Samuli Pentikäinen piti lestadiolaisuuden hajaannuksista mielenkiintoisen alustuksen Helsingin RY:llä viime lauantaina. Olisin laittanut aiheesta tänne mainoksenkin, mutta valitettavasti mulla ei ole mahdollisuutta käyttää nettiä ihan joka päivä.
Alustus oli ihan asiallinen ja korosti selvästi muiden lastadiolaisuuden suuntien opillisia epäkohtia vanhoillislestadiolaisuuteen nähden.
Minua vain harmittaa, että koskaan ei yleensä pidetä sellaisia kriittisiä alustuksia, jossa kritisoitaisiin myös omaa oppia. Lestadiolaisuudessa on paljonkin kritisoitavaa, kuten kaikki tiedämme ja uskon, että elävä usko kestää myös kritiikin sammumatta. Minusta ainakin tuntuu, että vanhoillislestadiolaiseen oppiin on jäänyt mukaan jäänteitä lakihenkisyydestä, joka tulisi karsia pois... ehkä se ajallaan karsiutuukin.
(Lestadiolaisuudessa olisi korjattavaa ja anteeksipyydettävää myös johdon tasolta. Minä olen saanut käsityksen, että esimerkiksi hoitokokousten ylilyönnitkin on osittain lakaistu maton alle.)
Alustus oli ihan asiallinen ja korosti selvästi muiden lastadiolaisuuden suuntien opillisia epäkohtia vanhoillislestadiolaisuuteen nähden.
Minua vain harmittaa, että koskaan ei yleensä pidetä sellaisia kriittisiä alustuksia, jossa kritisoitaisiin myös omaa oppia. Lestadiolaisuudessa on paljonkin kritisoitavaa, kuten kaikki tiedämme ja uskon, että elävä usko kestää myös kritiikin sammumatta. Minusta ainakin tuntuu, että vanhoillislestadiolaiseen oppiin on jäänyt mukaan jäänteitä lakihenkisyydestä, joka tulisi karsia pois... ehkä se ajallaan karsiutuukin.
(Lestadiolaisuudessa olisi korjattavaa ja anteeksipyydettävää myös johdon tasolta. Minä olen saanut käsityksen, että esimerkiksi hoitokokousten ylilyönnitkin on osittain lakaistu maton alle.)
Vastaukset 71
Vanhimmat
Hyvänsä, mutta nikkisi on mitä suurinta profokaatiota.
Joo, älä sinä aloita, keskustelun aihe ei ollut nyt mun nickname vaan aivan muu. Mun nick voi olla provokaatiota tai mitä kullekin, mutta se tuo vaan yhen osan esille persoonassani. Netti on ainoa paikka, jossa voin olla julkisesti mitä olen, sallittakoon se minulle.
Olen ihmetellyt nimimerkkiäsi, enkä ole tajunnut, miksi ihmeessä asia voi olla sinulle niin tärkeä, että se pitää ottaa mukaan nimimerkkiin, mutta itse asiassa yllä olevaa en ole tullut ajatelleeksikaan, joten ehkä se kuitenkin on ymmärrettävissä, jos asiaa katsoo siltä kannalta...
seksuaalisuus ei ole elämän tärkein asia. Voi elää täysipainoista ja siunattua elämää, vaikkei sukupuolisuuttaan toteuttaisi. Itse asiassa sellaiselle homoseksuaalille, joka haluaa pitää puhtaan omantunnon, se on ainoa vaihtoehto. Niin kuin minulle.
Tuosta kritisoinnista: mitä on sellainen usko, joka jatkuvasti kiistää, etsii vikoja ja kritisoi? Uskon ydin ei ole etsimisessä, jos Jumalan valtakuntaan on saanut astua - ei tarvitse etsiä, jos on sen löytänyt.
Ainoa epäkohta seurakunnassamme on tuo ikävä 70-luku (ja siitä vähän eteenpäin), josta pitäisi jotain informaatiota antaa. En todellakaan koe, että meidän nuorempien pitäisi pyytää anteeksi muiden vikoja: inhimillisesti mahdollista, mutta ei uskon valossa. Ne, jotka ovat vikoneet, ovat velvollisia siihen.
Ehkä mä en jaksanut syventyä tuohon ilmaisuuni.
