Tämän aamun Helsingin Sanomat otsikoi: ”Vanhanen puolusti tulisesti kansainvälistä yhteistyötä”.
Jutun alussa todetaan, että Vanhanen piti tähän asti vahvimman puheensa kansainvälisen yhteistyön puolesta ja kaikenlaista eristäytymistä ja syrjäänvetäytymistä vastaan.
Otteita Vanhasen puheesta:
”Meidän on oman etumme vuoksi oltava aktiivisesti mukana kaikilla niillä foorumeilla, joilla rakennetaan rauhanomaisen kanssakäymisen edellytyksiä”
”Meidän on kannettava oma vastuumme kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden rakentamisesta. Emme katso sivusta, kun rauha on uhattuna. Sivustakatsominen ei ole hyve, vaan synti.”
Jutussa todetaan, että kun puheen pitopaikka oli keskellä syvintä Etelä-Pohjanmaata (Ylihärmässä Kyösti Virrankosken 60-vuotispäivän kansalaisjuhlassa) niin puheen sanoma oli osoitettu omille joukoille:
”Toivon, että keskustaväki laajasti antaa tukensa sille yhteisvastuulle, jota puheessani kuvasin. Kylmän sodan päättymisestä lähtien me olemme arkailleet omaa paikkaamme maailmassa. Arkailuun ei ole syytä. Me haemme omaa turvallisuuttamme ja puolustamme länsimaista vapautta olemalla aidosti yhteisrintamassa niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme omat arvomme. Keskustan ja suomalaisten paikka on yhteisrintamassa muiden kanssa.”
”Suomi ei ole EU:n jäsenenä puolueeton eikä sitoutumaton, vaan EU:n tavoitteisiin ja toimintaan sitoutunut. Sitoutuminen koskee niin terrorismin vastustamista kuin EU:iin kaavailtuja nopean toiminnan joukkoja. Suomi valmistautuu osallistumaan nopeisiin aseistettuihin joukkoihin, jotka on tarkoitus lähettää maailman kriisipesäkkeisiin. Emme laista velvollisuuksiamme tälläkään alalla”.
”Isku Madridiin tai New Yorkiin on samalla isku meitä vastaan. Kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjunnassa on ainoa keino.”
Vanhanen muistutti, että EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan terrorismin kohteeksi joutunutta jäsenmaata. ”En näe mitään syytä asettaa rajoituksia tälle avulle, vaan kaikki keinot ovat ajateltavissa. Jos jokin EU-maa pyytää apua, me autamme epäröimättä”.
Nato-kantansa Vanhanen muotoili seuraavasti:
”Tällä hetkellä on selvää, että sotilaallinen liittoutuminen ei ole kannaltamme ajankohtaista. Samalla Nato-jäsenyys pitää säilyttää aitona ja mahdollisena valintana”.
Täytyy sanoa, että kyllä ovat miehen ajatukset muuttuneet melko nopeasti! Niinkö on ”Siperia opettanut”? Tuo Vanhasen puhe voisi aivan yhtä hyvin olla Paavo Lipposen suusta. Heidän näkemyksissään ei todellakaan ole mitään eroja. Hyvä niin. Ilmankos Vanhasen kannatus osoittaakin nyt melko mukavia lukuja.
Ulkopolitiikassa Vanhanen on siis edeltäjänsä linjoilla täysin. Jos myös nykyhallitus jatkaa noilla linjoilla – ja miksipä ei jatkaisi – niin sen puolesta se saa täysin minun ja monen muun tavallani ajattelevan demarin ja kokoomuslaisen kannatuksen ja hyvän jatkon toivotukset. Sisäpolitiikassa Vanhasen pitäisi myös tehdä käännös edellisten hallitusten linjoille, jotta se saisi myös työllisyys- ja talouskehityksen kääntymään edeltäjänsä aukaisemille paremmille urille.
Jos ja pian varmaan kun niin tapahtuu, ei Lipposella ole mitään syytä ottaa demareita pois hallituksesta eikä minulla tai muilla liioin vaatia sitä. Tässä asiassa ei vielä ole niin tapahtunut, joskin viitteitä suunnan muutoksesta on jo näkyvillä. Eli ”kyllä se siitä”, sanoi Mauno Koivisto!
