Minua syytetään "vedättämisestä". En tosin ymmärrä, mitä se täsmälleen tarkoittaa, mutta selitän hieman siltä pohjalta, mitä arvelen sen tarkoittavan.
Tartun yleensä kaikkein räikeimpiin uskomuksiin, joita palstalla esittävät (vain) muutamat kirjoittajat. Yleensä en sotkeennu asiaan silloin, kun pysytään uskon alueella. Mutta silloin kun väitetään tiedoksi jotain, joka selkeästi ei sitä ole, valotan asiaa rationaalisesta näkökulmasta.
Luulisi Raamatun, Jumalan ja teidän uskonne kestävän arvioinnin luonnontieteellisestä näkökulmasta?
Samallahan te voitte testata uskonne kestävyyttä.
Tartun yleensä kaikkein räikeimpiin uskomuksiin, joita palstalla esittävät (vain) muutamat kirjoittajat. Yleensä en sotkeennu asiaan silloin, kun pysytään uskon alueella. Mutta silloin kun väitetään tiedoksi jotain, joka selkeästi ei sitä ole, valotan asiaa rationaalisesta näkökulmasta.
Luulisi Raamatun, Jumalan ja teidän uskonne kestävän arvioinnin luonnontieteellisestä näkökulmasta?
Samallahan te voitte testata uskonne kestävyyttä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta entäs se tuo joidenkin uskovien "raadollisuus". Se on monen uskovan huulilla tai ainanki mitä olen eri uskovien kanssa viestinyt aiheen tiimoilta. Minkä ihmeen takia tuo sama sana tulee eri uskovien suusta esille, kun on uskovista kyse? Useat näkee paljon vikoja muissa, mutta ei tee omille ongelmillensa mitää. Ehkä niitä ei nähdä tai haluta nähdä?
En tiedä onko tuo kirjoituksesi vedätystä vaiko työnnätystä! Mielestäni Raamattua ja uskon asioita voi tutkia myös luonnon tieteelliseltä kannalta. Itse olen lukenut psykologiaa ja työssäni sitä paljonkin joutunut käyttämään. Siksi itse monesti tutkistelen Raamattua ja uskon asioita psykologiselta kannalta. Kumpikaan tutkiskelu eivät sodi Jumalaa vastaan. Jos jotkut uskovat eivät sitä hyväksy, niin se on heidän asiansa, mutta mitään väärää niissä ei ole!
Raamattu on yksi merkittävimpiä ihmiskunnan historiaan vaikuttaneita teoksia. Siksi sitä pitää saada tutkia myös tieteellisesti. Sitä uskovat eivät hyväksy, koska silloin paljastuu Raamatun luotettavuus (epäluotettavuus) historian kirjana.
Raamattu ja arkeologia
Arkelogia tukee Raamatun kertomusten historiallisuutta!
Tuon alla olevan linkin kautta pääset tutustumaan kuinka luotettavia Raamatun kirjoitukset ovat!
http://www.espoohsrk.fi/html/arkeologia.htm
tieteellisesti ainoastaan, historian, henkilöiden ja geologian ja miksi niitä nyt sanotaankin, kaivausten ja nimeomaan Israelin historiaa, liittyen Rooman ja senajan "maailaman" tuntemiseksi!
* Hengellistä osaa Raamatusta, johon on pääsy uskonkautta ja uskossa, uskoa kun ei voi tieteellisesti tutkia, siksi Raamatun tieteellinen tutkiminen jää pakosta vaillinaiseksi ja aiheuttaa virhearvioita, joita tulee eteen juuri uskon takia!
Raamattu on täynnä historiallisia ja arkeologisia virheitä. Niitä ei poista se, että sieltä löytyy siteeksi jotain tosiasioitakin.
Kreationistit ovat mestareita tulkitsemaan asiat parhain päin.
Hengellinen osa Raamattua on huuhaata. Se tarkoittanee sitä, että Raamattua luetaan vain niiltä osin, jotka tukevat omaa (ainoaa oikeaa) uskoa.
