Olenko ateisti, kun EN usko:
*jumalaan
*kuolemanjälkeiseen elämään
*siihen, että jumala olisi luonut maan ja ihmiset
... jos en niin mikä sitten olen?
*jumalaan
*kuolemanjälkeiseen elämään
*siihen, että jumala olisi luonut maan ja ihmiset
... jos en niin mikä sitten olen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä siltä näyttää että olet ateisti, ? Olet järkevä, viisas ihminen.
Nyt olet vapaa kaikista mieltä kahlitsevista uskonnoista, onneksi olkoon !
Nyt vaan jatkat elämääsi, etkä haikaile mieltä rajottavien, typerien, julmien, uskontojen perään.
Tv Teemu
Kiitos Teemu!
Oletko itsekin ateisti?
Ole hyvä Cried For Love
Olen ollut jo kohta 6 vuotta ateisti. Olen vähän päälle 20 vuotias.
Uskonnot ovat minulle nykyään aivan yhdentekeviä, ainoastaan välitän niiden kautta tehdyistä hirmuteoista (niitä jonkin verran olen tutkiskellut ja lukenut aiheesta)
ja niistä ihmisistä jotka häiriköivät minun elämääni uskonnon varjolla (tulevat esim käännyttämään, tunkevat uskontojaan kouluihin jne)
Tiesitkö tämän ? Ateistit ovat murhanneet noin
satakymmenenmiljoonaa ja uskonnolliset liikkeet
vain muutamia tuhansia ihmisiä.
Olet ilmeisesti aku ankkaa ja nalle
puhia äidin kanssa yhdessä.
En viitsi edes kommentoida lauseitasi tämän kummemmin.
Aku Ankkaa luen edelleen, sehän on yhtä totta kuin raamattukin, joten raamattua lukevat uskovaiset eivät ole minua kummempia, eh ainiin
RAAMATUN USKOVAISET OTTAVAT TOSISSAAN, minä en sentään niin tyhmä ole, että pitäisin Aku Ankan tapahtumia tosina ;)
Ateistiko vapaa kaikista mieltä kahlitsevista uskonnoista. Voi olla mutta ateismikin on uskomista - siihen että jumalaa ei ole. Ja sitähän ei todista mikään. Ateismi rajoitaa mieltä aivan samanlailla kuin muut uskonnot. Oikeasti järkevä, viisas ihminen on agnostikko.
EIKÖS REHELLISYYDEN NIMISSÄ TÄYDY TODETA ETTÄ MYÖS ATEISMIN VARJOLLA ON TEHTY HIRMUTÖITÄ?
Ajatellaan vaikka itänaapuria jossa usko Jumalaan oli rikos ihmisyyttä ja valtiota kohtaan, jopa niin että siitä saattoi seurata kuolemanrangaistus.
"ja niistä ihmisistä jotka häiriköivät minun elämääni jne."
Häiriköintiä (=pakkokäännyttäminen) varmasti esiintyy ja se on uskonnollista hölmöyttä. Yhtä totta kuitenkin on ei-uskova saattaa kokea maltillisenkin evankelioinnin 'häiriköintinä'; ehkä silloin on kysymys omasta tunnemaailmasta ja kyvyttömyydestä elää moniarvoisessa maailmassa, enemmän kuin varsinaisesta häiriköinnistä?
Kyllä meidän pitäisi niin uskovina kuin ateisteina hyväksyä että maailmassa on eri tavoin ajattelevia ihmisiä.
Uskoon ja sen harjoittamiseen kuuluu velvoitus kertoa toisille. Raamatun mukaan "olemme Jumalan työtovereita ja Jumala kehoittaa kauttamme". Uusi testamentti selvästi antaa kristityille selvät sävelet myös siitä asiasta että valinnanvapaus on jokaisella ja sitä tulee kunnioittaa. Jos Jumala on todellinen niin elävä usko on aina Hänen työnsä.
Mielestäni se on vapauttavaa. Minulle usko ei ole niinkään sitä että todistelisin Jeesuksesta muille, vaan että elän Häntä todeksi, siis sitä elämän rikkautta ja moraalisia arvoja jotka Jumalan tuntemisessa sisäistän.
