö että pyrin ymmärtämään mistä uskonnollisessa elämänkatsomuksessa on kysymys?
Ateistina sanoisin, että "tunne vihollisesi", jos uskontoa vihollisenani pitäisin. Ihmisenä sen sijaan minua kiinnostaa uskonto inhimillisenä elämänilmiönä. En tuomitse myöskään politiikkaa, tiedettä enkä kulttuuria jotka myös ovat inhimillseen elämänmenoon kuuluvia ilmiöitä ja jotka kiinnostavat minua. Taidan olla inhimillisen elämänmenon uhri ja inhimillinen ihminen itsekin. Mikä sinä olet?
Eikö ole itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsilleen oman tapansa uskoa? Vai pitäisikö teisti-isän opettaa kotona lapsilleen ateismia ja ateisti-isän teismiä? Vai pitäisikö mielestäsi kaikkien vanhempien opettaa lapsilleen vain ateismia? Vai luuletko, että jos kotona ei puhuta mitään uskonnoista eikä vietetä uskonnollisia juhlia, niin lapset eivät niistä missään kuule?
Muistatko sen, että kulttuuriin lasketaan kuuluvaksi tieteet, taiteet ja uskonto? Ellei edes teoreettisella tasolla tiedä mitään uskonnoista, niin kulttuurin tietämys jää vajavaiseksi. Vai sitäkö ajat takaa, vajavaista kulttuurin tietämystä? Jos joku todella noin haluaa, niin mitäpä siihen on lisäämistä.
Ateismi ei ole uskonto. Ateismi ei vain usko höpötyksiin niin kuin uskis. Siinä on suuri ero, uskotko höpötyksiin vai et.
Kun ateismista tekee itselleen uskonnon korvikkeen, se on henkilölle itselleen silloin uskonto.
Kyse on tietenkin siitä miten uskonnon määrittelee. Pääosin sillä tarkoitetaan uskoa ylempiin henkivoimiin, mutta lähestymistavaksi voidaan ottaa myös se, millaisia tarpeita uskonto ihmisessä tyydyttää.
Se, että joku pitää uskontoa tai vaikkapa taidetta höpötyksenä, ei niistä sellaista tee. Kysymys on tällöin vain jonkun uskomattoman ja/tai taidetta ymmärtämättömän subjektiivisesta käsityksestä. Jos uskontoa tai taidetta pidettäisiin yleisesti ja kiistattomasti höpötyksinä, niin ne myös mainittaisiin asiallisissa lähdeteoksissa sellaisiksi.
Ihmisyhteisö, joka ei katso olevansa vastuussa teoistaan kenellekkäään, on vaarallinen. Se voi muista piittämättä ajaa omia etujaan, rahallisia etujaan. En usko, että kukaan Jumalaan todella uskova lähtisi tuhoamaan nuorten ihmisten elämän ryhtymällä tyrkyttämään heille huumeita tietäen, että nueren ihmisen elämä ei siitä ainakaan kohennu, vaan päinvastoin ennenaikainen kuolema ja kurja elämä ennen sitä. Tässä yksi esimerkki siitä mitä voi tapahtua, jos ajattelee, ettei ole teoistaan vastuussa kenellekään periaatteella, että kaikkia saa tehdä mitä halajaa, kunhan siitä ei jää poliisille kiinni.
On erittäin huolestuttavaa jos ihminen ei tee pahaa VAIN sen takia, että uskoo Jumalansa rankaisevan häntä!!(Ai niin.. kristinuskon Jumalallahan on lisäksi paha tapa armahtaa kaikki).
Tuollaiset käsitykset taitavat olla aika tyypillisiä uskoville, vain ME olemme hyviä ihmisiä KAIKKI muut ovat pahoja. Onneksi näin ei ole.
Kyllä ihmisellä pitäisi olla laumaeläimenä hyvin tarkat moraalikäsitykset, sekä hyvän ja pahan erottelukyky. Kaikki ei tietenään ajattele samoin hyvästä ja pahasta kuten sinä tai minä, mutta riippumatta siitä uskooko johonkin vai ei.
määrittele pahuus ja perustele sitten sepustelusi.