Uskonnollista uskoa voidaan tieteellisesti tutkia ja on tutkittu. Esimerkiksi neurologit ovat tutkineet sellaisten ihmisten (profeettojen) aivoja, jotka rukoillessaan vajoavat transsin kaltaiseen olotilaan. On jopa löydetty aivojen "uskonto-osa". Tutkimus oli amerikkalainen, ja siitä kohistiin kovasti uskonnollisissa piireissä. MIelenkiinto väheni huomattavasti, kun huomattiin, että sama aivoalue aktivoituu myös silloin, kun transsi on aikaansaatu esim hypnotisoimalla tai meditoimalla.
nyt kyllä liioittelet.
Uskovien yleinen väite: Vain uskova ymmärtää raamatun hengellisyyden. Outo väite. Miten kristinuskovaksi sitten tullaan? Tietysti yhtenä on lapsena opittu, meillä kristinoppi, Arabiassa islam. Tai luetaan raamattua ja tullaan uskoon.
Raamattu on kristinuskon tietokirja. Sitä voi lukea kuka tahansa ja saada näkemyksen uskon sisällöstä. Pikemminkin on niin, että uskova ei ymmärrä raamatun kokonaisuuksia, sen historiallisuutta, sen yhteyttä aikauden muihin uskontoihin, sen molempien osien eroja ja yhtäläisyyksiä. Uskova ei useinkaan kykene erottamaan tekstien sisältä aikalaisia maallisen raadollisia näkemyksiä vaan pitää niitä ylimaailmallisina.
Uskova ei useinkaan löydä uskon ajallista kehittymistä vaan pitää sitä luomistarinasta alkaen muuttumattomana tai sulkee kehityksen ulos mielestään. Kovinkaan suurta kekseliäisyyttä ei vaadi yrittää tulkita jakeiden sisältöä oman uskonsuunnan hyväksi tai löytää UT:sta keskeiset uskomukset.
Yhdessä asiassa useampi uskova on oikeassa. Usko on uskoa tietämättömään. Vaikka tietämätöntä (esim. maailmanloppu, taivas) UT:ssa kuvataan tiedollisesti, ne pitää uskoa uskolla. Näin tulee uudestisyntyneeksi tai muuksi uskovaksi.
Terveisiä vaan Mohikaanille. Osaat loistavasti olla tyypillnen uskovainen. Lyhyesti: On uskottava ja siksi tieto pihalle. Luulen, että uskot aidosti teoriaasi.
näkövinkkelistä katsottuna, mutta uskova uskoo järkähtämättä Jeesuksen sovitustyöhön eikä hän pidä sitä asiaa "uskoa tietämättömään". Uskovalle on Raamatun Sana muuttunut ELÄVÄKSI eli usko eletään todeksi.Tuota uskoa saa harvalta tai ei keneltäkään pois, he ovat valmiit kuolemaan uskonsa tähden kuin kieltämään Jeesuksen.
Usko on niin kokonaisvaltainen asia ihmisessä, että se muokkaa kaiken ihmisessä uusiksi.
Täsmennetään.
Raamattu on täynnä virheitä siltä osin, kun se yrittää olla luonnontieteen käsikirja. Ja nämä virheet keskittyvät aivan keskeisiin osiin:
- koko luomiskertomus
- vedenpaisumuskertomus
- Jeesuksen syntymä/kuolema/henkiin herääminen/ylösnousemus
- evankeliumien ristiriidat
Mohikaani on malliesimerkki Lutherin uskovaisesta, joka ei ajattele vaan uskoo sokeasti.
Lutherhan piti ajattelua uskovan kaikkein suurimpana syntinä.
Monesti olenkin miettinyt sitä kumpi on parempi: terve ateismi vai epäterve usko? Mielestäni kyseessä on jollakin tavalla myös sellainen seikka, joka korreloi ehkä sen kanssa millaisesta tilanteesta on kysymys? Lähinnä tällä tarkoitan sellaisia moraalisääntöjä, jotka voivat vaikuttaa joissain tietyissä tilanteissa, missä uskon sovellutus on epäterveellä tavalla toteutuva ja ateismin moraalinen sovellutus on toiminnoiltaan moitteeton?