Minä itse uskon ihan onnellisesti ja minulla on ympärillä paljon onnellisesti uskovia ihmisiä. Minusta vain tuntuu, että lestadiolaisuudessa on mukana vain vanhoja lakihenkisiä jäänteitä suhtautumisessa moneen asiaan. Lestadiolaisuudessa ydinoppi on kunnossa, siinä ei ole mitään vikaa ja jos uskoo, silmä kohdistettuna uskon ytimeen ja määränpäähän, vikoja ei edes näe. Tämä onkin uskossa tärkein osa ja se pelastava osa. Muilla, eniten kritiikkiä herättävillä asioilla ei ole pelastumisen kannalta mitään merkitystä.
Jos uskoa katsoo ihmissilmällä, millaisilta vanholliset näyttävät ulospäin, mitä ovat uskon hedelmät, niin paljon löytyisi korjattavaa. Tietenkin mä puhun nyt itsenikin pussiin, sillä uskovien joukon sanotaan olevan kuin hakomaja yrttitarhassa, mutta tuokin on vain sellainen termi jolla painetaan villaisella pienet epäkohdat, jotka häiritsevät monia ihmisiä.
(tämä on kyllä niin vaikea aihe, että en oikein ole itsekään selvillä mistä puhun, että en tulisi ymmärretyksi väärin) Se mitä varmaan haluan sanoa, niin vanhoillislestadiolaisuuden ongelma on tapakulttuuri, se että pidetään kiinni tiukasti vanhoista käsityksistä, vaikka ne ei aina olisi niin järkeviä, johdonmukaisia ja rakentaviakaan. Joskus synniksi leimattuja asioita nostetaan taas esille, vaikka ne eivät välttämättä sitä olekaan. Toisaalta lestadiolaiset tuomitsee ihmisiä liian heppoisesti ulkonaisen perusteella ihmisiä uskottomiksi ja uskovaisiksi. Jumalan valtakunta kulkee kuitenkin sydämestä sydämeen ja uskovainen voi olla sellainenkin, joka ei ole lestadiolaisen nimeä kantava.
nuo jäänteet mielestäsi?
Jäänteitä ovat esimerkiksi seuraavien asioden tuomitseminen syntinä osalla seurakuntaa, poikkeuksia toki on: elokuvat, televisio, meikkaus, hiusten värjäys, alkoholin kohtuullinenkin käyttö, konsertit, tanssiminen... Lestadiolaisuudessa on usein ongelmana suhtautuminen seksuaalisuuteen, esim. ehkäisy, itsetyydytys. Nämä kaikki on siis asioita, joiden kohdalla tulisi valvoa. Jos joku ei niitä hallitse, hän voi itse pidättäytyä niistä kokonaan. Jos joku pystyy suhtautumaan niihin oikein ja harrastamaan niitä sielunsa ja ruumiinsa parhaaksi, ilman muihin kohdistuvaa haittaa, siihen ei pitäisi kellään olla mitään sanomista.... Nuo nyt vain ovat sellaisia asioita, joista ihmiset ovat helposti lähdössä tuomitsemaan ja vetoavat synnin luvallisuuteen, vaikka se ei sitä aina olekaan. Yksimielisyys seurakunnassa on pelkkä legenda. Useimpien asioiden kohdalla pätee, mutta ei kaikkien asioiden kohdalla. Yksimielisyys on lähes mahdotonta, koska olemme omalta puoleltamme inhimillisiä, mutta rakkaus peittää kaiken, pienet erot näkemyksissä. Jotkut ihmiset uskovat puhujien erehtymättömyyteen, mutta se on sama asia kuin väitettäisiin, että paavi on erehtymätön. Uskokoon ketä huvittaa.
Ehkä mä en osannut taaskaan paneutua tähän aiheeseen, koska tämä on vähän hankala.
ettei "ongelma" ole meissä, vaan Raamatussa. Esimerkiksi tuo seksuaalisuus. Raamatun mukaan se kuuluu vain ja ainoastaan avioliittoon. Minusta siinä ei ole yhtään tulkinnanvaraa.