Minulle kysymys on ennen kaikkea Persoonasta ja elävästä suhteesta Häneen. Tästä sitten luonnostaan nousee että tahdon Hänestä puhua, mutta ei niin että ihminen olisi mulle vaan jokin "käännytysobjekti". Jokainen ihminen on ARVOKAS lähimmäinen uskoo tai ei!
Ja niistä uskonnoista joita kouluun tungetaan on jokaisella vapaus ajatella ja uskoa kuinka tahtoo. Voihan asioihin nyt kuitenkin perehtyä? Ja vaikka olisi mielessään varma ettei mitään Jumalaa ole ja Jumalat on vaan ihmisen luomia manipuloinnin ja hallinnan välineiksi, eikä tahdo edes uskontoihin ja uskoviin tutustua, niin pitäisi hyväksyä että sekin on henkilökohtainen näkemys, ja voi olla niitä jotka tahtoo tutustua uskontoihin ja ottaa selvää Jumalasta?
Olen minäkin joskus ollut ateisti.
Toivoisin niin ateisteilta kuin uskovilta suvaitsevaisuutta ja sydäntä, myös rehellistä ja tervettä itsekritiikkiä.
Ei, et ole ateisti. Ateisteja on vain hautausmaalla.
...päätään seinään valehtelullaan. No ei uskiksilla koskaan ole totuuden kanssa mitään tekemistä ollut.
Kerrankin olen samaa mieltä: ei uskiksilla koskaan ole totuuden kanssa mitään tekemistä ollut.
Muuten, et tainnut lainkaan ymmärtää tuota hautausmaalausetta...? Vai oletko kaappiuskis?
No, en ihan ymmärtänyt. Katsos olen ateisti ja elossa enkä edes hautausmaalla elossa.
Vai tarkoittiko se että atesiti kuuluisivat multiin!
Vai että todellisi ateisteja ei ole!
Todelliset ateistit ovat kuolleet. Kuollut ateisti paras ateisti. Kun aivotoiminta lakkaa, niin silloin ateistikin saa vastauksen. Pessimistin elämänviisaus: meillä on vain tämä elämä, miksi tuhlata sitä ateismiin?
Ateismi sitä ettei usko jumalaan tms.
Eli olen ateisti koska mielestäni jumalaa tms ei ole.
Ei ole siis niin että olisin uskomatta koska olen ateisti.
Samallainen määritelmä kuin että olen mies koska minulla munat!
Eksplikoitu ateismi on vain fasadi, usko muiden joukossa. Vasta kun kaikki kääntyy kuolemaan, silloin uskosi toteutuu. Kysymys kuuluu, että onko elämää ennen kuolemaa. Uskonto kaikkinensa on kulttuurin luomus. Tuonpuoleisuutta ei ole muutoin kuin yksilöllisessä tai kollektiivisessa tajunnassa. On kuitenkin vain tämä ihmisten maailma. Julistautumalla ateistiksi ihminen kuohitsee itsensä ja ajattelunsa. "Credo, ergo sum" on avain inhimillisyyteen. Ateismi on fanaattisuutta siinä missä uskovaisuuskin. Toiseutta se ei hyväksy eikä sitä, että ihminen on loppujen lopuksi homo religiosus, traagisesti ja kosmisesti aivan turhaan. Ehkä ateismi antaa elämälle sen tieteellisen tarkoituksen, mutta sen suvaitsemattomuus tekee jokaisesta ateistista tragikoomisen mielevän hidalgon.
ateismi määritellään.
Mielestäni et ole ateisti jos et tahdo mieltää itseäsi sellaiseksi ja jos "jumalankieltäminen" ei ole sinulle vakaumuksellista niin että siihen liittyy perusteluita ja argumentteja ja niiden esittämistä.
Voitaisiin ajatella vaikka näin:
Henkilö joka EI USKO Jumalaan, ei välttämättä vielä ole ateisti, mutta
Henkilö joka USKOO että Jumalaa ei ole, on ateisti.
