Raamattu ei tunne homo-ja lesbopareja kuin vain kielteisessä ja kielletyssä muodossa. Siispä valitkaa nyt arkkipiispa, joka ei vihi eikä siunaa tällaisia pareja. Heidän puolestaan voi rukoilla että he vapautuisivat homoudestaan tai lesboudestaan. Sellainen elämä ei ole Jumalan tahto.
Raamatun linja
on oikea
13245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jotain mahdollisimman epähumaania änkyrää arkkipiispaksi, jotta ihmiset tajuavat erota tuosta paskafirmasta.
on Raamatun mukaan Jumalan hyväksymä tapa.
orjuudessa vailla sairaudentuntoa.
Valittakoon siis arkkipiispa joka uskaltaa pysyä Raamatun kannalla.
vaihdetaan myös "arkkipiispan" virkanimike paljon paremmin työsuhdetta kuvaavaan Luterilaisuuden ylijohtajan virkaan, sillä eihän luterilaisuudessa ole ollut oikeaa piispuutta enää niin sanotun uskonpuhdistuksen jälkeen.
Ajatelmaa miten vakuuttavalta kuulostaisi, kun tiedotusvälineet kertoisivat Luterilaisuuden ylijohtajan tuominneen kaikki muut ihmiset kuin itse itseään oikeina heteroina pitävät. Olisihan se vakava varoitus suurelle osalle ihmiskuntaa.
"ehdotan, että samalla vaihdetaan myös "arkkipiispan" virkanimike paljon paremmin työsuhdetta kuvaavaan luterilaisuuden ylijohtajan virkaan..."
Saahan sitä ehdottaa mitä hyvänsä, mutta tuskin arkkipiispan nimikettä muutetaan miksikään. Arkkipiispa tulee kreikan sanasta arkh-epi-skopos = pääpäältäkatsoja. Arkkipiispa on kirkkoprovinssin eli -maakunnan piispa, joka hoitaa oman hiippakuntansa ohessa erinäisiä koko kirkkoprovinssia koskevia tehtäviä. Nimitys on käytännössä länsimaissa. Arkkipiispa kutsui vanhastaan kokoon maakuntasynodit, vahvisti piispojen vaalin ja toimitti tarkastuksia heidän alueillaan. - Ylijohtaja taas on pääjohtajan tms. apulainen.
sinä luettelet oikean kirkon arkkipiispan tehtäviä, mutta miten sitten lahkouskonnossa voisi olla mitään arkkipiispaa, kun edes piispuus ei toteudu apostolisen sukkession puuttuessa. On otettava huomioon että tässä välissä on ehtinyt olla myös niin sanottu uskonpuhdistus, jossa Lutherus hylkäsi juuri sitä opillista perinnettä, johon arkkipiispan virkakin kuuluu.
ei ole kysymys mistään "lahkouskonnosta" eikä tuota sinun käyttämääsi sanaa ole yleisesti hyväksytty, vaan puhutaan luterilaisesta kirkosta. Siitä ei sitä paitsi puutu apostolinen sukkessio, vaikka sinä sitä mieltä olisitkin. Samaan kristilliseen kirkkoon kuuluvat luterilaiset kuin katolilaiset ja ortodoksitkin.
vain luterialaiseten oma käsitys, ja monien luterialaisten mukaan kaikki maailman kristillisyys onkin perustaltaan luterilaista, mitä nyt vain jotkut ovat siitä poiketen ortodokseja tai katolilaisia. Aikamoista harhaoppia, mutta riittänee teille.
missään puhuttavan noin tai mistään aikaisemmin lukenut tällaista, että "monien luterilaisten mukaan kaikki maailman kristillisyys onkin perustaltaan luterilaista, mitä nyt vain jotkut ovat siitä poiketen ortodokseja tai katolilaisia". Missä sinä olet tavannut noin ajattelevia luteriaisia vai onko kysymyksessä väärinkäsitys? Itse en noin ajattelevia lainkaan tunne enkä ole tätä ennen kuullutkaan, että joku todella ajattelisi noin.
Luterilainen kirkko nyt vaan ON katolisen kirkon lahko, josta se erosi 1500 luvulla Lutherin toimesta.
sinun väärinkäsityksesi, että "luterilainen kirkko on katolisen kirkon lahko, josta se erosi Lutherin toimesta". Sattuuhan sitä väärinkäsityksiä. Nimitys luterilaiset tuli alun perin käyttöön siitä protestanttien ryhmästä, joka nojaa Augsburgin tunnustukseen. Kristillisiin kirkkoihin kuuluvat niin katolinen, ortodoksinen kuin luterilainen kirkkokin. Kristilliset kirkot harjoittavat ekumeniaa, kirkkojen välistä yhteistyötä. Nyt kun Suomen katolisella kirkollakin on suomalanen piispa, ekumenian harjoittaminen on entistä helpompaa.
Luther oli teologian tohtori ja Wittenbergin yliopiston Raamatun selitysopin professori. Yhteentörmäykseen katolisen kirkon kanssa hän joutui, kun hän katsoi räikeän anekaupan tekevän pilkkaa juuri siitä, josta hän oli taistellut: vilpittömästä katumuksesta ja armosta. Luther naulasi v. 1517 Wittenbergin linnankirkon oveen 95 teesiä anekauppaa vastaan. Katolinen kirkko yritti saada Lutherin käsiinsä ja vaientaa hänet, mutta yritys toisensa jälkeen epäonnistui. Paavin edustajien Cajtanuksen ja Eckin kanssa käydyt julkiset väittelyt selvittivät Lutherille, että sekä paavi että kirkolliskokoukset olivat tehneet erehdyksiä ja että Raamattu oli ainoa uskon ja elämän ohje. Vuonna 1521 kun Lutherin mielipiteet julistettiin harhaoppiksi ja lopullinen pannatuomio odotti häntä Luther katkaisi välinsä kirkon kanssa polttamalla roviolla pannabullan ja kanonisen lain ja julkaisten kolme kirjaa, joisa oli selvään lausuttu uskonpuhdistuksen ohjelma.
Saattaa olla niinkin, että jos Luther ei olisi tuolloin noussut anekauppaa vastaan, niin sitä pidettäisiin yhä tärkeänä ja harjoitettaisiin edelleenkin.
Onneksi me tunnemme rekisteröidyt parisuhteet myönteisessä mielessä. Me emme siunaa ketään emmekä mitään, vaan me pyydämme JUMALAN SIUNAUSTA.
näin on näkkileipä.