Tanssiminen, alkoholi, meikkaus jne. ovat minulle selkeästi maailmallisia tapoja, joihin uskovaisen ei tule itseään sotkea. Miksi joku tahtoisin uskonsa niihin kaataa - ihan oikein neuvotaan, kun kehotetaan välttämään niitä.
Tuolla tavalla on erittäin helppo suhtautua noihin kaikkiin, maailmallisia tapoja. Me elämme kuitenkin maailmassa, eikä meidän pidä täydellisesti jokaisen eristäytyä johonkin omaan pikku maailmaan. Monet mainitsemani tavat/käsitykset voivat olla toisille uskomisen este, jos niistä painostetaan luopumaan. Sellainenkin nainen, joka meikkaa voi olla sydämessään paljon puhtaampi uskovainen, kuin sellainen, joka on pukeutunut yksinkertaisesti, ei meikkaa ja vikoilee toisten ulkonaisista asioista ja yrittää olla omin avuin uskovaisen oloinen ja kaltainen, yrittää uskoakin omin avuin.
sydämessään yhtä likaisia. Ei ole mitään asteita synnille eikä ihmisen "puhtaudelle". Ei ole eristäytymistä, jos ei mene maailman mukana. Minusta se on suuri vapaus - vapaus irrottautua uskoa haittaavista asioista.
Kysyn edelleen: miksi joku uskovainen haluaisi olla noihin asioihin kiintynyt?
Pahoja ajatuksia ei saa hyväksyä. Jos hyväksytään vaikka itsetyydytyksen ettei se ole syntiä tulee omavanhurskaus kun opitaan niin hyvin kartaa syntiä. Parempi langeta ja nousta kuin kieltää lankeemuksen.
Kaikki mitä maailmassa on silmäin pyynnöstä lähtien on maailmaa, eikä sitä saa rakastaa.
Jos rakkaus menee maailmaan eikä seurakuntaan niin ei olekaan enää yksimielisyyttä rakkaudessa.
Onko seurakunnan neuvot mielestäsi turhia. Synnin välttäminen ei ole turhaa.
linjoilla vl-homon kanssa.Minusta hän perusteli
hyvin kantansa.
Tosiasia on, että nämä asiat(musiikki ja jne...)
tulee yleinen kanta muuttumaan suvaitsevammaksi.
Kulttuuri muuttuu muun yhteiskunnan mukana sille ei voi mitään.Toisaalta onhan se muuttunutkin,
kuvitelkaapa tilannetta 50 vuotta sitten.
Tietenkään nämä maalliset asiat eivät voi olla
perusta, mutta koska jokainen on täällä oma persoona ja jokaisella on oma identiteetti miksi
tasapäistetään kaikki ihmiset uskon perusteella.
On helppo kysymällä kysyä, vai vastata kysymyksellä kysymykseen. Voi myös vastata, että en tiedä. Meissä ihmisissä on niin monenlaisia, toiselle joku asia voi olla tärkeä, toiselle ei niin kovin. Enkä minä osaa vastata sellaisen puolesta.
Esimerkiksi minusta on todella hauska tanssia. Minä tanssin yksin, välillä kavereiden kanssa. Se on ihan viatonta tanssimista, hyvää liikuntaa ja samalla voi nauttia musiikista. Se kehittää tasapainoa, kehonhallintaa, luovaa ilmaisua, motoriikkaa jne. Se on mukava yhdessäolon muoto.
Tämä ei tunnu synniltä eikä varmasti sitä olekaan, tämä ei houkuttele minua mihinkään syntiin sen kummemmin.
Joku silti varmasti tuomitsisi tämän, vedoten vaikka siihen, että on sanottu että tanssiminen on syntiä tai ettei se sovi uskovaiselle. Raamatussa ei kuitenkaan niin sanota. Seurakunnan neuvolla toki tarkoitetaan enempi tanssimista ravintoloissa ja diskoissa, joissa se toimii seuranhakuna ja viettelykeinona, mutta ei kaikki tanssi ole huonoa ja väärin. En minä ajattele ruoastakaan, että jos joku ruokalaji on pahaa, niin parempi olla syömättä ollenkaan.
vl-yhteisössä on totuttu tiety kaavan mukaiseen elämään ja tietysti se herättää hämmennystä,jos joku tekeekin hieman erilaisia asioita.
