Olen pohtinut jo pidemmän aikaa kristinuskoa monestakin näkökulmasta ja olen huomannut sen rakenteellisesti hyvin nerokkaaksi vaikkakin myös vialliseksi järjestelmäksi.
Lähdetään liikkeelle Raamatusta joka kuitenkin on pohja koko uskolle. Se tapa millaiseksi Raamattu on kirjoitettu on suorastaan nerokas. Pohjimmiltaan kyseessä on vain kokoelma erilaisia tarinoita jotka on kerronnallisesti yhdistetty suuremmaksi tarinaksi ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Mutta se miten se on kirjoitettu on epäselvä ja siten mitään ei oikeastaan sanota suoraan vaan vihjaillaan hyvin epämääräisesti asioita. Ja monesti jopa tämä sanahelinä ei edes tarkoita mitään vaan se on siellä vain saamassa Raamattu kuulostamaan viisaalta.
Tätä epäselvyyttä sitten puolustellaan sillä että Raamattu on kirjoitettu vertauskuvalliseksi. Mutta minkähän takia se olisi tarpeen. Onko maailma ja sitä kautta myös Jumala niin moninmutkainen ettei ihminen sitä pysty ymmärtämään ja sen takia siitä voi antaa vain vertauskuvallista tietoa? Vai haluaako Jumala kenties että vain Hänen vertauskuviaan ymmärtävät todella saavat Hänen armonsa?
Vertauskuvallisuus tarkoittaa myös että Raamattua voi käytännössä tulkita ihan miten vain lukija tuntee. Mikään ei ole selvää ja siten Raamatusta löytyy oikeutus käytännössä minkä tahansa asian tuomitsemiseen. Tämä on johtanut siihen että ollaan jopa törkeästi alettu valitsemaan että mitä Raamatun ohjeita tulee noudattaa ja mitä ei. Näin oikeutetaan oma toiminta mutta samalla voidaan tuomita melkeinpä mitä vain mistä ei vain syystä tai toisesta pidetä.
Käytännössä vertauskuvallisuus voisi tarkoittaa että mikään Raamatussa ei olekaan totta vaan kyseessä saattaakin olla vain kirja jonka tarkoituksena on opettaa ihmisille monia tärkeitä asioita jotka tekisivät ihmiskunnasta paremman. Sellaisia asioita kuten vastuuntunto, uskollisuus, rehellisyys, anteeksianto, ymmärrys, epäitsekkyys ja nöyryys Raamattu tuntuu haluavan meidän kaikkien oppivan. Ehkä Raamatun avulla ei ole tarkoitus tulla Jumalan lapseksi vaan yksinkertaisesti tulla paremmaksi ihmiseksi.
Lähdetään liikkeelle Raamatusta joka kuitenkin on pohja koko uskolle. Se tapa millaiseksi Raamattu on kirjoitettu on suorastaan nerokas. Pohjimmiltaan kyseessä on vain kokoelma erilaisia tarinoita jotka on kerronnallisesti yhdistetty suuremmaksi tarinaksi ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Mutta se miten se on kirjoitettu on epäselvä ja siten mitään ei oikeastaan sanota suoraan vaan vihjaillaan hyvin epämääräisesti asioita. Ja monesti jopa tämä sanahelinä ei edes tarkoita mitään vaan se on siellä vain saamassa Raamattu kuulostamaan viisaalta.
Tätä epäselvyyttä sitten puolustellaan sillä että Raamattu on kirjoitettu vertauskuvalliseksi. Mutta minkähän takia se olisi tarpeen. Onko maailma ja sitä kautta myös Jumala niin moninmutkainen ettei ihminen sitä pysty ymmärtämään ja sen takia siitä voi antaa vain vertauskuvallista tietoa? Vai haluaako Jumala kenties että vain Hänen vertauskuviaan ymmärtävät todella saavat Hänen armonsa?
Vertauskuvallisuus tarkoittaa myös että Raamattua voi käytännössä tulkita ihan miten vain lukija tuntee. Mikään ei ole selvää ja siten Raamatusta löytyy oikeutus käytännössä minkä tahansa asian tuomitsemiseen. Tämä on johtanut siihen että ollaan jopa törkeästi alettu valitsemaan että mitä Raamatun ohjeita tulee noudattaa ja mitä ei. Näin oikeutetaan oma toiminta mutta samalla voidaan tuomita melkeinpä mitä vain mistä ei vain syystä tai toisesta pidetä.
Käytännössä vertauskuvallisuus voisi tarkoittaa että mikään Raamatussa ei olekaan totta vaan kyseessä saattaakin olla vain kirja jonka tarkoituksena on opettaa ihmisille monia tärkeitä asioita jotka tekisivät ihmiskunnasta paremman. Sellaisia asioita kuten vastuuntunto, uskollisuus, rehellisyys, anteeksianto, ymmärrys, epäitsekkyys ja nöyryys Raamattu tuntuu haluavan meidän kaikkien oppivan. Ehkä Raamatun avulla ei ole tarkoitus tulla Jumalan lapseksi vaan yksinkertaisesti tulla paremmaksi ihmiseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisiko se tarpeettomaksi luulemasi sanahelinä kuitenkin olla osa viisasta kirjaa, mutta sinä et vain pysty tulkitsemaan sitä, ja ymmärtämään sen tarkoitusta? Ei siellä oikeasti ole mitään turhaa.
"Voisiko se tarpeettomaksi luulemasi sanahelinä kuitenkin olla osa viisasta kirjaa, mutta sinä et vain pysty tulkitsemaan sitä, ja ymmärtämään sen tarkoitusta? Ei siellä oikeasti ole mitään turhaa."
Päinvastoin ystäväni, minä näen tuon kirjan viisaudet ja tulkitsen sitä tasolla josta monet uskovat vain voisivat haaveilla. Raamatun tarkoitus on hyvin selkeä. Ja on siellä vaikka kuinka paljon turhaa, siitä voisi helposti kirjoittaa suorasanaisen version josta ei puuttuisi mitään mutta pituus lyhenisi ainakin kolmanneksen.