Näin ajateltuna ateismissakin on kyse uskomisesta. Ja ehkä vähän provosoivasti voisi heittää ilmaan kysymyksen eikö ateismikin ole uskonto? Pääopinkappale "Jumalaa ei ole" ja sitten argumentteja tämän tueksi. Ja kuten uskovia yleensä niin ateistejakin on monenlaisia, jotkut tieteellisyyteen kallellaan, jotkut analyyttisiä ja pohdiskelevia, jotkut hyvin tunneperäisiä ja fanaattisesti uskoaan saarnaavia, käännytystyötä tekeviä.
Sisällöllisesti asia on toki sama että EI USKO Jumalaan ja että USKOO ettei Jumalaa ole, siinä mielessä kyllä olet ateisti eli a-teisti ( = ihminen jolla ei ole teististä uskoa Jumalaan ) vaikka ateismisi ei olisikaan sinulle uskonnollinen tai uskontoon verrattava maailmanselitysmalli.
Arkielämässä kuitenkin erotan nämä kaksi toisistaan enkä lähde sanomaan ateistiksi jokaista ihmistä jolla ei ole henkilökohtaista uskoa Jumalaan enkä sellaista henkilöä joka tunneperäisesti ja huolimattomasti ajattelee ettei Jumalaa taida olla kun maailmassa on sitä ja tätä mätää.
Mielestäni ateismiin liittyy vakaumuksellisuutta. Kyse on myöskin minäkuvasta, identiteetistä ja siinä ihminen rakentaa itseään ja tapaansa mieltää maailma tietynlaisin käsittein jotka liittyvät ateistiseen elämänfilosofiaan.
Cried For Love, olet ihminen kuten minäkin! Hymyä sinulle :)))
Toivotaan
käsien löytävän tiensä
yli vihan muurien
Sillä lopultakin
rakkaudettomuus ei tuhoa vain niitä
joita ei rakasteta,
ennen muuta se tuhoaa
ne jotka eivät rakasta
Minä uskon
että vain Jumalassa
erillinen löytää yhteyden
ja kasvaa itsekseen, rakastamaan
rakkauden lähteeseen liitettynä
Ja uskon että rakastava Jumala
etsii ihmistä enemmän kuin
ihminen Häntä
Jos vain annamme Hänen
löytää itsemme,
kaikki on mahdollista
Eikä uskoni
saa minua rakentamaan
sydämessäni muureja,
se purkaa niitä
Ihmisinä elämme maailmassa
uskomme tai emme
Ja vaikka maailma on Jumalan maailma
hyväksyn tämän
henkilökohtaisena näkemyksenä,
jota en voi siirtää toisiin
Elävä usko Kristuksessa on Jumalan työ
Sillä jos niin ei olisi kaikki Jumalamme
olisivat vain ihmisen luomusta,
ja moraali vain yksi tapa hallita
suhteellisten arvojen maailmassa -
jokainen totuus luotu, ei mitään pysyvää
Silloin
rakkaudellakin rakennetaan aitoja,
hyväilyillä pystytetään korkeimmat
muurit!
Ja niin luulin olevan
Rakensin elämäni katsomusta
tyhjyyteni hyväksyen, en halunnut rauhaa
joka ei perustuisi totuuteen
En muurien särkemistä
jos niiden raunioille pitäisi nostaa
uudet ja kovemmat
Siksi minulla on rauha, nyt
En etsinyt rauhaa
En onnea,
kaipasin vain totuutta
Jeesuksessa löysin
rakkauden,
sen myötä kaiken, myös sen
johon en uskonut:
Rauhan ja onnen
Siksi: uskoni on henkilökohtainen,
ja hyväksyn että on niitä
jotka eivät usko
Lopultakin -
on Jumalaa tai ei -
olemme ihmisiä nimikkeidemme alla,
samanlaisia ja samassa
maailmassa
Ja jos Jumala on -
Hän kutsuu ja rakastaa ihmistä
juuri tässä, ihmisenä
Armossaan
Ateismin määritelmä: uskon puute jumalaan/jumaliin TAI (please, jumalauta ja vittu soikoon, huomatkaa että tuossa lukee TAI eikä JA !!!!!!!) uskoa, että jumalaa/jumalia ei ole.