Ehkä on myös ihmisä jotka eivät pidä jostakin asiasta ja siksi haluavat kieltää sen muiltakin.
Onko sitten näillä mitään tekemistä uskon kanssa?
Monilla näillä pienillä asioilla on yllättävän suuri merkitys, varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat vähän kesken kasvussaan kohti omakohtaista uskoa. Useilla lestadiolaisperheiden lapsilla, jotka vain elävät perheensä mukana, saattaa olla vähän harhainen kuva asioden tärkeysjärjestyksestä, toisilla vielä aikuisinakin. Laitoin tähän pari linkkiä, mitä ulkonaisten tapojen seuraaminen ehkä vain aiheuttaa, kun ei osata korostaa ydinasioita ja jättää tapakulttuuria sivuseikoiksi..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000002897359
Jos olet, niin kiitos Taivaalliselle Isälle Sinusta.
Jo äskeinen nettiviestisi riittää syyksi, miksi synnyit.
että Sinua ei ole "hoidettu" ulkonaiseen vl-hurskauteen.
Toivottavasti ei koskaan hoidetakaan!
En oikein osaa kirjoittaa vastausta, mutta
paljon on samoja piirteitä kuin itselläni aikoinaan.Minusta olisi tärkeää, että voisi keskustella jonkun kanssa tärkeistä henkilökohtaisista asioista.Itse kärsin aikoinani, koska en voinut keskustella identiteettiini liittyvistä asioista uskovaisten kanssa. Ajattelin vain muiden asioiden olevan kunnossa ja itse olen ainut poikkeava.Sitten kun vielä seurapenkissä sain kuulla olevani kadotettu ja muutenkin paatunut jäivät seurat vähemmälle.Eräs puhuja sitten kysyi kerran"miten ovat uskonasiat",sanoin "haluavani uskoa"johon hän sanoin pienen keskustelun jälkeen"omilla teollankin voi uskonsa kieltää".Se loppui siihen.Olen edelleenkin sitä mieltä, että vl-yhteisössä vapaus uskoa sellaisena kuin olet ei pidä paikkaansa, vaikka sama puhuja niin sanoikin.
>>
AINOA epäkohta seurakunnassamme on tuo ikävä 70-luku
>>
Älä naurata! Et usko itekään tohon!
Näin se on, sinä katkera ex-vl.
Tämä aloitus oli vähän surkea, vielä ei ainakaan herättänyt toivomaani keskustelua. Lähinnä mitä minä ajoin takaa, siitä on käyty keskustelua myös eräässä vanhemmassa keskustelussa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000002880962
näistä hajaannuksista, vaikka aihe lienee todella loppuunkaluttu.
mutta mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin lukea yhden tai kahden rivin vastausta. Näihin keskusteluihin pitäisi varmaan laittaa sääntö, että ei saa kirjoittaa liian lyhyttä vastausta. Keskusteluakin on todella vaikeaa jatkaa, jos toinen ei ole kommentoinut yhtään mitään muuta, kuin että voidaan keskustella.
Näyttäisi siltä, että historia toistaa itseään. On vähän merkkejä siitä, että jotkut ovat ottaneet uskon omiin käsiinsä ja kapinoivat seurakuntaa vastaan. Kysytään "onko Jumala todella sanonut näin?" (tiedän, kulunut fraasi, mutta niin totta). Joidenkuiden mielestä ei edes syntiä saa sanoa synniksi. Luulen kyseen olevan pienestä osasta uskovaisen nimeä kantavasta joukosta - "vl:stä", jotkava ovat paaduttaneet omantuntonsa.
Maailman silmän pyyntö vie sokeaksi kun tuijoitetaan maailman kauneutta ja sitten se Jumalan valtakunta jota pitäisi etsiä, hämärtyy.
Se rakkaus mistä silloin puhutaan voi olla maailman rakkautta.
Tämä repeämä on yksittäisten ihmisten mielissä ja pelkää sopii ettei se lähde liikkeelle henkenä. Sitten voi olla hajannus edessä.
toisessa ketjussa mainittiin 70-luvun yhteydessä vanhoillisuuden "huoneenhallitus", jonka arveltiin olevan SRK.
Silloin 70-luvulla oli todella voimia, jotka pyrkivät "valtaan" fyysisesti hallitsemaan vl-liikettä.