Jutun alussa todetaan, että Vanhanen piti tähän asti vahvimman puheensa kansainvälisen yhteistyön puolesta ja kaikenlaista eristäytymistä ja syrjäänvetäytymistä vastaan.
Otteita Vanhasen puheesta:
”Meidän on oman etumme vuoksi oltava aktiivisesti mukana kaikilla niillä foorumeilla, joilla rakennetaan rauhanomaisen kanssakäymisen edellytyksiä”
”Meidän on kannettava oma vastuumme kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden rakentamisesta. Emme katso sivusta, kun rauha on uhattuna. Sivustakatsominen ei ole hyve, vaan synti.”
Jutussa todetaan, että kun puheen pitopaikka oli keskellä syvintä Etelä-Pohjanmaata (Ylihärmässä Kyösti Virrankosken 60-vuotispäivän kansalaisjuhlassa) niin puheen sanoma oli osoitettu omille joukoille:
”Toivon, että keskustaväki laajasti antaa tukensa sille yhteisvastuulle, jota puheessani kuvasin. Kylmän sodan päättymisestä lähtien me olemme arkailleet omaa paikkaamme maailmassa. Arkailuun ei ole syytä. Me haemme omaa turvallisuuttamme ja puolustamme länsimaista vapautta olemalla aidosti yhteisrintamassa niiden kanssa, jotka jakavat kanssamme omat arvomme. Keskustan ja suomalaisten paikka on yhteisrintamassa muiden kanssa.”
”Suomi ei ole EU:n jäsenenä puolueeton eikä sitoutumaton, vaan EU:n tavoitteisiin ja toimintaan sitoutunut. Sitoutuminen koskee niin terrorismin vastustamista kuin EU:iin kaavailtuja nopean toiminnan joukkoja. Suomi valmistautuu osallistumaan nopeisiin aseistettuihin joukkoihin, jotka on tarkoitus lähettää maailman kriisipesäkkeisiin. Emme laista velvollisuuksiamme tälläkään alalla”.
”Isku Madridiin tai New Yorkiin on samalla isku meitä vastaan. Kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjunnassa on ainoa keino.”
Vanhanen muistutti, että EU-maat ovat sitoutuneet auttamaan terrorismin kohteeksi joutunutta jäsenmaata. ”En näe mitään syytä asettaa rajoituksia tälle avulle, vaan kaikki keinot ovat ajateltavissa. Jos jokin EU-maa pyytää apua, me autamme epäröimättä”.
Nato-kantansa Vanhanen muotoili seuraavasti:
”Tällä hetkellä on selvää, että sotilaallinen liittoutuminen ei ole kannaltamme ajankohtaista. Samalla Nato-jäsenyys pitää säilyttää aitona ja mahdollisena valintana”.
Täytyy sanoa, että kyllä ovat miehen ajatukset muuttuneet melko nopeasti! Niinkö on ”Siperia opettanut”? Tuo Vanhasen puhe voisi aivan yhtä hyvin olla Paavo Lipposen suusta. Heidän näkemyksissään ei todellakaan ole mitään eroja. Hyvä niin. Ilmankos Vanhasen kannatus osoittaakin nyt melko mukavia lukuja.
Ulkopolitiikassa Vanhanen on siis edeltäjänsä linjoilla täysin. Jos myös nykyhallitus jatkaa noilla linjoilla – ja miksipä ei jatkaisi – niin sen puolesta se saa täysin minun ja monen muun tavallani ajattelevan demarin ja kokoomuslaisen kannatuksen ja hyvän jatkon toivotukset. Sisäpolitiikassa Vanhasen pitäisi myös tehdä käännös edellisten hallitusten linjoille, jotta se saisi myös työllisyys- ja talouskehityksen kääntymään edeltäjänsä aukaisemille paremmille urille.
Jos ja pian varmaan kun niin tapahtuu, ei Lipposella ole mitään syytä ottaa demareita pois hallituksesta eikä minulla tai muilla liioin vaatia sitä. Tässä asiassa ei vielä ole niin tapahtunut, joskin viitteitä suunnan muutoksesta on jo näkyvillä. Eli ”kyllä se siitä”, sanoi Mauno Koivisto!