Eli kyseessä olisivat lähinnä tilanteet, joissa ihminen joutuu tekemään arvomaailmansa tai käytäntöjensä avulla ratkaisun siitä valitako epäterve itsekkyys vai suorittaako itse epäterveen uhrautumisen asiansa puolesta? Ja jotenkin ajattelen niin, että tuhovimmassaan ihmiskuntaa ehkä enemmän hillitsee epäterveellä tavalla toimivan kristillisen uskovien yhteisön moraalisäännöt kuin ateismin kaiken mahdollistava ajattelutapa? En ole asiasta varma, enkä puolusta epäterveitä käytäntöjä harjoittavia uskonnollisia yhteisöjä. Mutta esitän, että ei edes ateismikaan suojaa ihmisiä epäterveeltä toiminnalta?
Ja jos otamme "suurennuslasin alle" kaikkien ateistien kaikki puuhat, voitaisiin niistäkin repiä otsikoita?
On hyvä, että kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kritisoidaan. Mutta voidaan myös kysyä mikä on myyvää ja mikä ja mikä ei. On aika selvää, että Suomessakin olevassa n 3.5milj kristityn ihmisen joukossa tapahtuu monenlaisia asioita, joita ihmiselämässä voi tapahtua? Mutta en usko, että suhteessa vaikkapa ateistien verrokkiryhmän toiminta poikkeasi tästä merkittävästi? Vaikka lukumääräisyys voi ollakin pienempi.
Ensinnäkin puhuisin mieluummin uskonnottomuudesta kuin ateismista. Ateismi sisältyy uskonnottomuuteen, mutta on sen ääri-ilmiö.
Mitä tulee moraalisääntöihin, niin filosofit (paitsi ehkä uskonnon sellaiset) ovat sitä mieltä, ettei moraali riipu siitä onko ihminen uskonnollinen vai uskonnoton.
"...että tuhovimmassaan ihmiskuntaa ehkä enemmän hillitsee epäterveellä tavalla toimivan kristillisen uskovien yhteisön moraalisäännöt kuin ateismin kaiken mahdollistava ajattelutapa?"
> Suurin osa käynnissä olevista sodista ja konflikteista on uskontojen välisiä tai johtuvat muuten uskonnosta. Uskonnot aiheuttavat erittäin merkittävän osuuden yhteiskuntien sisäisistä ja yhteiskuntien välisistä jännitteistä.
Ateismin vuoksi ei maailmassa ole toisen maailmansodan jälkeen sodittu, eikä sekään sota ollut ateistit vs. kristityt.
Ateismissa (fundamentalistinen uskonnottomuus) ja uskonnollisessa fundamentalismissa on kummassakin huonot puolensa. Kannatan uskonnottomuutta, joka on välinpitämätön suhteessa uskontoihin ja jumaliin.
"Ja jos otamme "suurennuslasin alle" kaikkien ateistien kaikki puuhat, voitaisiin niistäkin repiä otsikoita?"
> Epäilemättä voi. Mutta uskonnottomat eivät ole juuri järjestäytyneet, päin vastoin kuin uskovaiset.
Mieleen tulee Suomessa oikeastaan vain kaksi: Suomen vapaa-ajattelijat ja Skepsis. Eikä näillä kovin montaa opetuslasta ole.
Esim. USA:ssa ateisteja kyllä on, mutta koska he eivät ole järjestäytyneet, heillä ei ole poliittista valtaa toisin kuin uskovilla. Uskovat ovat jenkkilässä erittäin merkittävä painostusryhmä.
Koska uskonnottomat eivät pidä melua itsestään, ei myöskään ole lööppejä tyyliin: "ateisti löi vaimoltaan silmän mustaksi".
Maallistuneet uskovaiset ja uskonnottomat ovat keskimäärin hyvin samanlaista sakkia.
Huomautan lopuksi kaiken varalta että saatananpalvojat eivät lukeudu ateisteihin eivätkä uskonnottomiin.