On todettu, että tuona taistelujen vuosikymmenenä juuri onnistuttiin torjumaan tuollainen "hallitus"-ajattelu.
Uhka onnistuttiin torjumaan toistamiseen, sillä vuosisadan vaihteessa syntynyt Jellivaaran huoneenhallitus jatkaa edelleenkin fyysisenä paikkana ja henkilöinä, jotka hallinnoivat el-liikettä.
kertoisitko lisää Jellivaaran huoneenhallituksesta.
"... Lutherin aika oli jälleen uusi Jumalan aikakausi. Laestadiuksen aika samoin. Sitä kutsutaan viimeiseksi etsikkoajaksi. Laestadius oli siinä ensimmäinen esikoinen. Hän jätti seurakunnan hallituksen J.Raattamaalle ja Ruotsin lapissa kivulla syntyneelle esikoisten seurakunnalle. Raattamaa taas siunasi työnsä jatkajaksi Joonas Purnun ja näin siirtyi seurakunnallinen hallitus Gellivaaraan. Ken ei ollut sille kuuliainen joutui seurakunnan ulkopuolelle ja tuomituksi. Näin kävi niille, jotka eivät hyväksyneet tällaista esikoisuutta ja Joonas Purnun hallitusvaltaa."
mistä kirjasta katkelma on peräisin?
Havaksen, niin se voi olla "Lestadiolaisuuden historia" vlta 1927; Havas kirjoitti sen lähinnä uusheräyksestä katsottuna ja toimeksiannosta.
Havaksen kirjassa on myös kirjeenvaihtoa siitä kun el koetettiin saada yhteiseen "neuvottelupöytään" vuosisadan vaihteessa ja ensimmäisellä kymmenluvulla.
- Ei onnistunut, he joko eivät vastanneet kirjeisiin tai mikään neuvottelukosketus sovinnon saamiseksi ei heille sopinut.
Muistelisin, että viimeiset yritykset tehtiin v:n 1910 tienoilla.
johdosta epäilinkin kirjoituksen olevan Uh.
aikaista .
En myöskään ole löytänyt Raattamaan kirjeistä
isompaa eroa nykyiseen uskon ymmärrykseen.
En tiedä olenko lukenut valikoitua tekstiä.
Raattamaassa hengen eroa ollutkaan, mutta mitä hänen kuolemansa jälkeen tapahtui Jellivaarassa...?
Olen ollut muun Markku Ihosen luennolla jossa hän ihan avoimesti antoi kritiikkiä myös esikoislestadiolaisuudesta.
Mutta perään nousi sitten vanhoillislesta pappi, ja oli se säälittävän surkuhupaisaa kuultavaa. Mutta ne joilla hyvä on omasta mielestään pitäkööt hyvänään. Ne jotka erehtymättöminä itseään pitävät, saavat kantaa häpeänsä itse.
Samoin Risto Blom on luennoillaan tuonut esiin avoimesti ja rehellisesti, Raamatulla ja Lutherin opetuksilla perustellen, sellaisia vääriä opetuksia, jotka ovat selkeästi Jumalan sanan vastaisia opetuksia. Ja nimenomaan siis hänen omassa herätysliikkeessään esikoislestadiolaisuudessa.
Sairaiden kivut on Kristus kantanut ja sairaat Hän myös parantaa armollaan. Joka pahat tekonsa ja erehdyksensä tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus.
Erehtymätöntä teeskentelevä pettää vain itseään ja tekee itsensä naurunalaiseksi. Vain Kristus on erehtymätön lihaksi syntynyt. Hän voi meitä erehtyviä auttaa.
Eihän Kristus tullut terveitä parantamaankaan, vaan juuri sairaita.
Vanhoillislestan rakkaus peitti viat ja virheet.
Esikoislestadiolaisuuden väärät opetukset oli juuri hajaannuksen syy. Ei rakkauden henki aja harjoilla pois taloista ja revi puhujia pois pöntöistä puhumasta. Sellainen äkäinen esikoishenki on sellainen mitä karsastan esikoisuudessa.