Vastaukset 24
Vanhimmat
>Jos ja pian varmaan kun niin tapahtuu, ei Lipposella ole mitään syytä ottaa demareita pois hallituksesta eikä minulla tai muilla liioin vaatia sitä. Tässä asiassa ei vielä ole niin tapahtunut, joskin viitteitä suunnan muutoksesta on jo näkyvillä. Eli -kyllä se siitä-, sanoi Mauno Koivisto!<
Ehei, -ei Lipponen pysty ottamaan demareita pois hallituksesta. Eivät he suostu, -ovat niin kiintyneitä komeisiin virka-autoihinsa.
...kuulut siihen harvalukuiseen ryhmään, joka vielä Paavoa palvoo.
...
Opposition luottamus Vanhaseen räjähdysmäisessä nousussa!
Oppositiopuolueiden kannattajista 43 prosenttia kannattaa Vanhasen hallitusta, mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin puoli vuotta sitten.
Matti Vanhanen on osoittanut olevansa hyvä ja kuuliainen oppilas niissä asioissa, joissa häneltä on tieto ja kokonaiskäsitys puuttunut. Hän ehti esittää joku aika sitten ihan toisensisältöisä kantoja tästä samasta aiheepiiristä Hesarin haastattelussa. Muutaman päivän sisällä hän kykeni sitten kertomaan olevansa suurin piirtei kolmea eri mieltä samasta asiasta. Mutta Vanhenen ei ole perikepulainen jankkaaja, joka ei muuta kantaansa silloin, kun siihen on aihetta ja esitetään hyvät argumentit sen puolesta. Vanhanen on löytänyt paikkansa, kunhan pysyy visusti vaan erossa hokkas-laatikais-vaikutuspiireistä. Nämä Hokkas-tyypti ovat Keskustan suurin kirous. Heidän vuokseen kaikkia kepulaisia pidetään edelleen epäluotettavina kumppaneina.
Vanhanen ei sanonut tuossa puheessa yhtään mitään muuta kuin itsestäänselvyyksiä. On selvää, että meidän pitää vastustaa terrorismia, ottaa yhteisvastuuta ja olla yhteisrintamassa länsimaisten vapauksien puolustamisessa, olla sitoutunut unionin puitteissa terrorismin vastustamiseen ja nopean toiminnan kriisinhallintajoukkojen toimintaan.
Tärkeää oli, mitä hän ei sanonut. Hän ei sanonut Lipposen tapaan, että meidän pitää olla mukana kaikissa unionin ytimissä, että unionista pitää kehittää liittovaltio ja että meidän pitää liittyä Natoon.
Vanhanen on taitavampi kuin lipposlaiset kokdemit huomaavatkaan. Hän ei ryhdy kiistelemään itsestään selvyyksistä eikä provosoidu tuon lipposlaisen kokdem-joukkion väitteistä, vaan jatkaa vakaalla suomalaiskansallisella linjalla.
Tuo Vanhasen puhe antaa viitteitä siitä, että seuraava ulko-ja turvallisuuspoliittinen selonteko saattaa sisältää sellaisia näkemyksiä, jotka voivat keskustalaisille olla yhtä äkkiä esitettynä vaikea pala niellä. Eikös se selonteko ole työn alla ja kesän jälkeen tule eduskunnankin käsiteltäväksi? (En ole ihan varrna, koska en Suomen tiedotusvälineitä pysty aivan täysypainoisesti seuraamaan) Odotellaan ja keskustellaan sitten selonteon jälkeen lujasti mm. Natosta. Jooko?
Vanhasen tämäkin viesti, niin kuin pari päivää aikaisempikin, selvästi sisälsi tiedon, että turvallisuuspoliittinen selonteko ei tule sisältämään esitystä Natoon liittymisestä.
Se tässä on tärkeintä, meidän ei pidä sekaantua sotilasliittoihin. Mutta ainakin unionin puitteissa meidän tulee olla mukana terrorismin ja muiden uhkakuvien torjunnassa, joita ei ensisijaisesti torjuta sotilaallisilla toimilla.