Murtsi, tämä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta olen huomannut, että ihmisillä on hirveitä vaikeuksia tajuta ateismin määritelmää. Luo tuota määritelmää vaikka loppuelämäsi. Mutta jos kysyt minulta "Eikö ateismi ole jumalankieltämistä?" tai "Eikö ateismi ole uskonto?", niin leimaan sinut täydeksi ja puhtaaksi saatanan idiootiksi ja ainakin omalta osaltani lopetan keskustelun, koska en halua toistaa itseäni samalle ihmiselle tuhansia kertoja.
"Voitaisiin ajatella vaikka näin:
Henkilö joka EI USKO Jumalaan, ei välttämättä vielä ole ateisti, mutta
Henkilö joka USKOO että Jumalaa ei ole, on ateisti."
Molemmat ovat ateisteja. Ei-uskova on agnostinen tai "heikko" ateisti ja kieltävä on dogmaattinen tai "vahva" ateisti.
"Näin ajateltuna ateismissakin on kyse uskomisesta."
Kyllä ja ei. Ko. henkilö ei usko jumalaan, niin tällöin kyseessä ei ole usko. Hän on ateisti.
"ehkä vähän provosoivasti voisi heittää ilmaan kysymyksen eikö ateismikin ole uskonto?"
Kyllä, tuo on kysymys on provosoiva, kielteinen ja epäoleellinen.
Eli: ateismi ei ole uskonto ja vaikka olisikin, niin voidaan kysyä: mitä väliä ? Ateismi käsittelee jumalan olemassaoloa ei uskontoja.
"Mielestäni ateismiin liittyy vakaumuksellisuutta."
Kuten ?
"Kyse on myöskin minäkuvasta, identiteetistä ja siinä ihminen rakentaa itseään ja tapaansa mieltää maailma tietynlaisin käsittein jotka liittyvät ateistiseen elämänfilosofiaan."
Ateistinen elämänfilosofia on aina yksilöllinen. Jos joku myöntää olevansa ateisti, et voi lähteä sanomaan mitään hänen elämänkatsomuksestaan, saati maailmankatsomuksesta, paitsi että hän ei usko jumalaan.
===========
"The bible is bullshit, the Koran is a lie, the bagavad gita did not fall from the sky
These are the books that were written by men.
They've caused wars, now follow if you can"
- - Corporate Avenger, "The Bible is Bullshit"
[email protected]
Olen kanssasi ihan samaa mieltä tästä ateismin määritelmästä: uskon puute jumalaan/jumaliin ja usko, että jumalaa/jumalia ei ole. Näin minäkin ateismin määritelmän ymmärrän.
Sanoin vain että käytännön elämässä erotan toisistaan vakaumuksellisen ateistin ja sen jolta ilman sen kummempaa vakaumuksellisuutta puuttuu usko Jumalaan (eli "heikon" ateistin).
Tietysti tuo jälkimmäinenkin on ateisti ateismin määritelmän mukaan, mutta emme elä määritelmissä vaan todellisuudessa. Mielestäni olisi aika turhauttavaa ja hedelmätöntä ryhtyä vänkäämään tuollaisen ihmisen kanssa ja takoa hänen päähänsä että hän on ateisti, vaikka asia on hänelle yhdentekevä eikä hän ehkä ole edes ajatellut koko asiaa syvällisesti, häneltä nyt vain sattuu (ainakin toistaiseksi) puuttumaan usko Jumalaan. Jumala-uskon lisäksi häneltä puuttuu myöskin se mitä nimitin "vakaumukselliseksi ateismiksi", kun ei parempaakaan ilmausta tuossa mieleeni tullut.
Asia on vähän sama uskovan kohdalla... On kyllä niitä jotka sanovat uskovansa Jumalan olemassaoloon, mutta jos "Jumalalla" johon uskotaan ei ole mitään käytännöllistä merkitystä, ei edes täsmällistä määritelmää, se on vain jonkinlainen ehkä olemassaoleva "korkeampi voima" tms. jolla ei ole vaatimuksia eikä odotuksia ihmisen suhteen, niin ei tällaiseen uskovaan suhtauduta uskovana.