Verrattavissa Lutherin työtoveri Karlstad meni kanssa esikoishenkiseen lainomaiseen kapinallisuuteen mm. riistämään kuvia kirkoista ja purkamaan urkuja.
tunne esikoisiin hengen yhteyttä (pl. ehkä yksi täällä), aivan vierasta kiihkoilua ja kuivistelua - vaikka periaatteessa haluaisin ajatella, että heidänkin seurakunnassaan vaikuttaisi Pyhä Henki. Inhimilliseltä kannalta siis tahtoisin ajatella näin olevan.
Missähän se kiihko on ? Arvatenkin siellä on kiihko, jossa kielletään meno el-kokouksiin. Voisitteko vl tulla niin yksikin käynti toisi selvyyttä enemmän kuin toisen tai moniketjuisen toisenkäden tieto.
Joopa joo kauniilta valkoiselta voi näyttääkin kun käy paikan päällä pällistelemässä, mutta kun Eesau varmisti selustan pukemalla Lestadiuksen ja Raattamaan peitteen päällensä niin en sellaisen pyhyyden ulkomuodon mukaan halua lähteä kun se on vaan riidoilla tuotu eri oppi.
Mun puolesta voi kylläkin kuka tahansa käydä tutustumassa omatuntonsa mukaan.
Olen pohtinut, voitaisiinko vuosisadan vaihteen hajaannukset käsitellä julkisesti, oikeussalityyliin. Älkää käsittäkö väärin !
Olisi kummaltakin puolen todisteaineisto ja valamiehistö toimisi ratkaisijana. Ei tämä muutoin tunnu selviävän.
Onhan jo yritetty.
Sovintokokous UH:n kanssa UH:n aloitteesta, johon esikoisuus oli kutsuttu järjestettiin v.n. 1911.
Esikoiset jättivät tulematta.
UH ei luopunut evankeliumia halventavista kannanotoista. Niin eri henki oli että päätettiin ettei joukkona tulla vaan yksittäisille on ovet avoinna.
Koska halua sovintoon ei tuolloin löytynyt, minä pidän eri henkenä.
Historiallinen todistusaineisto ei ole ainakaan luottavaa kun ne puhuu toistensa kanssa ristiin.
tuo kokous pidettiin?
Maaliskuun 22. päivänä 1911.
kirjallista tietoa ko. kokouksesta?
Kappas vaan kun tunnustitte myyneenne esikoisoikeuden, tämän kuulen ensikertaa.
Tämä esikoisoikeus tuleekin olla esikoisilla onhan he sen oikeat omistajat. Tämä Lestadiuksen ja Raattamaan peite onkin tuo Kristuksen vanhurskauden vaate johon emme ole kukaan kyenneet lisäämään ainuttakaan silmukkaa. Kaikki tämä on annettu yksin uskosta yksin armosta Kristuksen sovintotyön kautta lahjaksi, rahatta hinnatta.
Mitä hyötyä niistä sovintokokouksista olisikaan, koska sovinto lähtee sydämen muutoksesta uudestisyntymästä. Kun sydämet ovat sulaneet vasta silloin on sovinto mahdollinen. aikaisemmat sovinto kokoukset ovatkin kaatuneet siihen että heillä on ollut eri henki.
Vikoja ja puutteita on, ja niitä on helppo löytää onhan meissä turmelus kovin voimallinen. Ei tuohon purkamiseen ja toisten vikojen löytymiseen niin kovin älykäs tarvitse olla, mutta siihen jo tarvitaan kuinka rakennetaan uutta ja parempaa. Erehtymättömiä ei löydy kuin niiden joukosta jotka hakemalla hakee toisten vikoja ja virheitä ja niistä voimaa hakee omalle vanhurskaudelle.
Taidat kirjoittaa vasten parempaa tietoa. Ainakin Helsingissä Vl: mielisten saarnamiesten turvaksi pyydettiin molemmin puolin kaksi riskiä miestä jotta tämä saisi puhua niin kuin haluaa. Ei siksi että heitä olisi ukailtu vaan sen tähden että taataan heidän oppinsa levitys.
Taisi mennä Fredrikinkadun rukoushuone vanhoillisille kun he puhtaudessaan hakivat kaduilta irtolaisainesta äänestämään enimmistöstä. Tälläisiin menettelyihin antoivat Vl:n puhdasomatunto sijaa. Sen sijaan Esikoiset saivat ohjeen lapista olla riitelemättä maallisesta omaisuudesta, joka on kantanut runsaan siunauksen.
ilmeni hengen ero?