"On erittäin huolestuttavaa jos ihminen ei tee pahaa VAIN sen takia, että uskoo Jumalansa rankaisevan häntä... Tuollaiset käsitykset taitavat olla olla aika tyypillisiä uskoville, vain ME olemme hyviä ihmisiä KAIKKI muut ovat pahoja."
Tuollaisiin käsityksiin en ole elämäni aikana törmännyt aikaisemmin kuin vasta nyt näillä keskustelupalstoilla ja näilläkin yleensä ateistien käsityksinä siitä, miten teistit ajattelevat. Minusta on huolestuttavaa, jos ajatellaan noin. Tämä on tietenkin vain minun, toisin sanoen yhden ihmisen subjektiivinen kokemus. Mutta kiinnostaisi todella tietää, mistä nuo käsitykset kumpuavat, millä niitä perustellaan vai ovatko ne vain kunkin ateistikirjoittajan ikiomaa mutua.
Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä että lkhg'n >käsitykset kumpuaisivat> nimimerkin 'Terve' viestistä 'Vastaamme teoistamme'.
Ei lkhg ole ainoa ateisti joka ei ole käsittänyt viestiä ehdottoman puolueettomaksi ja objektiiviseksi totuudeksi.
Ikioman mututeoriani mukaan kärjistetyt viestit saavat kärjistettyjä vastauksia.
>> Tuollaisiin käsityksiin en ole elämäni aikana törmännyt aikaisemmin kuin vasta nyt näillä keskustelupalstoilla ja näilläkin yleensä ateistien käsityksinä siitä, miten teistit ajattelevat. >>
Mitenkähän me ateistit oppisimme olemaan hiljaa tai ainakin esittämään mielipiteemme riittävän nöyrästi ja puolueettomasti ?
Kuten tuossa viestissäni sanoin niin pahuuden määritelmä riippuu tietenkin ihmisestä (ja olosuhteista).
Ilmeisesti selitin vähän epäselvästi... Terve!-nickillä kirjoittaneen viestistä jäi minulle kuva, että VAIN Jumalaan uskomalla pystyy määrittelemään tuon hyvän ja pahan.."Ihmisyhteisö, joka ei katso olevansa vastuussa teoistaan kenellekkäään, on vaarallinen".
Eli aivan samoin kuin kirjoittaja luuli ateistien tekevän kaikkea mitä ei poliisi näe, niin ilmeisesti uskovat voivat tehdä kaikkea mitä Jumala ei erikseen kiellä..
"Tuollaisiin käsityksiin en ole elämäni aikana törmännyt aikaisemmin kuin vasta nyt näillä keskustelupalstoilla"
Oikein, mutuahan se vain oli ja sekin mutu vain täältä luetuista uskovien viesteistä (mm. ateisti-palstalta). Muussa elämässä en ole moisiin käsityksiin uskovien taholta törmännyt, joten taitaa olla aika harvinaista, ja enemmän tai vähemmän provoilevaa tekstiä (kuten minunkin viesti!).
Viitsisitkö sinä mukavana miehenä ( nimimerkkinä ) vastata näihin kysymyksiin: Oletko sinä sitä mieltä, että ihminen ei tee pahaa vain sen takia, että uskoo jumalansa rankaisevan häntä ja että tällaiset käsitykset ovat tyypillisiä uskoville? Tunnetko ateisteja, jotka ajattelevat tosissaan teisteistä näin? Keskusteletko yleensä muiden ateistien kanssa tällaisista asioista muuallakin kuin keskustelupalstoilla?
Mielipidettäsi sinun ei tarvitse esittää mitenkään nöyrästi, pelkkä asiallisuus riittää.
Jos kovin moni uskis (huom. en käytä sanaa halventavassa mielessä vaan ainoastaan lyhyenä ja kätevänä nimikkeenä kaikkien eri uskontojen kannattajille) alkaa kutsua minua 'mukavaksi mieheksi' alan epäillä että en pöljyyttäni huomaa sarkasmeja :o).