Kansa ja Nato
Jari Tervo kirjoittelee palstallaan tämän päivän Ilta-Sanomissa aiheesta näin (otteita):
”Nykyliturgiaan kuuluu sanoa, että Nato-jäsenyydellä pitää olla kansan laaja kannatus. Kansan laajaa kannatusta ei tosin tarvittu, kun Suomi määritti ulko- ja turvallisuuspoliittisen paikkansa huhtikuussa 1948 solmimalla yya-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Kansa oli kantansa ilmaissut jo vuosina 1939-44.
Jokainen järjellinen suomalainen tiesi, ettei sopimusta voi viedä kansanäänestykseen, koska siinä se olisi hylätty eikä Suomella olisi ollut jäljellä kylmässä maailmassa muuta kuin tuulen huuhtelema suoraselkäisyys.
Isänmaan onneksi tasavallan presidentti Paasikivi ja eduskunnan varapuhemies Kekkonen olivat enemmän realisteja kuin demokraatteja.
Nykyliturgian kuuluu hokea, ettei Suomen turvallisuuteen kohdistu uhkia. Miten niin? Missä julistettiin ikuisen rauhan aika alkaneeksi?
Totta kai Suomen turvallisuuteen kohdistuu pysyvä uhka. Sen nimi on Venäjä. Eikä uhka kohdistu Suomeen siksi, että Venäjä olisi myyttinen paha. Ei se ole. Se on kuitenkin aina Suomen kannalta suurvalta ja usein se on kaiken lisäksi ollut laajentumishaluinen. Se sijaitsee tuossa vieressä eikä se koskaan katoa mihinkään. Sopivalla tuulella Pietarin haistaa.
Vai olivatko jonkun mielestä Venäjän äskeiset presidentinvaalit osoitus eurooppalaisen demokratian ja sen keskeisten arvojen juurtumisesta Venäjälle?
- - -
Presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja johtavat Suomen ulkopolitiikkaa. He aikuistuivat 60-luvulla ja pääsivät merkittäviin luottamustehtäviin 70-luvulla. Neuvostotankit kolisivat telaketjut veressä Budapestin kaduilla 1956 ja Prahan kaduilla 1968, mutta Halosen ja Tuomiojan sukupolvelle imperialismia edustivat Nato ja Yhdysvallat. Vanhoja totuuksia on vaikea päivittää.
Vaikka Oiva Härkösellä on hallussaan ainutlaatuinen ulko- ja sisäpoliittinen viisaus, tämä kuitenkin kannattaa hänen ja sopii tämä muidenkin samanmielisten lukea. Tässähän kehutaan Kekkostakin!
Kun mietitään natoa, kannattaa ottaa huomioon, mitä kaikkia jäsenvaltioita siihen kuuluukaan. Kyllä Suomi siihen joukkoon kuuluu ilman muuta.
Ei siis pidä ajatella kekkosajan suomettumistunteella, että nato = usa, koska niin ei kuitenkaan ole.
Natoa ei pidä todellakaan enää tänä päivänä arvioida siltä tunnepohjalta, että Natoon liittyminen olisi Suomelta asettumista USA:n puolelle ja siten Venäjää vastaan.
On tuskallista huomata, miten monen Nato-vastustajan ajatuksissa on ainoa argumentti, ettei Venäjää saisi suututtaa tai ettei Bushin johtaman USA:n kanssa tulisi liittoutua.
"otsikossa kaikki"
Kyllä Oiva Härkönen on myös hyvä oppilas. Enpä muista ennen tällaista Oivalta lukeneeni:
"On selvää, että meidän pitää vastustaa terrorismia, ottaa yhteisvastuuta ja olla yhteisrintamassa länsimaisten vapauksien puolustamisessa, olla sitoutunut unionin puitteissa terrorismin vastustamiseen ja nopean toiminnan kriisinhallintajoukkojen toimintaan."
Ja kaksi peräkkäistä vietiä, joissa ei puhuta mitään Lipposesta tai Jäätteenmäestä eikä edes USA:ta moitita. Kehitys kehittyy. Seuraavaksi oletan Oivan korostavan itsestäänselvyyttä transantlanttisten suhteiden tärkeydestä. Kyllä se Natokin sieltä tulee. Mutta sekin on erinomaista, jos Oivan kumppanitkin nyt hyväksyvät tämän.