1911 kokouksen pöytäkirja on ainakin teologisen tiedekunnan kirjastossa.
Sekä syytetyt että todistajat ovat kuolleet aikoja sitten, joten "oikeudenkäynnin" pitäminen on enää täysi mahdottomuus.
Mitä haluaisit tietää?
Sehän oli Eesau, joka Hynden spekulaation mukaan veti Lestadiuksen ja Raattamaan peiton päälleen....
Uskomme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan.
Eesau oli jumalaton.
Voisitko kirjoittaa sen tänne, joskus myöhemmin. Voisitko nyt alustavasti vastata, voitko tehdä niin ?
Mikä muuten on estänyt rauhaa rakentumasta ennen sitä kokousta, kokouksen aikaan ja jälkeen, aina tähän päivään saakka ?
ja se suuntaus ei osallistunut tähän kokoukseen eikä yleensäkään mihinkään "sovintokokoukseen"
Johonkin sovintokokoukseen Ruotsin Lapin saarnaajat, eli ns. Lapin vanhimmat, kehottivat olemaan osallistumatta (kehotus saattaa löytyä Vanhinten Kirja II:ssa olevasta kirjeestä, jostain läheteestä se muistan joka tapauksessa lukeneeni). Voi olla että se oli juuri tämä kokous. Kehotuksesta huolimatta siihen kokoukseen osallistui kuitenkin yksi oululainen esikoislestadiolaissaarnaaja, mutta en tiedä ottiko hän aktiivisesti osaa siihen esim. käyttämällä puheenvuoroja. Muistaakseni sillä saarnajalla oli -nen-loppuinen sukunimi.
tarkistin; Tikkanen Oulusta todella oli paikalla
Näkemykseni voi loukata, pahoittelen syvästi.
Koen, että vl-valheita on sukupolvesta toiseen uudelleen lämmitettävä. Kuin kuivanutta känttyä uunissa. Tämä on ajankohtaista, sillä netin kautta saa nyt helposti tositietoa.
Pidän SRK:n vuosikirjoissa hajaannuksista kirjoitettua osin valheina. Onko Samuli P uskonut niihin tahallaan vai vahingossa, en tiedä ja jos hän on uskomassa, Jumala antaa tämänkin synnin uudelleen ja uudelleen anteeksi. Vaimeana kuuluu Hyvän Paimenen huuto oikeilta laitumilta: Mene, äläkä silleen syntiä tee.
Uskon, ettei kukaan el kanna waatimuksen henkeä, waadi vl-tahoja pyytämään anteeksi esi-isäin sepustuksia. Totuus vain loistaa kirkkaana, sitä ei himmennä kukaan tai mikään.
lyhyesti valaista esi-isien sepustuksia.
Kysyin eilen toisella palstalla, nimim. Arvo:a,
en saanut vastausta.
Edellispäiväin kirjoittajista (nimit. el. uskoisin) on jäänyt mieleeni Matkaaja, jos oikein muistan.
Nämä asiat, joita täällä on luettu pitävät kutinsa.
Nämä historiaselitykset kulkevat niin vl kuin el tahoilla osin muistitietona sukupolvesta toiseen. Dokumentteja on el-taholla "Wanhinten kirjat" 1-3. Sitten dokuiksi käy Raattamaan kaikki kirjeet ja Takkisen kirjeet, molemmat ovat kirjana.
Vl-taholla on historiatulkinta ohittanut totuuden. Tulkinnalla yritetään oikeuttaa vl-yhteisön synty.
Mutta jos tämä on vaikea asia, niin el-joukkoon voi kääntyä jolloin samalla kääntyy Jeesuksen puoleen, voi kääntyä vaikkei ota mitään kantaa hajaannuksiin. Synnit saa uskoa anteeksi, vaikka ei kanna sylissään esi-isäin syntejä ristin juureen.