>> Oletko sinä sitä mieltä, että ihminen ei tee pahaa vain sen takia, että uskoo jumalansa rankaisevan häntä ja että tällaiset käsitykset ovat tyypillisiä uskoville? >>
En ole sitä mieltä. Luulen että etiikka, moraali ja empatia (yhteensä = omatunto?) ovat kulttuurievoluution kehittämiä ominaisuuksia joilla on hyvin vähän minkään ismin tai uskonnollisen vakaumuksen kanssa tekemistä.
>> Tunnetko ateisteja, jotka ajattelevat tosissaan teisteistä näin? Keskusteletko yleensä muiden ateistien kanssa tällaisista asioista muuallakin kuin keskustelupalstoilla? >>
En tunne yhtään ateistia joka ajattelisi noin, enkä haluakkaan tuntea. Täysin avoimia keskusteluja elämänkatsomuksista käyn oikeastaan vain parin lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa. Heitä tapaan valitettavan harvoin.
Mistä arvelet olevan kotoisin ihmisen moraalikäsitykset ja kyky ajatella moraalisesti, vaikka ei uskoisikaan Jumalaan?
Luen Paavalin kirjeestä roomalaisille 2 luku jakeesta 12 - 15: "Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai puolustavat heitä - sinä pävänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta."
(Pyhä Raamattu vanha testamentti XI yleisen Kirkolliskokouksen vuonna 1933 käytäntöön ottama suomennos)
-Jumala on luonut ihmisen, josta on muodostunut kansat, joilla on kirjoittuna sydämiin lain teot.
Pahuus on määritelty jo aikoja sitten, kauan ennen
syntymääsi ja siitä juontuu Paha/Pahantekijä.
Suomenkielessä on hienoja sanoja jotka auttavat
jäsentelemään asiaa, kuten pahoinpitely.
En tarkoittanut viestiäni sarkastiseksi, sillä mitä järkeä olisi olla purevan ivallinen silloin, kun pyytää toiselta palvelusta? Etkös sinä yleensä ole aika mukava? Vai muistanko väärin? Ei ainakaan tällä hetkellä tule mieleen, että sinun kanssasi olisi ollut vaikea keskustella. Tärkeintähän ei ole se, että ollaan asioista samaa mieltä, vaan se, että pystytään keskustelemaan ihmisiksi. Olisi aika tylsääkin keskustella vain samanmielisten kanssa.
Käytät uskovista puhekielen lyhennettä uskis. Minusta se on vähän kuin lasten kieltä. Miksi ei voitaisi puhua teisteistä, kun kerran puhutaan ateisteistakin eikä mistään atskuista?
Tai mistä on peräisin käen (suomessa majaileva lintulaji) omatunto, joka pesi toisen lintulajin pesään "tietäen", että poikanen kasvaessaan joko pudottaa muut heiveröisimmät linnunpoikaset ulos pesästään tai ainakin syö niidenkin eväät? Onko senkin "omatunto" yhteiskuntaevoluution tulos?
Vai onko eläinkunnan edustajilla todettu omaatuntoa olevaksi lainkaan? Voisiko ihminen olla ainut elävistä maanpäällä, jolla on kunnia kantaa sellaista ominaisuutta kuin'omatunto'?
Ei ole tarkoitus provosoida, vaan herättää keskustelua.
on osaksi sinun historiallista kulttuuriperimääsi. Suomalaisena sinun omatunto poikkeaa jonkin verran muumaalaisten vastaavasta juuri tämän kulttuurieron takia. Osa sitä omaatuntoa olet saanut kasvatuksen kautta, äiti ja isi ovat opettaneet esimerkillään tai antamalla tukkpöllyä ym. Osan omastatunnostasi järkeilet itse. Kun menit lyömään jotain koulussa ja saitkin itse turpiin, niin järkeilit siitä jotain. Osa omastatunnostasi on sinulle opetettu, vrt. Suomen lait. Osa omaatuntoasi on manipuloitua, me suomalaiset olemme parempia, kuin muut jne.
Tässäpä se sinun omatuntosi alkaa ollakin, kuorittuna ja puhtoisena kuin juuri saunasta tulleena.