Vielä suositumpi Vanhanen olisi, jos hän saisi demarit hallituksessa noudattamaan kokoomuslaista veropolitiikkaa: työn verotus alemmaksi, yritysverotuksen epäkohdat pois ja kohtuuton progressio lievemmäksi.
Näin madaltuisi verokiila, yritysten työvoimakustannukset alenisivat ja työllisyys paranisi ihan itsestään.
Vanhasella on veroasioissa oikea linja. Sääli, että SAK (ja sitä myötä emareiden enemmistö) vastustaa Vanhasen kokoomuslaista veropolitiikkaa.
Matti yllätti positiivisesti. Tuohan oli jo ihan järkevää puhetta. Tässähän voi olla jopa mahdollisuuksia lopettaa kepujen viisikymmentä vuotta kestänyt itää mielistelevä vasemmistotaival.
Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kepuissa on vielä monta kommunistikantoa kaskessa. Sekä johdossa että kannattajakunnassa. Toivottavasti Matti pitää linjansa.
Wiljami
Olen 36-vuotias maanviljelijä. Koulutukseltani olen peruskoulun opettaja ja toimin monia vuosia ammatissakin, kunnes ”jouduin” sukupolven vaihdoksen kautta ottamaan vastuun kotitilastani. Olen reservin luutnantti, käynyt kolme kertaa ”kertaamassa” ja ollut vuoden YK-palveluksessa Libanonissa. Kuulun paikkakuntani reserviupseerikerhoon ja sinibaretteihin. Olen koko aikuisikäni ollut keskustan kannattaja ja kuulun nykyisin sen edustajana eräisiin paikalliselimiin, mm. parin lautakunnan jäsenenä kotikunnassani.
Kannatan ehdottomasti Suomen liittymistä Natoon. Pidän sitä tarpeellisena senkin vuoksi, että pääsisimme siihen valtiojoukkoon, mihin me kulttuurisesti kuulumme ja tekisimme asemamme yksiselitteisen selväksi. Mutta tärkein peruste on Suomen turvallisuus. Natolta saisimme sekä materiaalista että tietotaidollista arvokasta apua puolustusvoimiemme tarpeisiin. Silti me emme toden tullen pysty puolustamaan tätä maata yksin. Siihen tarvitsemme myös Naton sotavoimaa. Se on realiteetti, mikä meidän on tunnustettava.
Minulla on riittävästi sotilaskoulutusta ja tietoa tämän tajuamiseksi ja rohkeutta sen sanomiseksi. Tämä ei ole epäluottamuslause puolustusvoimillemme, ne ovat hyvät, mutta liian pienet ja heikot alueellisesti näin suuren maan puolustamiseksi. Emmekä saa enää tehdä sitä kohtalokasta virhettä, minkä teimme 1930-luvun lopulla, eli että hyväuskoisuuttamme uskoimme myös muiden hyvään tahtoon meitä kohtaan, emmekä varustautuneet sodan varalle edes sen vertaa, mikä olisi ollut meille mahdollista. Puolustusliittoon Ruotsin kanssa pyrimme vasta sitten, kun ei ollut enää mahdollista siihen päästä.
Kun näin puhun, minulta varmaan kysytään, uhkaako meitä jokin minun mielestäni. Kyllä uhkaa, ne samat uhat, mitkä silloinkin. Asia on juuri niin kuin Jari Tervo näkyy sanoneen tuossa lehtikirjoituksessa. Silmien sulkeminen niiltä uhilta on joko tuota naiivia hyväuskoisuutta, 60-luvulle jämähtänyttä asenteellisuutta tai silkkaa tyhmyyttä.