Kun vl-ihmiset tutkisivat väritettyä vl-historiaa, he totuuden tuntumaan päästyään pakkaisivat matkalaukkunsa ja poistuisivat vl-piireistä. Siten kuin juutalaiset poistuivat Egyptistä ja Baabelista. Tai Aabraham Kaldean Urista ja Jumala sanoo:Egyptistä minä kutsuin poikani.
tavalla "vl-historiantulkinta on ohittanut totuuden"?
Tosiaankin olisi hyvä kuulla ihan konkreettista esimerkkiä, josta voitaisiin sitten asiallisesti keskustella.
Itse olen lueskellut jonkin verran näitä eri lestadiolaisuuntien näkemysten mukaan tehtyjä historiadokumentteja. Syyllistyn nyt samaan kuin Eliza yllä, kun minulla ei ole niitä esillä, jolloin joudun muistinvaraisesti niitä tässä kertomaan. Sellainen mielenkiintoinen puoli kaikissa näissä historiikeissä on, että vl-kristillisyyden piirissä tehdyt historiaselvitykset selvittävät hyvin seikkaperäisesti kokousten ja muiden tapahtumien kulun, usein dokumenttien avulla, jolloin lukija voi itse muodostaa käsityksensä aiheesta. Sen sijaan muiden suuntauksien teksteistä jää kuva, että yksityiskohtiin ei aina edes haluta mennä. (Esim. rauhansanalaisuuden synnystä muistan tällaisen tilanteen, samoin uudenheräyksen ajoilta). Esikoisuuden syntyhistoriaan en ole kovin paljon nähnyt materiaalia, mutta esim Makkerin verkkosivuilla on jotakin.
Vl-historia ei myönnä sitä, että Purnu ja Takkinen olivat osa alkuheräystä ja pysyivät siinä, muuttumatta, muuttamatta.
ole tommosta kuullutkaan....
Olen kulkenut vl-seuroissa noin 40 vuotta aikuis-iällä. En ole kuullut kummastakaan yhtään mitään, en liioin "kanssapuheissa". En P:stä enkä T:stä.
Purnu ja Takkinen olivat osa alkuheräystä. Näin on!
Mutta, Raattamaa ei hyväksynyt kaikilta osin Purnun ja Takkisen toimia enää 1800-luvun lopulla.
Oppiin tuli vieraita aineksia, joita Raattamaakaan ei hyväksynyt. Ehkä merkittävin ero (?) oli rippioppi. Takkinen näki syntien tunnustamisessa Raamatun vaatimuksen, jonka tarkka täyttäminen oli velvollisuus. Vetosi mm. Nehemiaan (Nehemia 9:1-3), joka luki lakia kansalle.
Takkinen totesi: " Me ymmärrämme taivasten valtakunnalla elävää kristillisyyttä eli syntein anteeksiantamuksen valtakuntaa. Luvun laskulla palvelijoitten kanssa me ymmärrämme sen merkitsevän synnin tunnustamista". Tämä johti pakkoripin kaltaiseen tilanteeseen, jossa arat tunnot joutuivat alituiseen itsetarkkailuun ja itse-erittelyyn. Raattamaa koitti hillitä tätä ajatusten ja tekojen yhä uusiutuvaa julkista tunnustamista yleisissä kokouksissa.
Takkisen ja Purnun kohdalla tapahtui jotain, joka johti heidät väärälle tielle. Tähän oppiin kuuluu myös askeettiset säännöt.
Näitä vieraita aineksia vastustettiin laestadiopiireissä. Näitä "vastustajia" alettiin kutsua vanhoillislaestadiolaisiksi....
että kuuluisan Ylitornion saarnaajakokouksen jälkeen Raattamaa lähetti Takkisen seurakuntiin tekemään parannusta "pakkoripistä, kirkon kiroamisesta ja pappien parjaamisesta".
Kaipaan todisteita. Missä lähteet, kirjoitukset. Ihan vaan haluan tarkistaa. En usko valheita ja kehotan muitakin olemaan uskomatta. Raattamaan suuhun ei sovi mitkä vaan jälkikäteen piirretyt puhekuplat.
Raattamaan suuhun tuosta Takkista koskevasta "kenttäkierroksesta" ovat asettaneet mm Uusi Suometar 78/1875, tutkijat Lauri 1916, Tapaninen 1924, Westeson 1925, Raittila 1964.
Kiitän asiallisesta vastauksesta.