Jos teismi käsitetään laajasti eli teismiksi hyväksytään kunhan vain uskoo että jokin ihmisen 'yläpuolella' on, olkoon se persoonallinen tai persoonaton jumaluus jota voidaan nimittää vaikka Korkeammaksi Voimaksi ja josta henkilö itse mahdollisesti käyttää nimitystä Jumala, niin silloin hän on "uskovainen". Ehkä hän sitten on "heikko" teisti, tai agnostinen teisti?
Ja siitä jumalankieltämisestä... En muista mitä olemme siitä keskustelleet, onko näkemyksesi ehkä se että "sellaista minkä ei usko olevan, ei tarvitse kieltää?"
Kyllä jumalankieltäminen on ihan kuvaava termi joka ilmaisee uskovalle että "minä olen ihminen joka kieltäydyn uskomasta Jumalasi olemassaoloon".
Ja ateismin uskonnollisuudesta sitten... oikeastaan olisi parempi puhua ATEISTIN uskonnollisuudesta... Tarkoitan henkilöä jolta puuttuu tieteellinen argumentointi tai jolla on tieteellistä argumentointia, mutta asenne on tunneperäinen, fanaattinen ja hyökkäävä. Tällaiselle ihmiselle usko että Jumalaa ei ole on merkittävä identiteetin rakennusväline ja hänen on hyvin vaikea tarkastella esim. uskovien näkemyksiä kiihkottomasti, koska hänen mielestään kukaan ei saisi uskoa jumalaan/jumaliin. Suhtautumisessaan uskoa ja uskovia kohtaan hän helposti ohittaa tosiseikat eikä kapea-alaisen ajattelunsa tähden halua nähdä uskovissa mitään myönteistä ja hyvää. Hän ei tyydy ainoastaan olemaan ateisti, vaan hänen on aktiivisesti (ehkä jopa pakkomielteenomaisesti) saarnattava ateismiaan toisille.
"Eli: ateismi ei ole uskonto ja vaikka olisikin, niin voidaan kysyä: mitä väliä? Ateismi käsittelee jumalan olemassaoloa ei uskontoja."
Öhöm, heh... Niin uskonnotkin käsittelevät jumalan olemassaoloa, ei uskontoja.
Kyllä asialla on väliä ainakin ajatuksellisesti kun pohditaan (mahdollisen) Jumalan (mahdollista) pakenemista...
Tästä kirjoitin nimimerkillä Unboiled Nails 'oman puheenvuoroni' tänään, keskusteluun Ateismin psykologia I-IV, jossa on Sproulin ajatuksia tarpeista...
Ajatushan on se, että jos (kristillisen teismin mukainen) Jumala todella on olemassa, silloin sekä uskonto (Jumala-suhteen korvikkeena) että ateismi ovat samassa asemassa, ne kumpikin ovat Pyhän pakenemista.
Ymmärrän sen teoreettisen määritelmän että ateisti ei ole jumalankieltäjä ja varsinkin että hän ei pakene Jumalaa, koska Jumalaa ei (hänelle) ole. Korkeintaan hän voisi paeta jotakin sisimmässään olevaa "Jumalaa", ehkä lapsuudenaikaista uskonnollista hahmoa, mutta tällainen pakeneminen jo edellyttää uskon, jota vastaan ihminen sisimmässään taistelee.
Mutta... jos Jumala todellakin ON olemassa, siis mielipiteistämme ja näkemyksistämme riippumaton Persoona, silloin ateismi käytännössä, samalla kun se on teoreettista, älyllistä filosofointia ja argumentointia, on tämän Jumalan kieltämistä ja pakenemista.
Eikö ole luonnollista että uskova, joka uskoo Jumalaan, sanoo ateistia epäuskoiseksi ja ajattelee hänen pakenevan Jumalaa?
Tavallaanhan tämä näkemys sisältyy jo teismin määritelmään. Jos uskoo Jumalaan niin tietysti tästä uskosta käsin tarkastelee niitä jotka eivät usko.
Ei ateistin siitä tarvitse hernettä nenään vetää. Parempi olisi myöntää että o.k. jos Jumala nyt sattuisi olemaan, niin kyllä ateismini sitten varmaan olisi Hänen pakenemista...
Vai?