Nuo tämän saitin kirjoitukset rohkaisivat minua esittämään näkemykseni. Tämä näkemykseni on enimmäkseen keskustalaisista koostuvan lähipiirini tiedossa, eikä se siellä herätä kummeksuntaa, vaikka muutamilta, lähinnä juuri noilta 60-luvun poteroissa pelkääviltä saankin voimakasta vastustusta. Mutta täällä kirjoittelevat keskustalaiset näkyvät lähes järjestään olevan Nato-vastaisia. Se on minusta järjetöntä ja haitallista keskustalle puolueena ja yhteistyöosapuolena meille tarpeellisilla tahoilla. Sitähän tuo Matti Vanhanenkin näkyy varsin selvästi sanoneen, mutta ei tarpeeksi selvästi, jotta kaikki täällä olisivat sen tajunneet, vai eivätkö he kenties halua vain tunnustaa. He myös taitavat olla niitä 60-lukulaisia, joiden on tosi vaikeaa päivittää ajatuksiaan ajan tarpeita vastaaviksi.
Onneksi päättävässä asemassa olevat keskustalaiset alkavat nähdä asiat toisin. Keskustan on syytä mennä tässäkin asiassa eturiviin, jotta se ei menetä uskottavuuttaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan eikä museoidu 60-lukulaisten reservaatiksi. Ja mikä tärkeintä: ettei se joudu syylliseksi mahdolliseen suuronnettomuuteen, jos äkkiä tulisikin tilanne, jossa Naton suojaa tarvittaisiin.
Kannattaa muistaa, että yhtäkään Nato-maata vastaan ei ole vielä koskaan hyökätty. Tämä tosiseikka yksin riittäisi perusteeksi Nato-jäsenyydellemme. Etteikö tällä tosiasialla olisi mitään arvoa keskustan politiikassa. Kyllä sillä on, ja yhä useammat valveutuneet ja rehelliset keskustalaiset sen myös myöntävät. Ei hyvää asiaa tee huonoksi se, että myös Paavo Lipponen ajattelee samoin.
Erinomainen kirjoitus. Asiallinen ja perusteltu. Siinä suhteessa valitettavan harvinainen tällä saitilla.
Itse olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, vaikka omissa ajatuksissani perinteisen maanpuolustamisen sijaan tarvitsemme pikemminkin kaikkea muuta turvallisuusyhteistyötä, jota nato voi tarjota, ennen muuta tietotaitoa ja tiedusteluaineistoa, jotta voimme mahdollisimman pitkälle ennalta ehkäisten torjua kaikki mahdolliset turvallisuusuhkamme.
Kun sanotaan, ettei Nato-maihin ole koskaan hyökätty, niin ei pidä lukea pois WTC:n ja Barcelonan iskuja. Minun mielestäni ne olivat hyvin sotilaallisesti organisoituja siviilien pommituksia, vaikkei mitään sotaa ollutkaan minkään valtioiden välillä julistettu.
Vastaavien iskujen ennalta torjumiseksi Suomi tarvitsee kaiken mahdollisen turvan, mitä EU:n puolustusytimiin ja Nato-jäsenyyteen kuulumalla voi vain saada.
Tästä näkökulmasta matti Vanhasen viimeisin puhe oli erinomainen liikahdus oikeaan suuntaan, vaikke hän vielä avoimesti Suomen NATO-jäsenyyttä tukenutkaan.
Mutta odotellaan. Kyllä se siitä. Ei mene enää kauaa kun voidaan järjestää kansanäänestys ja tulokseksi saadaan 75% Kyllä, 25% ei.
U-jäsenyys ei muodosta Suomelle riittävää suojaa ulkoisia uhkia vastaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Olemassaolonsa ja menestyksensä turvaamiseksi ainoa varteenotettava vaihtoehto Suomelle on Nato, pidämmepä siitä tai emme.
Itärajamme takana asuu noin 140 miljoonaa ihmistä, joille on yhteistä vain Moskovan määräysvalta. Kymmeniä miljoonia ihmisiä Venäjällä elää alle toimeentulominimin. Maan ihmisoikeustilanne on surkea. Tsetseniassa käydään sotaa. Totalitaristiset piirteet Venäjän hallinnossa ovat vahvistumassa.
Yhdysvallat valmistautuu varustamaan lähiavaruutta ohjuksilla ja taktisilla ydinaseilla - Venäjä kiirehtii perässä. Väestönsuojelun ja armeijoiden reagointiajat kutistuvat tunteihin, jopa minuutteihin.
Venäjän geostrategisesti kiinnostava länsiraja piirtyy Atlanttiin, lyhyemmällä tähtäyksellä Pohjanlahteen.