Mahdollisimman hyväntahtoisesti mutta kuitenkin hiukan ironisesti ihmettelen, oliko tuo sanan 'uskis' käyttö tosiaankin tärkein asia vastauksessani ?
Koetan kuitenkin ottaa opikseni, siis teisti, ei uskis. Koeta sinäkin välttää yleistyksiä kun kirjoittelet ateisteista, kyllä meistä eroja löytyy jos tarkasti tutkii.
Ensimmäinen jakso, jossa en puhunut mitään sanasta uskis, on 6,5 rivin pituinen, ja jälkimmäinen uskisjakso 2,5 rivin pituinen. Oliko siten sanasta uskis puhuminen tärkein asia vastauksessani?
Voiko tuolla perusteella asettaa vanhempien antaman kasvatuksen, koulun antaman opetuksen ja yhteiskunnan suorittaman manipuloinnin harteille vastuunkantamiset yksilön harjoittamista "virheistä" toisia ihmisiä ja/tai yhteiskuntaa kohtaan?
Vai olisiko omatunnon, (joka on ilmeisesti osa aivoissamme tapahtuvaa sähkökemiallinen prosessia)syntyyn vaikuttanut jokin suunnittelija? Sillä eihän ole todettu, että millään eläimellä olisi omatuntoa.
että eläimillä ei olisi omaatuntoa. Eläin ei ainakaan kiduta, tapa huvikseen, jne. Eli kyllä eläimilläkin jokin tunto on. Siihen sinun ja minun omantunnon kehitykseen vaikutti myös se kulttuuriperimä.
Kyllä, aivan selvä asiavirhe minun puoleltani.
Olen pahoillani.
Olen kuullut jostain villiminkeistä tai vastaavista otuksista, että ne tappaa riistaa "huvikseen", mutta eivät syö kaikkia tappamiaan elukoita, lintuja. Niitä metsästäjät inhoaa ja asettelee niille pyyryksiä.
Karhuhan tappa myös ihmisen, jos sillä on penikat.
Useat eläimet puolustavat jälkeläisiään ja tappavat syödäkseen. Mites nämä liittyvät asiaan?
Löytyy kuitenkin poikkeuksia: kuten mainitsemani villiminkki. Se tappa "huvikseen", koska se ei kuulu Suomen luontoon, voi olla selitys sille, että se ei tapa syödäkseen, ja sen johdosta pidetään vahinkoeläimenä.
Karku voi tappaa ihmisen, vaikka ihminen ei hätyyttelisikään sen pentuja.
Voiko yllämainituilla eläimillä olla kykyä pohtia eri ratkaisujen ja tekojen seurausta, nimittäin sitä miten teot vaikuttavat negatiivisesti tai positiivisesti objektiin, välittääkö eläin siitä, miltä objektista voi tuntua, mikäli teko ei ole suotuisa objektille.
Onko mahdollista, että eläimellä olisi mieli ts. "sydän".
Vertailen tässä ihmistä ja eläintä toisiinsa.
Kuka on opettanut eläimelle ja linnuille lentämään pitkiäkin matkoja tarkasti kohteeseen ilman kompassia? Onko sitä opettanut kukaan?
Olisiko mahdollista, että eläinkunnan jäsenet olisi kuin ohjelmoitu toimimaan määrätyissä tilanteissa ennalta määrätyn kaavan mukaan.
Ja vain ihmiselle on suotu kykyjä osoittaa rakkautta, suunnitelmallisuutta, uskollisuutta.
> Kuka on opettanut eläimille ja linnuille lentämään...
tuli kömmähdys
Tarkoitin sitä, että eläin (valas) vaeltaa... ja linnut lentää...
kun palstan oikeamielisimmät keskustelijat yrittävät tehdä kärpäsestä härkäsen. Ei siitä mitään tule. Väliin tarvitaan todellinen kaltaiseni provokaattori:)
...istua ja on aika palaa !
Ei aavistustakaan mitä moinen viisaus tarkoittaa, mutta fiksulta kuulostaa, eikö vain ?
kauas aiheesta tuo rakkausjuttusi. Montakos karhua tiedät, jotka ovat tappaneet ihmisen?