Tulevaisuuden uhkiin on varauduttava nyt. Hätätilanteessa se on myöhäistä. Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja syyskuun 11. päivän terrori-iskut osoittavat, kuinka äkillisesti ja odottamattomasti suuret mullistukset voivat tapahtua.
Arvioitu alle kahden euron kuukausikustannus henkeä kohden on halpa hinta kansakunnan tulevaisuudesta. Jäsenyysneuvottelut Naton kanssa on sen vuoksi aloitettava heti.
Ilpo Paaso
Kirjoittaja on eurovaaliehdokkaana Suomen Keskustan listalla. Hän on Lapin yliopiston julkisoikeuden professori ja Tampereen yliopiston lääkintäoikeuden dosentti.
"otsikossa kaikki"
Olen aina tiennyt ja yrittänyt sanoa näilläkin saiteilla, että eivät kaikki Keskustan kannattajat ole sellaisia, kuin täällä suurinta ääntä pitävät. Kirjoituksesi on tästä osoitus, mikä ilahduttaa minua kovin. Olisikohan niin, että Keskustan etujoukoissa ollaan palailemassa aatteellisesti alkuperäisemmille linjoille, joilta Urho Kekkonen johdatti puolueen pois vuosikymmeniksi. Toivottavasti. Suomen kannalta se tietysti olisi hyvä, joskin demarien ja kokoomuksen kannalta kyseenalaisempaa!
Joku jo näkyy epäilevän, että tokko oikea keskustalainen olisitkaan. Voisitkohan jotenkin vahvistaa, että tuollainenkin "ihmeellisyys" voisi olla olemassa. Minä en sitä epäile, mutta puoluetoverisi näkyvät epäilevän. Kiitos kuitenkin toivottavasti muitakin laillasi ajattelevia rohkaisevasta esilletulostasi!
Ei tarvitse olla mikään fakiiri paljastaakseen aikomuksesi hallita eri nimillä tekemällä kysymyksiä, laatimalla haamukirjoituksia ja puolustellen omia juttujaan ja välillä kehuen ym. ym. Varmaan aika kuluu, mutta raskasta on? Olet helppo nakki profiloijalle!
Herranen aika! Ihanko totta joku keskustalainen pyrkii EU-parlamenttiin noilla teemoilla! No ei tuo res.ups maanviljelijä sitten todellakaan taida olla harvinainen ilmestys joukoissaan eikä Matti Vanhasen hiljaista "kääntymystä" sovi ihmetellä. Taitavat Oiva Härkönen ja eräät muut näillä saiteilla punnertaa jo uutta selitystä. Siinä sitä onkin pojilla tekemistä!
Käyköhän joskus vielä niin, että vanha kokdem K.K.Korhonen äänestäisi jotakin keskustalaista!
... mutta Hauhon hiljaiset eivät kommentoi!
Kävin vilkaisemassa ja vastailin tuolle reservinupseeri-maanviljelijälle ja "lisää pökköä pesään" antaneelle ja huomasin tämän, kun olin juuri poistumassa. Millä Sinä muka minut profiloit tuohon tarkoittamaasi kirjoitukseen? Etkö usko, että kepulaisissa voi olla järkeviä ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaakin?
Ei tulisi mieleenikään tuollaiset halpahintaiset jipot, joihin vihjaat. Ne kai kuuluvat kepulaisuuteen, mutta ei minun henkilöhistoriani omaavalle. Olen saanut täällä paljon herjoja, mutta sellaisilta, että ne eivät minua satuta. Olen saanut kiitostakin, ja sellaisilta, joita voin arvostaa. Mutta sittenkin minun, kuten muidenkin velvollisuudentuntoisten sotilaiden tuntoja kuvaa hyvin Yrjö Jylhän runon "Hyvästi Kirvesmäki" viimeinen säkeistö:
"Mitä vannottiin, se pidetty on,
yli päämme kun löi tulilaine;
ja rinnalla tuntomme tuomion
muu kunnia meille on arvoton,
katinkultaa kiitos ja maine".
Lue hieman taustastani ketjusta "sattuneesta syystä", niin ymmärrät ja uskot tämän ja häpeät ajatuksiasi.